UA-119504795-1

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan soittolistat



Tähystäjäprinsessa rakastaa musiikkia. Laulu, tanssi ja soitto raikavatkin meillä säännöllisesti, anteeksi vaan naapurit. Tyttö laulelee päiväkodissa opittuja lauluja mielellään, mutta omatekoiset jollotuksemme ovat kaikkein mieluisimpia.

Isityyppi tykkää laittaa laulujen sanoituksia uuteen uskoon, luonnollisesti myös lastenlaulujen. Ei isityypistä runoilijaksi tai biisinikkariksi ole, mutta tytölle nuo laulut ovat rakkaita.

Lähes jokaisen yhteisen päiväkotimatkan askeleita rytmittävätkin nuo omatekoiset rimpsumme. Etenkin tytön keikkuessa hartioilla, kuuluu usein tiukka komento laulaa jokin tietty värssy.

Tähystäjäprinsessa hoilottaa lauluja mukana suurella innolla, tottakai. Monessa vastaantulijassa meidän tehokaksikkomme herättää hämmästystä. Useimmiten saamme kuitenkin hymyn nousemaan kanssakulkijoiden kasvoille.

Nyt esittelenkin teille meidän rakkaimmat tee se itse biisit.

Pyörät ne pyörivät ympäri


Tämä kuuluu alkuperäisversionakin tyttäreni suosikkeihin, mutta olemme lisänneet siihen muutaman omatekoisen säkeistön.

Reissaamme ja retkeilemme paljon, ja uusia säkeistöjä onkin tullut aina kulloisenkin kulkupelin mukaan.

Kun tyttö kulkee sylikyydissä, eli sylijunassa, kuuluu laulu näin: sylijuna se hipsutti, hipsutti ja hipsutti. Sylijuna se hipsutti, koko päivän

Usein tyttö keikkuu kävellessä Isityypin hartioilla ja silloin laulu muovautuu luontevasti muotoon: hartiajuna se keikutti, keikutti ja keikutti. Hartiajuna se keikutti, koko päivän.

Tottakai meiltä löytyy takataskusta säe myös pyöräreissuja varten. Usein kärryn uumenista kuuluukin seuraava jollotus: pyöräkärry se surrasi, surrasi ja surrasi. Pyöräkärry se surrasi, koko päivän.

Eivät ole tylsiä meidän matkat, kaukana siitä.

Kotioloihinkin löytyy sävelmä jos toinenkin


Rakkain unilaulumme kuuluu näihin itse sanoitettuihin tekeleisiin. Se taitaakin olla ensimmäinen näistä itse kyhäilemistämme kappaleista.

Sävel on vanha tuttu hämä-hämä-häkki. Sanoitus vain meni uusiksi säkeistössä, jossa pieni sinikello käy nukkumaan.

Sinikello sanan tilalle tulee tyttäreni nimi. Sitä en halua täällä tuoda julki, joten käytän sanaa sinikello niissä kohdissa.

Laulu kuuluu siis näin: isi-isityyppi laulaa laulujaan. Sinikellosta pitää huolta, aina aina vaan. Pieni sinikello-tyttö kömpii nukkumaan ja isi-isityyppi laulaa laulujaan

Monen mielestä tällainen puuha lienee hulluutta, mutta me tykkäämme yhteisistä jollotuksistamme


On myös meille molemmille mukavaa, kun isällä ja tyttärellä on ihan omia juttuja. Sellaisia, joita ei ole kellään muulla. Pöljältähän tämä puuha saattaa kuulostaa, mutta meille nämä laulelmat ovat tärkeä yhteinen juttu.

Se, mikä yhteisen tekemisen sisältö on, ei liene kovin merkityksellistä. Tärkeää on, että se on vain meidän kahden välinen.

Nämä laulut ovat todellisia mielialan kohottajia, jopa voimabiisejä meille. Suurinkin harmistus laantuu varmasti seuraavalla, Robinin boomkah kappaleesta tehdyllä versiolla: ei ei jäädä sisään jumittaan, joten hei hei sadevaatteet päälle vaan. Missä nähään mis oot tänään ULKO ULKONA!

6 kommenttia:

  1. Mekin keksitään oman poikani kanssa omia yhteisiä lauluja, se on hauskaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa ja uskon että myös kielen kehitykselle hyödyllistä.

      Poista
  2. Ihanaa, musiikilla on kyllä kohottava voima! Ja niin upeaa, että teillä on tuollainen(kin) yhteinen juttu. Kaikkea hyvää sinulle ja Tähystäjäprinsessalle! :)

    VastaaPoista
  3. Meillä keksitään myös paljon omia lauluja, niin lapset kuin vanhemmatkin :)

    VastaaPoista
  4. Meillä töissä keksitään paljon omia lauluja ja uusia sanoja vanhoihin lauluihin. Kivasti tulee persoonallisuutta niihin :). Ihania teidät tärkeät laulut!

    VastaaPoista