UA-119504795-1

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tähystäjäprinsessan päiväkotiura alkoi liput liehuen



Tähystäjäprinsessa sujahti päiväkotimaailmaan mutkattomasti ja vailla turhaa draamaa. Parit itkut on aamuisin itketty, mutta kaikkiaan homma on lähtenyt hienosti käyntiin.

Neljän päivän kokemuksella tyttö toimii jo kuin konkari päiväkodissa. Rutiinit on opittu ja neiti tietää hienosti, miten homma toimii. Päivähoito lähti käyntiin paremmin kuin hyvin. Iso kiitos tästä kuuluu tietysti päiväkodin osaavalle henkilökunnalle.

Päiväkodista tulleet, uudet kaverit vilkkuvat tiuhaan puheissa ja oman ryhmän aikuisiin on jo muodostunut selvä kiintymyssuhde. Perjantaiaamun isänpäiväkahveille tyttö vei Isityypin jo varmoin ottein.

Lyhyessä ajassa päiväkodista kavereineen ja aikuisineen on tullut tärkeä paikka. Aamupiireillä opittuja lauluja laulellaan ahkerasti ja jo tärkeiden hoitajien kuulumisia ihmetellään joka ilta. Tästä on hyvä jatkaa kohti joulukuuta ja tiiviimpää arkitahtia.


Isityyppiin on tehnyt suuren vaikutuksen paitsi tytön reippaus, myös upean motivoitunut henkilökunta.



Toki neidin oma reippaus ja kyky sopeutua näyttelevät suurta roolia uuden alun edessä. Väheksyä ei voi kuitenkaan päiväkodin henkilökunnan upeaa asennetta ja varmaa työotetta. Tähystäjäprinsessa on otettu todella kivasti vastaan ja aikuiset ovat antaneet huiman panoksen, jotta tyttö tuntee olonsa kotoisaksi.


Neidistä on kasvanut myös reipas ja taitava julkisen liikenteen käyttäjä. Isänä ei voi kuin olla ylpeä tuosta pienestä tehopakkauksesta.


Päivien kulku myös raportoidaan iltapäivällä tarkasti. Joka päivä kotiin lähtiessään, jokainen lapsi saa mukaansa oman palautelomakkeen, jossa kerrotaan tarkasti syömisen, nukkumiset, päivän sisältö ja muut tärkeät asiat.

Tämä todella on päiväkoti, johon lapsensa jättää mielellään. Toisaalta, tämä on varmasti mitä mainioin työyhteisö motivoituneelle tekijälle.

Niin, Isityyppi hyppää tässä päiväkodissa työhaalareihin jo muutaman viikon kuluttua.


Olipa kyse sitten kohtalosta, johdatuksesta tai vain onnekkaista sattumista, niin Isityyppi toteuttaa yhden suuren haaveensa. Isillä alkavat työt tuossa samaisessa päiväkodissa joulukuun alussa.

Joidenkin unelmien on tarkoitus toteutua, tämä näyttäisi olevan yksi niistä. Sama talo tytön kanssa, yhteiset päiväkotimatkat ja vieläpä huikea, motivoitunut työyhteisö. Pelkkää parhautta.

Tähystäjäprinsessan arki jatkuu taas Tiistaina.


Isityyppi vetää lonkkaa vielä hetken ja valmistautuu henkisesti paluuseen työelämään. Onneksi tuo paluu vaikuttaa helpolta tässä kohtaa. Rehellisyyden nimissä, tämä isimies on intoa täynnä tulevasta arjesta.

Samaa intoa tuntuu puhkuvan Tähystäjäprinsessa. Koko viikonlopun on leikeissä ahkerasti soitettu päiväkotiin ja tutuille hoitajille. Tiistaina ovista astuu sisään varmasti päivän touhuihin intoa pursuava neiti.

Meillä päiväkodin aloitus on siis sujunut paremmin kuin hyvin ja tulevaisuus näyttää tämän asian suhteen valoisalta. Päiväkotivuodet tulevat varmasti kulkemaan yhteisissä muistoissamme vielä vuosienkin päästä.

Käykää kommentoimassa, millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on tästä suuresta askeleesta pienen ihmisen elämässä.

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan touhuiluja voi seurata tietenkin myös facebookissa ja instagramissa.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Koti - isävuoden loppusuora



Nyt eletään jo marraskuun alkua. Viimeiset viikot koti-isänä ovat edessä. Tähystäjäprinsessan päiväkoti alkoi jo viime viikolla ja jatkuu marraskuun kolmena päivänä viikossa. Joulukuussa alkaa arki täydellä tohinalla, kun Isityyppikin palaa töihin.

Leikkipuistoseikkailut on seikkailtu, viimeiseksi kohteeksi jäi Järvenpään Ystävyyden Puisto. Hieno junaseikkailu ja kiva puisto.

Tähystäjäprinsessa tutki puistoa innolla ja näytti taas hurjapäisyytensä. Suurin kiipeilyteline piti valloittaa, tietysti. Isityyppikin pääsi kiipeilemään varmistaessaan neidin turvallisuutta.






Suurin kohokohta oli kuitenkin viereisen Tuusulanjärven ranta sorsineen. Kesyyntyneiden vesilintujen ihmettelyä olisi varmasti jatkunut vaikka kuinka kauan. Aikataulun velvoittamana Isityyppi kuitenkin ohjasi karavaanin junaan ja kotiin päiväunille.




Tuttuun tyyliimme olemme tietysti retkeilleet paljon


Lähipuistot, metsät ja muut tutut seikkailupaikat ovat olleet ahkerassa käytössä. Päivittäin olemme viettäneet useamman tunnin ulkona syksyä ihastellen.

Sadevaatteet ja saappaat ovat päässeet tositoimiin lähes päivittäin. Pääsimmepä myös ottamaan vähän tuntumaa talveen, hennon pakkasen ja pienen lumipeitteen kera.






Syksyn pimennyttyä otsalamput ovat luonnollisesti päässeet tosihommiin. Iltojen pimeys on tarjonnut monta huimaa seikkailua aivan pihapiirissä.

Uusi heijastinliivi on pimeyden myötä myös otettu käyttöön. Liivi onkin saanut paikan uutena suosikkivaatteena ja vasta pitkällisten neuvotteluiden jälkeen siitä on luovuttu yöksi.



Päiväkotitaipaleensa Tähystäjäprinsessa aloitti mallikkaasti ja konkarin ottein.


Viime keskiviikkona oli tutustumispäivä. Isityyppi oli mukana puhtaasti muodon vuoksi, reipas neiti ei turhia ujostellut.

Sama reippaus jatkui torstaina, kun vuorossa oli ensimmäinen oikea päiväkotipäivä. Tyttö jäi hommiin ilman itkuja ja iltapäivällä isiä oli vastassa hyväntuulinen ja täysillä leikkeihin uppoutunut neiti.

Ensimmäinen päivä oli sujunut hienosti, ilman ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa päiväkotitaivalta.



Loppuvuoteen onkin edessä monta muutosta


Elämä heittelee ja kuljettaa. Marraskuu tulee tänä vuonna olemaan suurten mullistusten kuukausi. Elämä menee uusiksi monella sektorilla.

Noista muutoksista ja tämän blogin tulevaisuudesta lisää ensi kerralla. Blogi jatkuu, mutta muuttaa muotoaan ja nimikin ehkä uusiutuu. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt on aika jatkaa nauttimista Isivuoden viimeisistä viikoista.











keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Tähystäjäprinsessan ja Isityypin syyspuuhat



Syksy on täysissä voimissaan ja lehtiä alkaa olla maassa enemmän kuin puissa. Märkä ja pimeä vuodenaika hallitsee päiviä. Mitään syytä sisälle lukkiutumiseen ei silti ole, syksy on mainiota ulkoiluaikaa.

Sääolojen vaihtelu on yksi syksyn hienouksista. Aamulla ulkoillaan jo monesti pakkaselta ja talvelta tuoksuvassa kelissä. Samana iltapäivänä aurinko jaksaa vielä lämmittää, muistutellen etäisesti kesästä.

Sateet ja valon väheneminen ovat osa syksyä. Molemmat elementit tuovat ulkoiluun omat, hienot vivahteensa. Ruskan väriloisto koristaa maiseman ja puista pudonneet lehdet tarjoavat ihmeteltävää ja touhuttavaa taaperolle.

Syksyinen sää ei ole este ulkoilulle, se tarjoaa touhuihin uusia mahdollisuuksia. Pimeyden ei tarvitse olla masentavaa tai ankeaa. Tasku- ja otsalamput esiin ja käsillä on suuri seikkailu.

Lehtikasat ovat syksyllä loputon leikkien aarreaitta.


Lehtikasoista nauttiminen on jokaisella lapsella verissä. Aikuisten maailma on tässäkin asiassa verrattain tylsä.

Lehdet haravalla kasaan, kasa kottikärryllä loppusijoituspaikkaan, valmis. Siinä aikuisen malli.

Hei kaverit, siinä kasassa kuuluu hyppiä ja möyriä ja ne lehdet pitää levittää ympäriinsä. Sitten voi taas haravoida ja aloittaa alusta. Kuten esimerkistä nähdään, on lapsen malli paljon mukavampi.


Jiiihaaaa!

Kohta Isityyppi saa haravoida uudestaan.

Jos valmiita kasoja ei ole, rakentaa neiti niitä ihan itse.

Faktahan on se, että lehtikasoja harvoidaan vaan siksi, että niissä saa telmuta. Kysykää keneltä tahansa taaperolta.

Vesilätäköt on parhautta, ihan pelkkää parhautta.


Ulos lähtiessä Tähystäjäprinsessa tietää jo mitä tarvitaan kunnon lätäkköleikkeihin. Saappaat ja kuravaatteet puetaan aina mielellään päälle.

Ja sitten ulos nauttimaan. Lätäköissä juostaan, hypitään ja välillä istutaankin.

Syksyllä noita loputtomien leikkien areenoita onkin paljon tarjolla. Vesisateet eivät ole huono juttu, ne tuovat kivaa puuhaa päiviin.


Asianmukaiset varusteet päälle ja lätäköt ovat loputon leikkien aarreaitta.

Kuravellikakku on tämän syksyn trendiruoka.

Lätäköissä voi myös istuskella.


Ja onhan se lätäköissä hyppiminen kivaa vielä aikuisenakin. Siispä saappaat jalkaan ja leikkimään.

Puistot tuovat riemua syksylläkin


Uusi kuljetuskalusto on osoittanut toimivuutensa märissäkin oloissa. Lähipuistoja olemmekin kolunneet päivittäin.

Tutuissa maisemissa syksy näkyy vahvimmin. Uuden vuodenajan myötä vanhat leikkipaikat saavat aivan uuden ilmeen ja tarjoavat uusia elämyksiä.

Hiekkakakkujen tekokin muuttuu tavallista jännemmäksi, kun joukkoon eksyy syksyn lehtiä. Liukumäet ja kiipeilytelineet tarjoavat lisähaastetta yöpakkasten jäädytettyä kosteat pinnat.


Sadevaatteet ja liukkaus tuovat puistoseikkailuihin lisää motorisia haasteita. Hyvää treeniä siis.


Korikeinuun kipuaminen jäi puolitiehen, kun piti ihailla maahan pudonneita lehtiä.

Uusi kuljetuskalusto on hoitanut tehtävänsä paremmin kuin hyvin.

Tätä ja paljon muuta kuuluu meidän syksyyn, päiväkodin aloitus odottaa ihan nurkan takana ja isityyppi palaa töihin pelottavan pian.

Syksy on monen uuden asian alku, ihan kirjaimellisesti. Siitä lisää ensi kerralla.

Mitäs kivaa kuuluu teidän syksyyn?






perjantai 12. lokakuuta 2018

Isivuoden huippuhetket



Niinhän siinä kävi, että koti-isävuosi kääntyy vääjäämättä loppusuoralle. Aivan hetken kuluttua Tähystäjäprinsessa aloittaa päiväkodin ja Isityypin on palattava töihin. Aika on kiitänyt aivan hurjaa kyytiä. Niinpä nyt onkin sopiva hetki luoda katse kuluvan vuoden tähänastisiin kohokohtiin.

Marraskuun alussa tyttö ottaa ensiaskeleet päiväkotitaipaleellaan ja minä palaan töihin. Asiat saivat muutama viikko sitten yllättävän käänteen, jonka johdosta voidaan puhua meidän päiväkodista.

Tuo käänne myös lyhentää koti-isyyttäni kuukaudella.  Se on kuitenkin ihan oman postauksensa aihe, siitä lisää ensi viikolla.

Nyt on aika poimia esiin koti-isävuoteni kohokohdat. Paljon olemme ehtineet puuhailla ja paljon olette täältä blogista noita puuhia saaneet seurailla. Mutta mitä on minulle jäänyt erityisesti mieleen?

Ensimmäinen päivä virallisesti koti-isänä.


Ensimmäinen helmikuuta oli ensimmäinen päiväni virallisesti koti-isänä. Aamulla äiti lähti töihin ja me jäimme neidin kanssa kotiin touhuilemaan. Tuosta päivästä jäi parhaiten mieleen sankka lumipyry, jota jatkui koko päivän.

Nopeasti rutiiniksi muodostuneen tavan mukaan pakkasin tytön rinkkaan, koiran valjaisiin ja paukkasimme ulos lumentuloa ihailemaan. Lenkin jälkeen leikimme vielä hyvän tovin takapihalla.

Noita yhteisiä lenkkejä onkin kertynyt mittava määrä. Joka päivä olemme jollakin varustuksella käyneet ulkona koko Tuhotrion voimin. Pelkkää parhautta, jokainen yhteinen askel.

Toinen mieleenjäänyt asia tuossa päivässä oli loppumattoman vapauden tunne. Edessä vuosi yhdessä puuhailuja ja touhuilua, vailla aikatauluja tai velvotteita.

Vaikka rajaton vapaus alkaa hiljalleen loppua, ei töihinpaluu liiemmin ahdista. Edessämme on monta yhteistä päiväkotimatkaa, monta yhteistä seikkailua.

Monta kuukautta kestänyt intiaanikesä.


Kesä tuli tänä vuonna kunnon rytinällä. Ensin ihmettelimme kuralätäkköjä ja muita kevään ihmeitä. Parissa viikossa käsillä oli täysi kesä ja painelimme ulkona olemattomissa vaatteissa.

Tuota kesää riitti mukavan pitkään ja kelit hellivät meitä ulkoilmaihmisiä oikein olan takaa.

Tähystäjäprinsessan kanssa otimme kaiken irti kesästä. Päivät pitkät vietimme ulkona, leikkipuistoissa, lähimetsissä ja milloin missäkin.

Lopulta ruokailutkin, aamiaista myöten siirtyivät ulkoilmaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttäreni löysi grilliruuan ilot.

Iltaisin kotiin palasi lähes joka päivä hiekkainen, multainen ja kaikin puolin likainen lapsi, onnellinen lapsi.

Kesän kohokohtakin oli ilmiselvä.

Suuri mummolaseikkailu


Neljä päivää pyörällä ja kärryllä tien päällä, neljä päivää silkkaa mahtavuutta. Tuota reissua suunniteltiin paljon ja siitä on kirjoitettukin paljon. Ylivoimainen kesän, ja koko vuoden kohokohta.

Monia hienoja hetkiä koimme reissulla, mutta mikä lopulta oli parasta?

Yhteinen aika. Neljä upeaa päivää kahdestaan tyttäreni kanssa. Luonnollisesti vietimme koko ajan varsin tiiviisti yhdessä.


Ensimmäisen retkipäivän iltariemua Suurella Mummolaseikkailulla.

Opimme toisistamme ja toisiltamme. Tuon reissun aikana meistä muodostui erottamaton parivaljakko.

Oli huikea tunne, kun koko elämä tiivistyi samaan rytmiin. Herätys, aamiainen ja liikkeelle. Pitkä päivä matkaa taittaen, taukopaikkoja ihaillen ja maailmaa yhdessä ihmetellen. Elimme kuplassa, jossa olimme vain me kaksi.

Tuolla reissulla isä ja tytär hitsautuivat lopullisesti yhteen.

Reissuraportti löytyy täältä.

Kesään myös mahtuivat kolmet synttärit.


Isityyppi aloitti juhlakauden, kun mittariin päsähti 40 vuotta. Kuusijärven maisemissa oli suurta juhlan tuntua, kun tytön kanssa vietimme upean päivän ulkona. Synttärijätskit ja pillimehut tietysti kuuluivat asiaan.

Muutaman viikon päästä Tähystäjäprinsessa täytti kaksi vuotta, joten juhlat jatkuivat. Fallkullan kotieläintila oli näiden bileiden päänäyttämönä.

Ison tytön elkein Tähystäjäprinsessa söi elämänsä ensimmäisen suklaatuutin. Ei muuten jäänyt kesän ainoaksi.

Sitten olikin aika juhlia Papan 70 vuotissynttärit. Ohjelmassa oli matka Hämeenlinnaan ja tietysti hienon onnittelukortin askartelu. Suurella ylpeydellä neiti ojensi perillä kortin tärkeälle ihmiselle.

Kaiken kaikkiaan koti-isyys on ylittänyt kaikki odotukset.


Odotin vuosi sitten jo suurella innolla tulevaa Isivuotta. Ja se oli ehdottomasti odottamisen arvoinen. Olen nauttinut jokaisesta yhteisestä hetkestä upean pienen tyttäreni kanssa.

Itse ajattelin syksyn olevan tunnelmiltaan hivenen haikea, kun vuoden loppu lähestyy. Tällä hetkellä olo on kuitenkin onnellinen. Kaikki meni oikeastaan juuri niinkuin pitikin.

Olemme saaneet viettää tytön kanssa yhdessä huikeat kuukaudet, olen nähnyt pienestä tytöstäni kasvavan reipas ja osaava pieni neiti. Tulevaisuus näyttää valoisalta.


Odottavalla ja tyytyväisellä mielellä tähyämme kohti valoisaa tulevaisuutta.


Yhdeksi kohokohdaksi voi nostaa myös koti-isyyden päättymisen, niin ironiselta kuin se kuulostaakin. Tähän syynä on päivähoidon järjestyminen tavalla, josta haaveilin jo ennen tytön syntymää.

Isin pienestä prinsessasta tulee ihan kohta reipas päiväkotityttö. Ja mikä parasta, tuotakin polkua me lähdemme astelemaan yhdessä.

Tuosta päiväkotikuviosta kerron teille lisää seuraavassa postauksessa.

Vaikka isivuosi kohta tuleekin päätökseensä, ei tämä blogi katoa. Jatkossakin saatte lukea meidän yhteisistä seikkailuista ja Isityypin näkemyksistä vanhemmuudesta.

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan elämässä puhaltavat pian ihan uudet tuulet. Niiden tuulten tuiverruksesta tekin pääsette nauttimaan tätä blogia seuraamalla. Tervetuloa kyytiin!


Vanhaan malliin meidän touhuja voi seurailla myös Facebookissa ja Instagramissa