UA-119504795-1

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Mitä kuuluu, Isivuosi - blogi?



Blogi on viettänyt hiljaiseloa nyt runsaat kaksi kuukautta. Blogi on kyllä ollut mielen päällä, mutta postauksia en tietoisesti ole tehnyt. Olen pohtinut, mihin suuntaan haluan blogiani viedä, haluanko enää ylipäätään blogata.

Isivuosi blogi sai alkunsa hivenen yli kaksi vuotta sitten jäädessäni koti-isäksi. Lukijat tottuivat siihen, miten hehkutan koti-isyyden onnea ja isyyden mahtavuutta.

Edelleen isyys on kovin juttu ikinä, mutta nykyisessä elämäntilanteessa nuo kahden vuoden takaiset ajat tuntuvat todella kaukaisilta. Koti-isyyden kiireettömyys ja mittaamaton onnen tunne tuntuvat kaukaiselta unelta.

Onnellinen minä olen edelleen, asiat ovat hyvin ja monella elämän saralla mennään hurjalla vauhdilla hyvään suuntaan. Mutta blogin alkuajoista on tultu todella kauas.

Koti-isävuosi jäi taakse ja loppuvuoden ikävistä käänteistä huolimatta saldo jäi vahvasti plussan puolelle.

Jäi myös vahva kaipuu noihin vapaisiin, leikin ja riemun täyttämiin päiviin yhdessä tyttäreni kanssa. Koti-isyyden päätyttyä blogi jäi elämään, edelleen vahvasti isyyttä pohtivana.

Tällä hetkellä tunnen sekä elämäntilanteen suhteen, että ihmisenä, myös isänä olevani todella kaukana blogin alkuajoista. Paljon olen pohtinut, haluanko jatkaa blogia, ainakaan tässä muodossa.

Kirjoittaminen on iso osa minua ja elämääni. Jatkossakin, yhä kiihtyvällä vauhdilla siis puran tuntojani ja ajatuksiani tekstiksi, eläähän kuitenkin vahvana halu elättää tällä itseni.

“ jatkan siis edelleen blogia, mutta ehkä joissain kohdissa eri tyylisenä “


Myös suuri haave paluusta koti-isäksi mietityttää, onko se sittenkään oikea haave. Kun katson päiväkodissa hymy korvissa telmivää tytärtäni, nousee mieleen väistämättä ajatus, onko tuo haave enemmän minun kuin tyttäreni.

Kun tavoite työskentelystä kotoa käsin toteutuu, on mahdollisuus etsiä tässäkin asiassa tyttärelleni paras mahdollinen vaihtoehto.

Pääsen tuossa kohtaa tarjoamaan valinnan mahdollisuuden pienelle prinsessalleni. Voimme pitää sopivassa suhteessa kotipäiviä ja päiväkotipäiviä, pääsemme poimimaan maamme laadukkaasta varhaiskasvatuksesta rusinat pullasta.

Mutta entä se tässä kohtaa suurin kysymys, jatkaako blogia vai ei?

Nautin kirjoittamisesta ja jos haluan tällä elää, on tekstejä tuupattava maailmalle. Näihin molempiin blogi on oiva väylä. Blogi pitää minut liikkeellä ja toivottavasti kehittää kirjoittajana.

“ Mihin tie vie, ei aavistustakaan, mutta ainakin toistaiseksi Isivuosi-blogi jatkaa taivaltaan“


Blogi myös tarjoaa mukavan väylän tällaiseen omien ajatusten purkamiseen ja jäsentelyyn. Jatkan siis edelleen blogia mutta ehkä joissain kohdissa eri tyylisenä.

Entistä enemmän on tarjolla tällaista isityypin tajunnanvirtaa ja pohdintaa, sekä tietysti tilannepäivityksiä suurten unelmieni etenemisestä.

Mihin tie vie, ei aavistustakaan, mutta ainakin toistaiseksi Isivuosi-blogi jatkaa taivaltaan. Aihepiirin laajentamiseksi ja itseäni kehittääkseni laitoin tulille toisenkin blogin, englanniksi. Käykääpä kurkkaamassa.

Suuret tavoitteeni tuntuvat kaukaisilta, eikä minulla juuri nyt ole tiedossa keinojakaan niiden toteuttamiseksi. Mutta taustalla jyskyttää eräs suuri, kuulemani viisaus.

“ You just need to know, where you want to go. You don't have to know how to get there”

maanantai 13. tammikuuta 2020

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, Myyrmäen liikuntapuisto


Usean kuukauden ajan olemme päiväkotimatkalla kulkeneet kiertoreittiä, kun lyhin tie on työmaan takia ollut poikki. Viimein pääsimme ihailemaan, mitä hienoa tuolla työmaalla on meille loihdittu.

Heti alkumetreillä tulimme siihen tulokseen, että tällaisen hienouden takia kannatti kulkea hivenen pidempää reittiä. Lopputulos kun on huikea koko perheen peuhupaikka.

Leikkipuisto tämä keidas ei varsinaisesti ole, mutta puuhaa löytyy takuulla koko perheelle, vauvasta vaariin. Täällä on kiipeilyseinää, köysirataa, pelikenttää ja vieläpä kuntoilulaitteita.

Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa totesivat löytäneensä aarreaitan ja touhuun sännättiin saman tien, yhdessä ja hymyssä suin.

Tähystäjäprinsessan mielenkiinnon vangitsi välittömästi riippusilta ja sitä ympäröivät, tasapainoa vaativat puomit. Taas kerran tyttö yllätti isänsä rohkeudellaan ja taidoillaan.

Tiukkaa tasapainolua, kieli keskellä suuta

Kato Isi, mä osaan!

Neiti hurjapää vauhdissa

Hurjan tasapainoilun, loikkien ja keikkumisen jälkeen oli aika tutustua puiston muuhun tarjontaan.

Trampoliinit ovat aina viehättäneet Tähystäjäprinsessaa ja täältä niitä löytyy, peräti kahdeksan kappaletta. Tiedossa oli siis pitkä tovi pomppimista, jokainen trampoliini testattiin, tarmokkaasti ja moneen kertaan.

Trampoliinit oli sijoiteltu hauskasti kehään, pienen kumpareen päälle ja tästä riittikin riemua neidille. Onhan ihan parhautta kun pomppimisen lomassa voi laskea pyllymäkeä.

Trampoliineja riitti isompaankin pomppimisen tarpeeseen

Puiston perältä löytyi vielä lisää aarteita. Aikuisia varten iso valikoima laadukkaita voimailulaitteita, joita myös Tähystäjäprinsessa tarkasti testasi ja arvioi.

Puistoon on vielä mahdutettu kentät jalka- ja koripallolle, sekä perheen pienimmille oma kenttä pienine maaleineen, ruutuhyppypaikkoineen ja juoksuratoineen.

Ruutuhyppely on hauskaa puuhaa

Tuleva vuorikiipeilijä vauhdissa


Tästä puistosta löytyi riemua pitkäksi aikaa ja reissu huipentui vielä kotimatkaan meille rakkaan lähimetsän kautta. Eipä siis ihme, että vielä samana iltana suuntasimme uudestaan kulkumme tänne.

Otsalampussaan ja heijastinliivissään touhunnutta neitiä ei pimenevä iltakaan hidastanut vaan menoa säestivät innokkaat kiljahdukset ja iloinen nauru. Jatkossa Isityyppi saakin varata päiväkotimatkaan reilusti ylimääräistä aikaa, tätä aarretta ei nimittäin leikkimättä ohiteta.

Tämä puisto on hieno paikka, suosittelemme lämmöllä kaikille. Kun ympäriltä löytyy isot parkkipaikat, sopii tänne tulla kauempaakin. 

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Isityypin riimit Tähystäjäprinsessalle


Riimittely on oiva tapa laajentaa ja kehittää omaa kielen käyttöä, rikastaa omaa kirjoittamista. Koska kirjoittajana pyrin koko ajan kehittymään, lähdin kokeilemaan tätä hienoa taiteenlajia.

Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa nauttivat myös erilaisten laulujen väsäämisestä. Omista lurituksistamme olenkin kertonut jo aiemmin.

Luonteva valinta minulle oli siis tehdä riimeillä meille uusi biisi. Vieläpä räpin muotoon.

Isityyppiä ei tulla näkemään hip hop maailman areenoilla, mutta hauskaa tällainen sanoilla leikkiminen on. Tässä lopputulos olkaa hyvä.

ISITYYPIN RIIMIT


muistan aina sen käytävän kättärin
missä pieni nyytti sylissä kävelin
sä pieni itkit ja vähän rimpuilit
mutta en suostunut päästään irti
ja vieläkin lupaan aina pitää kiinni.

ei tullut sun faijasta ikinä sankarii
mun sun avulla löysin supervoimii
katkaisit mun polun syvyyksiin
annoit punasen langan, josta pitää kii.

Ei tuu sun faijasta räppärii
ei löydy kummoista biittii
sanoista tuskin saan krediittii
mut sun kädestä lupaan aina pitää kii

Mihin ikinä elämä sut viekään
ei faija lähde sun rinnalta mihinkään
lupaan olla aina kiinni sun elämässä
pahan paikan tullen seison muurina edessä.

Isän syliin on aina lupa tulla
jos et ite jaksa, mä kyllä kannan
kun hölmöilet, niin anteeksi annan
jos pelottaa, tuon sulle turvan.

Ei tuu sun faijasta räppärii
ei löydy kummoista biittii
sanoista tuskin saan krediittii
mut sun kädestä  lupaan aina pitää kii

Niin usein pieni katson sua ihaillen
toivon et voisin oppii ton sun rohkeuden
kulje aina suuntaan sun haaveiden
silleen löydät avaimet menestyksen

Usein sua sylissä kannoin
nyt mietin, minkä lahjan annoit
myönsit mulle titttelin faija
parast ikinä päällä maailman
opetit mikä elämässä on tärkeetä
Kiitos pieni, kun teit tästä niin selkeetä

Ei tuu sun faijasta räppärii
ei löydy kummoista biittii
sanoista tuskin saan krediittii
mut sun kädestä lupaan aina pitää kii

Nyt pitää vielä etsiä sopiva paikka tämän kappaleen ensiesitykselle, ehkä tytön 18 vuotis juhlissa. Ja tokihan tämä pitää ensin säveltääkin...

tiistai 31. joulukuuta 2019

Isityyppi miehisyyttä pohdiskelemassa


Minulle nyrkkeilysali on aina ollut rakas paikka. Salin ilmapiiri, treenikaverit ja avoimet ovet ovat tarjonneet turvasataman elämän myrskytessä ympärillä.

Saleilta olen myös saanut tärkeimmät opit ja valmiudet elämääni. Noissa kovin miehisissä ja myös karuina nähdyissä piireissä olen saanut pohjan miehuuteeni ja myös isyyteeni.

Nyrkkeilysalilla oppi miehuuteen tulee lopulta kahden asian kautta. Nöyryyden ja intohimon. Salilla turhat luulot itsestä karisevat nopeasti.

Kyllä, minun mielestäni jokaiselle miehelle tekee hyvää saada välillä vähän turpaansa. Siinä myllyssä turha, perusteeton omahyväisyys jauhetaan ulos tehokkaasti.

Samassa myllyssä myös oppii arvostamaan itseään ja omia rajojaan. Miehelläkin on oikeus olla heikko, se tulisi jokaisen oppia ymmärtämään. Nyrkkeilysalien hämärässä opin myös jalouden merkityksen.

Heikompansa sortaminen on väärin, raukkamaista. Heikompiaan voi tukea kasvamaan vahvemmaksi, toiminta, joka on jokaisella nyrkkeilysalilla arkipäivää.

Minulle tämä ajattelumalli ei edusta toksista maskuliinisuutta, tuota kirottua, miehisyytensä etsijät eksyttävää termiä. Minulle se edustaa ennen kaikkea kunnioitusta.

Kun on riittävän nöyrä ja ymmärtää miten kunnioitus ansaitaan, osaa katsoa maailmaa oikein. Vain nöyryyden kautta löytyy suurin eteenpäin vievä voima, halu kehittää itseään, halu tulla paremmaksi. Intohimo.

Isänä minun tulee tarjota tyttärelleni hyvä miehen malli, näyttää miten toimii oikea mies”


Salilla, nyrkkeilyssä tuo nöyryyden ruokkima kasvun halu ajaa treenaamaan enemmän, treenaamaan paremmin ja kovempaa. Tekemään töitä, koska nöyryys herätti ymmärryksen, että se on ainoa tie.

Jossain vaiheessa tuo halu kasvaa myös ohjaamaan salin ulkopuolista maailmaa, ohjaamaan koko elämää.

Nyrkkeilysali ja kilpakehät opettivat pärjäämään omillaan, luottamaan omiin kykyihin ja myös tiedostamaan niiden rajat. Voittojen ja tappioide kohtauspinta myös opetti ymmärtämään heikkouteni ja luottamaan vahvuuksiin.

Tuo oppi on ollut arvokasta myös isyydessä. Isänä minun tulee tarjota tyttärelleni hyvä miehen malli, näyttää miten toimii oikea mies.

Minun on oltava ensisijaisesti hyvä isä, joka onkin aivan oma maailmansa, täynnä haasteita. Mutta koen tehtäväkseni myös antaa malli, jonka avulla tuo pieni neiti voi miehuutta arvioida ja arvostaa.

Minulla on tärkeä tehtävä opettaa, miten naisia ja perhettä arvostava ja kunnioittava mies toimii. Ei minun tehtäväni ole ristikuulustella tulevia poikaystäviä ja sulhaskandidaatteja.

Eikä minun edes tarvitse, kun voin opettaa tyttäreni arvostamaan itseään niin paljon, että osaa aikanaan valita itselleen oikein.


“Jokaisen miehen pitää löytää oma tiensä mieheksi”


Ennenkaikkea, vuodet nyrkkeilysalilla opettivat omat rajani, oman paikkani. Kiitos tuon opin, en koe tarvetta todistella itseäni tai kykyjäni, minä tiedän ne itse, se riittää.

Minkäänlaiseen mittailuun ei ole tarvetta. Sillä vain sieltä, omasta terveestä itsetunnosta ja sen ruokkimasta itseluottamuksesta voi kasvaa terve, tasapainoinen maskuliinisuus.

Tämä on minun tarinani, minun polkuni ja se on tässä kaikkein oleellisinta. Jokaisen miehen pitää löytää oma tiensä mieheksi, oma tasapainoinen maskuliinisuutensa. Mitään yleismaailmallista, kaikille sopivaa, yhtä totuutta on mahdoton antaa.

Samalla periaatteella, ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla mies. Jokaisen pitää löytää oma itsensä, vasta sitten löytyy se miehuus ja oma tapa ilmaista sitä.

Jos olisi pakko antaa yksi ohje, jonka varassa kasvaa mieheksi, olisi ohjeeni perehtyä siihen, miten susilauma ja sen johtaja toimii. Johtajan, ultimaattisen alfauroksen tehtävä kun on hyvin selkeä; protect and provide.

Tuon ohjeen varassa tuskin kasvaa miehuudessaan pahasti kieroon.

lauantai 14. joulukuuta 2019

Lapsellakin on tarve ja ennenkaikkea oikeus omaan aikaan


Käännymme kotipihaan, punainen paholainen autotalliin ja käsi kädessä astelemme ovelle. Tutulla rutiinilla kamppeet paikoilleen ja vessakäynnin jälkeen olemme valmiit yhteiseen iltaan.

Tähystäjäprinsessa ei kuitenkaan säntää täyttä päätä leikkeihin, vaan kömpii kirjan kanssa sänkyynsä pehmolelujen keskelle. Isityyppi saa kaikessa rauhassa keitellä ja juoda kahvit neidin tutkiessa kirjaansa

Pientä kiukkua on ilmassa, Tähystäjäprinsessan vastaukset tulevat yksitavuisina ja varsin tiukalla äänenpainolla. Koko pieni olemus huutaa ‘jätä minut rauhaan’

Tiuskaistujen vastausten keskellä neiti kuitenkin varmistaa katseellaan Isityypin olevan lähellä. Itsekin otan kirjan ja köllähdän sänkyyni lueskelemaan, tiedän ettei tyttäreni ole minulle vihainen tai muutenkaan pahoilla mielin.

Pieni neiti on uupunut päiväkotipäivän tuomasta sosiaalisesta paineesta ja tarvitsee omaa rauhaa, aivan kuten me aikuisetkin joskus. Aikansa tankattuaan tyttö kömpii viereeni ja haluaa minun lukevan hänelle.

“Aina eivät ole iltojen tankkaustuokiot menneet näin sujuvasti, pääasiassa minun hölmöyteni takia”


Kirja saattelee meidät seikkailuun neuvokkaan mäyrän kanssa ja Tähystäjäprinsessa hivuttautuu tiukasti Isityypin kainaloon. Pieni keho rentoutuu ja tarinan päättyessä neiti on taas täynnä iloa ja virtaa leikkeihin.

Nyt voimme käydä keskustelun päivällisen ruokalistasta ja Isityypin tehtävistä tulevien touhujen leikkikaverina.

Aina eivät iltojen tankkaustuokiot ole menneet näin sujuvasti, pääasiassa minun hölmöyteni takia. Olen höösännyt ja häsännyt, houkutellut neitiä leikkeihin, toiminut kuten niin moni aikuinen toimii, hyvää tarkoittaen mutta niin väärin.

Jokaisella aikuisella tulee hetkiä, jolloin tarvitsee omaa rauhaa. Vanhemmilla tulee hetkiä jolloin pitää saada olla hetki yksin omien ajatustensa kanssa. Ja suureen ääneen me aikuiset kerromme miten tuota rauhaa tarvitsemme, miten meillä on siihen oikeus.

“Tarinan opetus on ilmiselvä ja jokaisen vanhemman on hyvä se muistaa”


Kuvailemani kaltaisilla hetkillä aikuiset, itseni mukaanlukien, unohdamme täysin, että lapsella on tuo sama tarve ja ennen kaikkea oikeus omaan tilaan ja rauhaan.

Opin tässäkin asiassa läksyni, kiitos viisaan tyttäreni. Enää en häslää ja kysele, vaan annan tytön rauhassa ottaa oman hetkensä.

Samalla saan päivän itse katkaistua ja voin käyttää nämä hetket itsekin rauhoittumiseen. Varmistan, että olen läsnä, mutta puuhaamme tytön kanssa omiamme, kunnes neiti on taas saanut tankit täyteen. 

Olen oppinut, että pienelle tyttärelleni päivä päiväkodin hälyssä jatkuvan sosiaalisen paineen alla on raskas. Vähintään yhtä raskas kuin työpäivät meille aikuisille. Leikki aivan kirjaimellisesti kun on lapsen työtä.

Tarinan opetus on ilmiselvä ja jokaisen vanhemman on hyvä se muistaa. Lapsikin tarvitsee sitä omaa aikaa ja tilaa, aikaa itsekseen, kaikessa rauhassa. 

maanantai 18. marraskuuta 2019

Tämä on sinulle Tähystäjäprinsessa, rakas tyttäreni

Hei rakas tyttäreni. Kun joskus vuosien kuluttua luet tätä, tulet varmasti naureskelemaan Isityypin hempeilylle. Toivon kuitenkin sinun painavan sanani mieleesi ja ehkäpä poimimaan opetuksen siemenenkin elämäsi matkalle.

Kovin paljoa en osaa sinua opettaa, syntymästäsi asti olet ollut minun suurimpia opettajiani ja suurella ylpeydellä kuljen rinnallasi tässä oppipojan paikalla. Sillä sinä olet näyttänyt, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä.

Joka kerta sinua katsoessani tunnen suurta ylpeyttä että saan olla isäsi ja opastaa elämäsi alkutaipaleella. Minä en tiedä mihin tiesi vie, tuskinpa itsekään sitä tiedät, eikä sinun tarvitsekaan. Sinulla on oikeus elää onnellista, turvallista lapsuutta sen kaikkinen vivahteineen.

Sinä katsot maailmaa pienillä uteliaisuutta ja elämäniloa pursuavilla silmilläsi ja riemuiten tutustut uusiin ilmiöihin ympärilläsi. Elämänasenteesi on ihailtava, sinulle jokainen päivä, jokainen hetki on uusi seikkailu.

Tuon taidon toivon sinun aina säilyttävän. Pidä aina kiinni ilosta ja riemusta joilla nyt maailmaa katsot. Ja aivan kuten nytkin, karista turhat murheet ja huolet ja heittäydy täysillä mukaan elämän virtaan.

”Isi on tässä, aina kun tarvitset”


Minä lupaan olla aina turvanasi kun pelottaa, suojata silloin, kun tuulet puhaltavat liian kovaa. Muistatko, kun sinulle aikanaan kuiskasin ’ isi on tässä, aina kun tarvitset’

Nuo sanat eivät ole kadottaneet merkitystään, eivätkä koskaan kadota. Ne ovat lupaus, jonka sinulle annoin, lupaus johon voit aina luottaa.

Minkä tahansa tien päätätkin elämässäsi valita, minä tuen ja rohkaisen sinua. Parhaani mukaan koetan opastaa, ettet aivan jokaiseen kivenkoloon löisi varpaitasi. Toki kolhuja väistämättä tulee, mutta silloin minä olen rinnallasi korjaamassa vahingot ja auttamassa uudelleen liikkeelle.

Nyt sinä harjoittelet kovasti pyöräilyä, potkulautailua ja monia muita taitoja. Olet kaatunut lukemattomia kertoja mutta opit koko ajan, niinkuin viime talvena hiihtämään.

Nuo treenit kuvastavat hyvin tulevaa elämääsi, tulet kaatumaan, mutta kun joka kerran jaksat nousta ylös pääset perille. Ja aivan kuten nytkin, kuljen rinnallasi tukemassa ja kannustamassa, auttamassa siinä missä voin.

”Mitä ikinä tahdot elämässäsi saavuttaa, on se sinulle mahdollista”


Minä en osaa ennustaa, en voi nähdä tulevaa. En tiedä minne kaikkialle tulet elämässäsi kulkemaan. Yhden asian tiedän kuitenkin varmuudella. Minä tulen aina olemaan äärettömän ylpeä sinusta tyttäreni, tulen aina rakastamaan sinua.

Tämän sinun tahdon muistavan aina. Mitä ikinä tahdot elämässäsi saavuttaa, on se Sinulle mahdollista. Muista, ikinä ei luovuteta, koskaan ei anneta periksi. Sinä voit saada aikaan aivan mitä itse haluat.

Mitä haaveesi sitten ovatkaan, pidä niistä kiinni ja kulje täysin purjein niitä kohti. Karikoitakin varmasti tulee vastaan, mutta niistä jokaisesta pääset kyllä läpi. Kun jaksat ponnistella ja tehdä tarvittavan työn, ovat mitkä vain ovet sinulle avoinna.

Tällaiset terveiset kirjoitin nyt sinulle Tähystäjäprinsessa. Lukiessasi tätä on meillä takana lukemattomia yhteisiä hetkiä, suuria seikkailuja ja paljon muistoja. Lupaan tehdä parhaani, jotta voit noita hetkiä muistella samalla lämmöllä ja rakkaudella kuin minä.

Rakkain Terveisin
Isityyppi aka Hovinarrien Kuningas

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Hyvää Isänpäivää




Minun maailmassani isänpäivä on juhlapäivistä suurin, onhan isyys suurin lahja mitä olen saanut. Isyys on jättimäisen suuri vastuu ja samalla suurin kunnia mitä on. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani olla tuon pienen prinsessan isä.

Päivä alkoi tuttuun tyyliin kukonlaulun aikaan, kun aamuvirkku neiti kömpi vällyistään täynnä intoa uuteen päivään seikkailuineen. Aamupalaa säesti hyväntuulinen höpöttely, kun nautimme yhteisestä aikatauluttomasta aamusta.

Aamupäivä vierähti askarteluhommissa ja valmistautuessa isovanhempien vierailuun. Olihan Pappakin tämän merkkipäivän sankari, isä ja isoisä.

Kun kortti oli valmis ja tulevat tarjoilut valittu ja valmisteltu, oli aika suunnata ulos. Edes märkä, sateinen ja synkkä marraskuinen sää ei kyennyt hyväntuulisuuttamme hillitsemään. Sopivat kamppeet ylle ja lähimetsää kohti.

Märkinä, nälkäisinä ja elämän tyytyväisinä istuimme lounaspöytään. Lounaan jälkeen ei unta tarvinnut houkutella, vaan Tähystäjäprinsessa nukahti ennen kuin satu ehti kunnolla alkaakaan.

Iltapäivä oli täynnä iloa, naurua, lapsen riemua ja kiireetöntä yhdessä oloa


Iltapäivään heräsi uniltaan intoa isovanhempien vierailuun täynnä oleva neiti. Uusimmat lelut ja leikit esiteltiin suurella innolla Mummolle ja Papalle ja kahvitarjoilut valvottiin ja maisteltiin tarkasti.

Kun talo oli täynnä lapsivieraita oli äänimaailmakin isänpäivään mitä parhain, lasten naurua ja riemua. Aivan huikea hetki oli, kun me aikuiset istuimme kahville ja yht’äkkiä pöytä oli täynnä lapsia, myös herkuttelemassa korvapuusteilla ja pipareilla.

Tuossa hetkessä oli käsittämättömän paljon hienoa. Tähystäjäprinsessa suorastaan säteili onnea, olihan nyt saman pöydän ääressä Isityypin lisäksi isovanhemmat ja vielä tukku neidille rakkaita kavereita.

Lopulta oli hikisten leikkien jälkeen aika toivottaa Mummolle ja Papalle turvallista kotimatkaa. Taas kerran hyviä, monen polven yhteisiä hetkiä, joista jouluna nautimme lisää.

Jo pimentyneessä illassa suuntasimme vielä kohti leikkipuistoa 


Pimeys ja kosteus ei Tähystäjäprinsessaa tovereineen tuntunut häiritsevän. Leikkipuisto täyttyi hetkessä huimista leikeistä ja seikkailuista. Väistämättä hymy nousi aikuisenkin huulille tuota ilakointia seuratessa.

Lopulta oli aika saatella läpimärkä, väsynyt ja onnellinen neiti kotiin, iltapesulle ja iltapalan kimppuun. Takana oli aivan huikea päivä ja edessä vielä yhteinen hetki unipesässä satua kuunnellen ja unilauluja laulellen.

Isin sylissä köllivällä prinsessalla oli paljon asiaa kun päivän tapahtumia käytiin läpi. Lopulta kuitenkin uni vei uupuneen neidin mennessään ja hyvillä mielin Isityyppi peitteli aarteensa sänkyyn.

Nyt Isityyppi voi vielä hetken hengähtää ja makustella kulunutta päivää, onnellinen hymy kasvoillaan. Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä isänpäivä.

Hyvää Isänpäivää kaikille isille ja isoisille!