UA-119504795-1

perjantai 7. syyskuuta 2018

Miksi Isityyppi ei haikaile oman ajan perään?



Oma aika on vanhemmuuden suuri kiistakapula, lähes pyhä lehmä. Näkemyksiä aiheesta on varmasti yhtä paljon kuin on vanhempia. Minun näkemykseni on varsin suoraviivainen; en koe tarvitsevani omaa aikaa, enkä peräänkuuluta oikeuttani siihen.

Vanhemmuudessa tarvitaan ryhtiä ja asennetta - tekstissä kerroin omasta arvomaailmastani ja tavoitteistani isänä. Kommentteja tuli paljon, samoin ajattelevista vanhemmista niihin, jotka tuomitsivat minut muita arvostelevaksi moukaksi.

Päätin siis kirjoittaa uuden tekstin, jossa avaan  näkemyksiäni lisää.

Suurin syy siihen, etten kaipaa omaa aikaa on se, etten koe sen kadonneen. Oman ajan tilalle olen saanut jotain paljon parempaa; yhteistä aikaa tyttäreni kanssa. Yhteistä aikaa pidän arvokkaana tässä vaiheessa, kun tyttäreni on vielä pieni ja kaipaa isiä seuraksi.

Ei mene montakaan vuotta, kun tytöllä on jo omat touhut ja kaverit. Tuossa vaiheessa meikäläisellä on omaa aikaa varmasti riittämiin. Nyt pieni neiti vielä kaipaa ja tarvitsee yhteistä aikaa, velvollisuuteni ja etuoikeuteni on sitä hänelle tarjota.

“Sinullahan on omaa aikaa kahmalokaupalla, kun kerran pääset harrastamaankin”


Harrastukseni eivät ole vähentyneet lapsen tulon myötä. Sen sijaan kaikki harrastukseni ovat saaneet mukavaa lisäväriä ja uutta sisältöä. Minun harrastuksistani on tullut meidän harrastuksia.

Käyn hyvin säännöllisesti nyrkkeilysalilla, ulkoilen ja liikun metsissä paljon, käyn juoksemassa ja pyöräilen sekä touhuan vetokoirahommia. Aivan kuten ennen tytön syntymääkin.

Salaisuus ei piile runsaassa omassa ajassa vaan siinä, että tyttö kulkee touhuissa mukana. Aivan kohta pääsemme ensimmäisille yhteisille kalareissuille vantaanjoen maisemiin tutustuen.

Harrastuksistani on tullut mukavaa yhteistä puuhastelua tyttäreni kanssa. Alusta asti minulle oli selvää, että tyttö kulkee mukana harrastuksissa. Tässäkin varmasti koittaa aika, kun isin harrastukset eivät enää kiinnosta ja tilalle tulevat omat, itselle tärkeät harrastukset.

Tuossa vaiheessa takana on kuitenkin lukemattomia yhteisiä hetkiä ja upeita yhteisiä muistoja. Niitä ei mikään vie meiltä pois. Vastaavasti, varhaislapsuudessa hukattuja hetkiä ei koskaan saa takaisin.

Harrastukseni antavat myös mahdollisuuden opettaa tytölle tärkeinä pitämiäni asioita. Vahvan luontosuhteen ja liikunnallisten elämäntapojen ensimmäiset siemenet on jo kylvetty. Nyrkkeilysalin upeasta arvomaailmasta on varmasti jäänyt muistijälki, joka säilyy loppuelämän.

Lapsen tulo ei lopeta harrastuksia. Harrastusten jatkaminen ei myöskään vaadi laajoja logistisia järjestelyitä sen oman ajan turvaamiseksi. Tenava mukaan ja kaikki hyötyvät.

“Äly hoi, ei kai noin kevyestä arjesta kaipaakaan lepoa”


Minä uskon siihen, että arjen keveys ja raskaus on täysin jokaisen omissa käsissä. Säännöllinen päivärytmi ja vahvat rutiinit auttavat pitkälle kohti sujuvaa, vaivatonta arkea.

Huonot, rikkonaiset yöt, olemattomat päiväunet ja liikaa energiaa pursuava lapsi ovat kaikki tuttuja ilmiöitä. Nuo kaikki ovat ratkenneet samoilla lääkkeillä.

Samanlaisena toistuva päivärytmi tarkkoine rutiineineen ja riittävästi ulkoilua ja mahdollisuuksia purkaa energiaa.

Puolitoista vuotta ehdin elää työssäkäyvän vanhemman arkea ennen koti-isäksi jäämistä. Tuota arkea ei ole ikävä, mutta en minä sitä mitenkään ylipääsemättömän raskaana pitänyt.

Kukonlaulun aikaan koiran kanssa tehty aamulenkki ja siihen päälle työpäivä parin tunnin unilla ei toki ollut aina herkkua. Mutta sellaista elämä on, joskus vähän rankempaa.

Arjen raskaus on silmissäni lopulta puhtaasti asennekysymys. Aina voisi päästä helpommalla, aina voisi olla joku asia paremmin.

Suuntaako energian noihin epäkohtiin vai keskittyykö nauttimaan siitä mitä on, on jokaisen oma valinta.

Elämä kokonaisuudessaan on asennekysymys. Aina voi valita, keskittyykö valittamiseen vai pyrkiikö muuttamaan asioita.

Olen onnekas siinä suhteessa, että tyttäreni on perusterve. Ei allergioita, koliikkia tai muitakaan vastaavia ongelmia.

Onko arkeni sitten kevyempää tai raskaampaa kuin jonkun muun, on joutavaa vertailua.

Erilaista se varmasti on. Onko se, että nautin arjestani joltakulta jotain pois? Eipä taida olla.

Minä olen luonut meidän arjen omalla tavallani minun ja tyttäreni näköiseksi niin, että me molemmat siitä nautimme. Jokaisella on oikeus toimia samoin.

Ajan viettäminen tyttäreni kanssa ei ole velvollisuus, se on suuri etuoikeus.


Minulle isyys on suuri kunniatehtävä, ajan viettäminen ja yhteinen puuhastelu tytön kanssa on mieluista puuhaa. Mikä parasta, tyttökin tuntuu arvostavan yhteisiä puuhiamme.

En kaipaa aikaa ennen lasta, elämässäni on juuri näin kaikki mitä tarvitsen. Saatan olla hivenen outolintu, mutta en kaipaa omaa aikaa, nautin isyydestäni. Toki, olen myös ylpeä pienestä prinsessastani.

Sitä paitsi, mitä minä sillä omalla ajallani tekisin? Todennäköisesti suuntaisin askeleeni nyrkkeilysalille, lenkille tai metsään. Kuten jo olen sanonut, oma aikani ei ole kadonnut, se on muuttanut muotoaan.

Koenko nyt olevani muita parempi vanhempi?


En todellakaan, epäonnistun ja teen virheitä jatkuvasti. Se on elämää. Oleellista on epäonnistumisten jälkeen yrittää uudelleen.

Näinhän nuo taaperotkin tekevät uusia taitoja opetellessaan. Epäonnistuvat ja kaatuvat. Nousevat ylös ja yrittävät uudelleen. Taas kerran, lapsista on hyvä ottaa oppia.

Lapsi ei tee mitään puolivaloilla. Kaikkeen tekemiseen heittäydytään täysillä. Varsin mainio toimintamalli tähän vanhemmuuteenkin.

Itselleni merkityksellisin vaikuttaja isyyteeni koettiin Kätilöopiston käytävällä. Kävelin uninen, kapaloitu, reilun vuorokauden ikäinen tyttö sylissäni tuota käytävää, rauhoitellen tyttöä uneen.

Muistan ikuisesti, miltä tuntui, kun ymmärsin tuon vasta maailmaan tulleen pienen ihmisen luottavan minuun. Luottavan niin paljon, että oudossa maailmassa minun syliini oli turvallista nukahtaa.

Tytön vaipuessa uneen, kuiskasin pieneen korvaan: ” isi on tässä sinua varten, aina kun tarvitset”

Tuon lupaukseni minä aion pitää.


Meidän arkisia touhuja ja temmellyksiä voit seurata myös facebookissa ja instagramissa.






23 kommenttia:

  1. Itse olen vauvan tulon myötä itseasiassa yllättynyt siitä kuinka en oikeastaan kaipaa sitä "omaa aikaa" :D Olen tosin yrittänyt opetella lähtemään välillä kotoa myös yksin kauppaan, harrastuksiin tms. ihan jo sillä ajatuksella, että myös mieheni saisi tyttäremme kanssa sitä kahdenkeskistä aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on myös hyvä pointti, että kahdenkeskinen aika on tärkeää molempien vanhempien kanssa

      Poista
  2. Erittäin hyvä kirjoitus. Voisin ehkä miettiä, että miksi edellinen postaus on saanur ihmisten kommentoinnin herkille. Viime vuosina on puhuttu paljon äitien hyvinvoinnista ja siitä että moni vanhempi tuntuu voivan ehkä niin ja näin. Moni vanhempi kokee huonoa omaatuntoa omasta ajasta. Onhan se pois ajasta lapsen kanssa. Sekään ei ole hyvä. Ja kun tilew teksti, jossa kerrotaan kuinka hienoa on kun ei kaipaa omaa aikaa, osuu ehkä vain osaa vanhemmista tuonne syvälle sisälle ja se huono omatunto kolkuttaa. Vaikka näinkään asian ei pitäisi olla. Aivan kuten kirjoitit niin miten se että sinä nautit omasta ajasta on joltain pois.
    Myönnän että itsekin tunsin vähän vihlaisua "wau. Hän ei kaipaa omaa aikaa. Miksi se on minulle niin ehdoton?"
    Mutta jokainen perhe, jokainen tilanne on yksilöllinen. Koskaan ei pitäisi vertailla. Jos ei vertailisi itseä mutta, niin säästyisi huonon omantunnon pistoksilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, jokainen perhe etsii omat, itselle parhaiten sopivat tavat toimia.

      Poista
  3. Olen vähän samoilla linjoilla kuin Mira. Mielestäni oma aika on tärkeää jo siksi että se mahdollistaa myös toiselle vanhemmalle mahdollisuuden viettää kahdenkeskisen aikaa lapsen kanssa. Mielestäni molemmilla on siihen oikeus. Sinun tilannetta en tietenkään tiedä, onko tyttärenne äiti kiinnostunut viettämään aikaa lapsensa kanssa. Tosi surullista jos ei ole, sekä äidin että erityisesti lapsen kannalta.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Minusta kauhea lause on "lapsivapaa viikonloppu", ihan kuin lapsista olisi kamalasti riesaa. Toki kaikki tarvitsevat omaa aikaa, mutta omia harrastuksia voi juuri tehdä lasten kanssa! Hieno asenne sinulla! :) Lapsuusaika on niin lyhyt ja itse ainakin muistan lämmöllä vanhempien kanssa vietettyä aikaa, se on arvokkaampaa kuin uskotaankaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin tässä varhaislapsuuden vaiheessa koen juuri noin, että yhteinen aika on kaikkein tärkeintä.

      Poista
  5. Luin edellisen postauksesi aiheeseen liittyen ja ensin minuu alko ärsyttämään. Luin tekstin toisen ja kolmannenkin kerran.
    Sitten ei enää ärsyttänyt.

    Miksikö ensin ärsytti? Koska kolahti omaan nilkkaan. Tunsin ison piston sydämessäni, koska minä kaipaan omaa aikaa. Minä kaipaan sitä, että saan tehdä asioita myös itsekseni, vaikkakin todella paljon tehdään myös yhdessä perheenä.

    Miksi ei enää ärsyttänyt, kun luin tekstisi useamman kerran? Koska se ei tosiaan ole multa pois, jos sie et kaipaa sitä, että saisit joskus olla ilman lasta. :)

    Päinvastoin, nostan sulle hattua ja kunnioitan sinua :) Siltikin mie olen se äiti, joka haluaa olla välillä aivan yksin.

    Aina on hyvä, jos joku teksti herättää enemmän ajatuksia, tunteita, kommentteja. Toisille voi tulla ihan uudenlaisiakin havahtumisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on yksi kirjoittamisen perussääntö. Stop them reading start ’em fiiling

      Poista
  6. "Minä uskon siihen, että arjen keveys ja raskaus on täysin jokaisen omissa käsissä."

    Vaikuttaa siltä, että pian saat kirjoittaa jälleen uuden tekstin, jossa avaat näkemyksiäsi lisää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarvetta ilmenee, niin avaan tuotakin näkemystä mielelläni lisää.

      Poista
  7. Nostan hattua koti-isyydestä. Olen samaa mieltä, että rutiinit helpottavat paljon arkea ja se, ettei anneta huudolla periksi. Lasta ei pidä opettaa siihen, että hän määrää talossa huudolla.
    Tsemppiä arkeenne.

    VastaaPoista
  8. Olen ollut äitinä 12,5 vuotta. Lapsia on neljä. Se on huomattu, että rutiinit ovat tärkeitä ja helpottavat elämää. Toki meillä rutiineista välillä lipsutaan, mutta silloin aikuisen on kestettävä mahdolliset seuraukset, kiukut ja väsymykset.
    Itseään ei pitäisi liikaa verrata muihin. Huono-omatunto vaikkapa juuri omasta ajasta ei helpota oloa. Minulla on vähän omaa aikaa. Teen töitä kotona ja seurassani on aina useampia lapsia. Tänään lähetän lapset ja miehen turnauksiin hyvillä mielin ja jään yksin hiljaiseen kotiin. Edellisestä kerrasta onkin liian pitkä aika.

    VastaaPoista
  9. Sinulla on kyllä ihailtava asenne! Itse olen sellainen, että kaipaan sitä omaa aikaa useita kertoja viikossa. Se on ikäänkuin hengähdyshetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Jokainen toimii itselleen parhaiten sopivalla tavalla, yhtä, oikeaa tietä ei ole.

      Poista
  10. Vaikka itse kaipaankin omaa aikaa enemmän kuin sinä, niin en oo koskaan ymmärtänyt miksi joku suuttuu toisen ihmisen omasta kokemuksesta. :D Jos oma syyllisyys painaa, niin ei se varmasti ole sen vika, joka kotivanhemmuudesta nauttii, ja siitä kertoo. Nykyään vaan sitä ei sais tuoda ilmi, että jostain nauttii, koska osan mielestä se on syyllistämistä... joka on sääli, koska ei kaikki positiivinen asia vanhemmuudessa ole syyllistämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi valitettavasti on tasapäistämisen luvattu maa.

      Poista
  11. Mä en kaivannut omaa aikaa kun poika oli vauva, olen yksinhuoltaja ollut raskaudesta lähtien. Poika oli erittäin helppo vauva, ei hammas valituksia, ei rokotteista mitään, vain jos oikee hätä niin oli äkänen. Nyt 7vuoden iässä... kyllä sitä omaa aikaa vaan kaipaa. Meillä on onneksi maailman ihanin tukiperhe kaksi kertaa kuukaudessa ❤

    VastaaPoista
  12. Hyvä kirjoitus!

    Itse kuuluttelin myös oman ajan perään omassa blogikirjoituksessani. Mutta tämä antaa tosiaan näkökulmaa.

    Kannattaa ehkä hommata itselle harrastuksia joita voi tehdä myös lapsen kanssa, silloin ei tarvi pihistää mistään :)

    mutkatonta.com
    Markus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastuksiin tulee iso, positiivinen lisä kun tenava on mukana.

      Poista
  13. Ihania ajatuksia! Jaoin omilla sivuilla.

    VastaaPoista