Isityypin ja Tähystäjäprinsessan yhteinen pääsiäisseikkailu

Keväinen, upea sää, lukemattomat tunnit ulkona, hienoja seikkailuja ja ennenkaikkea, neljä päivää yhdessä. Siinä Isityypin ja Tähystäjäprinsessan resepti upeaan pääsiäiseen.

Torstaina päiväkodista kotia kohti lähti kaksi iloista kulkijaa. Tiesimmehän edessä odottavan neljä vapaapäivää yhdessä. Miniloma ja hetkellinen paluu koti-isyyteen nosti väistämättä hymyn kasvoille.

Säät ovat suosineet ja torstai-iltanakin auringonpaiste helli meitä. Niinpä emme pitäneet mitään kiirettä kotimatkalla.

Kävimme leikkipuistossa ja nautimme jäätelöt ulkona auringonpaisteessa. Tulevaa mummolareissua suunniteltiin yksissä tuumin ja tietenkin nautimme kiireettömästä ajasta yhdessä.

Torstai-ilta päättyi vielä saunaan ja löylyttelyn ja välipalan jälkeen unilleen köllähti kaksi onnellista seikkailijaa.

Perjantaina oli ohjelmassa retkeily- ja seikkailupäivä kotimaastoissa

Tutkimusmatka lammaslammelle on ollut suunnitelmissa jo kauan. Nyt oli aika valjastaa kuljetuskalusto ja katsoa, mitä tuolla mystisellä lampareella oli meille tarjottavana.

Nähtävää ja koettavaa oli useammankin retken tarpeiksi. Metsää, pitkospuita, suuri laituri, sorsia ja vieläpä leikkipuisto.

Välipalaa pitkospuilla maisemia ihaillen.

Vantaalla, pähkinärinteessä sijaitsevaa Lammaslampea voimmekin lämmöllä suositella koko perheen retkikohteeksi. Nähtävää ja tehtävää löytyy varmasti jokaisen tarpeisiin.

Tähystäjäprinsessa nautti silminnähden tästä retkestä. Iloinen kikatus ja innostuneet ” katsopas isi” huudot rytmittivät kulkua. Isityyppi oli näissä hetkissä onnellinen mies, ehkäpä maailman onnellisin.

Tällaista yhteistä touhuilua on ollut ikävä. Vain minä ja tyttäreni, edessä koko maailma tutkittavaksi. Pelkkää parhautta.

Lauantaiaamuna otimme suunnan kohti mummolaa

Kun kiirettä ei ole, on lapsen kanssa helppo luoda elämyksiä. Bussissa rautatieasemalle ei yhdellekään kanssamatkustajalle jäänyt epäselväksi minne tehokaksikkomme oli matkalla. Olimme perillä hyvissä ajoin ennen junan lähtöä ja tästä kiireettömyydestä otimme kaiken irti.

Junaa odotellessa ehdittiin nauttia kahvit ja pillimehut sekä tutkia läheistä puistoa ja ihailla sen tarjoamia maisemia hiljaisessa aamussa.

Hyväntuulisuus siivitti koko matkaa, olihan edessä kolme päivää mummolassa. Käväisimme jopa ravintolavaunussa junaelämää ihastelemassa.

Suklaapatukkaa natustava pieni prinsessa tutki tarkoin ympäristöään ja pohti minne kukin vaunussa mahtaa olla matkalla.

Hämeen Linnan vallihautaa ihailemassa oli pieni ja innokas tutkimusmatkailija.

Mummolaan päästyämme oli aikaa vaihtaa kuulumiset ja kertoilla tärkeimmät uutiset päiväkodista ennen päiväunia.

Mummolassa aika juoksi siivillä yhteisistä touhuista nauttien. Tähystäjäprinsessa oli intoa täynnä päästessään papan kanssa tekemään lihapullia ja auttelemaan muissakin askareissa. Viikonlopun yleisin kysymys lienikin; voinko mä auttaa?

Sunnuntaina lähdimme porukalla tutkimaan Hämeenlinnan leikkipuistoja ja ulkoilupaikkoja. Touhua ja tekemistä riitti ja pääsipä Tähystäjäprinsessa myös ihka oikeille torikahveille.

Torikahvien jälkeen riitti virtaa leikkeihin.

Iltapäivällä kävimme vielä leikkimässä Isityypin vanhalla koululla. Reissu toi molempien mieleen viime kesän kohokohdan, Suuren Mummolaseikkailun. Yhdessä jo mietimme myös tulevalle kesälle samaa reissua.

Maanantaina iltapäivällä lähdimme junalla kotia kohti. Takana oli hienon hieno, yhteinen reissu, niinpä kotimatkaakin siivitti hyväntuulisuus. Tiistaina neidillä riitti kerrottavaa päiväkodissa kavereille ja hoitajille.

Tämä mahtava reissu herätti paljon ajatuksia ja mietteitä tulevasta

Paluu arkeen tiistaina tuntui raskaalta, olinhan ehtinyt taas maistella pienen palasen koti-isyyttä. Kaipuu tuohon olotilaan on kova ja motivaatio asioiden järjestämiseen sen mahdollistamiseksi entistäkin kovempi.

Nyt olen varma siitä, että paluu koti-isäksi on se, mitä haluan. Miten sen teen, on edelleen suuri mysteeri, mutta uskon tässäkin asiassa riittävän vahvan motivaation voimaan.

Mummolan takapiha oli täynnä vaikka mitä jännää.

Kesälomasuunnittelukin sai uutta pontta tästä mummolareissusta. Kalenteria tutkittuani huomasin, että parhaassa tapauksessa meillä on tyttäreni kanssa viisi yhteistä lomaviikkoa edessä.

Unelmieni elämässä taival jatkuu viimeiseltä viikolta koti-isänä. Toteutuuko tuo unelma, se jää nähtäväksi, mutta kaikkeni aion tehdä unelmani toteuttamiseksi.

On aika päästää irti menneistä ja elää nyt

Menneissä rypeminen ei anna mitään, se vain vie ilon nykyhetkestä. Vanhojen haikailun sijaan kannattaa elää tässä hetkessä ja ottaa siitä kaikki irti. Isityypillä kesti kauan oivaltaa tämä, mutta onneksi sain itseni tästä kiinni.

Tiistaina vanha pyöräkärrymme ja hyvin palvellut kantorinkka lähtivät uuteen kotiin. Isityyppi pääsi ylimääräisestä tavarasta eroon ja tilaa vapautui uusille seikkailuille.

Kuitenkin mieltä painoi pieni haikeus, liittyyhän noihin välineisiin huima määrä muistoja. Illalla, kun tyttö oli nukahtanut unilleen jäin pohtimaan haikeuttani.

Elämästämme ei poistu yhtään mitään kun tarpeettomiksi käyneet tavarat siirtyvät eteenpäin. Päinvastoin, niistä luopuminen tuo yhden ajanjakson päätökseensä.

Kun yksi ajanjakso elämässä päättyy, on se alku uudelle

Meitä Tähystäjäprinsessan kanssa odottavat uudet seikkailut uusilla varusteilla. Vanhojen poistuttua on vähemmän rompetta aiheuttamassa päänvaivaa.

Tuon ajatuksen ympärille aloin tiivistää mietteitäni. Väistämättä haikeus painaa, kun muistelen vuoden takaista aikaa koti-isänä. Muistot talletan syvälle, mutta haikeus karisi mielestä, kun aloin ajatella asioita.

Nämäkin metsät odottavat tutkijaansa.

Meillä on tytön kanssa edessämme uusi ajanjakso yhdessä, uudet yhteiset seikkailut. Uuden kodin lähimaastot ovat täynnä metsiä tutkittavaksi ja leikkipuistoja leikittäväksi.

Me vietämme edelleen tiivisti aikaa yhdessä ja välimme ovat läheiset ja lämpimät. Miksi siis murehtisin?

Vanhojen haikailu on verottanut aivan liikaa uusista seikkailuista. Moni yhteinen uusi asia on jäänyt kokematta, kun olen roikkunut menneessä. Tuon on aika muuttua.

Ajatuskulkuni sai aikaan tiukan elämän tiivistämisen

Kärryn ja rinkan myynti oli yhden aikakauden konkreettinen päätepiste. Samalla se oli alku uudelle. Tuosta uudesta alusta otammekin kaiken riemun irti.

Päätin antaa menneiden mennä ja tehdä nykyhetkestä parhaan mahdollisen. Haluan tehdä tästä todella uuden alun Isityypille ja Tähystäjäprinsessalle.

Kaikki tähtää nyt yhteisen ajan maksimoimiseen ja elämän täyttämiseen meille tärkeillä asioilla ja puuhilla. Kaikki tästä tavoitteesta kauemmas vievät asiat saavat jäädä.

Uusi aamu, uusi seikkailu, täysillä eteenpäin.

Kaikki se, mikä syö energiaa ja tuo negatiivisuutta saa jäädä taakse. Huonoa energiaa tuovat ihmiset, asiat ja tavarat saavat mennä.

Liiaksi en myöskään mieti tulevaa. Järjestän kaikki asiat niin, että juuri nyt kaikki on parhaalla mahdollisella tavalla. Tavalla, jolla minä ja tyttäreni voimme nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä täysillä.

Yksi iso asia on myös välimatkojen lyhentäminen. Tärkeiden harrastusten siirtäminen lähemmäksi kotia ja huimien seikkailupaikkojen etsiminen kodin lähimaastoista.

Tämä tiivistäminen vaatii kipeitäkin päätöksiä ja rajujakin muutoksia, mutta ne kaikki olen valmis tekemään. Vain siten voin tehdä uudesta aikakaudestamme tytön kanssa menestystarinan.

Aamu olikin täynnä uudenlaista iloa ja tarmoa

Oikeastaan tämä alkoi jo eilen. Matka päiväkodista kotiin oli vanha tuttu, mutta jotakin merkittävää oli tapahtunut.

Tyttö pyöränsä kyydissä lauleskeli ja kikatteli iloisesti ja Isityyppiäkin tuppasi laulattamaan. Matkasta muodostui ilon täyttämä seikkailu, jonka päätepisteenä vanhat varusteet lähtivät uuteen kotiin.

Aamukahvin keittäminen voi olla mielenkiintoista puuhaa.

Aamulla heräsimme iloisina ja energisinä. Aamutoimet sujuivat tavallista reippaammin ja lähdimmekin kohti päiväkotia aivan liian aikaisin.

Keväinen aurinko koristi matkaamme ja pyöräänsä polki reipas ja iloisesti höpöttelevä Tähystäjäprinsessa. Junamatkakin oli jotenkin hyväntuulisempi ja täynnä positiivista energiaa.

Ymmärsin tuon matkan aikana, että juuri nyt on paras mahdollinen hetki. Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan, mitään muuta ei kannata murehtia.

Minun tehtäväni on olla paras mahdollinen isä tyttärelleni, joka päivä hitusen parempi. Loppujen lopuksi, voin muuttaa vain itseäni. Itseäni paremmaksi kehittäen, teen myös tyttäreni elämästä paremman.

Tästä on hyvä jatkaa yhdessä kohti uusia seikkailuita.

Isityypin vinkit erosta toipumiseen

Ero lienee ihmisen elämässä suurimpia kriisejä. Olen kuullut sitä voivan verrata läheisen ihmisen kuolemaan. Minun parisuhdehistoriallani on eroamisesta kertynyt kokemusta. Mitä tässä on tullut opittua?

Tällä hetkellä suurin kriisi tai menetys erossa on se, ettei tyttäreni saa varttua vaalimassani ydinperheessä. Muutos koti-isyyteen on suuri, mutta mitä liikkuu mielessä parisuhteen ajautumisesta karille.

Taakse jäänyttä parisuhdetta muistellessani hiipii mieleen väistämättä ajatus, että se oli jo kadonnut ennen eroa. Erilleen muutto oli vain eron fyysinen päätepiste.

Toki muutto pois yhteisestä kodista oli suuri muutos, yksinoloon oli aluksi vaikea sopeutua. Mutta kaikkeen tottuu ja sopeutuu, niinhän tämä koko ihmisrotu on selviytynyt.

Tällä hetkellä olen onnellinen Isityyppi, elämässäni on kaikki hyvin. Tulevaisuus suunnitelmineen näyttää valoisalta. Tyttäreni kanssa touhuamme ihan kuten ennenkin, edelleen erottamattomana tehokaksikkona.

Minusta ei todellakaan ole parisuhdeterapeutiksi, mutta tässä muutama vinkki erosta selviämiseen.

Älä jää märehtimään menneeseen

Kun asioita arvioi rehellisesti, niin tuskin yksikään ero tulee täysin yllätyksenä. Samaa rehellisyyttä käyttäen huomaa nopeasti, että paluu vanhaan ei ole hyvä vaihtoehto.

Suurin syy eron tuskaan lienee ihmisen muutoksenpelko. On vaikeaa luopua tutusta ja turvallisesta, vaikka nykytilanne olisi kuinka kurja.

Itsekin törmäsin tähän. Muutos ja uusi alku tuntui pelottavalta. Rehellisyyden nimissä, parisuhde oli kuitenkin käytännössä kuollut ajat sitten.

Minulla ei enää pitkään aikaan ollut hyvä olla tuossa suhteessa. Halu tarjota tytölle turvallinen ydinperhe kuitenkin sai minut yrittämään rikkinäisen suhteen paikkaamista.

Nyt olen tilanteeseeni tyytyväinen, minun on taas helppo hengittää. Mikä tärkeintä yhteys tyttäreeni ei katkea, vaan olemme edelleen läheisiä.

Nyt on myös helppo suunnitella tulevaa. Minä saan suunnitella yhteiset puuhat tyttäreni kanssa juuri niinkuin itse haluan.

Nauti omasta seurastasi

Yksinolo tuntuu aluksi oudolta, mutta on hyvä opetella olemaan itsekseen. Oma rauha antaa tilaa omille ajatuksille ja ajatusten selvittämiseen.

Yksin elelyssä on myös hyvät puolensa. Omat menonsa voi suunnitella oman mielen mukaan ja arjen palapelissä on vähemmän liikkuvia osia.

Arjen vapaus on itselleni suuri, voimaannuttava elementti. Minulla on vapaus suunnitella minun ja tyttäreni arki juuri meidännäköiseksi. Lapsivapaalla saan tehdä omia hommiani, juuri omalla aikataulullani.

Tällaiselle introvertille myös yksinolo on mukavaa ja tarpeellista. Välillä on hyvä olla kaikessa rauhassa itsekseen, vailla mitään sosiaalisia paineita.

Parhaita hetkiä päivissäni ovat illat tytön nukahdettua. Neiti tuhisee uniaan tyytyväisenä, ympärillä on rauhallista ja minä nautin tuosta rauhasta omien mietteideni kanssa.

Toki hyvänolontunnetta lisää se, että näen tyttäreni olevan levollinen ja tyytyväinen, tärkein tehtäväni on onnistunut.

Anna aikaa ja tilaa ajatuksille

Eron jälkeen on helppo täyttää kalenteri mitä monituisimmilla menoilla. Etsivä löytää yhdet jos toisetkin kissanristiäiset ja koiran hautajaiset. Kun on aina menossa, ei tarvitse kohdata ajatuksiaan.

Tässä kohtaa moni toteaa nauttivansa sinkkuudesta, vaikka tosiasiassa juoksee vain omaa päätään karkuun.

Ennemmin tai myöhemmin ne kipukohdat on kuitenkin käytävä läpi. Tämä prosessi voi parhaimmillaan olla opettavainen ja kirkastaa suunnan tulevaan.

Ota siis aikaa itsellesi, tee tilaa niille kurjillekin mietteille, surullekin. Tapahtunutta kannattaa käydä läpi neutraalisti, ketään syyttelemättä. Kun tosiasiat on todettu ja kohdattu, on helppo jatkaa eteenpäin.

Kuten sanoin, ei minusta parisuhdeterapeuttia tule

Mutta näillä ohjeilla isityyppi luovi eron ja etävanhemmuuden tuomasta rajusta muutoksesta eteenpäin. Nyt mielessäni on selvä, kirkas visio siitä, mitä tulevalta haluan.

Toki sorruin varoittelemiini virheisiin itsekin. Upotin ajatukseni ylenmääräiseen urheiluun ja täytin ajan turhanpäiväisillä puuhilla.

Kun lopulta maltoin pysähtyä, sain melko nopeasti palikat päässäni järjestykseen. Tekemistä ja touhua riittää edelleen, mutta nyt touhuan itselleni ja tyttärelleni, en enää itseäni pakoon.

Tulevaisuus siintää Isityypille ja Tähystäjäprinsessalle kirkkaana ja valoisana, aivan kuten upea eilinen kevätpäivä. Hymyssä suin ja jäätelöä suupielissä pienen prinsessani kanssa kuljemme kohti tulevaa.

Isin pieni prinsessa ei ole enää niin pieni

Tähystäjäprinsessasta on tullut virallisesti iso tyttö. Ainakin varhaiskasvatuksen kriteerien mukaan, vaikka Isityypin silmissä neiti on edelleen isin pienenpieni prinsessa.

Viime maanantai oli suuri ja merkittävä päivä, kun Tähystäjäprinsessa hyppäsi pienten puolelta isojen ryhmään. Isityyppi oli tavoilleen uskollisena sydän syrjällään huolesta, mutta taas kerran neiti osoitti taitonsa ja sopeutumiskykynsä.

Ensimmäinen päivä sujui liput liehuen. Tyttö pärjäsi paremmin kuin hyvin ja osoitti todella olevansa jo iso tyttö. Ainakin paljon isompi kuin isityyppi kuvitteli.

Rohkeasti neiti lähti mukaan ryhmän toimintaan ja hoiti arjen rutiinit mallikkaasti uudessa porukassa. Olipa tytöstä havaittavissa aimo annos ylpeyttä isojen mukana touhutessa.

Päivän tunnelma oli iloinen ja tavoilleen uskollisena tyttö toi äänimaailmaan mukaan spontaanit riemunkiljahdukset.

Väsymys lounasaikaan näytti, että kovasti neiti tsemppasi

Jo aamupäivän ulkoilussa neidistä näki, että väsymys alkoi painaa. Lounaspöydässä pieni pää jo nuokahteli ja päiväunille oli kuulemma nukahdettu salamana.

Tyttäreni on kuitenkin vielä pieni ja isojen ryhmä tarjoaa rutkasti haasteita. Ei siis ole ihme, että pientä isoa tyttöä väsyttää.

Tähystäjäprinsessa kuitenkin tsemppasi upeasti. Turhia kiukkuja ei juuri nähty ja reippaana ja innokkaana tyttö oli mukana toiminnassa.

Pienten puolella nähtyä, kyllästymisen aiheuttamaa hölmöilyä ja karkailua ei nähty. Isojen ryhmässä riittää puuhaa ja tekemistä pitämään energian kurissa.

Ison tytön tavoin Tähystäjäprinsessa myös on käyttäytynyt esimerkillisesti, Isityypin silmiin jopa hämmentävän kiltisti.

Isityypin epäilyistä huolimatta siirto oli erittäin hyvä ratkaisu

Itse olin melko epäileväinen, epävarma siitä miten tyttäreni pärjää isompien rytmissä. Turhaan epäilin, tämä oli erittäin onnistunut siirto.

Edes se, että olemme samassa ryhmässä ei ole ongelma. Päiväkodissamme painotetaan vahvasti pienryhmätoimintaa, mikä ratkaisi kaikki tähän liittyvät ongelmat.

Oma ryhmäni on ulkotoimintaryhmä, joka on päiväkodilla vain ruokailuissa ja päivälevolla. Emme siis päivisin ole juurikaan yhdessä tytön kanssa.

Toki näemme vilaukselta ruokailuissa, iltapäiväulkoiluissa ja siirtymissä. Juuri sopivasti helpottamaan tytön ikävää ja tuomaan turvaa, mutta kuitenkin niin vähän, että arki sujuu.

Elämässä on kaiken kaikkiaan nyt erinomainen tekemisen meininki

Aivan kuten päiväkodin arki, muutkin asiat etenevät hurjaa vauhtia hyvään suuntaan. Eron ja vuoroviikkoelämän tuoma pieni alakulo on selätetty ja nyt mennään positiivisin mielin kohti tulevaa.

Suuri tavoite palata koti-isäksi häämöttää koko ajan vahvempana. Usko tuon tavoitteen saavuttamiseen vahvistuu hetki hetkeltä ja asiat liikahtelevat vääjäämättä oikeaan suuntaan.

Toinen suuri tavoite, kirjoittamisesta ammatti, tuntuu sekin koko ajan konkreettisemmalta. Oikeaan suuntaan vieviä asioita tuntuu tapahtuvan koko ajan.

Juuri nyt elämässä on kaikki hyvin sekä Isityypillä, että Tähystäjäprinsessalla. Huomenna meitä odottavat taas yhteiset päiväkotimatkat, auringosta, ulkoilmasta ja elämästä nauttien. Mikä tärkeintä, viimeisen puolentoista viikon aikana on opittu merkittävä taito, suuri askel eteenpäin lapsen elämässä. Tähystäjäprinsessa nimittäin osaa nyt ottaa itse vauhtia keinussa, seisten.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, leikkipaikka Aittarivi

Aurinkoinen viikonloppu houkutteli meidät taas jatkamaan tutkimusmatkojamme. Reissuun toi ylimääräisen mausteenTähystäjäprinsessan ensimmäinen, ikioma polkupyörä. Kuljetuskalusto sai vielä jatkaa talvilepoa, kun neiti polki konkarin ottein kohti uusia seikkailuja.

Menomatka puistoon olikin suuri jännitysnäytelmä täynnä lapsen vilpitöntä iloa ja innostusta. Tähystäjäprinsessalle pyörä on kauan odotettu kulkupeli ja nyt neiti ottikin kaiken ilon irti uudesta ajokistaan.

Meno oli vielä melko huteraa, olihan takana huimat 20 minuuttia treeniä edellisenä päivänä. Isityypin avustuksella tyttö kuitenkin sai nauttia vauhdin hurmasta.

Metri metriltä otteet varmenivat ja lopulta kokeiltiin jo ajoa seisaaltaan. Isityyppi jo fiilisteli aikaa muutaman vuoden eteenpäin, kun näillä retkillä jo poljemme rinta rinnan.

Kohteeseen saavuttuamme ei vauhti juuri hidastunut

Äärimmäisellä huolellisuudella neiti asetteli pyörän puuta vasten ennen säntäämistä leikkeihin. Puisto ei vielä osittain jäisenä ollut aivan parhaimmillaan, mutta se ei menoa juuri haitannut.

Leikkipaikka Aittarivi löytyy Vantaan vapaalasta luonnonkauniilta paikalta. Vielä jäisenä ja talviolemukseltaan hieman kolkkona, antoi puisto osviittaa siitä, miten upea tämä paikka kesällä on.

Jäästä ja sohjosta huolimatta saimme kuitenkin kunnon leikit aikaiseksi. Suurimmat suosikit olivat kiipeilyteline keinuineen ja suuri puinen auto.

Tuolla autolla huristeltiinkin hyvän matkaa, milloin mummolaan ja milloin Tikkurilaan. Leikkiä tietenkin säesti reipas ”pyörät ne pyörivät” laulu.

Liukumäessä neiti hurjasteli tuttuun tyyliinsä ja kiipesi myös köysitikkaat itse, ilman pienintäkään avustusta.

Keväällä kylmähoito voi olla myös miellyttävä kokemus

Hurjassa vauhdissa tähystäjäprinsessalla jäi jalka jumiin ja lopputuloksena oli hurjan näköinen syöksy liukumäestä päistikkaa jäätikköön. Lohduton itku kertoi heti, että nyt kävi kipeää.

Neidin ylähuuli oli ottanut ikävän osuman jäähän ja lopputuloksena oli turvonnut ja verinen huuli. Ensiavun ja tytön rauhoittelun jälkeen Isityyppi suoritti nopean tilannearvion.

Suunnitelmasta muotoutui simppeli, mutta toimiva. Tyttö pyörän selkään ja suunta kohti kauppaa. Jäätelöt kyytiin ja ulos auringonpaisteeseen niistä nauttimaan.

Kiviaidalla, auringon lämmössä jäätelöä maisteli jo hyväntuulinen pieni tutkimusmatkailija. Kotiin lähdettiin hymyssä suin tomerasti polkien.

Pyörähdimme vielä pikaisesti jo tutussa Sahapuistossa ennen lounaspöytään suuntaamista.

Lounaan jälkeen Isityypin kainaloon nukahti onnellinen neito. Uni tulikin jo ennen sadun alkua, kun oli varmistettu, että huomenna mennään omalla pyörällä päiväkotiin.

Kesä seikkailuineen ja suunnitelmineen kolkuttelee jo aivan nurkan takana

Muutama viikko ja saamme näistä puistoreissuista ja muista yhteisistä puuhista nauttia kunnon kesäkelissä. Suunnitelmat kesän varalle alkavatkin olla jo valmiit, kaikkea kivaa on luvassa.

Etäisästä koti-isäksi projekti etenee hiljalleen, varmasti kohti tavoitetta. Suurin askel eteenpäin oli lopulta muutokset Isityypin pään sisällä.

Tuleviin seikkailuihin suuntaamme menneitä turhaan murehtimatta tai tulevasta haaveillen. Keskitymme täysillä juuri käsillä olevasta hetkestä nauttimiseen.

Antoisaa, valoisaa ja nautinnollista kevättä kaikille! Isivuoden instagramissa vertailukuvaa pari viikkoa myöhemmin samaisesta puistosta.

Isyys muutti koko minun maailmani

Eräs kaunis maanantai muutti minun maailmani. Rehellisyyden nimissä en tiedä, oliko se päivä kaunis, synnytyssalin ikkunoista kun en tullut säätä ihailleeksi.

Tyttäreni syntymä mullisti minun maailmani, hyvällä tavalla. Alusta asti isyys tuntui juhlavalta ja koin suurta ylpeyttä pienestä tyttärestäni ja isyydestäni. Tuo tunne on näiden kohta kolmen vuoden aikana vain vahvistunut.

Jo odotusaikana isyys tuntui suurelta asialta, mutta vasta pienenpienen ihmistaimen syliin saatuani tiedostin, miten valtavasta asiasta oli kyse.

Leikkasin napanuoran ja kylvetin tyttäreni. Molemmat ainutkertaisia tapahtumia elämässä, mutta eivät minulle kuitenkaan järisyttäviä.

Paljon suurempi asia minulle oli ensimmäisen vaipan vaihtaminen, parin tunnin ikäiselle tyttärelleni. Tuo oli myös ensimmäinen hetkemme kahden, pelostani ja epävarmuudestani huolimatta upea hetki.

Tovi vaipanvaihdon jälkeen itkevä nyytti rauhoittui syliini, sulki silmänsä ja nukahti. Suurin luottamuksenosoitus, mitä olen koskaan saanut. Jo synnytyslaitoksella noita nukutushetkiä kertyi monta. Jokaisen muistan ja jokainen on yhtä merkityksellinen.

Vielä tänäänkin nuo nukahtamisen hetket ovat minulle niitä suurimpia

Olen nukuttanut pienen tyttäreni satoja kertoja ja silti joka kerta on yhtä sykähdyttävä. Minulle isyys tiivistyy juuri noihin hetkiin.

Kaikilla aisteilla maailmaa ihmettelevä, utelias ja uhmaikäinen, joskus muuttuvassa maailmassa pelokaskin taapero kokee minun läsnäoloni niin turvalliseksi, että voi nukahtaa.

Siitä tässä vanhemmuudessa lopulta mielestäni on kyse, turvasta ja luottamuksesta. Minun tehtäväni isänä on olla lapseni luottamuksen arvoinen, olla turvana pienelle maailmaan tutustujalle.

Isyys on minun ensisijainen tehtäväni, tärkein tehtäväni koskaan. Kun tyttö nukahtaa syliini, koen vahvasti onnistuneeni, tehneeni hommani faijana hyvin.

Tyttäreni syntymä muutti kaikki elämäni prioriteetit

Tyttäreni etu ja hyvinvointi ovat minulle kaikessa etusijalla, mitä ikinä teenkin, mietin kaiken noiden kriteerien kautta. Kaikki muut tavoitteeni ovat toissijaisia, tärkeintä on olla joka päivä parempi isä.

Arjen aikataulut muotoutuvat nykyään tyttäreni tarpeiden mukaan ja yhteinen aikamme maksimoiden. Jos pitää valita illanvietto kavereiden kanssa tai yhteinen aika pienen prinsessani kanssa, valitsen aina isä-tytär ajan.

Ero ja ajautuminen etäisäksi on korostanut priorisointia tytär edellä. Käytännössä kaiken elämässäni mietin aina sen mukaan, mikä tytön kannalta on parasta. Minä olen alusta asti kokenut tämän luonnolliseksi tavaksi toimia.

Tulevaa kesälomaani suunnittelen täysin sen mukaan, että tyttärni saisi nauttia mahdollisimman pitkästä kesälomasta. Sama ajatusmaailma pätee minulla kaikkkiin elämäni valintoihin, asunnon valinnasta harrastuspaikkojen sijaintiin.

Ennen tyttäreni syntymää oli päätöksenteko aivan erilaista. Omat tavoitteeni ja suunnitelmani määräsivät sen, mitä ja milloin tein. Isänä teen valinnat toisin, enkä koe menettäväni yhtään mitään.

Tyttäreni on kallein aarteeni tässä maailmassa. Minusta on täysin luonnollista toimia kaikessa lapsen edun mukaan, minusta siitä vanhemmuudessa on kyse.

Isyys muutti koko elämäni. Muutos on ollut pelkästään positiivinen. isyyden myötä minun tehtäväni on kristallinkirkas. Kiitos pienen, upean tyttäreni minä tiedän täsmälleen, mitä minun pitää tässä maailmassa tehdä.