Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Linnunrata, osa 2.

Tällä kertaa sää suosi meitä. Koko päivän aurinko paistoi ja lämpö keikkui hellelukemissa. Viime kerta jätti kuitenkin isityypille paljon hampaankoloon. Niinpä sadevaateet matkasivat mukana, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Menomatkaan mahtui kommellus jos toinenkin. Vinkiksi kaikille pyöräilijöille; google maps ei ole ajan tasalla tie- ja rakennustöistä.

Ajateltu oikaisu ulkoilureittejä pitkin lopulta venytti matkaa ja reittiä etsiessä kärryn maasto-ominaisuudet tuli kunnolla testattua, hyvin kulkee.

Menomatkasta muodostui mukava seikkailu meille molemmille. Tyttö nautti töyssyisestä matkasta isityypin etsiessä sopivaa väylää työmaiden lomasta kohti määränpäätä.

Perille päästyämme huomio kiinnittyi taas lämminhenkiseen ja aktiiviseen henkilökuntaan. Jokaisen tulijan kanssa ehdittiin pikaisesti vaihtaa kuulumiset.

Hiekkalaatikolla viihdytään aina yhtä hyvin.

Kun karavaani saatiin parkkiin ja lukittua oli aika päästää Tähystäjäprinsessa tositoimiin.

Vaikka viime reissu jäi lyhyeksi, muisti tyttö ihailtavalla varmuudella, mitä mistäkin löytyy.

Varmoin askelin kulku kävi hiekkalaatikolle ja pian olikin hiekkakakkujen teko täydessä vauhdissa.

Pikkuhiljaa puistoon valui enemmän ja enemmän väkeä ja isityyppiä alkoi hivenen jännittää, mikä on tytön reaktio. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että puisto oli ennestään aavistuksen tuttu, vai viime reissun väenpaljous.

Tyttö ei tällä kertaa tuntunut olevan moksiskaan koko ajan kasvavasta ihmismäärästä, vaan jatkoi leikkejään.

Eläinten lumovoima oli tälläkin kertaa vastustamaton

Hiekkaleikki keskeytyi neidin ilmoittaessa tomerasti: pissa! Niinpä suuntasimme kohti vessaa.

Varikkokäynnin jälkeen tyttö kuuli lampaiden kovaäänisen kutsun ja säntäsi juoksujalkaa kohti aitausta.

Lampaiden ihailussa riitti puuhaa pitkäksi aikaa eläinrakkaalle neitokaiselle. Huikean hieno ajatus tällainen kotieläinpihan ja leikkipuiston yhdistäminen.

Pupu. Moi!

Tässä vaiheessa myös huomattiin puiston muut, melko runsaslukuiset kävijät. Tyttö halusi isin syliin ja pysyikin siinä pitkähkön tovin. Tomera kädenviittaus vaati kulkua kohti pupun aitausta.

Aitaa vasten takajaloille noussut pupu riitti murtamaan arastelun. Neiti kipusi sylistä ja reippaana tyttönä asteli aidan viereen muiden lasten joukkoon.

Eläimissä vaan on sitä jotakin. Täysin toisilleen tuntemattomat lapset mahtuivat sulassa sovussa, ahtaaseen paikkaan pupua ihastelemaan.

Viereisen aitauksen kanat olivat tyttäreni silmissä jostain syystä pelottavia. Asemapaikka otettiin taas isityypin sylistä ja itkun sekaisella äänellä vaadittiin siirtymistä pois.

Syykin itkuun selvisi nopeasti ja oli varsin luonnollinen, nälkä. Aika kaivaa eväät esiin. Eväspaikaksi löytyi kivasti lapsille mitoitettu pirttipöytä.

Eväät ovat iso osa näitä yhteisiä retkiämme.

Vatsa täynnä kanatkaan eivät pelottaneet tyttöä ja saatoimme jatkaa tutkimuksia. Isityyppi koitti varovasti houkutella tyttöä tien toiselle puolelle, varsinaiselle leikkialueelle.

Mutta edes täyttyvä kahluuallas ei vetänyt vertoja kanoille, lampaille eikä varsinkaan pupulle.

En lähtenyt tyttöä pakottamaan, vaan menimme hänen ehdoillaan. Edelleen, tyttöä varten näitä retkiä tehdään, ei isää. Spontaani leikki ja tutkiminen ajaa aina minun suunnitelmieni edelle. Tuosta periaatteesta en tingi kuin äärimmäisen pakon edessä.

Myös tyhjän karsinan arvoitus selvisi.

Tyttärelläni on selkeästi minua parempi muisti. Neiti osoitti tomerasti kohti tuota aitausta ja totesi ponnekkaasti: Röh Röh!

Siihen tulokseenhan me viime kerralla tulimme, että possu täällä voisi asustaa. Vaan eipä asustanutkaan. Se oli nimittäin varattu lasten leikkeihin. Mielestäni nerokas idea.

Myös tyttäreni arvosti tällaista mahdollisuutta. Hetkessä olikin käynnissä riemukas kukkuu - leikki. Tässä kohtaa päätin unohtaa myös puistopiilon etsimisen, se ei tuntunut enää oleelliselta.

Puistopiiloa ei ehditty etsiä. Silti näimme ja koimme yhdessä taas vaikka mitä.

Aikansa riekuttuaan tyttö tuli taas pyrkimään syliini. Isi pois, todettiin useasti. Pienen kyselyn jälkeen syykin moiseen selvisi: väsynyt, pieni retkeilijä halusi kotiin. Niinpä pakkasimme kimpsumme ja päätimme suunnata kotimatkalle.

Kotiin selvittiin ilman suurempia kommelluksia. Työmaatkin saatiin helposti kierrettyä, kun osattiin niihin ennalta varautua. Hieno reissu kaikkineen, taas kerran.

Aivan pakko on antaa erityismaininta Helsingin puistojen henkilökunnalle. Te teette valtavan hienoa työtä upealla asenteella. Asiakkaana on ilo olla teidän vieraananne. Isivuosi kiittää ja kumartaa, hyvä te!

Paljon jäi näkemättä, mutta vielä enemmän nähtiin ja koettiin. Tyttäreni huokui iloa ja juttua nähdyistä ihmeistä riitti.

Lapsella on oikeuksia, vanhemmalla vain velvollisuuksia ja suuri kunnia hoitaa niitä.

Tämä onkin tärkeää lasten kanssa retkeillessä ja muutenkin touhutessa. Toiminnan pitää tapahtua lapsen ehdoilla. Aikuisen silmin se leikkikenttä olisi pitänyt käydä katsastamassa.

Tyttäreni kuitenkin viihtyi paremmin kotieläinpihalla. Mitä olisin saavuttanut raahaamalla tytön väkisin toiselle puolelle?

Toki olisin saanut laajemman ja hienomman artikkelin tähän blogiini. Mutta se ei näissä retkissä ole oleellista. Sillä, mitä minä haluan ei ole merkitystä. Tärkeää on se, mitä nämä retket antavat tyttärelleni.

Isin pieni seikkailija vauhdissa.

Oikeastaan, tässä tiivistyy koko näkemykseni vanhemmuudesta.

Minulla isänä ei ole oikeuksia, minulla on vain velvollisuuksia. Sama koskee muita lapsen lähipiirin aikuisia. Lapsi ei ole täällä meitä viihdyttämässä tai välineenä omien intressiemme toteuttamiseen.

Tyttäreni on ainoa, kenellä on oikeuksia. Niistä suurimpana oikeus hyvää ja onnelliseen lapsuuteen. Minun suurin velvollisuuteni isänä on tuon oikeuden turvaaminen.

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tuota velvollisuuttani hoitaa. Minulle on suuri kunnia olla pienen, upean tyttäreni isi.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Nurkka

Tällä kertaa suuntana oli Puistolassa sijaitseva Leikkipuisto Nurkka. Heti perille päästyämme,neiti bongasi uima-altaan. Yhdessä hujauksessa tytöllä oli vesileikit käynnissä.

Onneksi on kuivat vaatteet mukana, ehti Isityyppi tuumia. Niitä ei kuitenkaan tarvittu. Edes mukana olleet uimavaatteet eivät päässeet tositoimiin.

Leikkipuisto Nurkka on iso. Todella iso. Tekemistä ja nähtävää on paljon. Niin paljon, ettei tyttäreni meinannut saada mistään tekemisestä kiinni.

Täällä oli myös väkeä aiempia puistoja selvästi enemmän. Viereisen päiväkodin lapsia tuli vielä joukkoon mukaan. Näin suuri lapsimäärä oli Tähystäjäprinsessalle uusi kokemus.

Neidillä oli vaikeuksia päästä tekemisessä alkuun, isin syliin kavuttiin tuon tuostakin ja monesta leikkipaikasta tyttö vetäytyi syrjemmälle, muista lapsista hämmentyneenä.

Pienten alkuvaikeuksien jälkeen kaivuri sai leikit käyntiin.

Selvästi uteliain silmin tyttö kuitenkin tarkkaili ympäristöä ja kavereiden telmimistä. Lopulta neiti bongasi aina yhtä mieluisan hiekkalaatikon.

Hiekkalaatikolla oli hienon hieno kaivuri. Se riitti tyttärelleni tutun vauhdin palaamiseen. Härrkä! Kajautti tyttö iloisesti ja ryhtyi maansiirtohommiin.

Niin, Pipsa Possu on käytännössä ainoa piirretty, jota tyttö joskus katsoo. Herra Härkä on hahmoista usein raskaissa töissä.

Niinpä neidin aukottomalla logiikalla kaikki panssarivaunua pienemmät työkoneet kuuluvat tuolle sarvipäälle.

Puhekin on lähtenyt liikkeelle mallikkaasti. Nyt jo hankalatkin sanat, kuten härkä ja harakka taipuvat sujuvasti.

Tällä hetkellä mikään ei voita keinuja ja liukumäkiä.

Niitä nähtyään, ei neiti ollut enää kiinnostunut hiekkakakuista. Isityypin yllätykseksi tyttö suuntasi puiston pienten puolelle touhuamaan.

Syykin selvisi nopeasti. Sieltä nuo neidin lempivälineet löytyivät rinnakkain. Sieltä löytyi myös puiston hiljaisin nurkka.

Puiston suuri väkimäärä oli tytölle pelottavaa. Näppärästi neiti kuitenkin ratkoi ongelman ja jatkoi tyytyväisenä leikkejään. Pienten puolelta oli myös hyvä näkyvyys kaikkeen touhuun ja tohinaan.

Uteliaisuus isompien lasten puuhiin oli kova. Rohkeus ei kuitenkaan vielä antanut periksi mennä mukaan. Ehkäpä tänä arastelu laantuu näiden puistoretkien myötä.

Keinut, liukumäki ja keinuhepat kuitenkin kirvoittivat tytön tuttuun hurjapäiseen menoon.

Keinuissa neiti löysi ja tyypillisen vauhtinsa. 

Nupit kääntyivät lopullisesti kaakkoon, kun isityyppi ilmoitti, että kohta päästään tanssimaan. Tässä puistossa oli tarjolla tanssipaja, ihka oikean tanssiopettajan johdolla.

Jorailua rakastava tyttäreni ryntäsi innolla kohti pelipaikkaa. Isityyppikin odotti mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Olihan tämä ohjelmanumero iloinen yllätys. On ihailtavaa, miten paljon Helsingissä panostetaan tähän puistotoimintaan.

Nopeatempoiselle tyttärelleni tanssitunnin alkuunpääsyssä kesti liian kauan. Ope ei ollut ehtinyt aloituspuheessaan edes puoliväliin, kun neiti löysi jo parempaa tekemistä. Trampoliineja, kolme kappaletta. Aivan tyhjillään, pomppijoita odottamassa.

Tanssiopelle ensi kertaan vinkiksi; pienten lasten kanssa kaikki pitkät odotukset ovat myrkkyä. Perusteellisten avauspuheiden sijalle toimintaa.

Trampoliinilta tyttö säntäsi sisätiloihin, kun tanssihommissa ei vieläkään oltu päästy alkuun. Ja siellähän se oli. Puuhevonen, iso puuhevonen!

Alun arastelun jälkeen tyttö laittoi ranttaliksi, tuttuun tyyliinsä.

Isityyppi tiesi jo, mitä tuleman pitää. Tuon hepan ihastelu ei tule loppumaan, vaikka mikä olisi. Eikä minulla ollut aikomustakaan pakottaa lastani mukaan hiljalleen alkuun pääsevälle tanssitunnille. Tyttöä varten täällä oltiin.

Lopulta väsymys alkoi selvästi painaa pientä Tähystäjäprinsessaa. Niinpä suuntasimme eväiden kautta kotimatkalle.

Alunperin olin ajatellut, että syömme puistossa tarjottavan lounaan. Sen alkuun oli kuitenkin vielä liki puolitoista tuntia.

Päätin, että en vaadi tyttöä sinnittelemään väkisin hereillä, keskellä hulinaa. Niinpä välipalan jälkeen tyttö pääsi kärryyn ja lähdimme kotia kohti. Lounas syötäisiin kotona.

Sinnikäs neiti pysyi kotimatkan hereillä ja kotona ruoka maistui nälkäiselle tutkimusmatkailijalle. Ruokapöydässä käytiin vielä läpi retken merkittävimmät hetket.

Puisto on todella iso ja tarjoaa monipuolista tekemistä.

Vaikka tanssimaan emme menneetkään oli hieno huomata, mitä mahdollisuuksia Helsinki tarjoaa. Tuokin tunti oli maksuton ja avoin kaikille.

Tässä puistossa riitti muutenkin tekemistä. Monenlaista puuhaa oli tarjolla, uima-altaineen päivineen. Puisto levittäytyy niin laajalle alueelle, että isosta väkimäärästä huolimatta tilaa riitti.

Monien hiljaisten puistojen jälkeen oli ilo huomata, että leikkipuistoille riittää käyttäjiä. Pienestä arastelusta huolimatta tyttökin sai lopulta juonesta kiinni. Kivat leikit saatiin aikaan.

Pakko myöntää, että meille sopivat aavistuksen pienemmät ihmisryppäät. Se ei kuitenkaan poista sitä, että Leikkipuisto Nurkka on hieno puisto.

Täällä riittää puuhaa ja tilaa kaikille. Erityisen hienoa oli taas huomata henkilökunnan innostus ja reipas ote työhönsä.

Isityypin riemuksi tarjolla oli kahvia meille vanhemmille. Pieni juttu, mutta kertoo työntekijöiden motivaatiosta saada väki viihtymään.

Meillä on taas uusiakin suunnitelmia seikkailuihin.

Seuraavaksi lähdemme täydentämään viime viikolla kesken jääneen Leikkipuisto Linnunradan tutkimisen.

Ensi viikolla on tuttuun tapaan ohjelmassa uusi, teidän ehdotuksistanne valittu puisto.

Nyt olemme ehtineet käydä jo seitsemässä puistossa ja monta kivaa kohdetta on vielä tutkimatta.
tähän asti vieraillut puistot ovat:

Kuntopuisto
Pallopuisto
Lähdepuisto
Kurranummi
Tapuli
Linnunrata

Tämän artikkelisarjan rinnalle aloitamme toisenkin tutkimusmatkan. Teemana on Pääkaupunkiseudun retkikohteet lapsiperheille. Tästä aiheesta lisää ensi viikolla, kun rynnistämme Fallkullan kotieläintilalle.

Tuohon uuteen artikkelisarjaan otamme myös toiveita vastaan. Mihin te haluaisitte meidän lähtevän tutkimusmatkalle?

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Linnunrata, osa 1

Tämä retki jäi melko tyngäksi. Säiden haltija ei meitä suosinut. Toisaalta, isityypin amatöörimäinen valmistautuminen ei auttanut asiaa. Osansa tutkimusten supistumiseen oli myös puistosta löytyvillä eläimillä. Niiden ansiosta tästä, lyhyestäkin retkestä riitti juttua pitkäksi aikaa.

Jo ennen portin avaamista lampaat tervehtivät meitä kovalla äänellä. Lampaiden määkiminen ei ole osa tavallista leikkipuiston äänimaailmaa. Tästä puistostapa löytyykin ikioma kotieläinpiha.

Portista astuimme idylliselle pihamaalle. Vanhoja rakennuksia, eläimiä aitauksissaan ja vehreää kasvustoa. Kuin maalle olisi tullut, vaikka oltiinkin pääkaupunkimme alueella.

Aluksi Tähystäjäprinsessan huomion kiinnitti pihalle askarreltu, upea tuulikello. Tytön tutkiessa ihastuneena löytöään, silmäili isityyppi tyytyväisenä ympärilleen. Piha-alue oli kuin suoraan 1950 luvun maalaismaisemasta.

Tämän taideteoksen askarteluun on satsattu aikaa ja vaivaa

Mutta ne eläimet. Pihasta löytyi omista karsinoistaan lampaita, kanoja ja pupu. Lisäksi oli yksi tyhjä aitaus, jonka asukin arvoitusta jäimme miettimään. Lopulta tulimme tytön kanssa siihen tulokseen, että possuhan siellä luultavimmin asustelee.

Eläinrakas tyttäreni jäi ihastelemaan pihan asukkeja innoissaan aitaukselta toiselle kulkien. Jokaista asukkia myös tervehdittiin asiaankuuluvasti. Iloinen moi huuto kajahtelikin reippaasti muuten hiljaisessa miljöössä.

Isityyppi tutki samalla ympäristöä tarkemmin. Myönnettäköön, että aikuisille tyypillinen tyytymättömyys hiipi mieleen. Isityypin silmiin puisto oli pieni, muutamalla hassulla keinulla ja hiekkalaatikolla varusteltu.

Lapsi oli taas fiksumpi. Puutteita ja epäkohtia miettimättä tyttäreni nautti täysin rinnoin pihan tarjonnasta. Eläimiä seuraava neiti oli yhtä suurta riemua. Kun tuli aika jatkaa matkaa kohti keinuja, huomasi Isityyppi kömmähdyksensä. Niitä oli kaksi.

Taas saivat keinut kyytiä Tähystäjäprinsessan käsittelyssä.

Voimistuva tihkusade paljasti ensimmäisen. Lähtöhuumassa sadevaatteet jäivät kotiin, vaikka taivas lähtiessä enteili vahvasti  sadetta. Toinen kömmähdys johtui täysin puutteellisesta havainnoinnistani.

Pihaa reunustavan tien toisella puolella nimittäin avautui suuri leikkikenttä. Liukumäet, kiipelytelineet keinut sun muut herkut odottivat leikkijöitä. Kaiken huipuksi aluetta hallitsi laaja kahluuallas. Tuo jäi ensimmäisellä katselmuksella kokonaan näkemättä ja ehdin tuomita puiston pieneksi.

Tyttö oli kuitenkin löytänyt uutta, kivaa puuhaa. Pihan keinut saivat kukin vuorollaan kyytiinsä innosta hihkuvan pienen neidin. Vauhtia ei taaskaan tekemisestä puuttunut. Kuin ihmeen kaupalla, nämäkin keinut kestivät räväkkäotteisen prinsessan käsittelyn.

Sade voimistui uhkaavalla vauhdilla. Tytärtäni tämä ei haitannut, joten isityyppi päätti vielä hetken odottaa yllättävää sään selkenemistä. Tytölle huppu päähän ja meno jatkui.

Tätä neitiä ei pienet sateet haittaa.

Keinumisesta tarpeeksi saatuaan, tyttö palasi vielä katselemaan eläimiä. Tässä vaiheessa oli kuitenkin myönnettävä tosiasiat. Sade yltyi ja tähän keliin varustuksemme oli aivan väärä.

Neiti toki oli asiasta toista mieltä. Seuraava kohde oli hiekkalaatikko. Sateesta välittämättä tyttö tarttui tomerasti ämpäreihin ja lapioihin. Isityyppi joutui myöntämään olevansa sokerista tyttäreensä verrattuna.

Päätöstä retken keskeyttämisestä vauhditti kuitenkin tieto siitä, että tytölle kotimatka läpimärkänä ei olisi mukava kokemus. Niinpä äänekkäistä vastalauseista huolimatta kaappasin tytön syliini ja lähdimme kotia kohti.

Mitä tästä opimme? Säätä pitää kunnioittaa ja varustautua asianmukaisesti. Sadevaatteet pakataan mukaan, jos niille näyttäisi tulevan tarvetta. Lisäksi kuiva vaatekerta matkustaa jatkossa aina mukanamme.

Kaikesta huolimatta tämä, lyhytkin reissu oli taas mukava. Leikkipuisto Linnunrata osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi, vaikka emme ehtineet nähdä kuin murto-osan.

Linnunrata on myös yksi Helsingin leikkipuistoista, joista löytyy puistopiilo. Hieno idea, jolla luodaan puistovieraille seikkailuja ja elämyksiä. Helsingissä todella panostetaan tähän leikkipuistotoimintaan.

Tämän leikkikentän me palaamme tutkimaan.

Jo tuo pieni piha tarjosi taaperolle runsain mitoin nähtävää ja koettavaa. Ja mitä kaikkea saadaankaan aikaan nyt tutkimatta jääneellä leikkikentällä? Siitä otamme selvän uudella retkellä.

Heti ensi viikolla suuntaamme Leikkipuisto Linnunrataan uudelleen. Tällä kertaa riittävästi varustautuneina. Olkoon tämä tynkäretki niitä kuuluisia oppirahoja, joita kuuluu maksella.

Kesän suurin seikkailu odottaa meitä. On siis hyvä tehdä tällaiset virheet nyt ja ottaa niistä opiksi.

Tästä puistosta löytyy myös kanoja.

Ensi viikon ohjelmassa onkin siis kaksi retkeä. Tämän reissun jatko-osa ja normaali retki teidän lukijoiden ehdotuksista arvottuun kohteeseen.

Noita ehdotuksia onkin tullut jo mukava määrä, mutta lisää mahtuu arvontamyssyyn. Käykääpä siis jättämässä omat ehdotuksenne joko kommentteihin tai facebookiin.

Jatkuu ensi numerossa...

Metsä on maailman paras leikkipuisto, eli Isivuoden vinkit onnistuneeseen metsäretkeen.

Me olemme tyttäreni kanssa metsittyneet. Iso osa yhteisestä ajasta kulutetaan lähimetsissä. Siellä meidän on hyvä olla ja hengittää.

Metsäretket ovat osa tavallista arkea. Useamman kerran viikossa koiran ulkoilutus muuttuu yhteiseksi seikkailuksi.

Tyttäreni nauttii silminnähden näistä retkistä. Eikä ihme, onhan metsä taaperolle suurten seikkailujen tyyssija.

Metsä on täynnä nähtävää ja koettavaa. Uusia hajuja, ääniä ja elämyksiä. Motoriikka kehittyy huomaamatta vaihtelevassa maastossa kulkiessa ja luonnon esteitä ylittäessä.

Metsällä on myös selvästi rauhoittava vaikutus. Suurinkin levottomuus, kiukku ja riehuminen tyyntyvät jo ensimmäisten askelien aikana.

Tässä on meidän vinkit helppoon metsäretkeen taaperon kanssa.

Lähiretkeily tekee metsistä luontevan osan tavallista arkea.

Me aikuiset sorrumme helposti liian massiivisiin suunnitelmiin. Siitä seuraa usein stressiä ja ahdistusta. Loppujen lopuksi on helpompi jäädä kotiin, kuin lähteä työläältä ja vaivalloiselta vaikuttavalle retkelle.

Suuret seikkailut löytyvät vähällä vaivalla aivan lähimaastosta. Pitää vain osata katsoa asioita lapsen silmin. Se takapihan pieni ryteikkö on taaperon silmin helposti hurja viidakko.

Metsäretkeen ei tarvita silmänkantamatonta erämaata. Lähipuiston nurkan metsikkö riittää mainiosti.

Toki silloin tällöin voi halutessaan suunnata isommalle reissulle, mutta hyödyntämällä lähimaastot, tulee eräilystä helposti osa arkea.

Jokainen meistä on varmasti lapsuudessaan nukkunut teltassa kotipihalla. Tai kesämökin pihalla. Muistatteko sen huiman jännityksen ja suuren seikkailun fiiliksen? Sitä samaa tarjoaa pienen pieni lähimetsä taaperolle.

Lähiretkeily on helppoa ja vaivatonta. Vesipullo ja pienet eväät reppuun, keliin sopivat vaatteet päälle ja matkaan. Lyhyessäkin ajassa ehtii paljon, kun pitkät siirtymät eivät vie aikaa.

Matkan varrelta löytyy loputtomiin tutkittavaa.

Me olemme tyttäreni kanssa onnekkaita. Lähimetsä löytyy kirjaimellisesti nurkan takaa. Sinne kuljetaan pienen sillan yli. Se on silta seikkailuihin.

Hivenen kauempaa, vajaan kilometrin päästä löytyykin jo kohde kunnon tutkimusmatkalle. Vanha tuttu tähystyskallio, sitä ympäröivä metsä ja meidän eväspaikkamme, pöytäkallio.

Jos matkaa jatkaa vielä parisataa metriä, löytyy aikuisenkin mittapuut täyttävä, oikea metsä. Lähimaastoissa riittääkin tutkittavaa vuosiksi eteenpäin.

Jonkinlainen lähimetsä löytyy varmasti jokaiselta. Jos ei nyt aivan takapihalta, niin pienen kävelymatkan päästä.

Nuo ovat lapselle hienoja paikkoja tutkimiseen ja seikkailuun. Ja kyllä siellä aikuinenkin viihtyy ja keksii tekemistä, uskokaa pois.

Yhteisillä retkillä lapsi on pääosassa.

Nämä retket eivät ole aikuisten vaelluksia kilometritavoitteineen ja kalliine varusteineen.

Nämä ovat lapsen elämysmatkoja. Aikuisen rooli on toimia lähinnä kuljetuskalustona ja elämysten mahdollistajana.

Lapsi saa määrätä vauhdin ja toimia oppaana. Jos koko aika menee sen ensimmäisen kävyn tutkimiseen, niin sitten menee.

Aikuisen suunnitelmat eivät koskaan mene spontaanin leikin ja tutkimisen edelle.

Vanhemman tärkein tehtävä on laatia riittävän väljä aikataulu. Mikään ei pilaa metsäretkeä niin tehokkaasti kuin tolkuton kiire pois.

Isii, Kato! Puhalluskukkia!!

Yhteisillä tutkimusmatkoilla ei ole kiire, jos aikuinen hoitaa hommansa oikein.

Tyttäreni kanssa jonkinasteinen ennätys lienee retki, jossa kahden ja puolen tunnin aikana edettiin vajaa sata metriä. Matkalla kun oli muurahaisia, puhalluskukkia ja muuta jännää.

Monella retkellä pari tuntia on vierähtänyt helposti kivuten tähystyskalliota ylös alas.

Aikuisen silmin nämä retket vaikuttavat tylsiltä ja turhilta. Eihän me edes käyty missään.

Taaperolle ne reissut olivat täynnä suuria ihmeitä, joita vielä illalla raportoitiin moneen kertaan ennen nukahtamista.

Eväät kruunaavat retken kuin retken.

Evästauko on jokaisen kunnon reissun kohokohta. Etenkin, jos herkut saa kantaa pelipaikoille omassa, pienessä repussa.

Eväiden syönnin aikana on myös oiva hetki rauhassa istuskella ja tutkia ympäröiviä maisemia.

Mitään ihmeitä ei eväisiin tarvita. Meidän vakiovarustus koostuu näkkileivästä, maissinaksuista ja digestive - kekseistä.

Tähystäjäprinsessa ja Kersantti Karvatassu evästauolla.

Ja hyvällä halulla Tähystäjäprinsessa tyhjentää eväspussinsa sisällön viimeistä murua myöden.

Evästauolla korostuu kiireettömyys, taas kerran. Hoputtaminen ja hätäily pilaavat takuuvarmasti kaiken.

Välillä taaperon huomio kiinnittyy ympäröiviin ihmeisiin. Niitä voi aivan hyvin käydä tutkimassa ja palata sitten takaisin syömään.

Eväätkään eivät pysty ihmeisiin. Onnistuneen metsäretken takuumiehenä toimii ennen lähtöä nautittu kunnon ateria. Nälkäisen taaperon vieminen metsään on katastrofin houkuttelua.

Sopivat varusteet tekevät hommasta kaikille mukavaa.

Liikaa varusteita on turha kantaa mukana. Puuttuvien varusteiden tarve on kurja huomata kesken reissun.

Mitään yleispätevää varustelistaa en osaa antaa. Se on riippuvainen liian monesta muuttujasta. Kerron kuitenkin lyhyesti, millaisilla varusteilla me matkaan lähdemme.

Tyttäreni on isänsä tavoin herkkä hyttysille ja muille itikoille. Niinpä metsäretkelle varustaudutaan pitkillä hihoilla ja lahkeilla. Ne myös tuovat suojaa risujen ja oksien raapimilta.

Kaikkein lyhimmät, spontaanit retket tehdään vesipullon ja kourallisen maissinaksuja voimin.

Lähimmästä metsästä voi tarvittaessa käydä kotona vaipan- ja vaatteidenvaihdossa.

Koko aamupäiväksi suunnitellulle retkelle lähtee tavaraa jo aavistuksen enemmän. Kantorinkassa hoituvat turvallisesti vilkkaimmin liikennöidyt siirtymät. Sinne saa myös helposti pakattua tarvittavat varusteet.

Tavaroiden pakkaaminen on mukavaa yhteistä puuhaa ennen retkeä. Iso osa retkeä onkin yhteinen valmistelu.

Tytön seurana, meikäläisen kannossa on seuraavat varusesineet: koiralle, tytölle ja itselleni vesipullot, vaippa, puhdistusliinoja, pieni pyyhe, ensiapulaukku, viltti eväiden syöntiin ja ylimääräinen vaatekerta tytölle.

Lisäksi mukana on tytön oma reppu, jossa on pikkupullo vettä ja tietenkin eväspussukka. Kun neiti pääsee rinkasta alas siirtyy tuo reppu ylpeän kantajansa selkään.

Pikku prinsessa on myös löytänyt itselleen ihka oikean vaellussauvan.

Olen sen verran eräjormaantunut, että jokaisen retken vakiovarustukseen kuuluvat myös puukko, tulitikut ja kevyt avaruushuopa.

Tiedän, että ne ovat suurimmaksi osaksi turhia, mutta en oikein osaa lähteä ilmankaan. Vanhasta tottumuksesta haluan mukaani varusteet, joilla tarvittaessa selvitään yön yli.

Puhelin on tietysti hyvä olla mukana. Sillä saa napsittua kuvia matkan varrelta.

Metsäretken säännöt kuitenkin kieltävät puhelimen esiin ottamisen muuten kuin kuvaamista tai avun soittamista varten.

Sitten vaan kamppeet kantoon ja metsään.

Lapsen kanssa metsään on helppo mennä. Isommatkin reissut hoituvat loppujen lopuksi varsin vähällä vaivalla. Jos vanhempi ei koe metsää omaksi paikakseen, on se pieni lähimetsä kelpo paikka seikkailuun.

Käykää kommentoimassa alle, millainen suhde teidän perheellä on metsään ja metsäretkiin.

Meidän reissuista löydät lisää tarinoita, kuvia ja videoita facebookista ja instagramista.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Tapuli

Aurinkoisena valjennut Torstai-aamu toi mukanaan aimo annoksen jännitystä. Olihan retkikuntamme tänään ensimmäistä kertaa lukijoiden armoilla. Arvonnasta vierailukohteeksi oli valikoitunut Leikkipuisto Tapuli. Aamiaisen jälkeen polkaistiin tutkimusmatka käyntiin ja nokka kohti tuntematonta.

Menomatka sujui varsin leppoisissa merkeissä. Tähystäjäprinsessa seurasi kärrystään tarkasti ohi lipuvia maisemia ja raportoi merkittävimmät havainnot isityypille.

Suurimmat riemunkiljahdukset kirvoittivat ohittamamme, laitumellaan ilakoivat hevoset.

Loppumatkan pujottelimme jalkapallokenttien lomitse. Treeneissään ahkeroivat juniorit saivat tyttäreltäni kunnon kannustukset.

Isityyppikin unohtui hetkeksi seurailemaan pallotaituruutta.Tiukka käskytys kärrystä kuitenkin palautti kuskin arkeen, ei tänne mitään kesälomaa tultu viettämään.

Perille päästyämme, ottikin neiti ohjat käsiinsä. Ensin tarkistettiin, että isityyppi oli lukinnut pyörän kunnolla ja sitten mentiin.

Startti puistoon oli niin räväkkä, ettei hattukaan meinannut pysyä mukana.

Alle kolmessa minuutissa neiti ehti testata ensimmäisen keinun, laskea liukumäestä ja laittaa hiekkaleikit täyteen käyntiin.

Isityypin vielä ihmetellessä uusia maisemia vaati tähystäjäprinsessa jo mukaan leikkiin. Ihailtavan sähäkkä pakkaus tuo tyttäreni.

Tällä kertaa vaipanvaihtokin sujui ilman ylimääräisiä kommelluksia.

Hiekkaleikki keskeytyi, kun silmiin osui aivan uusi leikkiväline. Kiipeilytelineessä oleva hiekka-ämpäri, jonka sai vinssattua ylös, oli kovaa valuuttaa. Työnjako oli selvä; neiti täytti ämpärin ja isityyppi hilasi sen ylös.

Ilmeisesti neiti oli työni jälkeen kuitenkin tyytymätön. Isi sai astua syrjään, kun tyttö näytti, miten se ämpäri kuuluu sinne ylös hinata.

Hiekalla täytetty ämpäri muuten tulee vauhdilla alas, kun päästää ketjusta irti ja juoksee karkuun. Tämänkin tyttö testasi. Onneksi ei ollut ketään alla.

Kato Isi! Kun mä nyt päästän irti ja juoksen, niin tapahtuu kaikkea jännää...

Viime reissulla kohtasimme pieniä ongelmia vaipanvaihdossa. Nyt tuokin homma hoidettiin jo mallikkaasti konkarin ottein. Muistin jopa laittaa roskat roskikseen. Jo siellä leikkipuistossa.

Vaipanvaihdon jälkeen löytyikin yllättäen rauhallinen leikki tuolle pikku pallosalamalle. Katoksen alla pöydällä odottivat piirrustusvälineet.

Pitkän aikaa tyttö jaksoikin keskittyä aina yhtä mieluisaan piirtelyyn. Pitääpä varastaa tämä idea kotiin ja siirtää piirtelyt ulkoilmaan.

Viime reissulla kokeiltiin myös pyöräilyä. Tästä puistosta löytyi tytön suureksi riemuksi pienelle polkijalle juuri sopivan kokoinen kolmipyörä. Voi sitä riemun määrää, kun omin jaloin päästiin liikkeelle.

Pyörävarikon suurimmaksi hitiksi nousivat kuitenkin potkumopot. Eikä mitkä vaan mopedit. Täältä nimittäin löytyi ihka oikean moottoripyörän näköisiä ajokkeja.

Pärinä kuului varmasti naapuripitäjään, kun tyttö päästeli menemään kunnon motoristin ottein.

Mopoista riittikin riemua ja vauhtia pitkäksi aikaa. Lopulta kuitenkin nälkä yllätti pienen motoristin. Niinpä siirryimme tutkimaan eväspussin sisältöä.

Levitimme viltin puiston viihtyisälle nurmialueelle ja heti pussin auettua, saimme seuraksemme paikalla vahtia pitäneen lokin.

Hyvätapainen lintu kuitenkin piti kohteliaan välimatkan meihin,tyttäreni innokkaista kutsuista huolimatta. Tässä vaiheessa kävimme pienen keskustelun siitä, ketkä ovat tervetulleita ruokaseuraan ja ketkä taas eivät.

Tällä puistolla oli tarjota meille vielä lisää hienouksia.

Evästauon päätyttyä tytön pettymys oli suuri, kun lokki ei halunnutkaan leikkikaveria. Itkuhan siitä tuli, kun lintu pyrähti karkuun leikkimään pyrkinyttä taaperoa.

Onneksi puistoa oli vielä tutkimatta. pettymys hälvenikin nopeasti, kun neiti huomasi uusia leikkipaikkoja.

Aivan puiston perältä löytyi vielä kiipelyteline liukumäkineen ja useampi keinu. Virtaa riitti lukemattomiin laskuihin ja tottakai myös isityypin piti kokeilla liukumäkiä.

Koska tyttäreni niin vaati, enhän minä nyt muuten. Enpä! Tämä on yksi parhaita asioita tytön kanssa touhutessa; isityyppi saa luvan kanssa heittäytyä lapseksi jälleen.

Lopulta keinussa alkoi pieni pää nuokkua ja silmät painua kiinni. Eikä ihme, olihan tässä vaiheessa takana jo useampi tunti monenlaista puuhastelua. Aamuhan oli alkanut yhteisellä kävelyllä koirapuistoon jo seitsemän aikaan.

Suuntasimme kulkumme kohti kuljetuskalustoa ja kotia. Ennen lähtöä napattiin vielä hedelmäsosetta, ettei nälkä yllätä kotimatkalla. Se kun yhdessä väsymyksen kanssa harvoin aiheuttaa mitään mukavaa.

Kotimatkaan osui vielä yllättävä, iloinen kohtaaminen. Isityypin syksyllä luotsaama päiväkotiryhmä ja pari tuttua aikuista tulivat meitä vastaan.

Olipa kiva vaihtaa kuulumisia ja ihmetellä, kuinka reippaita, melkein jo koululaisia noista syksyn eskareista on kasvanut.

Puistossa on tarjolla laaja valikoima kesätoimintaa

Takana on taas onnistunut tutkimusmatka. Leikkipuisto Tapuli tarjoaa paljon tekemistä kesäpäivien ratoksi.

Erityisen hienoa oli huomata, että kesätoimintaan on todella panostettu. Tänäänkin henkilökunta ryhtyi pitämään ohjattua "kaupunki kuuluu kaikille" tehtävärataa

.

Tätä liukumäkeä pääsi isityyppikin testaamaan.

Henkilökunta oli muutenkin mukavan aktiivista. Kävijöiden kuulumisia käytiin kyselemässä ja toiminnasta kerrottiin kattavasti.

Tällaisessa puistossa on ilo vierailla jopa tällaisen eräjorman, jolle urbaani retkeily on hivenen outoa.

Isivuosi suosittelee lämmöllä Leikkipuisto Tapulia. Täältä löytyy uima-altaitakin kaksin kappalein, vaikka tänään niitä ei vielä ollut täytetty. Tulemmekin varmasti testaamaan nuo altaat tulevaisuudessa.

Ei tämä lukijoiden armoille heittäytyminen ollutkaan ollenkaan paha rasti. Päinvastoin, ilman teitä olisi tämäkin hieno paikka saattanut jäädä kokonaan löytämättä.

Sunnuntaina arvotaan meidän ensi viikon kohteemme. Käykää jättämässä omat ehdotuksenne kommentteihin, niin saadaan yhteinen seikkailujen kesä jatkumaan pitkälle syksyyn.

Olethan jo käynyt tutustumassa Isivuoteen myös Facebookissa ja Instagramissa? Jos et, niin nyt kipin kapin tutustumaan, tykkäämään ja jakamaan.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Lukijat valitsevat meille seuraavat kohteet.

Kesän suuri tutkimusmatka on saanut loistavan startin. Huikeita puistoja on nähty ja hauskoja leikkejä riittänyt. Pääkaupunkiseutu on täynnä upeita puistoja ja leikkipaikkoja. Niistä kaikista me emme edes tiedä. Niinpä te lukijat pääsette nyt mukaan.

Kunnon tutkimusmatkaan kuuluu suunta kohti suurta tuntematonta. Niinpä aiomme lähteä kohteisiin, joiden olemassaolosta emme välttämättä vielä tiedä. Aivan kuten Kolumbus aikoinaan kohti uutta manteretta.

Niinpä pyydämme nyt apua teiltä, hyvät lukijat. Kerro meille, mihin puistoon haluaisit meidän tekevän retken. Ehkä juuri teidän suosikkipuisto pääsee meidän seuraavan seikkailun kohteeksi.

Aikaa meillä on koko kesä ja vielä pitkälle alkusyksyyn. Vähintään kerran viikossa isityyppi polkaisee kuvassa näkyvän kaluston kohti uutta, tuntematonta leikkipaikkaa. Ja teidän ehdotuksenne määräävät kohteet.

Millään en voi luvata, että jokaisessa ehdotetussa kohteessa ehdimme käydä. Joka Sunnuntai-ilta kello 21.30 suoritetaan arvonta, jossa valitsemme suunnan tulevan viikon seikkailulle. Tuohon mennessä jätetyt ehdotukset ovat mukana arvonnassa. Reissut tietysti raportoidaan tänne blogiin.

Ihan huippujuttu on, jos pääset liittymään seuraamme, kun tutustumme ehdottamaasi puistoon. Siitä saat vaikka hauskan postauksen omaan blogiisi. Ja olet tervetullut mukaan, vaikkei juuri sinun suosikkisi arvonnassa voittaisikaan.

Sitten hommiin lukijat, ensimmäinen kohde valitaan jo ylihuomenna.

Kommenttikenttään voit jättää oman ehdotuksesi. Kaikki ehdotukset ovat mukana tulevissa arvonnoissa. Vieraillut puistot luonnollisesti jäävät pois uusista arvonnoista.

Ei muuta kuin kommentoimaan. Tähystäjäprinsessa odottaa jo malttamattomana pääsyä testaamaan uusia, kivoja leikkipaikkoja.

 

Mihin kivaan puistoon neiti pääsee isityypin kanssa seuraavaksi?

Tästä tulee huikea kesä!

Tässä vielä puistot, joissa olemme jo käyneet.

Kuntopuisto

Pallopuisto

Lähdepuisto

Kurranummi

Voit jättää ehdotuksesi myös facebookissa tai instagramissa. Tuolla myös kerrotaan tulevan viikon seikkailun suunta, heti arvonnan jälkeen. Tervetuloa mukaan seikkailuun!