UA-119504795-1

torstai 7. kesäkuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Kurranummi.



Tuulinen tiistai-aamu houkutteli ryhmämme laajentamaan reviiriään. Niinpä isityyppi polkaisi uskollisen sotaratsun kohti Helsingin rajaa. Kohteemme oli Tapanilassa majaileva leikkipuisto Kurranummi.

Jo ennen kuutta heräillyt tähystäjäprinsessa nukkui tyytyväisenä koko menomatkan. Perillä neiti räväytti silmät auki, valmiina toimintaan.

Maisemaa hallitseva suuri liukumäki herätti heti tytön huomion. Tuosta vauhtihirmusta Kurranummi onkin helppo tunnistaa.

Turvallisuussyistä ohjasin kulkumme kuitenkin leikkipaikalle. Täällä riittikin puuhaa. Keinuja, karuselleja, kiipeilyteline, hiekkalaatikko ja vaikka mitä.

En tiedä oliko tyttäreni vielä uninen vai iskikö akuutti runsaudenpula. Vastoin tapojaan neiti empi pitkän tovin ennen liikkeellelähtöä.

Tunnustelevin askelin suoritettuun etenemiseen  oli myös luonnollinen syy. Tukeva aamiainen oli päätynyt kiertokulkunsa päätepisteeseen, vaippaan.

Näin hulppeissa maisemissa kelpasi leikkiä. Puiston palvelut olivat erittäin kattavat.

Kurranummi on ihka oikea leikkipuisto, asiakkaita palvelevine sisätiloineen. Hoitalaukku kantoon ja vessaa kohti.

Oli melko luksusta suorittaa vaipanvaihto sisätiloissa. Ja myös täysin vierasta tällaiselle pahasti eräjormaantuneelle hepulle.

Vaihdosta selvittiin, jopa loisteliaasti. Siitä, miten tapojeni orjana säästin henkilökunnan työtaakkaa kerron myöhemmin.

Vaipanvaihdon jälkeen löytyi tuttu vaihde operointiin; täysillä eteenpäin!


Leikkipaikkaa lähdettiin nyt valloittamaan voittajan ottein. Meno muistutti pyörremyrskyä, josta jokainen leikkiväline sai oman osansa.

Tyttö kirmasi täyttä päätä välineeltä toiselle. Kutakin vempelettä kokeiltiin puoli minuuttia, kunnes oli aika siirtyä eteenpäin. Tätä menoa jatkui, kunnes tuli jano.

Juomisesta vaan ei tahtonut tulla yhtään mitään, kun pieni pää pyöri hurjaa vauhtia. Aivan liian paljon kaikkea jännää ympärillä.

Kaksi suosikkia samassa kuvassa. Tandem-mallin keinuheppa ja pyörät.

Meno rauhoittui vasta keinuheppaan. Eikä mihin vaan puiseen kaakkiin, vaan tandem-malliin. Sellaiseen, missä keinujat istuvat vastakkain. Keinukaverin puute ei tytärtäni haitannut.

Isityyppi loi jo valmiiksi anteeksipyytäviä katseita henkilökunnan suuntaan. Ei kai me ainoita olla, jotka vahingossa rikkovat jotakin? Heppa oli kuitenkin ilmeisen tukevaa tekoa, eikä romuttunut vauhtihirmun käsittelyssä.

Neidin mielestä tämä oli selvä haaste panosten korottamiseen. ISII! Kajahti vaativasti ja tomera kädenviittaus vaati minut mukaan kiikkumaan.

Kun isi oli saatu leikkiin mukaan, olikin aika jatkaa tutkimuksia taisteluparina.


Näin tyttäreni hoiti näppärästi puolustusvoimilta tänäkin vuonna unohtuneen ylennyksen. Pyöräkuski sai hetkessä operaattorin statuksen ja pääsi mukaan tositoimiin.

Mihinkään välineeseen ei enää menty ilman meikäläistä. Ja mikäs siinä, kyllä kunnon leikkipuisto-operaatio aina tylsän aikuisten maailman voittaa.

Kauaa en ehtinyt uudesta arvostani nauttia. Kun tytön silmiin osui poljettava karuselli, palasin hetkessä alkuperäiseen asemaani. Tämä oli siis niitä karuselleja, joissa joka toisella paikalla on polkimet vauhdin ottamista varten.




Näppärä keksintö sinänsä, laiskimmatkin aikuiset välttyvät vaivannäöltä, kun lapset voivat itse ottaa vauhtia. Yrityksistä huolimatta tyttäreni jalat eivät yltäneet polkimille, niinpä isityyppi pääsi hommiin.

Aikamme pyörittyämme,oli aika suunnata evästauolle. Kurranummi on kuitenkin niin hyvinvarusteltu puisto, ettei tyttö malttanut eväitään syödä.

Välipalan keskeytti  henkilökunnan esiinnostamat pienet potkulaudat ja pyörät.

Näille ajokeille löytyy myös ihan ikioma, asfalttipäällysteinen ajorata. Arvaatte varmaan, minne tyttäreni halusi mennä. Minun hommakseni jäi pakata koskemattomat eväät takaisin reppuun.

Tyttö oli nimittäin päättänyt oppia pyöräilemään


Uudet ajokit olivat nyt testausvuorossa. Sinnikkästä yrittämistä ei hillinnyt edes se, että kaikki kolmipyörät olivat pienelle neidille liian suuria. Ihailtavan uutterasti tyttö yritti asetella jalkojaan polkimille ja päästä eteenpäin.

Ja voi sitä onnistumisen riemua, kun isityypin avustuksella pyörä lähti liikkeelle. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta tuo pieni sisupussi sai kuin saikin ajokkinsa omin jaloin etenemään. Taas valloitettiin suuri pala maailmaa.

Kun valloitusten makuun oli päästy, niin pitihän se iso liukumäki testata. Turvallisuussyistä päätin, että tyttö laskee minun sylissäni. Niinpä nappasin mäen huipulla tytön syliin ja sitten mentiin. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Lukemattomia kertoja.

Niin se pyörä vaan lähti liikkeelle, kun tarpeeksi kauan yritti.

Tarkkaa kirjaa en laskuistamme ehtinyt pitämään, mutta arvioin niitä olleen noin viisikymmentä. Ja yksi lasku yksin. Vatsallaan liukumäkeä reunustavaa tekonurmea pitkin. Kyllä, vahvasti näyttää tyttö tulleen isäänsä.

Lopulta oli aika suunnata kulku kotia kohti. Monta huimaa kokemusta rikkaampana. Tulomatkalla nukkunut pieni prinsessa olikin kotimatkalla virtaa täynnä.

Koko matka isityypille raportoitiin ohi lipuvia maisemia. Suureen ääneen. Niin suuren, että soittokello pyörässä jäi tarpeettomaksi.



Kurranummi on todella hieno leikkipuisto. Kaikki paikat ovat hyvässä kunnossa ja siistit. tekemistä löytyy perheen pienimmistä aina koululaisiin asti.

Mikä parasta, puiston henkilökunta oli avointa ja avuliasta. Oli ilo nähdä oransseihin liiveihin sonnustautuneet ohjaajat aktiivisesti mukana toiminnassa.

Isivuosi antaa tälle puistolle ison suosituksen. Me tulemme tänne takuulla uudestaan. Ensi kerralla ajoitan tulomme niin, että pääsemme myös nauttimaan helsingin tarjoamasta kesäedusta, ilmaisesta puistoruokailusta.

Ehkä ensi kerralla se vaipanvaihtokin onnistuu ilman turhia kommelluksia.


Niin, siitä vaipanvaihdosta. Itse operaatio sujui hienosti, olihan käytössämme hulppeat sisätilat.

Reppua kotona purkaessani, odotti yllätys. Tutun rutiinin mukaan kaivoin roskapussin repusta ja lajittelin jätteet. Vaippoineen ja kosteuspyyhkeineen. Vasta tässä vaiheessa välähti.

Puiston vessassa oli hieno hoitopöytä ja vesihana pesua varten. Oletettavasti myös vaipparoskis olisi ollut käytössä.

Tämä puisto oli hieno. Tulemme takuulla uudestaan.

Tutun rutiinin mukaan vaihdoin vaipan pyyhkeen päällä, omiin pesuvarusteisiin turvautuen. Ja tietysti pakkasin roskat reppuun, niinhän metsässä tehdään.

No, me sentään mentiin sinne vessaan vaihtamaan se vaippa.




14 kommenttia:

  1. Voin vain kuvitella kuinka innoissaan sitä ollaan tekemässä tuttavuutta aina uuden leikkipuiston kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö ja isä yhtä innoissaan. Tästä tulee hieno kesä!

      Poista
  2. Ihan huippua jos jo ulkoleikkipaikoissa on wc mahdollisuudet! Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo palvelu on kyllä luksusta. Samoin kuin ilmainen puistoruokailu.

      Poista
  3. Mietin ihan samaa kuin Ida tuossa ylempänä. Liian harvassa paikassa on! Toisaalta, ymmärrän kyllä miksi. Tuollainen poljettava karuselli on mahtava verme, jollaista ei meidän hoodeiltamme löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan vähän on vessoja ja niidenkin käyttö rajoittuu puistojen aukioloon.

      Poista
  4. Tämä oli minulle entuudestaan vieras paikka, kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
  5. Voi sitä menoa ja meininkiä, kun vauhti polkiessa kasvaa! Mukavia puistoiluja teille. ☀️ -Katta /Arki(paska)ruokaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kypärä pysyy jo päässä.
      Kiitos.

      Poista
  6. Mahtavia reissuja teillä kyllä! :) Odotan jo innolla, että meidän poika kasvaa vähän, jotta päästään (äiti pääsee) kiertelemään leikkipuistoja oikein kunnolla :D

    https://lifewithhannamari.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tällaista kivaa, urbaania seikkailua.

      Poista
  7. Aivan upea reissu ja voin vain kuvitella sitä reimun määrää kun pikkuinen pääsee kokeilemaan laitteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku menee aina tuohon juoksemiseen. Vasta vähän myöhemmin tyttö malttaa leikkiä pidempään yhdessä paikassa.

      Poista