Isivuoden uusi kuljetuskalusto, Genesis Longitude.

* Kaupallinen yhteistyö Fillarikellarin kanssa

Pyörän peräkärryn hankinnan jälkeen olemme keränneet melkoisen määrän kilometrejä. Elokuun alussa saimme kärryn eteen uuden, hienon veturin. Jopa Isityypin tikkujaloilla, tällä kalustolla pääsee aika lailla mihin vaan. Tervetuloa tiimiin Genesis Longitude.

Minä en ole mikään kovan luokan pyöräilijä, enkä omaa suurta ymmärrystä pyörien tekniikasta ja hienoista osasarjoista. Koskaan elämässäni en myöskään ole omistanut tämän hintaluokan pyörää.

Jo matka kaupalta kotiin oli melkoinen elämys. Pyörä oli todella hyvä ajettava ja kaikki toimi täsmälleen kuten pitikin. Kun kilometrejä on kertynyt lisää, tuntuu ajokki koko ajan paremmalta.

Uusi pyörä on saanut myös Tähystäjäprinsessan hyväksynnän. Neidin lempipuuhiin yhteisillä reissuilla kuuluukin nykyään pyörän säätäminen ja lukitseminen. Lähtiessä usein kärrystä kuuluu paljon puhuva kommentti “ uus pöönä tosi tosi hyvä”. Totuus tulee lasten suusta, tässäkin tapauksessa.

 Millainen ajopeli sitten on kyseessä?

Genesis longitude on täysiverinen retkipyörä. Kiinnikkeitä jos jonkinmoiselle tavaratelineelle löytyy. Mukana vakiona tulevat hauskat, etuhaarukkaan kiinnittyvät tarranauhalla toimivat häkit.

Jatkossa nuo telineet vastaavat meidän teltan kuljetuksesta. Ulkoteltta toisella ja sisäteltta toisella puolella. Koeajojen perusteella lähes täydellinen ratkaisu.

Suuri Mummolaseikkailu opetti, että ajo on mukavampaa, kun kärryssä ei ole liikaa painoa. Uudella pyörällä tämä kärryn keventäminen onnistuu helposti.

Lisäksi saimme käyttöön runkolaukun, joka entisestään lisää pyörän kuljetuskapasiteettia. Vanhat tutut laukut kiinnittyvät uuteenkin kulkupeliin leikiten.

Longituden retkipyörän sielu on jo lyhyilläkin reissuilla tullut esiin. Mitä enemmän tavaraa on mukana, sitä paremmalta pyörä tuntuu.

Tähystäjäprinsessa tarkkana. " Mimi näästää"

Teräsrunko on miellyttävä ajettava, etujousituksen puuttumista ei ainakaan Isityypin pienehköllä asiantuntemuksella huomaa.

27,5+ renkailla varustettuna longitude on jotakin normaalin maastopyörän ja fatbiken välimaastossa. Kompromissit ovat harvoin toimivia, mutta tämä kompromissi on.

Jyhkeät renkaat pehmentävät kulkua röykkyiselläkin alustalla ja toisaalta rullaavat mukavasti urbaaniviidakossa.

Kaikkineen pyörä on erittäin hyvä ajettava ja selviäisi varmasti paljon vaikeammastakin maastosta, kuin missä me ajelemme. Meidän käyttöön oikein hyvä ajokki. Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa voivat tällä kokemuksella suositella lämpimästi.

Kiitos loistavasta palvelusta Fillarikellarin henkilökunnalle.

Fillarikellari on pieni kivijalkamyymälä aivan Helsingin keskustassa. Saamamme palvelu oli vähintään ensiluokkaista.

Isityypin silmään tietysti pisti heti Tähystäjäprinsessan saama, lämmin vastaanotto. Pyörän sovittelun ja varusteiden valinnan lomassa myyjiltä riitti aikaa myös pienen asiakkaan huomioimiseen.

Tällä kalustolla saamme vielä lukemattomia hienoja seikkailuita aikaiseksi.

Meikäläinen on pyörien varusteiden ja osasarjojen suhteen täysi amatööri. Henkilökunnan asiantuntemuksen avulla tyhmätkin kysymykset ratkottiin ja sain alleni juuri sopivan ja mieleisekseni varustellun pyörän.

Nyt ohjelmassa on määrätietoista kilometrien keräämistä.

Isivuoden tutkimustiimi tekee Tähystäjäprinsessan johdolla töitä, jotta selviää millainen uusi pyörä on. Tässä vaiheessa olemme vakuuttuneita siitä, että tämä on juuri meille sopiva peli.

Marraskuun alussa alkaa kilometrejä kertyä suurella viikkotahdilla, kun Tähystäjäprinsessa aloittaa päiväkotitaipaleensa.

Joulukuussa tahti vaan tiivistyy ja pyörä pääsee todella näyttämään kykynsä. Nähtäväksi jää, kuinka pyörä selviää päivittäisestä palvelusta Suomen talvessa.

Päiväkotihommista, Isityypin työkuvioista ja tietysti uuden kuljetuskaluston pärjäämisestä kerrotaan lisää tulevissa postauksissa.

Pysykäähän siis kuulolla, me lähdetään nyt ajelulle.


Isityypin ja Tähystäjäprinsessan seikkailuita voitte seurata myös Facebookissa ja Instagramissa

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, Keinupuisto. Pääsimme myös mukaan hurjaan operaatioon.

Tälle tutkimusmatkalle lähtiessä ilmassa oli väreilevää jännitystä. Olimme saaneet virka-apupyynnön isityypin vanhalta päiväkotiryhmältä. Edessä oli siis ylimääräisiä seikkailun elementtejä. Tähystäjäprinsessa puhkui aivan uudenlaista intoa matkaan lähtiessämme.

Tutkimusretkemme kohteena oli Helsingin Pihlajamäessä sijaitseva Keinupuisto. Isityypille tuo, tyttöjen puistonakin tunnettu paikka on tuttu jo työvuosilta.

Lisäksi meille oli kunniatehtävä päästä avustamaan isin vanhaa päiväkotiryhmää hurjassa vesistönylityksessä.

Perille päästyämme luonnollisesti ilmoittauduimme asianmukaisesti ja kävimme ryhmää johtavien aikuisten kanssa läpi tulevan toimintasuunnitelman.

Tähystäjäprinsessa oli tavoilleen uskollisena heti täysillä mukana toiminnassa.Turhaa ujostelua ei nähty, olihan ryhmä jo viime kevään salireissuilta tuttu.

Vesistönylitys osoittautui vielä liian jännittäväksi, niinpä Tähystäjäprinsessa keskittyi tarkkailijan ja kannustajan rooliin. Ensi syksynä uskon neidin jo hoitavan vesistönylityksen heittämällä.

Puistoon tutustuminen sai mukavaa lisäväriä uusista, isommista kavereista.

Kun vesistönylitys oli turvallisesti hoidettu, oli aika siirtyä puiston kimppuun. Nimensä mukaisesti
tämä puisto tarjoaa keinuja. Lukemattomia erilaisia ja erikokoisia keinuja.

Tähystäjäprinsessalle keinut olivat vielä himpun verran turhan isoja ja vauhdikkaita. Kavereiden avustuksella tyttö kuitenkin pääsi kokeilemaan vauhdin hurmaa lähes kaikissa puiston keinuista.

Isompien lasten vauhtikaan ei tällä kertaa ujostuttanut vaan tyttö paineli juoksujalkaa muiden perässä. Rohkeasti ja sinnikkäästi neiti yritti isompiensa mallin mukaan touhuta.

Rohkeasti ja reippaana Tähystäjäprinsessa paineli menemään kavereiden perässä

Edes välituntiaan paikalla viettäneet ylä-asteikäiset koululaiset eivät tyttöä häirinneet. Päinvastoin, suurella innolla kaksivuotias tyttäreni paineli tekemään tuttavuutta.

Teini-iän ensiaskelia ottavien tuttavuuksien kunniaksi on mainittava, että Tähystäjäprinsessa sai lämpimän vastaanoton.

Nimi, ikä ja muut perustiedot vaihdettiin sujuvasti ja hyvässä hengessä. Vaikka muuta väitetään, niin kyllä maamme nuoriso vaan omaa käytöstapoja ja tilannetajua.

Lopulta uusien kavereiden välitunti päättyi ja oli aika palata omiin hommiin. Toisten oppitunneilleen ja toisten puistotutkimusta jatkamaan.

Puisto ei ole suuren suuri tai huimasti varusteltu, mutta tarjoaa silti paljon puuhaa.

Meille mieluisaa lisämaustetta puistoon tuovat sitä ympäröivät metsäkaistaleet. Onhan meille edelleen metsä maailman paras leikkipuisto.

Puiston viereltä löytyy myös hurjan korkea kallio ja sitä ympäröivä, loputtomat seikkailut tarjoava metsä.

Kiipeily ja temppuilumahdollisuuksia tarjoaa viereinen skeittipuisto. Erityisesti talvella sieltä löytyy takuulla kulmakunnan parhaat mäenlaskupaikat.

Longinoja virtaa aivan puiston vierestä tarjoten mainiot puitteet leikkeihin tai vaikkapa vesistönylitykseen kaksoisköydellä.

Sillalla temppuilu tarjosi tekemistä pitkäksi aikaa.

Joen ylittävältä sillalta on hauska katsella virran kuohuja ja bongailla kaloja ja muita vedeneläviä.

Näihin maisemiin saa helposti rakennettua koko perheen päiväretken, puuhaa riittää helposti koko päiväksi.

Pääsimme myös tarkastamaan vanhan ryhmäni tukikohdan.

Lounaan nautimmekin hulppeasti sisätiloissa, joskin mielenkiinto kohdistui lounaaseen ja päivälepoon valmistautuviin kavereihin.

Tarkoilla silmillä neiti seurasi ryhmän puuhia ja syöminen meinasi unohtua. Paljon uutta ja jännää mahtui yhteen aamupäivään.

Uusi kuljetuskalusto pääsi taas tositoimiin. Tuo hieno kulkupeli saa oman postauksen ihan lähiaikoina.

Lopulta alkoivat pienet silmäluomet painaa niin, että oli aika suunnata vessan kautta kotimatkalle.

Uni voittikin jo ensimmäisten metrien aikana, mutta tästä seikkailusta riitti puhetta moneksi päiväksi.

Päivän tapahtumia on kerrattu moneen kertaan ja sovimmekin, että ensi kerralla jäämme myös lounaalle ja päiväunille.

Keinupuistoakin voimme suositella vierailukohteeksi. Aivan perheen pienimmille keinut ovat vielä turhan suuria, mutta puuhaa puistosta ja sen ympäriltä kyllä löytyy.

Tämä oli hieno syksyinen aamupäivä. Saimme paljon uusia elämyksiä ja kavereita. Suurkiitos Scoutit, että pääsimme mukaan hienoon operaatioon!

Muistathan seurata meidän seikkailuja myös Facebookissa ja Instagramissa.

Metsäretkellä syksyn merkkejä tutkimassa.

Kuulas syysaamu houkutteli tuhotrion metsäretkelle syksyn merkkejä tutkimaan. Tutut lähimetsät alkavat taas muuttaa muotoaan syksyn edetessä.

Kumisaappaisiin ja kurahousuihin sonnustautunut tähystäjäprinsessa tutki tuttuja maisemia uudella innolla. Syksy ja sateet olivat jättäneet uutta nähtävää jokaiseen kivenkoloon.

Tähystyskalliolla olemme kuluvan vuoden aikana seikkailleet lukemattomia kertoja. Joka kerta tuttu metsä tarjoaa uutta nähtävää.

Alkava syksy on jo vahvasti jättänyt jälkensä tuttuun maastoon. Tutkittavaa ja koettavaa riitti siis helposti koko aamupäiväksi.

Kurahousuista ja kumisaappaista innostunut tyttö sai tällä kertaa lähteä kävellen heti kotiovelta. Rinkka matkasi isityypin selässä väsymyksen varalta ja kätki sisälleen myös tarpeelliset eväät ja varusteet.

Matkan edetessä kävi heti selväksi, että pikkureppu olisi riittänyt. Intoa puhkuva neiti ei missään vaiheessa osoittanut pienimpiäkään väsymyksen merkkejä. Askeleet veivät tomerasti uusia luonnon ihmeitä tutkimaan.

Kersantti Karvatassu luonnollisesti osallistui tutkimuksiin.

Kaamosmasennuksesta ei ollut tietoakaan tehokaksikon nauttiessa touhuistaan. Toiminta kivenkoloihin kertyneissä lätäköissä olisi pitänyt saada videolle.

Neiti pomppi tomerasti jokaisessa löytämässään lammikossa. Tämän jälkeen koira herkutteli mukavasti hämmennetyllä kuravedellä. Yhteistyö on voimaa.

Aiemmin kerroinkin, kuinka tytöstä ja koirasta on kasvanut erottamaton parivaljakko. Tuo side on koko ajan vain vahvistunut. Nyt Kersantti Karvatassu alkaa olla selkeästi Tähystäjäprinsessan koira.

Yhteiset tutkimukset jatkuivat selvällä kaavalla. Kun toinen tehokaksikosta löysi jotain tutkittavaa, säntäsi toinen välittömästi auttamaan.

Eväätkin syötiin rinnakkain, tottakai.

Kotimatkan suurin riemu löytyi liukkaan kallion ja kurahousujen yhdistelmästä.

Tästä luonnon omasta liukumäestä nautittiin täysin rinnoin. Välillä haettiin lisää vauhtia lätäköstä ja taas mentiin.

Hurjasta vauhdista huolimatta, sekä kurahousut, että tyttö säilyivät tuossa leikissä ehjinä.

Tuttua polkua kotiinpäin astellessa löytyi vielä monta jännää ilmiötä. Kuten ruskan varovasti aluilleen puhkeava väriloisto.

” Puni, ei vinhe ” tuumi Tähystäjäprinsessa upean, syysasussaan koreilevan pensaan luona. Tästä alkoikin loputon vertailu, vihreiden ja punaisten lehtien välillä.

Lopulta pienet jalat alkoivat painaa ja nälkäkin vaivata. Isityyppi nappasi neidin rinkkaan ja oli aika suunnata kotiin.

Kuivat vaatteet päälle ja lounaspöytään istui nälkäinen, väsynyt ja hyväntuulinen taapero.

Syksy on hienoa aikaa ulkoiluun.

Aivan kuten jokainen vuodenaika. Oikeilla varusteilla vilu, märkä ja muut syksyn vitsaukset muuttuvat suureksi elämysmatkaksi. Kun pimeys kunnolla ottaa vallan, tuo otsalamppu ihan uuden mausteen näihin seikkailuihin.

Ulkoilua vastustavan propagandan väitteet syksyn kurjuudesta kannattaa unohtaa. Ulkoilusta voi nauttia tänä, vähän synkempänäkin vuodenaikana vallan mainiosti.

Sitä paitsi. Lätäköissä on hankala loiskutella kuivalla kelillä.

Miksi Isityyppi ei haikaile oman ajan perään?

Oma aika on vanhemmuuden suuri kiistakapula, lähes pyhä lehmä. Näkemyksiä aiheesta on varmasti yhtä paljon kuin on vanhempia. Minun näkemykseni on varsin suoraviivainen; en koe tarvitsevani omaa aikaa, enkä peräänkuuluta oikeuttani siihen.

Vanhemmuudessa tarvitaan ryhtiä ja asennetta - tekstissä kerroin omasta arvomaailmastani ja tavoitteistani isänä. Kommentteja tuli paljon, samoin ajattelevista vanhemmista niihin, jotka tuomitsivat minut muita arvostelevaksi moukaksi.

Päätin siis kirjoittaa uuden tekstin, jossa avaan  näkemyksiäni lisää.

Suurin syy siihen, etten kaipaa omaa aikaa on se, etten koe sen kadonneen. Oman ajan tilalle olen saanut jotain paljon parempaa; yhteistä aikaa tyttäreni kanssa. Yhteistä aikaa pidän arvokkaana tässä vaiheessa, kun tyttäreni on vielä pieni ja kaipaa isiä seuraksi.

Ei mene montakaan vuotta, kun tytöllä on jo omat touhut ja kaverit. Tuossa vaiheessa meikäläisellä on omaa aikaa varmasti riittämiin. Nyt pieni neiti vielä kaipaa ja tarvitsee yhteistä aikaa, velvollisuuteni ja etuoikeuteni on sitä hänelle tarjota.

“Sinullahan on omaa aikaa kahmalokaupalla, kun kerran pääset harrastamaankin”

Harrastukseni eivät ole vähentyneet lapsen tulon myötä. Sen sijaan kaikki harrastukseni ovat saaneet mukavaa lisäväriä ja uutta sisältöä. Minun harrastuksistani on tullut meidän harrastuksia.

Käyn hyvin säännöllisesti nyrkkeilysalilla, ulkoilen ja liikun metsissä paljon, käyn juoksemassa ja pyöräilen sekä touhuan vetokoirahommia. Aivan kuten ennen tytön syntymääkin.

Salaisuus ei piile runsaassa omassa ajassa vaan siinä, että tyttö kulkee touhuissa mukana. Aivan kohta pääsemme ensimmäisille yhteisille kalareissuille vantaanjoen maisemiin tutustuen.

Harrastuksistani on tullut mukavaa yhteistä puuhastelua tyttäreni kanssa. Alusta asti minulle oli selvää, että tyttö kulkee mukana harrastuksissa. Tässäkin varmasti koittaa aika, kun isin harrastukset eivät enää kiinnosta ja tilalle tulevat omat, itselle tärkeät harrastukset.

Tuossa vaiheessa takana on kuitenkin lukemattomia yhteisiä hetkiä ja upeita yhteisiä muistoja. Niitä ei mikään vie meiltä pois. Vastaavasti, varhaislapsuudessa hukattuja hetkiä ei koskaan saa takaisin.

Harrastukseni antavat myös mahdollisuuden opettaa tytölle tärkeinä pitämiäni asioita. Vahvan luontosuhteen ja liikunnallisten elämäntapojen ensimmäiset siemenet on jo kylvetty. Nyrkkeilysalin upeasta arvomaailmasta on varmasti jäänyt muistijälki, joka säilyy loppuelämän.

Lapsen tulo ei lopeta harrastuksia. Harrastusten jatkaminen ei myöskään vaadi laajoja logistisia järjestelyitä sen oman ajan turvaamiseksi. Tenava mukaan ja kaikki hyötyvät.

“Äly hoi, ei kai noin kevyestä arjesta kaipaakaan lepoa”

Minä uskon siihen, että arjen keveys ja raskaus on täysin jokaisen omissa käsissä. Säännöllinen päivärytmi ja vahvat rutiinit auttavat pitkälle kohti sujuvaa, vaivatonta arkea.

Huonot, rikkonaiset yöt, olemattomat päiväunet ja liikaa energiaa pursuava lapsi ovat kaikki tuttuja ilmiöitä. Nuo kaikki ovat ratkenneet samoilla lääkkeillä.

Samanlaisena toistuva päivärytmi tarkkoine rutiineineen ja riittävästi ulkoilua ja mahdollisuuksia purkaa energiaa.

Puolitoista vuotta ehdin elää työssäkäyvän vanhemman arkea ennen koti-isäksi jäämistä. Tuota arkea ei ole ikävä, mutta en minä sitä mitenkään ylipääsemättömän raskaana pitänyt.

Kukonlaulun aikaan koiran kanssa tehty aamulenkki ja siihen päälle työpäivä parin tunnin unilla ei toki ollut aina herkkua. Mutta sellaista elämä on, joskus vähän rankempaa.

Arjen raskaus on silmissäni lopulta puhtaasti asennekysymys. Aina voisi päästä helpommalla, aina voisi olla joku asia paremmin.

Suuntaako energian noihin epäkohtiin vai keskittyykö nauttimaan siitä mitä on, on jokaisen oma valinta.

Elämä kokonaisuudessaan on asennekysymys. Aina voi valita, keskittyykö valittamiseen vai pyrkiikö muuttamaan asioita.

Olen onnekas siinä suhteessa, että tyttäreni on perusterve. Ei allergioita, koliikkia tai muitakaan vastaavia ongelmia.

Onko arkeni sitten kevyempää tai raskaampaa kuin jonkun muun, on joutavaa vertailua.

Erilaista se varmasti on. Onko se, että nautin arjestani joltakulta jotain pois? Eipä taida olla.

Minä olen luonut meidän arjen omalla tavallani minun ja tyttäreni näköiseksi niin, että me molemmat siitä nautimme. Jokaisella on oikeus toimia samoin.

Ajan viettäminen tyttäreni kanssa ei ole velvollisuus, se on suuri etuoikeus.

Minulle isyys on suuri kunniatehtävä, ajan viettäminen ja yhteinen puuhastelu tytön kanssa on mieluista puuhaa. Mikä parasta, tyttökin tuntuu arvostavan yhteisiä puuhiamme.

En kaipaa aikaa ennen lasta, elämässäni on juuri näin kaikki mitä tarvitsen. Saatan olla hivenen outolintu, mutta en kaipaa omaa aikaa, nautin isyydestäni. Toki, olen myös ylpeä pienestä prinsessastani.

Sitä paitsi, mitä minä sillä omalla ajallani tekisin? Todennäköisesti suuntaisin askeleeni nyrkkeilysalille, lenkille tai metsään. Kuten jo olen sanonut, oma aikani ei ole kadonnut, se on muuttanut muotoaan.

Koenko nyt olevani muita parempi vanhempi?

En todellakaan, epäonnistun ja teen virheitä jatkuvasti. Se on elämää. Oleellista on epäonnistumisten jälkeen yrittää uudelleen.

Näinhän nuo taaperotkin tekevät uusia taitoja opetellessaan. Epäonnistuvat ja kaatuvat. Nousevat ylös ja yrittävät uudelleen. Taas kerran, lapsista on hyvä ottaa oppia.

Lapsi ei tee mitään puolivaloilla. Kaikkeen tekemiseen heittäydytään täysillä. Varsin mainio toimintamalli tähän vanhemmuuteenkin.

Itselleni merkityksellisin vaikuttaja isyyteeni koettiin Kätilöopiston käytävällä. Kävelin uninen, kapaloitu, reilun vuorokauden ikäinen tyttö sylissäni tuota käytävää, rauhoitellen tyttöä uneen.

Muistan ikuisesti, miltä tuntui, kun ymmärsin tuon vasta maailmaan tulleen pienen ihmisen luottavan minuun. Luottavan niin paljon, että oudossa maailmassa minun syliini oli turvallista nukahtaa.

Tytön vaipuessa uneen, kuiskasin pieneen korvaan: ” isi on tässä sinua varten, aina kun tarvitset”

Tuon lupaukseni minä aion pitää.


Meidän arkisia touhuja ja temmellyksiä voit seurata myös facebookissa ja instagramissa.

Hei hei kesä, tervetuloa syksy. Katsaus Isivuoden kesään.

Vuosi on kääntynyt kalenterinkin mukaan syksyyn. Illat hämärtyvät, sää viilenee ja ruska alkaa puhjeta väriloistoonsa. Pikkuhiljaa kaivetaan esiin paksummat vaatteet ja tietysti otsalamput valmiiksi seikkailuihin pimenevissä syysilloissa. On aika luoda viimeinen silmäys taakse jääneeseen, huikeaan kesään.

Kulunut kesä oli kaikin puolin todellinen unelmakesä. Säät jaksoivat keikkua hellelukemissa ja kivaa tekemistä riitti. Syksyn suurin haaste tuleekin olemaan se, että touhuja siirtyy väistämättä takaisin sisätiloihinkin.

Kesä koti-isänä oli yhtä juhlaa. Toki tämä koti-isyys on ollut mahtavaa aikaa läpi kuluvan vuoden. Kun rajattomaan vapauteen ja yhteiseen aikaan tytön kanssa yhdistyi vielä todellinen intiaanikesä, on pakko myöntää pienen haikeuden vaivaavan.

Vaikka syksystäkin pidän ja tiedän upeita hetkiä tytön kanssa olevan tarjolla joka päivä, tuntuu olo haikealta kesää muistellessa. Voin todeta takanani olevan elämäni hienoin kesä. Nyt olo on samankaltainen, kuin aikoinaan kesälomalta kouluun palatessa.

Mekko, hellehattu ja rutkasti aurinkorasvaa. Siinä kuluneen kesän perusvarusteet.

Kesän ylivoimainen kohokohta oli tietysti Suuri Mummolaseikkailu. Retki ylitti lopulta kaikki odotukset ja pari viikkoa kului reissun jälkeen pienessä retkikrapulassa. Tavallisesta arjesta kiinni saaminen oli yllättävän hankalaa.

Sillä se lähtee, millä on tullutkin, toteaa vanha viisaus. Meillä onkin jo suunnittelu kovassa käynnissä uusia pyöräreissuja varten. Kalustokin on uusiutunut, mutta näistä tulee ihan omat postauksensa myöhemmin.

Kesän aikana näimme monta upeaa leikkipuistoa.

Tutkimusmatkamme veivät meitä moniin hienoihin puistoihin ja jokainen reissu tarjosi paljon uusia kokemuksia. Mummolareissun jälkimainingeissa viime viikolla jatkuivat tutkimusmatkamme. Uusia puistoja koluamme vielä syyskuun ajan.

Kesän aikana ehdimme vierailla 11 puistossa. Ne olivat Kuntopuisto, Lähdepuisto Pallopuisto, Kurranummi, Tapuli, Linnunrata, Jalopeura, Nurkka, Viertolanranta, Junapuisto ja Hakaniemen rantapuisto.

Leikkipuistot olivat pullollaan kivaa puuhaa.

Syyskuun lopussa valitsemme puistoista oman suosikkimme. Tuon puiston henkilökunnalle viemme tietysti myös pienen palkinnon.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että leikkipuistot ovat olleet hienoja. Erityisen vaikutuksen meihin on tehnyt puistojen loistava henkilökunta. Hienoa duunia hyvällä asenteella, kiitos teille puistotädit ja -sedät.

Kesään mahtui lukemattomia metsäretkiä ja tietysti hienoja hetkiä salilla.

Metsät ovat meille mieluisia paikkoja touhuta. Leikkipuistot ovat hienoja, mutta metsä on edelleen maailman paras leikkipuisto. Lukemattomat aamiaiset ja välipalat syötiin lähimetsissä, joissa koluaminen jatkuu edelleen lähes päivittäin.

Salilta emme pitäneet kesätaukoa. Tähystäjäprinsessa oli mukana jumppaamassa, valmentamassa ja tietysti legendaarisen MMAB - ryhmän treeneissä.

Salilla Tähystäjäprinsessa viihtyy aina

Kesään mahtuivat myös kolmet synttärit. Isityyppi täytti 40 vuotta ja kohta perään Tähystäjäprinsessa 2 vuotta. Ison tytön taituruudella neiti piirsi kortin onnittelemaan Pappaa 70 vuoden täyttymisestä.

Syksyä kohti Tuhotriomme suuntaa hyvillä mielin ja uusia seikkailuja odottaen. Jokainen päivä tuo mukanaan uutta nähtävää ja koettavaa. Ja on meillä tietysti takatasku pullollaan suunnitelmia tätä blogiakin varten.

Oikein mukavaa ja seikkailuntäyteistä syksyä kaikille lukijoille.

Terveisin Tähystäjäprinsessa, Isityyppi ja Kersantti Karvatassu