Minulle nyrkkeilysali on aina ollut rakas paikka. Salin ilmapiiri, treenikaverit ja avoimet ovet ovat tarjonneet turvasataman elämän myrskytessä ympärillä.
Saleilta olen myös saanut tärkeimmät opit ja valmiudet elämääni. Noissa kovin miehisissä ja myös karuina nähdyissä piireissä olen saanut pohjan miehuuteeni ja myös isyyteeni.
Nyrkkeilysalilla oppi miehuuteen tulee lopulta kahden asian kautta. Nöyryyden ja intohimon. Salilla turhat luulot itsestä karisevat nopeasti.
Kyllä, minun mielestäni jokaiselle miehelle tekee hyvää saada välillä vähän turpaansa. Siinä myllyssä turha, perusteeton omahyväisyys jauhetaan ulos tehokkaasti.
Samassa myllyssä myös oppii arvostamaan itseään ja omia rajojaan. Miehelläkin on oikeus olla heikko, se tulisi jokaisen oppia ymmärtämään. Nyrkkeilysalien hämärässä opin myös jalouden merkityksen.
Heikompansa sortaminen on väärin, raukkamaista. Heikompiaan voi tukea kasvamaan vahvemmaksi, toiminta, joka on jokaisella nyrkkeilysalilla arkipäivää.
Minulle tämä ajattelumalli ei edusta toksista maskuliinisuutta, tuota kirottua, miehisyytensä etsijät eksyttävää termiä. Minulle se edustaa ennen kaikkea kunnioitusta.
Kun on riittävän nöyrä ja ymmärtää miten kunnioitus ansaitaan, osaa katsoa maailmaa oikein. Vain nöyryyden kautta löytyy suurin eteenpäin vievä voima, halu kehittää itseään, halu tulla paremmaksi. Intohimo.
“Isänä minun tulee tarjota tyttärelleni hyvä miehen malli, näyttää miten toimii oikea mies”
Salilla, nyrkkeilyssä tuo nöyryyden ruokkima kasvun halu ajaa treenaamaan enemmän, treenaamaan paremmin ja kovempaa. Tekemään töitä, koska nöyryys herätti ymmärryksen, että se on ainoa tie.
Jossain vaiheessa tuo halu kasvaa myös ohjaamaan salin ulkopuolista maailmaa, ohjaamaan koko elämää.
Nyrkkeilysali ja kilpakehät opettivat pärjäämään omillaan, luottamaan omiin kykyihin ja myös tiedostamaan niiden rajat. Voittojen ja tappioide kohtauspinta myös opetti ymmärtämään heikkouteni ja luottamaan vahvuuksiin.
Tuo oppi on ollut arvokasta myös isyydessä. Isänä minun tulee tarjota tyttärelleni hyvä miehen malli, näyttää miten toimii oikea mies.
Minun on oltava ensisijaisesti hyvä isä, joka onkin aivan oma maailmansa, täynnä haasteita. Mutta koen tehtäväkseni myös antaa malli, jonka avulla tuo pieni neiti voi miehuutta arvioida ja arvostaa.
Minulla on tärkeä tehtävä opettaa, miten naisia ja perhettä arvostava ja kunnioittava mies toimii. Ei minun tehtäväni ole ristikuulustella tulevia poikaystäviä ja sulhaskandidaatteja.
Eikä minun edes tarvitse, kun voin opettaa tyttäreni arvostamaan itseään niin paljon, että osaa aikanaan valita itselleen oikein.
“Jokaisen miehen pitää löytää oma tiensä mieheksi”
Ennenkaikkea, vuodet nyrkkeilysalilla opettivat omat rajani, oman paikkani. Kiitos tuon opin, en koe tarvetta todistella itseäni tai kykyjäni, minä tiedän ne itse, se riittää.
Minkäänlaiseen mittailuun ei ole tarvetta. Sillä vain sieltä, omasta terveestä itsetunnosta ja sen ruokkimasta itseluottamuksesta voi kasvaa terve, tasapainoinen maskuliinisuus.
Tämä on minun tarinani, minun polkuni ja se on tässä kaikkein oleellisinta. Jokaisen miehen pitää löytää oma tiensä mieheksi, oma tasapainoinen maskuliinisuutensa. Mitään yleismaailmallista, kaikille sopivaa, yhtä totuutta on mahdoton antaa.
Samalla periaatteella, ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla mies. Jokaisen pitää löytää oma itsensä, vasta sitten löytyy se miehuus ja oma tapa ilmaista sitä.
Jos olisi pakko antaa yksi ohje, jonka varassa kasvaa mieheksi, olisi ohjeeni perehtyä siihen, miten susilauma ja sen johtaja toimii. Johtajan, ultimaattisen alfauroksen tehtävä kun on hyvin selkeä; protect and provide.
Tuon ohjeen varassa tuskin kasvaa miehuudessaan pahasti kieroon.
