Tämä on sinulle Tähystäjäprinsessa, rakas tyttäreni

Hei rakas tyttäreni. Kun joskus vuosien kuluttua luet tätä, tulet varmasti naureskelemaan Isityypin hempeilylle. Toivon kuitenkin sinun painavan sanani mieleesi ja ehkäpä poimimaan opetuksen siemenenkin elämäsi matkalle.

Kovin paljoa en osaa sinua opettaa, syntymästäsi asti olet ollut minun suurimpia opettajiani ja suurella ylpeydellä kuljen rinnallasi tässä oppipojan paikalla. Sillä sinä olet näyttänyt, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä.

Joka kerta sinua katsoessani tunnen suurta ylpeyttä että saan olla isäsi ja opastaa elämäsi alkutaipaleella. Minä en tiedä mihin tiesi vie, tuskinpa itsekään sitä tiedät, eikä sinun tarvitsekaan. Sinulla on oikeus elää onnellista, turvallista lapsuutta sen kaikkinen vivahteineen.

Sinä katsot maailmaa pienillä uteliaisuutta ja elämäniloa pursuavilla silmilläsi ja riemuiten tutustut uusiin ilmiöihin ympärilläsi. Elämänasenteesi on ihailtava, sinulle jokainen päivä, jokainen hetki on uusi seikkailu.

Tuon taidon toivon sinun aina säilyttävän. Pidä aina kiinni ilosta ja riemusta joilla nyt maailmaa katsot. Ja aivan kuten nytkin, karista turhat murheet ja huolet ja heittäydy täysillä mukaan elämän virtaan.

”Isi on tässä, aina kun tarvitset”

Minä lupaan olla aina turvanasi kun pelottaa, suojata silloin, kun tuulet puhaltavat liian kovaa. Muistatko, kun sinulle aikanaan kuiskasin ’ isi on tässä, aina kun tarvitset’

Nuo sanat eivät ole kadottaneet merkitystään, eivätkä koskaan kadota. Ne ovat lupaus, jonka sinulle annoin, lupaus johon voit aina luottaa.

Minkä tahansa tien päätätkin elämässäsi valita, minä tuen ja rohkaisen sinua. Parhaani mukaan koetan opastaa, ettet aivan jokaiseen kivenkoloon löisi varpaitasi. Toki kolhuja väistämättä tulee, mutta silloin minä olen rinnallasi korjaamassa vahingot ja auttamassa uudelleen liikkeelle.

Nyt sinä harjoittelet kovasti pyöräilyä, potkulautailua ja monia muita taitoja. Olet kaatunut lukemattomia kertoja mutta opit koko ajan, niinkuin viime talvena hiihtämään.

Nuo treenit kuvastavat hyvin tulevaa elämääsi, tulet kaatumaan, mutta kun joka kerran jaksat nousta ylös pääset perille. Ja aivan kuten nytkin, kuljen rinnallasi tukemassa ja kannustamassa, auttamassa siinä missä voin.

”Mitä ikinä tahdot elämässäsi saavuttaa, on se sinulle mahdollista”

Minä en osaa ennustaa, en voi nähdä tulevaa. En tiedä minne kaikkialle tulet elämässäsi kulkemaan. Yhden asian tiedän kuitenkin varmuudella. Minä tulen aina olemaan äärettömän ylpeä sinusta tyttäreni, tulen aina rakastamaan sinua.

Tämän sinun tahdon muistavan aina. Mitä ikinä tahdot elämässäsi saavuttaa, on se Sinulle mahdollista. Muista, ikinä ei luovuteta, koskaan ei anneta periksi. Sinä voit saada aikaan aivan mitä itse haluat.

Mitä haaveesi sitten ovatkaan, pidä niistä kiinni ja kulje täysin purjein niitä kohti. Karikoitakin varmasti tulee vastaan, mutta niistä jokaisesta pääset kyllä läpi. Kun jaksat ponnistella ja tehdä tarvittavan työn, ovat mitkä vain ovet sinulle avoinna.

Tällaiset terveiset kirjoitin nyt sinulle Tähystäjäprinsessa. Lukiessasi tätä on meillä takana lukemattomia yhteisiä hetkiä, suuria seikkailuja ja paljon muistoja. Lupaan tehdä parhaani, jotta voit noita hetkiä muistella samalla lämmöllä ja rakkaudella kuin minä.

Rakkain Terveisin

Isityyppi aka Hovinarrien Kuningas

Hyvää Isänpäivää

Minun maailmassani isänpäivä on juhlapäivistä suurin, onhan isyys suurin lahja mitä olen saanut. Isyys on jättimäisen suuri vastuu ja samalla suurin kunnia mitä on. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani olla tuon pienen prinsessan isä.

Päivä alkoi tuttuun tyyliin kukonlaulun aikaan, kun aamuvirkku neiti kömpi vällyistään täynnä intoa uuteen päivään seikkailuineen. Aamupalaa säesti hyväntuulinen höpöttely, kun nautimme yhteisestä aikatauluttomasta aamusta.

Aamupäivä vierähti askarteluhommissa ja valmistautuessa isovanhempien vierailuun. Olihan Pappakin tämän merkkipäivän sankari, isä ja isoisä.

Kun kortti oli valmis ja tulevat tarjoilut valittu ja valmisteltu, oli aika suunnata ulos. Edes märkä, sateinen ja synkkä marraskuinen sää ei kyennyt hyväntuulisuuttamme hillitsemään. Sopivat kamppeet ylle ja lähimetsää kohti.

Märkinä, nälkäisinä ja elämän tyytyväisinä istuimme lounaspöytään. Lounaan jälkeen ei unta tarvinnut houkutella, vaan Tähystäjäprinsessa nukahti ennen kuin satu ehti kunnolla alkaakaan.

Iltapäivä oli täynnä iloa, naurua, lapsen riemua ja kiireetöntä yhdessä oloa

Iltapäivään heräsi uniltaan intoa isovanhempien vierailuun täynnä oleva neiti. Uusimmat lelut ja leikit esiteltiin suurella innolla Mummolle ja Papalle ja kahvitarjoilut valvottiin ja maisteltiin tarkasti.

Kun talo oli täynnä lapsivieraita oli äänimaailmakin isänpäivään mitä parhain, lasten naurua ja riemua. Aivan huikea hetki oli, kun me aikuiset istuimme kahville ja yht’äkkiä pöytä oli täynnä lapsia, myös herkuttelemassa korvapuusteilla ja pipareilla.

Tuossa hetkessä oli käsittämättömän paljon hienoa. Tähystäjäprinsessa suorastaan säteili onnea, olihan nyt saman pöydän ääressä Isityypin lisäksi isovanhemmat ja vielä tukku neidille rakkaita kavereita.

Lopulta oli hikisten leikkien jälkeen aika toivottaa Mummolle ja Papalle turvallista kotimatkaa. Taas kerran hyviä, monen polven yhteisiä hetkiä, joista jouluna nautimme lisää.

Jo pimentyneessä illassa suuntasimme vielä kohti leikkipuistoa 

Pimeys ja kosteus ei Tähystäjäprinsessaa tovereineen tuntunut häiritsevän. Leikkipuisto täyttyi hetkessä huimista leikeistä ja seikkailuista. Väistämättä hymy nousi aikuisenkin huulille tuota ilakointia seuratessa.

Lopulta oli aika saatella läpimärkä, väsynyt ja onnellinen neiti kotiin, iltapesulle ja iltapalan kimppuun. Takana oli aivan huikea päivä ja edessä vielä yhteinen hetki unipesässä satua kuunnellen ja unilauluja laulellen.

Isin sylissä köllivällä prinsessalla oli paljon asiaa kun päivän tapahtumia käytiin läpi. Lopulta kuitenkin uni vei uupuneen neidin mennessään ja hyvillä mielin Isityyppi peitteli aarteensa sänkyyn.

Nyt Isityyppi voi vielä hetken hengähtää ja makustella kulunutta päivää, onnellinen hymy kasvoillaan. Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä isänpäivä.

Hyvää Isänpäivää kaikille isille ja isoisille!

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, Myyrmäen urheilukenttä

Tavallista urheilukenttää ei aivan heti mielletä leikkipuistoksi tai -paikaksi. Mutta kuten tutkimusmatkamme osoitti, täälläkin lapsi viihtyy ja keksii puuhaa.

Olen ennenkin paljon kirjoittanut siitä, miten paljon rikkaampi ja värikylläisempi lapsen maailma on. Jälleen kerran sain Tähystäjäprinsessalta oppitunnin tästä seikasta, kouriintuntuvan, hikisen ja riemukkaan oppitunnin.

Isityyppi ehti pohtia tuleeko tästä reissusta Tähystäjäprinsessalle tylsä ja oli varautunut siirtymään tarvittaessa läheiseen leikkipuistoon. No, ei tarvinnut siirtyä, eikä ollut tylsää. Hiki kyllä tuli pientä pallosalamaa seuratessa.

Isin pieni prinsessa oli kentällä heti kuin kotonaan, touhua ja tekemistä riitti ja hyväntuulinen uteliaisuus leimasi kaikkea tekemistä.

Suuren urheilujuhlan tuntuakin oli ilmassa, kun Tähystäjäprinsessa suurella innolla tutki ja kokeili kaikkea näkemäänsä. Pari tuntia vierähti yhdessä hujauksessa ja kotiinpäin, metsäreittiä tietenkin, lähti hyväntuulinen parivaljakko.

”Aitajuoksu, kuulantyöntö ja pituushyppy kuuluivat retken lajivalikoimaan”

Juoksurata herätti Tähystäjäprinsessassa välittömän, spontaanin riemun. Punaista tartania kiersimmekin lukemattomia kierroksia mitä moninaisimmilla askellajeilla.

Lempileikiksi muodostui lähtöviivojen metsästäminen ja tietysti niiltä juoksuun lähtö. ” Tässä on isi lähtöviiva” kuuluukin tomeralla äänellä kymmeniä kertoja.

Pituushyppypaikka pääsi myös suosikkien listalle. Iso kasa hiekkaa, jossa temmeltää on varmasti lapselle kuin lapselle vastustamaton.

Juoksun hurmaa tartanilla

Paikoilla, valmiit, HEP!

Myös aitajuoksua treenattiin

Pituushyppyäkin tietysti harjoiteltiin. Ennen suoritusta piti tietysti kiristää ponnari, aivan kuten neidin televisiossa näkemät oikeat urheilijatytöt.

Kuulantyöntöpaikalla nähtiin konkreettisesti ero aikuisen ja lapsen maailman välillä. Isityypin silmissä oli urheilun suorituspiste, mutta lapsen mielikuvituksella olin hetkessä keskellä vilkkaan hevostallin hulinaa.

Tokihan me kuulantyöntöäkin kokeiltiin, kumpikin omalla tyylillämme. Tulokset tietysti mitattiin asiaankuuluvalla huolellisuudella ja lopuksi välineet palautettiin omille paikoilleen, ennen seuraavia puuhia.

” Taas opittiin, että ei ne loputtomat lelut ja tavarat vaan aito läsnäolo ja heittäytyminen”

Lelun lelua ei meillä ollut mukana, eväät, juomapullo ja Tähystäjäprinsessan vilkas mielikuvitus kylläkin. Ja näillä välineillä saimme aikaan huikeita yhteisiä elämyksiä ja roppakaupalla leikkejäkin.

Urheilukentän katsomot ja kenttää reunustava pururata luonnollisesti tutkittiin myös tarkoin. Perinteisen selostamon paikalla ollut katos pääsi myös mukaan leikkeihin.

Isityypin tehtäväksi jäi olla poliisiheppa, jota pieni neiti ihailtavalla tomeruudella käskytti. Lopulta laukkasimme vikuriponeina ympäri kenttää ja hiljalleen siirryimme maastoratsastukselle kotia kohti.

Muistoihin tästä aamupäivästä jäi upeita yhteisiä hetkiä ja myös tärkeä opetus.

Ei ne loputtomat lelut ja tavarat vaan läsnäolo ja heittäytyminen ovat vanhemmuuden kulmakivi!

Facebookista ja instagramista löydät lisää kuvia ja videoita tämän seikkailun vauhdista.