UA-119504795-1

torstai 29. marraskuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Kivikaudenpuisto



Taas Tähystäjäprinsessa opetti isityyppiä oikein olan takaa. Lapsi katsoo maailmaa aivan eri silmin kuin me aikuiset. Tällä matkalla nähtiin, taas kerran, että lapsen silmin maailma on paljon rikkaampi.

Aivan Myyrmäen aseman kupeessa sijaitseva Kivikaudenpuisto oli aikuisen silmiin karu ja mitäänsanomaton.

Tyttäreni silmin puisto oli täynnä uusia hienoja leluja, täynnä mahdollisuuksia leikkiin ja seikkailuun. Lapsen vilpitöntä intoa katsoessani jouduin myöntämään meidän aikuisten olevan joskus pirun tylsiä.


Puiston melko karu ulkoasu oli häiritsevä tekijä vain aikuisen silmin.

Jonakin päivänä törmään teini-ikäisen tyttäreni kausahdukseen: ” faija hei, älä oo noin nihkee”. Tuolla hetkellä toivottavasti muistan tämän tutkimusmatkan ja myönnän tyttäreni olevan mitä luultavimmin oikeassa.

Eihän tuo puisto todella hääviltä tai kovin laajalti varustellulta näyttänyt. Tytölle se oli kuitenkin uusi, kiva leikkipaikka täynnä mahdollisuuksia.

Niinpä nihkeydestä huolimatta tämä faija päätti hypätä täysillä mukaan.


Ja se kannatti. Vietimme yhdessä huikean parituntisen raikkaassa pikkupakkasessa. Lopputuloksena oli rutkasti yhteistä puuhaa, yhteisiä leikkejä ja aikaa yhdessä. Pelkkää parhautta.

Ensi töikseen Tähystäjäprinsessa säntäsi suureen pomppukeinuun. Tuttuun tyylin vauhtia ei puuttunut kun neiti alkoi uutta leikkivälinettä käskyttää.


Ja sitten mentiin.

Keinua voi monella tapaa. Tässä tyttäreni tapa, TÄYSII!

Pakkasen mukanaan tuoma kuurakerros aiheutti suurta hilpeyttä. Jokainen istumapaikka piti kokeilla ja istumisesta jääneitä jälkiä tutkittiin suurella tarkkuudella.

Samalla vauhdilla ja tomeruudella tutkittiin puiston jokainen keinu. Pakkanen ja toppavaatteet eivät vauhtia hidastaneet, iloinen ja punaposkinen, pieni pallosalama hyöri ympäri puistoa kunnioitettavalla vauhdilla.

Hiekkalaatikolla nähtiin suoritus, johon vain pieni lapsi pystyy.


Hiekkaleikkien kausi alkaa olla ohi, niinpä hiekkaleluja ei ollut mukana. Puiston hiekkalaatikossa oli yksi, rikkinäinen lapio.

Neiti nappasi lapion ja ryhtyi hommiin. Pitkän tovin tyttäreni leipoi mitä erikoisimpia kakkuja, joita Isityypille tarjoiltiin suurella innolla.


Kyllä vaan, hiekkakakkujen tekeminen on vauhtilaji.

Hyvään leikkiin ei tarvita loputonta leluvuorta. Tarvitaan vilpitöntä intoa ja mielikuvitusta. Tärkeä opetus meille aikuisille. Liian valmiiksi tehty vain tuhoaa mielikuvituksen.

Aikuinen ei olisi tähän vuodenaikaan ja näillä välineillä saanut mitään aikaan. Lapsi kehitti hetkessä hienon ja rikkaan leikin, jota jatkui pitkä tovi.

Tällä kertaa suurin ihastuksen kohde odotti aidan ulkopuolella.


Kivinen possu muodostui retkemme kohokohdaksi. Tuolle uudelle kaverille juteltiin pitkät pätkät, sitä paijattiin ja tottakai sillä myös ratsastettiin.

Ihailen suuresti pienen prinsessani kykyä heittäytyä ja yllättävää muistia. Possupatsas innoitti tytön muistelemaan kesäisiä retkiä Fallkullan kotieläintilalle ja siellä näkemiämme eläimiä.


Possun kyydissä kohti uusia seikkailuja.

Lopulta oli aika suunnata kohti kotia ja lounaspöytää. Paluumatkalle mahtui monta jännää, tutkimisen arvoista ilmiötä.

Siinä missä aikuinen olisi kävellyt reippaasti suorinta tietä, tutki tyttäreni jokaisen vastaan osuneen kiven, laatan ja lehden. Innostusta herätti jopa pitkään valtaa pitäneiden vesilätäköiden väistyminen tulevan talven tieltä.

Kivikauden puisto onkin yksi uusista lähipuistoistamme ja siellä varmasti vierailemme jatkossa usein. Osuuhan se kaiken lisäksi päiväkotimatkamme varrelle.

Niin, elämässämme on tapahtunut suuria myllerryksiä. Myllerryksiä, jotka tekivät koti-idästä etäisän. Mutta niistä lisää ensi kerralla. Seuraathan touhujamme ja seikkailujamme myös Facebookissa ja Instagramissa?

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tähystäjäprinsessan päiväkotiura alkoi liput liehuen



Tähystäjäprinsessa sujahti päiväkotimaailmaan mutkattomasti ja vailla turhaa draamaa. Parit itkut on aamuisin itketty, mutta kaikkiaan homma on lähtenyt hienosti käyntiin.

Neljän päivän kokemuksella tyttö toimii jo kuin konkari päiväkodissa. Rutiinit on opittu ja neiti tietää hienosti, miten homma toimii. Päivähoito lähti käyntiin paremmin kuin hyvin. Iso kiitos tästä kuuluu tietysti päiväkodin osaavalle henkilökunnalle.

Päiväkodista tulleet, uudet kaverit vilkkuvat tiuhaan puheissa ja oman ryhmän aikuisiin on jo muodostunut selvä kiintymyssuhde. Perjantaiaamun isänpäiväkahveille tyttö vei Isityypin jo varmoin ottein.

Lyhyessä ajassa päiväkodista kavereineen ja aikuisineen on tullut tärkeä paikka. Aamupiireillä opittuja lauluja laulellaan ahkerasti ja jo tärkeiden hoitajien kuulumisia ihmetellään joka ilta. Tästä on hyvä jatkaa kohti joulukuuta ja tiiviimpää arkitahtia.


Isityyppiin on tehnyt suuren vaikutuksen paitsi tytön reippaus, myös upean motivoitunut henkilökunta.



Toki neidin oma reippaus ja kyky sopeutua näyttelevät suurta roolia uuden alun edessä. Väheksyä ei voi kuitenkaan päiväkodin henkilökunnan upeaa asennetta ja varmaa työotetta. Tähystäjäprinsessa on otettu todella kivasti vastaan ja aikuiset ovat antaneet huiman panoksen, jotta tyttö tuntee olonsa kotoisaksi.


Neidistä on kasvanut myös reipas ja taitava julkisen liikenteen käyttäjä. Isänä ei voi kuin olla ylpeä tuosta pienestä tehopakkauksesta.


Päivien kulku myös raportoidaan iltapäivällä tarkasti. Joka päivä kotiin lähtiessään, jokainen lapsi saa mukaansa oman palautelomakkeen, jossa kerrotaan tarkasti syömisen, nukkumiset, päivän sisältö ja muut tärkeät asiat.

Tämä todella on päiväkoti, johon lapsensa jättää mielellään. Toisaalta, tämä on varmasti mitä mainioin työyhteisö motivoituneelle tekijälle.

Niin, Isityyppi hyppää tässä päiväkodissa työhaalareihin jo muutaman viikon kuluttua.


Olipa kyse sitten kohtalosta, johdatuksesta tai vain onnekkaista sattumista, niin Isityyppi toteuttaa yhden suuren haaveensa. Isillä alkavat työt tuossa samaisessa päiväkodissa joulukuun alussa.

Joidenkin unelmien on tarkoitus toteutua, tämä näyttäisi olevan yksi niistä. Sama talo tytön kanssa, yhteiset päiväkotimatkat ja vieläpä huikea, motivoitunut työyhteisö. Pelkkää parhautta.

Tähystäjäprinsessan arki jatkuu taas Tiistaina.


Isityyppi vetää lonkkaa vielä hetken ja valmistautuu henkisesti paluuseen työelämään. Onneksi tuo paluu vaikuttaa helpolta tässä kohtaa. Rehellisyyden nimissä, tämä isimies on intoa täynnä tulevasta arjesta.

Samaa intoa tuntuu puhkuvan Tähystäjäprinsessa. Koko viikonlopun on leikeissä ahkerasti soitettu päiväkotiin ja tutuille hoitajille. Tiistaina ovista astuu sisään varmasti päivän touhuihin intoa pursuava neiti.

Meillä päiväkodin aloitus on siis sujunut paremmin kuin hyvin ja tulevaisuus näyttää tämän asian suhteen valoisalta. Päiväkotivuodet tulevat varmasti kulkemaan yhteisissä muistoissamme vielä vuosienkin päästä.

Käykää kommentoimassa, millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on tästä suuresta askeleesta pienen ihmisen elämässä.

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan touhuiluja voi seurata tietenkin myös facebookissa ja instagramissa.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Koti - isävuoden loppusuora



Nyt eletään jo marraskuun alkua. Viimeiset viikot koti-isänä ovat edessä. Tähystäjäprinsessan päiväkoti alkoi jo viime viikolla ja jatkuu marraskuun kolmena päivänä viikossa. Joulukuussa alkaa arki täydellä tohinalla, kun Isityyppikin palaa töihin.

Leikkipuistoseikkailut on seikkailtu, viimeiseksi kohteeksi jäi Järvenpään Ystävyyden Puisto. Hieno junaseikkailu ja kiva puisto.

Tähystäjäprinsessa tutki puistoa innolla ja näytti taas hurjapäisyytensä. Suurin kiipeilyteline piti valloittaa, tietysti. Isityyppikin pääsi kiipeilemään varmistaessaan neidin turvallisuutta.






Suurin kohokohta oli kuitenkin viereisen Tuusulanjärven ranta sorsineen. Kesyyntyneiden vesilintujen ihmettelyä olisi varmasti jatkunut vaikka kuinka kauan. Aikataulun velvoittamana Isityyppi kuitenkin ohjasi karavaanin junaan ja kotiin päiväunille.




Tuttuun tyyliimme olemme tietysti retkeilleet paljon


Lähipuistot, metsät ja muut tutut seikkailupaikat ovat olleet ahkerassa käytössä. Päivittäin olemme viettäneet useamman tunnin ulkona syksyä ihastellen.

Sadevaatteet ja saappaat ovat päässeet tositoimiin lähes päivittäin. Pääsimmepä myös ottamaan vähän tuntumaa talveen, hennon pakkasen ja pienen lumipeitteen kera.






Syksyn pimennyttyä otsalamput ovat luonnollisesti päässeet tosihommiin. Iltojen pimeys on tarjonnut monta huimaa seikkailua aivan pihapiirissä.

Uusi heijastinliivi on pimeyden myötä myös otettu käyttöön. Liivi onkin saanut paikan uutena suosikkivaatteena ja vasta pitkällisten neuvotteluiden jälkeen siitä on luovuttu yöksi.



Päiväkotitaipaleensa Tähystäjäprinsessa aloitti mallikkaasti ja konkarin ottein.


Viime keskiviikkona oli tutustumispäivä. Isityyppi oli mukana puhtaasti muodon vuoksi, reipas neiti ei turhia ujostellut.

Sama reippaus jatkui torstaina, kun vuorossa oli ensimmäinen oikea päiväkotipäivä. Tyttö jäi hommiin ilman itkuja ja iltapäivällä isiä oli vastassa hyväntuulinen ja täysillä leikkeihin uppoutunut neiti.

Ensimmäinen päivä oli sujunut hienosti, ilman ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa päiväkotitaivalta.



Loppuvuoteen onkin edessä monta muutosta


Elämä heittelee ja kuljettaa. Marraskuu tulee tänä vuonna olemaan suurten mullistusten kuukausi. Elämä menee uusiksi monella sektorilla.

Noista muutoksista ja tämän blogin tulevaisuudesta lisää ensi kerralla. Blogi jatkuu, mutta muuttaa muotoaan ja nimikin ehkä uusiutuu. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt on aika jatkaa nauttimista Isivuoden viimeisistä viikoista.











keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Tähystäjäprinsessan ja Isityypin syyspuuhat



Syksy on täysissä voimissaan ja lehtiä alkaa olla maassa enemmän kuin puissa. Märkä ja pimeä vuodenaika hallitsee päiviä. Mitään syytä sisälle lukkiutumiseen ei silti ole, syksy on mainiota ulkoiluaikaa.

Sääolojen vaihtelu on yksi syksyn hienouksista. Aamulla ulkoillaan jo monesti pakkaselta ja talvelta tuoksuvassa kelissä. Samana iltapäivänä aurinko jaksaa vielä lämmittää, muistutellen etäisesti kesästä.

Sateet ja valon väheneminen ovat osa syksyä. Molemmat elementit tuovat ulkoiluun omat, hienot vivahteensa. Ruskan väriloisto koristaa maiseman ja puista pudonneet lehdet tarjoavat ihmeteltävää ja touhuttavaa taaperolle.

Syksyinen sää ei ole este ulkoilulle, se tarjoaa touhuihin uusia mahdollisuuksia. Pimeyden ei tarvitse olla masentavaa tai ankeaa. Tasku- ja otsalamput esiin ja käsillä on suuri seikkailu.

Lehtikasat ovat syksyllä loputon leikkien aarreaitta.


Lehtikasoista nauttiminen on jokaisella lapsella verissä. Aikuisten maailma on tässäkin asiassa verrattain tylsä.

Lehdet haravalla kasaan, kasa kottikärryllä loppusijoituspaikkaan, valmis. Siinä aikuisen malli.

Hei kaverit, siinä kasassa kuuluu hyppiä ja möyriä ja ne lehdet pitää levittää ympäriinsä. Sitten voi taas haravoida ja aloittaa alusta. Kuten esimerkistä nähdään, on lapsen malli paljon mukavampi.


Jiiihaaaa!

Kohta Isityyppi saa haravoida uudestaan.

Jos valmiita kasoja ei ole, rakentaa neiti niitä ihan itse.

Faktahan on se, että lehtikasoja harvoidaan vaan siksi, että niissä saa telmuta. Kysykää keneltä tahansa taaperolta.

Vesilätäköt on parhautta, ihan pelkkää parhautta.


Ulos lähtiessä Tähystäjäprinsessa tietää jo mitä tarvitaan kunnon lätäkköleikkeihin. Saappaat ja kuravaatteet puetaan aina mielellään päälle.

Ja sitten ulos nauttimaan. Lätäköissä juostaan, hypitään ja välillä istutaankin.

Syksyllä noita loputtomien leikkien areenoita onkin paljon tarjolla. Vesisateet eivät ole huono juttu, ne tuovat kivaa puuhaa päiviin.


Asianmukaiset varusteet päälle ja lätäköt ovat loputon leikkien aarreaitta.

Kuravellikakku on tämän syksyn trendiruoka.

Lätäköissä voi myös istuskella.


Ja onhan se lätäköissä hyppiminen kivaa vielä aikuisenakin. Siispä saappaat jalkaan ja leikkimään.

Puistot tuovat riemua syksylläkin


Uusi kuljetuskalusto on osoittanut toimivuutensa märissäkin oloissa. Lähipuistoja olemmekin kolunneet päivittäin.

Tutuissa maisemissa syksy näkyy vahvimmin. Uuden vuodenajan myötä vanhat leikkipaikat saavat aivan uuden ilmeen ja tarjoavat uusia elämyksiä.

Hiekkakakkujen tekokin muuttuu tavallista jännemmäksi, kun joukkoon eksyy syksyn lehtiä. Liukumäet ja kiipeilytelineet tarjoavat lisähaastetta yöpakkasten jäädytettyä kosteat pinnat.


Sadevaatteet ja liukkaus tuovat puistoseikkailuihin lisää motorisia haasteita. Hyvää treeniä siis.


Korikeinuun kipuaminen jäi puolitiehen, kun piti ihailla maahan pudonneita lehtiä.

Uusi kuljetuskalusto on hoitanut tehtävänsä paremmin kuin hyvin.

Tätä ja paljon muuta kuuluu meidän syksyyn, päiväkodin aloitus odottaa ihan nurkan takana ja isityyppi palaa töihin pelottavan pian.

Syksy on monen uuden asian alku, ihan kirjaimellisesti. Siitä lisää ensi kerralla.

Mitäs kivaa kuuluu teidän syksyyn?