UA-119504795-1

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, leikkipaikka Vapaalan Aukee



Lapsen kanssa touhuillessa pätee loistavasti vanha viisaus; ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Tämän isityyppi sai taas kokea viimeisimmällä seikkailulla.

Alunperin matkan oli tarkoitus suunnata aivan muualle, Isityypin mielestä hienompiin maisemiin ja suurempiin elämyksiin. Aivan kotinurkkien vierestä löytyi kuitenkin leikkipuisto täynnä elämyksiä.

Leikkipaikka vapaalan aukee löytyy nimensä mukaisesti Vantaan vapaalasta. Tarjolla on leikkipuisto, lähiliikuntapaikka ja vieläpä telineet parkouria varten. Kaikki tarpeellinen ja vähän ylikin siis.

Aamupäivä tytön kanssa hujahti hetkessä leikkien, kiipeilyn, temppuilun ja ihan vaan yhdessäolosta nauttimisen merkeissä. Lapsi osoittautui taas kerran aikuista fiksummaksi.

Isityypin alkuperäinen suunnitelma oli aivan toinen


Onneksi pieni, viisas ja utelias tyttäreni otti taas opettajan roolin ja näytti hetkeen tarttumisen tärkeyden.

Matka alkuperäiseen kohteeseen katkesi jo alkumetreillä leikkipuiston ohittaessamme. Kovaääniset vaatimukset vankkurit seisauttamisesta leikkihetkeä varten eivät jättäneet vaihtoehtoja.

Alkuun yritin pitää tiukasti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja aikataulusta. Nopeasti huomasin sen täysin turhaksi. Muistutin myös itseäni siitä, ketä varten näitä retkiä tehdään.

Tässä syy miksi Tähystäjäprinsessa nimesi puiston junapuistoksi

Täysillä kohti liukumäkeä

Tällainen parkour- rata löytyi aivan puiston vierestä. 


Minä en tee näitä retkiä itseäni varten, vaikka ulkoilusta ja liikkuvasta elämästä nautinkin. Tämä kirjoitussarja blogiin ei myöskään syy näihin tutkimusmatkoihin.

Tärkein on tässäkin tyttäreni, hänelle minä haluan luoda kokemuksia ja opettaa ulkoilun riemua.

Niinpä hylkäsin alkuperäisen suunnitelman ja keskityin nauttimaan yhteisistä leikeistä Tähystäjäprinsessan kanssa.

Junapuistoksi ristimämme puisto onkin nyt yksi suosikkikohteistamme


Suurimman vaikutuksen tyttöön teki puistosta löytynyt veturi. Junaleikkiä riitti pitkäksi aikaa ja siihen myös palattiin säännöllisesti muista leikeistä.

Hiekkalaatikkoa dominoiva, järeä kaivinkone pääsi myös kovaan käyttöön. Harkintaan meni välittömästi yhteisen maansiirtofirman perustaminen. Johtaja-ainesta tuo pieni tehopakkaus.

Puiston keinutkin saivat neidin käsittelyssä melkoista kyytiä

Kiipeilyhommissa

Tämä roskis teki Tähystäjäprinsessaan suuren vaikutuksen

Liukumäki piti tietenkin testata, etenkin kun sitä ympäröi ilahduttavan monipuolinen kiipeilyteline. Siitä saatiinkin sopiva alkuvauhti viereisen lähiliikuntapaikan parkour radalle.

Kotiin palasi lopulta äärimmäisen hyväntuulinen tehokaksikko ja tästä lähipuistosta onkin tullut yksi suosikkikohteistamme.

Isivuosi voi suositella tätä paikkaa, ehdottomasti vierailun arvoinen. Tärkein opetus on kuitenkin tästä reissusta selvä.

Katsokaa uteliain ja avoimin silmin kodin lähinurkkia, ja ottakaa lähipiiristä ilo irti. Katsokaa maailmaa lapsen silmin.


torstai 2. toukokuuta 2019

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, leikkipaikka Lammaspuisto 1



Tämä puisto löytyi aivan sattumalta, kuten viime aikoina moni löytämämme puisto. Olemmekin oppineet Tähystäjäprinsessan kanssa pitämään silmämme aina auki. Koskaan ei tiedä, minkä kulman takaa löytyy seuraava puisto leikittäväksi.

Vantaan Pähkinärinteestä löytyvät Lammaslammen hienot ulkoilumaastot. Noista maisemista löytyy myös leikkipaikka Lammaspuisto.

Puisto ei ole suuren suuri, mutta tarjoaa hyvät puitteet moninaisiin puuhiin. Aivan vieressä voi käydä muun muassa laiturilta katselemassa sorsia.

Lammaslammen ympäristö tarjoaa hienot puitteet vaikka koko päivän retkelle. Luontoelämysten tylsistyttäessä, voi livahtaa puistoon leikkimään.

Tähystäjäprinsessan lempileikiksi muodostui leikin ja leikkipaikan vaihtaminen. Rannasta löytyvän laiturin ja leikkipaikan väliä juostiin edestakaisin lukemattomat kerrat.

Leikkipaikkojen tärkein ominaisuus ei ole tarjota ehtymätöntä välineiden kirjoa


Tästä puistosta löytyvät kaikki perusvälineet. Keinut, hiekkalaatikko, liukumäki ja karuselli. Näillä päästään jo pitkälle.

Tähystäjäprinsessa säntäsi puistoon intoa pursuen. Jokainen leikkiväline pääsi perusteelliseen testiin.

Lopulta suosikiksi muodostui liukumäki. Eikä ihme, pääsihän tässä mäessä laskettelemaan elefantin kärsää pitkin.

Norsuliukumäki oli kovaa valuuttaa.


Keinuhevonen on jokaisen leikkipaikan vakiosuosikki.

Karusellissa neiti pyörii ja hurjaa vauhtia.

Välineistä riitti riemua pitkäksi aikaa ja lopulta evästauon jälkeen kotimatkalle lähti hyväntuulinen pieni prinsessa. Luonnollisesti poikkesimme vielä tervehtimässä sorsia ennen nokan kääntämistä kotiin.

Isivuosi suosittelee tätä puistoa ja koko Lammaslammen aluetta lämpimästi


Täältä todella löytyy jokaiselle jotakin. Niittyjä piknikille, uimarantaa myös koirille, laiturit maisemien ihailuun ja onpa täällä puuhaa intomielisille kalastajillekin.

Pähkinärinteen ostoskeskus löytyy aivan vierestä, joten muonitus ja tarvittavien varusteiden täydennys onnistuu käden käänteessä.

Lapselle täällä on helppo tarjota elämyksiä, pelkän kontrastin avulla. Leikkien lomassa eväät voi käydä nauttimassa vaikkapa pitkospuilla lammen rannassa.

Kuljetuskalusto valmiusasemissa.

Katsopas Isi, sorsia!!

Vauhtia tuossa neidissä riittää vaikka muille jakaa.

Leikkipuisto ei ollut edes mielessä kotoa lähtiessä, mutta niin vain tästäkin muodostui muun touhun lisäksi tutkimusmatka leikkipuistoon.

Kun muistaa kulkea silmät auki juuri tähän hetkeen keskittyen, on maailmalla tarjota vaikka mitä nähtävää ja koettavaa.

Taas isityyppi sai arvokkaan muistutuksen tuosta tosiasiasta ja siitä, että lapsen silmin maailma on äärettömän rikas ja upea. Ai niin. Tämä puistohan on viralliselta nimeltään Lammaspuisto 1. Meillä on siis edessämme tehtävä tulevalle viikonlopulle, kun selvitämme mistä löytyy Lammaspuisto 2...

torstai 25. huhtikuuta 2019

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan yhteinen pääsiäisseikkailu


Keväinen, upea sää, lukemattomat tunnit ulkona, hienoja seikkailuja ja ennenkaikkea, neljä päivää yhdessä. Siinä Isityypin ja Tähystäjäprinsessan resepti upeaan pääsiäiseen.

Torstaina päiväkodista kotia kohti lähti kaksi iloista kulkijaa. Tiesimmehän edessä odottavan neljä vapaapäivää yhdessä. Miniloma ja hetkellinen paluu koti-isyyteen nosti väistämättä hymyn kasvoille.

Säät ovat suosineet ja torstai-iltanakin auringonpaiste helli meitä. Niinpä emme pitäneet mitään kiirettä kotimatkalla.

Kävimme leikkipuistossa ja nautimme jäätelöt ulkona auringonpaisteessa. Tulevaa mummolareissua suunniteltiin yksissä tuumin ja tietenkin nautimme kiireettömästä ajasta yhdessä.

Torstai-ilta päättyi vielä saunaan ja löylyttelyn ja välipalan jälkeen unilleen köllähti kaksi onnellista seikkailijaa.

Perjantaina oli ohjelmassa retkeily- ja seikkailupäivä kotimaastoissa


Tutkimusmatka lammaslammelle on ollut suunnitelmissa jo kauan. Nyt oli aika valjastaa kuljetuskalusto ja katsoa, mitä tuolla mystisellä lampareella oli meille tarjottavana.

Nähtävää ja koettavaa oli useammankin retken tarpeiksi. Metsää, pitkospuita, suuri laituri, sorsia ja vieläpä leikkipuisto.

Välipalaa pitkospuilla maisemia ihaillen.

Vantaalla, pähkinärinteessä sijaitsevaa Lammaslampea voimmekin lämmöllä suositella koko perheen retkikohteeksi. Nähtävää ja tehtävää löytyy varmasti jokaisen tarpeisiin.

Tähystäjäprinsessa nautti silminnähden tästä retkestä. Iloinen kikatus ja innostuneet ” katsopas isi” huudot rytmittivät kulkua. Isityyppi oli näissä hetkissä onnellinen mies, ehkäpä maailman onnellisin.

Tällaista yhteistä touhuilua on ollut ikävä. Vain minä ja tyttäreni, edessä koko maailma tutkittavaksi. Pelkkää parhautta.

Lauantaiaamuna otimme suunnan kohti mummolaa


Kun kiirettä ei ole, on lapsen kanssa helppo luoda elämyksiä. Bussissa rautatieasemalle ei yhdellekään kanssamatkustajalle jäänyt epäselväksi minne tehokaksikkomme oli matkalla. Olimme perillä hyvissä ajoin ennen junan lähtöä ja tästä kiireettömyydestä otimme kaiken irti.

Junaa odotellessa ehdittiin nauttia kahvit ja pillimehut sekä tutkia läheistä puistoa ja ihailla sen tarjoamia maisemia hiljaisessa aamussa.

Hyväntuulisuus siivitti koko matkaa, olihan edessä kolme päivää mummolassa. Käväisimme jopa ravintolavaunussa junaelämää ihastelemassa.

Suklaapatukkaa natustava pieni prinsessa tutki tarkoin ympäristöään ja pohti minne kukin vaunussa mahtaa olla matkalla.

Hämeen Linnan vallihautaa ihailemassa oli pieni ja innokas tutkimusmatkailija.

Mummolaan päästyämme oli aikaa vaihtaa kuulumiset ja kertoilla tärkeimmät uutiset päiväkodista ennen päiväunia.

Mummolassa aika juoksi siivillä yhteisistä touhuista nauttien. Tähystäjäprinsessa oli intoa täynnä päästessään papan kanssa tekemään lihapullia ja auttelemaan muissakin askareissa. Viikonlopun yleisin kysymys lienikin; voinko mä auttaa?

Sunnuntaina lähdimme porukalla tutkimaan Hämeenlinnan leikkipuistoja ja ulkoilupaikkoja. Touhua ja tekemistä riitti ja pääsipä Tähystäjäprinsessa myös ihka oikeille torikahveille.

Torikahvien jälkeen riitti virtaa leikkeihin.

Iltapäivällä kävimme vielä leikkimässä Isityypin vanhalla koululla. Reissu toi molempien mieleen viime kesän kohokohdan, Suuren Mummolaseikkailun. Yhdessä jo mietimme myös tulevalle kesälle samaa reissua.

Maanantaina iltapäivällä lähdimme junalla kotia kohti. Takana oli hienon hieno, yhteinen reissu, niinpä kotimatkaakin siivitti hyväntuulisuus. Tiistaina neidillä riitti kerrottavaa päiväkodissa kavereille ja hoitajille.

Tämä mahtava reissu herätti paljon ajatuksia ja mietteitä tulevasta


Paluu arkeen tiistaina tuntui raskaalta, olinhan ehtinyt taas maistella pienen palasen koti-isyyttä. Kaipuu tuohon olotilaan on kova ja motivaatio asioiden järjestämiseen sen mahdollistamiseksi entistäkin kovempi.

Nyt olen varma siitä, että paluu koti-isäksi on se, mitä haluan. Miten sen teen, on edelleen suuri mysteeri, mutta uskon tässäkin asiassa riittävän vahvan motivaation voimaan.

Mummolan takapiha oli täynnä vaikka mitä jännää.
Kesälomasuunnittelukin sai uutta pontta tästä mummolareissusta. Kalenteria tutkittuani huomasin, että parhaassa tapauksessa meillä on tyttäreni kanssa viisi yhteistä lomaviikkoa edessä.

Unelmieni elämässä taival jatkuu viimeiseltä viikolta koti-isänä. Toteutuuko tuo unelma, se jää nähtäväksi, mutta kaikkeni aion tehdä unelmani toteuttamiseksi.




keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

On aika päästää irti menneistä ja elää nyt



Menneissä rypeminen ei anna mitään, se vain vie ilon nykyhetkestä. Vanhojen haikailun sijaan kannattaa elää tässä hetkessä ja ottaa siitä kaikki irti. Isityypillä kesti kauan oivaltaa tämä, mutta onneksi sain itseni tästä kiinni.

Tiistaina vanha pyöräkärrymme ja hyvin palvellut kantorinkka lähtivät uuteen kotiin. Isityyppi pääsi ylimääräisestä tavarasta eroon ja tilaa vapautui uusille seikkailuille.

Kuitenkin mieltä painoi pieni haikeus, liittyyhän noihin välineisiin huima määrä muistoja. Illalla, kun tyttö oli nukahtanut unilleen jäin pohtimaan haikeuttani.

Elämästämme ei poistu yhtään mitään kun tarpeettomiksi käyneet tavarat siirtyvät eteenpäin. Päinvastoin, niistä luopuminen tuo yhden ajanjakson päätökseensä.

Kun yksi ajanjakso elämässä päättyy, on se alku uudelle


Meitä Tähystäjäprinsessan kanssa odottavat uudet seikkailut uusilla varusteilla. Vanhojen poistuttua on vähemmän rompetta aiheuttamassa päänvaivaa.

Tuon ajatuksen ympärille aloin tiivistää mietteitäni. Väistämättä haikeus painaa, kun muistelen vuoden takaista aikaa koti-isänä. Muistot talletan syvälle, mutta haikeus karisi mielestä, kun aloin ajatella asioita.


Nämäkin metsät odottavat tutkijaansa.

Meillä on tytön kanssa edessämme uusi ajanjakso yhdessä, uudet yhteiset seikkailut. Uuden kodin lähimaastot ovat täynnä metsiä tutkittavaksi ja leikkipuistoja leikittäväksi.

Me vietämme edelleen tiivisti aikaa yhdessä ja välimme ovat läheiset ja lämpimät. Miksi siis murehtisin?

Vanhojen haikailu on verottanut aivan liikaa uusista seikkailuista. Moni yhteinen uusi asia on jäänyt kokematta, kun olen roikkunut menneessä. Tuon on aika muuttua.

Ajatuskulkuni sai aikaan tiukan elämän tiivistämisen


Kärryn ja rinkan myynti oli yhden aikakauden konkreettinen päätepiste. Samalla se oli alku uudelle. Tuosta uudesta alusta otammekin kaiken riemun irti.

Päätin antaa menneiden mennä ja tehdä nykyhetkestä parhaan mahdollisen. Haluan tehdä tästä todella uuden alun Isityypille ja Tähystäjäprinsessalle.

Kaikki tähtää nyt yhteisen ajan maksimoimiseen ja elämän täyttämiseen meille tärkeillä asioilla ja puuhilla. Kaikki tästä tavoitteesta kauemmas vievät asiat saavat jäädä.


Uusi aamu, uusi seikkailu, täysillä eteenpäin.

Kaikki se, mikä syö energiaa ja tuo negatiivisuutta saa jäädä taakse. Huonoa energiaa tuovat ihmiset, asiat ja tavarat saavat mennä.

Liiaksi en myöskään mieti tulevaa. Järjestän kaikki asiat niin, että juuri nyt kaikki on parhaalla mahdollisella tavalla. Tavalla, jolla minä ja tyttäreni voimme nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä täysillä.

Yksi iso asia on myös välimatkojen lyhentäminen. Tärkeiden harrastusten siirtäminen lähemmäksi kotia ja huimien seikkailupaikkojen etsiminen kodin lähimaastoista.

Tämä tiivistäminen vaatii kipeitäkin päätöksiä ja rajujakin muutoksia, mutta ne kaikki olen valmis tekemään. Vain siten voin tehdä uudesta aikakaudestamme tytön kanssa menestystarinan.

Aamu olikin täynnä uudenlaista iloa ja tarmoa


Oikeastaan tämä alkoi jo eilen. Matka päiväkodista kotiin oli vanha tuttu, mutta jotakin merkittävää oli tapahtunut.

Tyttö pyöränsä kyydissä lauleskeli ja kikatteli iloisesti ja Isityyppiäkin tuppasi laulattamaan. Matkasta muodostui ilon täyttämä seikkailu, jonka päätepisteenä vanhat varusteet lähtivät uuteen kotiin.

Aamukahvin keittäminen voi olla mielenkiintoista puuhaa.

Aamulla heräsimme iloisina ja energisinä. Aamutoimet sujuivat tavallista reippaammin ja lähdimmekin kohti päiväkotia aivan liian aikaisin.

Keväinen aurinko koristi matkaamme ja pyöräänsä polki reipas ja iloisesti höpöttelevä Tähystäjäprinsessa. Junamatkakin oli jotenkin hyväntuulisempi ja täynnä positiivista energiaa.

Ymmärsin tuon matkan aikana, että juuri nyt on paras mahdollinen hetki. Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan, mitään muuta ei kannata murehtia.

Minun tehtäväni on olla paras mahdollinen isä tyttärelleni, joka päivä hitusen parempi. Loppujen lopuksi, voin muuttaa vain itseäni. Itseäni paremmaksi kehittäen, teen myös tyttäreni elämästä paremman.

Tästä on hyvä jatkaa yhdessä kohti uusia seikkailuita.

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Isityypin vinkit erosta toipumiseen


Ero lienee ihmisen elämässä suurimpia kriisejä. Olen kuullut sitä voivan verrata läheisen ihmisen kuolemaan. Minun parisuhdehistoriallani on eroamisesta kertynyt kokemusta. Mitä tässä on tullut opittua?

Tällä hetkellä suurin kriisi tai menetys erossa on se, ettei tyttäreni saa varttua vaalimassani ydinperheessä. Muutos koti-isyyteen on suuri, mutta mitä liikkuu mielessä parisuhteen ajautumisesta karille.

Taakse jäänyttä parisuhdetta muistellessani hiipii mieleen väistämättä ajatus, että se oli jo kadonnut ennen eroa. Erilleen muutto oli vain eron fyysinen päätepiste.

Toki muutto pois yhteisestä kodista oli suuri muutos, yksinoloon oli aluksi vaikea sopeutua. Mutta kaikkeen tottuu ja sopeutuu, niinhän tämä koko ihmisrotu on selviytynyt.

Tällä hetkellä olen onnellinen Isityyppi, elämässäni on kaikki hyvin. Tulevaisuus suunnitelmineen näyttää valoisalta. Tyttäreni kanssa touhuamme ihan kuten ennenkin, edelleen erottamattomana tehokaksikkona.

Minusta ei todellakaan ole parisuhdeterapeutiksi, mutta tässä muutama vinkki erosta selviämiseen.

Älä jää märehtimään menneeseen


Kun asioita arvioi rehellisesti, niin tuskin yksikään ero tulee täysin yllätyksenä. Samaa rehellisyyttä käyttäen huomaa nopeasti, että paluu vanhaan ei ole hyvä vaihtoehto.

Suurin syy eron tuskaan lienee ihmisen muutoksenpelko. On vaikeaa luopua tutusta ja turvallisesta, vaikka nykytilanne olisi kuinka kurja.

Itsekin törmäsin tähän. Muutos ja uusi alku tuntui pelottavalta. Rehellisyyden nimissä, parisuhde oli kuitenkin käytännössä kuollut ajat sitten.

Minulla ei enää pitkään aikaan ollut hyvä olla tuossa suhteessa. Halu tarjota tytölle turvallinen ydinperhe kuitenkin sai minut yrittämään rikkinäisen suhteen paikkaamista.

Nyt olen tilanteeseeni tyytyväinen, minun on taas helppo hengittää. Mikä tärkeintä yhteys tyttäreeni ei katkea, vaan olemme edelleen läheisiä.

Nyt on myös helppo suunnitella tulevaa. Minä saan suunnitella yhteiset puuhat tyttäreni kanssa juuri niinkuin itse haluan.

Nauti omasta seurastasi


Yksinolo tuntuu aluksi oudolta, mutta on hyvä opetella olemaan itsekseen. Oma rauha antaa tilaa omille ajatuksille ja ajatusten selvittämiseen.

Yksin elelyssä on myös hyvät puolensa. Omat menonsa voi suunnitella oman mielen mukaan ja arjen palapelissä on vähemmän liikkuvia osia.

Arjen vapaus on itselleni suuri, voimaannuttava elementti. Minulla on vapaus suunnitella minun ja tyttäreni arki juuri meidännäköiseksi. Lapsivapaalla saan tehdä omia hommiani, juuri omalla aikataulullani.

Tällaiselle introvertille myös yksinolo on mukavaa ja tarpeellista. Välillä on hyvä olla kaikessa rauhassa itsekseen, vailla mitään sosiaalisia paineita.

Parhaita hetkiä päivissäni ovat illat tytön nukahdettua. Neiti tuhisee uniaan tyytyväisenä, ympärillä on rauhallista ja minä nautin tuosta rauhasta omien mietteideni kanssa.

Toki hyvänolontunnetta lisää se, että näen tyttäreni olevan levollinen ja tyytyväinen, tärkein tehtäväni on onnistunut.

Anna aikaa ja tilaa ajatuksille


Eron jälkeen on helppo täyttää kalenteri mitä monituisimmilla menoilla. Etsivä löytää yhdet jos toisetkin kissanristiäiset ja koiran hautajaiset. Kun on aina menossa, ei tarvitse kohdata ajatuksiaan.

Tässä kohtaa moni toteaa nauttivansa sinkkuudesta, vaikka tosiasiassa juoksee vain omaa päätään karkuun.

Ennemmin tai myöhemmin ne kipukohdat on kuitenkin käytävä läpi. Tämä prosessi voi parhaimmillaan olla opettavainen ja kirkastaa suunnan tulevaan.

Ota siis aikaa itsellesi, tee tilaa niille kurjillekin mietteille, surullekin. Tapahtunutta kannattaa käydä läpi neutraalisti, ketään syyttelemättä. Kun tosiasiat on todettu ja kohdattu, on helppo jatkaa eteenpäin.

Kuten sanoin, ei minusta parisuhdeterapeuttia tule


Mutta näillä ohjeilla isityyppi luovi eron ja etävanhemmuuden tuomasta rajusta muutoksesta eteenpäin. Nyt mielessäni on selvä, kirkas visio siitä, mitä tulevalta haluan.

Toki sorruin varoittelemiini virheisiin itsekin. Upotin ajatukseni ylenmääräiseen urheiluun ja täytin ajan turhanpäiväisillä puuhilla.

Kun lopulta maltoin pysähtyä, sain melko nopeasti palikat päässäni järjestykseen. Tekemistä ja touhua riittää edelleen, mutta nyt touhuan itselleni ja tyttärelleni, en enää itseäni pakoon.

Tulevaisuus siintää Isityypille ja Tähystäjäprinsessalle kirkkaana ja valoisana, aivan kuten upea eilinen kevätpäivä. Hymyssä suin ja jäätelöä suupielissä pienen prinsessani kanssa kuljemme kohti tulevaa.






keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Isin pieni prinsessa ei ole enää niin pieni


Tähystäjäprinsessasta on tullut virallisesti iso tyttö. Ainakin varhaiskasvatuksen kriteerien mukaan, vaikka Isityypin silmissä neiti on edelleen isin pienenpieni prinsessa.

Viime maanantai oli suuri ja merkittävä päivä, kun Tähystäjäprinsessa hyppäsi pienten puolelta isojen ryhmään. Isityyppi oli tavoilleen uskollisena sydän syrjällään huolesta, mutta taas kerran neiti osoitti taitonsa ja sopeutumiskykynsä.

Ensimmäinen päivä sujui liput liehuen. Tyttö pärjäsi paremmin kuin hyvin ja osoitti todella olevansa jo iso tyttö. Ainakin paljon isompi kuin isityyppi kuvitteli.

Rohkeasti neiti lähti mukaan ryhmän toimintaan ja hoiti arjen rutiinit mallikkaasti uudessa porukassa. Olipa tytöstä havaittavissa aimo annos ylpeyttä isojen mukana touhutessa.

Päivän tunnelma oli iloinen ja tavoilleen uskollisena tyttö toi äänimaailmaan mukaan spontaanit riemunkiljahdukset.

Väsymys lounasaikaan näytti, että kovasti neiti tsemppasi


Jo aamupäivän ulkoilussa neidistä näki, että väsymys alkoi painaa. Lounaspöydässä pieni pää jo nuokahteli ja päiväunille oli kuulemma nukahdettu salamana.

Tyttäreni on kuitenkin vielä pieni ja isojen ryhmä tarjoaa rutkasti haasteita. Ei siis ole ihme, että pientä isoa tyttöä väsyttää.

Tähystäjäprinsessa kuitenkin tsemppasi upeasti. Turhia kiukkuja ei juuri nähty ja reippaana ja innokkaana tyttö oli mukana toiminnassa.

Pienten puolella nähtyä, kyllästymisen aiheuttamaa hölmöilyä ja karkailua ei nähty. Isojen ryhmässä riittää puuhaa ja tekemistä pitämään energian kurissa.

Ison tytön tavoin Tähystäjäprinsessa myös on käyttäytynyt esimerkillisesti, Isityypin silmiin jopa hämmentävän kiltisti.

Isityypin epäilyistä huolimatta siirto oli erittäin hyvä ratkaisu


Itse olin melko epäileväinen, epävarma siitä miten tyttäreni pärjää isompien rytmissä. Turhaan epäilin, tämä oli erittäin onnistunut siirto.

Edes se, että olemme samassa ryhmässä ei ole ongelma. Päiväkodissamme painotetaan vahvasti pienryhmätoimintaa, mikä ratkaisi kaikki tähän liittyvät ongelmat.

Oma ryhmäni on ulkotoimintaryhmä, joka on päiväkodilla vain ruokailuissa ja päivälevolla. Emme siis päivisin ole juurikaan yhdessä tytön kanssa.

Toki näemme vilaukselta ruokailuissa, iltapäiväulkoiluissa ja siirtymissä. Juuri sopivasti helpottamaan tytön ikävää ja tuomaan turvaa, mutta kuitenkin niin vähän, että arki sujuu.

Elämässä on kaiken kaikkiaan nyt erinomainen tekemisen meininki


Aivan kuten päiväkodin arki, muutkin asiat etenevät hurjaa vauhtia hyvään suuntaan. Eron ja vuoroviikkoelämän tuoma pieni alakulo on selätetty ja nyt mennään positiivisin mielin kohti tulevaa.

Suuri tavoite palata koti-isäksi häämöttää koko ajan vahvempana. Usko tuon tavoitteen saavuttamiseen vahvistuu hetki hetkeltä ja asiat liikahtelevat vääjäämättä oikeaan suuntaan.

Toinen suuri tavoite, kirjoittamisesta ammatti, tuntuu sekin koko ajan konkreettisemmalta. Oikeaan suuntaan vieviä asioita tuntuu tapahtuvan koko ajan.

Juuri nyt elämässä on kaikki hyvin sekä Isityypillä, että Tähystäjäprinsessalla. Huomenna meitä odottavat taas yhteiset päiväkotimatkat, auringosta, ulkoilmasta ja elämästä nauttien. Mikä tärkeintä, viimeisen puolentoista viikon aikana on opittu merkittävä taito, suuri askel eteenpäin lapsen elämässä. Tähystäjäprinsessa nimittäin osaa nyt ottaa itse vauhtia keinussa, seisten.