UA-119504795-1

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Isyyteni suuret käännekohdat



Isänpäivästä tuli virallinen liputuspäivä. Tämä on hieno asia, sillä isyys on parasta mitä mies elämässään voi saavuttaa. Isä on hienoin kunnianimi joka miehelle myönnetään. Minulle isyys on suurin itseäni määrittävä tekijä.

Minulle isyys oli alusta asti kovista jutuista kovin. Vaikka alkuvaiheessa olin aivan hukassa, olin silti ylpeä isyydestäni.

Vaikken juuri mitään osannut, otin roolia tyttäreni elämässä. Opettelin asioita, koitin parhaani mukaan rauhoitella suojeluviettiäni ja loputtomia pelkojani.

Ja hiljalleen homma lähti luistamaan, aloin nauttia isyydestäni ja minun ja tyttäreni tiivistyvästä suhteesta.

Tässä suuret käännekohdat Isityypin ja Tähystäjäprinsessan yhteiseltä matkalta, suuret käännekohdat minun isyydessäni.

Ensimmäiset päivät ja viikot isänä


Kätilöopistolta se kaikki alkoi, isyys konkretisoitui, kun sain leikata napanuoran ja kylvettää tyttäreni.

Ensimmäistä vaippaa vaihtaessani, noin kahden tunnin ikäiselle tyttärelleni, havahduin siihen, miten pieni tuo neiti oli.


Hiusten laittamistakin olen päässyt treenaamaan.

Kotiin tultuamme sain viettää kuusi viikkoa yhdessä perheeni kanssa. Niin, minulla oli perhe, aarteista kallein.

Noina viikkoina koin olevani täysin osaamaton, lähinnä vain tiellä. Mutta pikkuhiljaa side tyttäreeni kasvoi ja vahvistui.

Ensimmäinen yhteinen joulu


Vuodenvaihteessa nautin kahden viikon joululomasta. Hienot kaksi viikkoa vierähtivät vauhdilla, mutta niiden aikana sain viettää paljon aikaa tyttäreni kanssa. Huomasin tulevani mainiosti juttuun tuon pienen tehopakkauksen kanssa.

Noiden viikkojen aikana loimme yhteisen päiväunirutiinin, unipesä sai alkunsa ja on käytössä vielä tänäänkin aina välillä.

Unipesään tarvitaan nojatuoli, tyynyjä, peitto ja tietenkin Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa. Tuossa pesässä tyttö nukkui noina viikkoina monet päiväunet, yhdessä Isityypin kanssa.

Noiden kahden viikon aikana tyttö myös lähti liikkeelle, ensin konttaamaan ja kohta jo nousi seisomaan. Siitä asti onkin vauhtia riittänyt.

Unikoulu ensimmäisenä keväänämme


Tuo kaksi viikkoa pääsiäisen ympärillä oli melkoinen rutistus, mutta lopulta myös ikimuistoinen ajanjakso. Neiti siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn ja Isityypin ja Tähystäjäprinsessan iltatoimista tuli yhteinen, tärkeä rutiini.

Unikoulun jälkeen iltojen nukuttamishommat jäivät isin vastuulle ja jossain vaiheessa aloimme molemmat tytön kanssa nauttia niistä. Yöheräämiset jäivät myös isityypin kontolle ja vaikka univelkaa välillä kertyi rajusti, osaan nyt arvostaa noitakin hetkiä.

Huonosti nukutun yön jälkeinen herätys kukonlaulun aikaan koiraa ulkoiluttamaan tuntui toki välillä kohtuuttomalta, kun edessä odotti vielä työpäivä.

Tuona aikana kuitenkin luotiin vahvaa pohjaa nykyiselle, äärimmäisen vahvalle siteelle minun ja tyttäreni välillä. Nyt, roolissani etäisänä osaan antaa arvoa tuolle ajalle.

Ensimmäinen yhteinen kesämme


Isäviikkojen turvin nautin pitkän kesäloman ja me tytön kanssa otimme ilon irti joka hetkestä. Ulkoilimme paljon, aloitimme yhteiset reissut nyrkkeilysalille ja touhusimme vaikka mitä.

Tuo oli hieno kesä, työelämäni kesälomista ylivoimaisesti hienoin. Taas kerran, yhteys tyttäreeni vahvistui ja vankistui lisää.

Toki tuon kesän jäljiltä töihinpaluu tuntui raskaalta. Helpotusta syksyyn kuitenkin toi tieto tulevasta.

Koti-isivuosi oli elämäni parasta aikaa


Tuosta upeasta vuodesta kaikki oleellinen onkin jo kirjoitettu, saihan tämä blogi alkunsa juuri koti-isyyteni innoittamana.

Parasta tuossa ajassa lopulta oli se, miten aika yhdessä kasvatti minut ja tyttäreni yhteen. Vaikka vuosi lopulta päättyi ennen aikojaan ja surullisissa merkeissä, oli aika kotona tytön kanssa korvaamaton.

Lukemattomia yhteisiä retkiä mahtui aikaan koti-isänä

Yhteiset kuukaudet tekivät Isityypistä ja Tähystäjäprinsessasta erottamattoman tehokaksikon, jota maailman tuulet tai mikään muukaan ei pysäytä.

Nuo kuukaudet myös näyttivät lopullisesti, että isyys on minun juttuni. Tyttäreni on parasta elämässäni ja tuon upean, pienen prinsessani kanssa aion viettää aikaa yhdessä niin paljon kuin mahdollista.

Ero ja hyppy vuoroviikkoisäksi


Aluksi tämä tuntui pahalta, hyppy vuoroviikkoelämään oli todella kova pala. Mutta kuten olen täällä kertonutkin, ei se tehnyt minusta yhtään vähempää isää.

Elämä on asettunut uomiinsa ja edelleen vietän paljon aikaa tyttäreni kanssa. Vasta nyt myös huomaan, kuinka paljon toimimaton parisuhde söi energiaani ja miten negatiivinen vaikutus sillä oli minuun ihmisenä ja sitä kautta isänä.

Huomaan nyt olevani paljon vapautuneempi ja energisempi, elämä on kevyempää ja on helppo hengittää. Tulevaa ei voi nähdä etukäteen, mutta seuraava isyyteni käännekohta hahmotttuu koko ajan selkeämmäksi.

Minun tavoitteeni on olla vielä koti-isä ja aion tehdä kaikkeni ollakseni päivä päivältä parempi isä tyttärelleni.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Upea viikonloppu ja suuret oivallukset



Viime viikonlopusta muodostui hieno yhteinen elämys. Jo lauantaiaamuna suuntasimme kulkumme kohti rautatieasemaa ja junalla mummolaan. Yhdessä nautimme matkamme joka hetkestä.

Menomatkalla Tähystäjäprinsessa pääsi nauttimaan ravintolavaunun antimista. Kolmioleipää mutustava neiti nautti silminnähden uudesta ympäristöstä ja vilinästä ympärillään.

Loppumatkan meitä viihdytti leikkivaunun puuttuessa Pipsa Possu kavereineen. Matkan kohokohdaksi muodostui kuitenkin konduktöörin oman pikku kopin esittely.

Perillä mummolassa oli tovi aikaa leikeille ja kuulumisten vaihdolle ennen lounaspöytään istumista. Päiväunien jälkeen oli Tähystäjäprinsessa taas valmiina uusiin seikkailuihin.

Tavoillemme uskollisina sonnustauduimme ulkovaatteisiin ja suuntasimme pihalle leikkimään. Touhua ja puuhaa riittikin tehokaksikollemme.

Mummolan vastapäisen päiväkodin piha tarjosi huimat puitteet leikkeihin


Suurimmaksi suosikiksi muodostui pihaa hallitseva kiipeilyrata tehtävineen. Tuota rataa tyttö kiersi lukemattomia kertoja innosta puhkuen. Tietysti myös keinut ja liukumäet piti testata.

Yhdessä totesimme pihan erinomaiseksi leikkipaikaksi. Tässä päiväkodissa kelpaa lasten touhuta.

Mummolasta löytynyt seikkailukeppi tietysti otettiin mukaan retkelle. Sillä syntyi lukemattomia piirroksia lumeen ja jo kevään paljastamaan hiekkaan. Jätimmepä myös terveiset Vantaalta maanantaina päiväkotiin tulevia lapsia varten.

Illalla Tähystäjäprinsessa pääsi vielä saunomaan Isityypin ja papan kanssa. Kolmikostamme tyttäreni oli lopulta se, joka parhaiten viihtyi löylyissä.

Iltapalaksi tarjoillun grillimakkaran  jälkeen yöunille nukahti selvästi elämäänsä tyytyväinen neiti. Eikä ihme, olihan takanamme upea yhteinen päivä touhuineen.

Sunnuntaiaamuna ikkunoista paljastui uuden lumen verhoama maisema. Pakkohan sitä oli lähteä ihailemaan.

Vauhdikkaiden lumileikkien, päiväunien ja välipalan jälkeen oli aika suunnata kotiin päin. Leikkivaunussa neiti puuhasi vielä tomerasti. Vasta kotikulmilla bussissa alkoi pieni pää nuokkua.

Reippaasti tyttö kuitenkin taivalsi kotiin asti ja lopulta kotiovesta asteli käsi kädessä kaksi hymyilevää kulkijaa.

Tämä matka sai taas paljon ajatuksia liikkeelle


Toki matka vahvisti entisestään päätöstäni palata koti-isäksi ja raivata edellytykset tuolle paluulle. Mutta tämä reissu myös havahdutti Isityypin havaitsemaan muutaman oleellisen seikan.

Suuri tavoitteeni on saanut pienet arkiset asiat, ne tärkeimmät unohtumaan. Klassisesti olen sortunut ajattelemaan asioita sitten kun - periaatteella.

Niinpä nyt on aika tarttua toden teolla toimeen. On aika nauttia nykyhetkestä, ottaa juuri tästä hetkestä kaikki ilo irti. On aika nähdä se, mikä nyt on hyvin, eikä liiaksi odottaa suuria mullistuksia.

Lopulta sunnuntai-iltana sängyssään maailmaa miettivän Isityypin ajatukset olivat kirkkaat. Isot tavoitteet eivät ole muuttuneet, mutta niitä kohti matkatessa pitää tehdä isojakin muutoksia.

On turha murehtia asioista, joihin en voi vaikuttaa ja keskittyä siihen mihin voin vaikuttaa. Eniten minä voin vaikuttaa itseeni ja itseni muuttamiseen.
Jos haluan koti-isyydestä ammatin, on minun ensisijaisesti muutettava omaa toimintaani tuohon suuntaan.

Tärkeintä nyt on karsia elämästä kaikki turha. Julmallakin otteella leikata pois sellainen, mikä ei vie kohti tavoitettani. On aika keskittyä oleelliseen, tyttäreeni, yhteiseen aikaan ja omaan hyvinvointiini.

Nyt alkaa siis tiukka elämän pelkistäminen. Asiat, jotka eivät vie kohti tavoitetta, vähentävät yhteistä aikaa tai tuovat stressiä saavat mennä.

Jäljelle jää vain ydin. Kaikki se, mikä elämässä lopulta on tärkeää.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kolme asiaa, jotka olen tyttäreltäni oppinut


Tähystäjäprinsessa on elämäni suurin aarre, parasta mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. Etäisän virallinen titteli ei ole asennoitumistani muuttanut, isä on edelleen elämäni suurin kunnianimi.

Viime kerralla osallistuin blogihaasteeseen, jossa kerroin kolme asiaa itsestäni. Nyt on Tähystäjäprinsessan vuoro päästä osaksi tätä haastetta.

Tyttärestäni olen täällä blogissa kirjoittanut paljon ja paljon kerrottavaa löydän tuosta prinsessasta. Nyt ajattelin lähteä hivenen uusille urille ja esitellä tytärtäni vähän toisin.

Tähystäjäprinsessa on melkoinen tehopakkaus, todellinen pieni tornado. Vauhtia ja liikettä riittää, samoin virtaa ja uteliaisuutta ympäröivän maailman ihmettelyyn.

Nyt kerron teille kolme asiaa, jotka minä olen tyttäreltäni oppinut

Luovuttamalla ei maailmassa saa mitään aikaan


Tähystäjäprinsessa on elämänsä aikana ehtinyt oppia lukemattoman määrän asioita. Kaikkeen oppimiseen suhtaudutaan samalla, järkähtämättömällä asenteella: jatkan kunnes osaan.

Kävelyä harjoiteltiin epäonnistumisista välittämättä. Samalla asenteella on lähdetty juoksemaan, potkittu ja heitetty palloa, sekä kiivetty huimiin korkeuksiin.

Tällä hetkellä pukemiseen suhtaudutaan rajulla intensiteetillä. Vaatteet pitää saada pukea itse, auttaa ei saa.

Päiväkodissa tästä innosta nauttivat myös kaverit, kun tomera neiti auttaa pienempiään ja toteaa: ” katsopas näin se laitetaan”

Välillä tämä tapa myös koettelee Isityypin hermoja. Aamulähtöihin varaan reilusti aikaa, sillä neiti todella haluaa pukea itse, auttaa ei saa.

Epäonnistumisiin ensireaktio on raju kiukku, jonka laannuttua tyttö kyllä malttaa taas yrittää uudelleen. Luovuttaminen ei todella kuulu neidin tapoihin.

Olenkin päättänyt suhtautua tuolla tyttäreni päättäväisyydellä kaikkiin elämäni isoihin asioihin. Yrittäminen loppuu vasta, kun tavoite on saavutettu.

Musiikki on hieno asia ja tuo iloa elämään


Minä en ole koskaan ollut kovin musikaalinen tai musiikista kiinnostunut ihminen. Isäksi tuloni myötä tuo asia on kuitenkin muuttunut.

En minä järin musikaalinen ole vieläkään, mutta nykyään huomaan musiikin vaikutuksen elämään. Helpoin tapa saada Tähystäjäprinsessan kiukku laantumaan on napata neiti syliin ja laulaa.

Tyttäreni rakastaa musiikkia ja lauluja. Päiväkodin tuttuja lauluja laulellaan päivittäin kotona ja yhteisiä suosikkejamme huudatetaan YouTubesta.

Kotoa löytyvät soittimet ovat ahkerassa käytössä. Suosikkeina tällä hetkellä ovat rumpu, nokkahuilu ja marakassit.

Neidin vanavedessä olen itsekin oppinut, että musiikilla on taianomainen voima ja huima vaikutus omaan mielialaan.

Kiitos tästäkin oppitunnista rakas tyttäreni.

Tärkeimpänä olen oppinut, mikä elämässä on tärkeää


Tyttäreni hyvinvointi ja onnellinen lapsuus ovat tärkeimmät prioriteetit. Tyttäreni ansaitsee hyvän ja onnellisen elämän, jonka edellytykset minun isänä on luotava.

Omat tavoitteeni tai unelmani eivät ole etusijalla. Toki niillekin paikkansa löytyy, mutta tärkeintä on huolehtia tyttärestäni. Minun tärkein tehtäväni on olla isä, aina tytärtäni varten.

Tämän takia olenkin ottanut ensiaskeleet irtautuakseni oravanpyörästä, voidakseni olla enemmän mukana tyttäreni elämässä.

Kiitos tyttäreni, tiedän kuka olen, mikä on paikkani maailmassa ja tärkein tehtäväni.


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kolme asiaa minusta



Taas isityyppi tuli haastetuksi täällä blogimaailmassa. Tämä haaste vie jälleen pois mukavuusalueelta, mutta tokihan haasteeseen on vastattava.

Tällä kertaa haastajana oli mainio Mommy Be Good. Tuota blogia kannattaa seurata, se pitää sisällään erinomaista tekstiä arjesta erityislasten kanssa. Ihailtavalla tavalla tuossa blogissa tuodaan esiin faktoja erityispiirteiden takaa ja nostetaan kipeitäkin asioita esille.

Olen jo maininnutkin etten pidä itsestäni kirjoittamisesta. Otin kuitenkin haasteen vastaan ja aion tästäkin selvitä. Täältä siis pesee, olkaa hyvät.

Nyrkkeily on aina ollut ja tulee olemaan iso osa elämääni


Elämäntilanteet muuttuvat, joskus radikaalistikin. Nyrkkeily on asia, joka aina pysyy elämässäni. Tavalla tai toisella olen aina löytänyt itseni salilta pyörimästä.

Laji on antanut minulle paljon. Kokemuksia, elämyksiä ja mikä tärkeintä, ystäviä. Edelleen nautin treenaamisesta ja valmentaminen on tuonut koko juttuun aivan uutta näkökulmaa.

Myös Tähystäjäprinsessa pyörii salilla mukana. Yhteisistä salihommistamme voit lukea täältä ja täältä.

Minä olen luonut työurani lasten parissa


Tykkään työstäni päiväkodin setänä. Etenkin kun saan touhuta varsin itsenäisesti oman ryhmäni kanssa.

Aiemmin ole työskennellyt koulussa, monissa iltapäiväkerhoissa ja erilaisilla lasten leireillä. Ala ei ole erityisen hyvin palkattu, mutta työn ilo korvaa minulle helposti sen, minkä rahassa menetän.

En voisi kuvitella työskenteleväni toimistohommissa. Liikettä ja ulkoilmaa kaipaava pääni hajoaisi alta aikayksikön.

Pidän työstäni, mutta todellisen unelma-ammattini löysin viimeisen vuoden aikana. Fyysisesti tiettyyn paikkaan sitova työ ei ole optimaalinen ratkaisu sillä…

Haluan antaa aikaa tyttärelleni niin paljon kuin mahdollista


Olen aiemmin sanonu, että yhteinen aika on arvokkainta mahdollista pääomaa. Tuota pääomaa aion kartuttaa niin paljon kuin mahdollista.

Vaikka virallisissa papereissa olen etäisä, on minulle merkityksellistä vain se, että olen isä. Aion olla tyttärelleni paras mahdollinen faija, luoda suhteen joka kantaa vielä vuosienkin päästä.

Tavoitteeni on maksimoida yhteinen aikamme ja tehdä tuosta aikaa, joka luo hyviä muistoja ja unohtumattomia elämyksiä.

Seuraava postaus keskittyy taas blogin todelliseen päähenkilöön


Siinä ne olivat, kolme asiaa minusta. Seuraavalla kerralla päästetään Tähystäjäprinsessa estradille ja kerron kolme asiaa tuosta rakkaasta prinsessastani.

Nyt on aika jatkaa kohti tavoitteitani, seuraavan, hienon lauseen johdattelemana.

Päivä päivältä, kaikin tavoin, minä olen parempi, parempi, yhä parempi.


torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun blogihaasteen päätös ja yhteenveto



Tämä on helmikuun blogihaasteeni viimeinen teksti. Kirjoitan tätä jopa aavistuksen haikein mielin, joka päivä kirjoittamisesta on tullut mukava tapa. Toivottavasti saan tuon tavan säilytettyä vaikken julkaisekaan joka päivä.

Saanko pidettyä kiinni tavastani, jos tukena ei ole deadlinen tuomaa painetta? Kaikki tekstit eivät syntyneet helpolla, eivätkä kaikki ole kovin laadukkaita. Kuitenkin joka päivä on tekstiä saatu aikaan.

Haaste on myös vaikuttanut ajankäyttööni. Jokaisen ylimääräisen vapaahetken olen käyttänyt kirjoittamiseen. Toisaalta, kirjoittamiseni on rajoittunutta.

Kirjoitan, kunnes päivän teksti on valmis. Sitten kirjoittaminen loppuu, mikä on hivenen sääli. Onko haaste tehnyt kirjoittamisestani liian tavoitehakuista?

On hyvä olla tavoitteita ja minulle sopii päivittäinen, lukkoon lyöty tekstimäärä, joka pitää saada aikaiseksi. Mutta kirjoittaisinko vapaammin ja määrällisesti enemmän, jos kirjoittaisin joka päivä, mutta ilman julkaisupainetta?

Paljon hyvää tämä haaste on kuitenkin tuonut. Sekä kirjoittamiseeni, että elämääni yleensä.

Olen saanut nopeutettua kirjoittamistani merkittävästi


Parhaimmillaan olen saanut tekstit valmiiksi noin puolessa tunnissa. Pienellä hiomisella nuo tekstit ovat olleet julkaisukunnossa.

Editoinnin määrä on vähentynyt radikaalisti. Nyt käyn tekstit vain pikaisesti läpi kirjoitusvirheiden varalta.

Huomaan, että pystyn tarvittaessa tuottamaan julkaisukelpoisen tekstin nopeastikin. Tiukassa paikassa  ilman valmista aihetta tai edes ideaa, mistä kirjoittaa.

Koen tämän haasteen tehneen minusta tehokkaamman ja tuotteliaamman kirjoittajan. Olen saanut editoinnin kuriin ja tekstit julkaisuun nopeasti.

Paljon on siis opittu kirjoittajana ja bloggaajana, mutta suurin hyöty on kuitenkin yllättävä.

Suurin vaikutus näkyy ajatuksissani


Suhtaudun kirjoittamiseeni nyt ihan eri tavalla. Enää se ei ole raapustelua silloin tällöin omaksi iloksi. Nyt suhtaudun kirjoittamiseen kuin työhön, jopa samalla ammattiylpeydellä.

Vielä kirjoittaminen ei suuria rahoja tuo, mutta tuo asia on lopulta omissa käsissäni. Kun kirjoitan riittävän paljon ja riittävän laadukkaasti, olen askeleen lähempänä suurta tavoitettani. Kirjoittaminen olisi täydellinen työ koti-isälle.

Niin, suurin päätös syntyi jo haasteen alkumetreillä. Minä aion taistella tieni takaisin koti-isäksi. Blogihaasteeni sysäsi alkuun projektin ”etäisästä koti-isäksi”.

Tässä vaiheessa, haasteeni viimeistä tekstiä kirjoittaessani olen varma, että saavutan päämääräni. Tie on edelleen pitkä ja monilta osin tuntematon, mutta päätös raivata ja kulkea tuo tie on vahva.

Loppujen lopuksi, suurin haasteen tuoma asia ei liity kirjoittamiseen vaan itseeni. Tämä haaste antoi kirkkaan päämäärän, jota kohti pyrkiä.

Vielä olen kahden vaiheilla lopettaako haaste vai jatkaako


On houkutteleva ajatus, että huomenna ei tarvitse julkaista. Toisaalta, yhtä houkutteleva on ajatus jatkaa samalla kaavalla vaikka helmikuu päättyykin.

Jo nyt jo on tapahtunut suuria asioita ja muutoksia, mitä vielä voinkaan saada aikaan, jos jatkan? Ainakin kirjoittamista joka päivä aion jatkaa.

Tavalla tai toisella kirjoittamisella on rooli elämässäni. Toivottavasti koko ajan kasvava rooli. Ehkä kirjoittaminen on se väline, jolla palaan koti-isäksi.

Sitä paitsi, nyt lopettaminen tuntuu huijaukselta. Jos tarkoitus on julkaista kuukauden ajan joka päivä, on lievä rimanalitus valita kalenterin lyhin kuukausi.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa Ruokaboksia testaamassa



* Kaupallinen yhteistyö Ruokaboksin kanssa Isityyppi pääsi Tähystäjäprinsessan kanssa testaamaan Ruokaboksia. Idea on varsin hauska ja toimiva, valmiine raaka-aineineen ja resepteineen.

Valitsimme valikoimasta kasvisruokaa ja satokauden herkkuja painottavan vegeboksin. Paketin saapuessa, olimme positiivisesti yllättyneitä.

Meidän kahden hengen keittiössä tuosta laatikosta kokkaa reilusti pidempään kuin viikon. Valikoima oli varsin kattava ja valmiit reseptit tarjosivat helpon tien yhteisiin ruuanlaittohetkiin.

Reseptit olivat simppeleitä ja niistä oli myös helppo soveltaa omiin mieltymyksiin sopivaa purtavaa. Itse asiassa, aivan sellaisenaan emme kokanneet yhtäkään tarjottua reseptiä.

Raaka-ainevalikoima oli laaja ja varsin monipuolinen


Perunat ja porkkanat löysivät tiensä ensimmäisinä pöytään. Porkkanalla höystetty muussi katosi nälkäisiin suihimme alta aikayksikön.

Uunijuuresten mausteeksi eksyi mukana tullutta currytahnaa, valkosipulia ja kookosmaitoa. Tätä ruokalajia erityisesti Tähystäjäprinsessa tuntui arvostavan suuresti.

Tofusta, tomaateista ja sipulista loihdimme yhdessä riisin ja papujen kanssa maukkaan ja varsin täyttävän risoton.

Suurin suosikki olivat kuitenkin boksin antimilla laaditut kasvishampurilaiset. Osa hampurilaispihveistä paistettiin sipulipihveiksi uunijuuresten kylkeen.

Tältä näytti tuoreeltaan avattu ruokaboksi

Feta kuutioitiin raikkaan salaatin joukkoon ja ensimmäistä kertaa myös Tähystäjäprinsessa pisteli salaattia hyvällä halulla.

Kaikkea boksin sisällöstä emme vieläkään ole tuhonneet, vaan osa antimista odottaa edelleen pataan pääsyä.

Sisällöltään boksi on siis erittäin runsas, syötävää riittää kyllä viikkoa pidemmäksi aikaa.

Hinta-laatu suhteesta voidaan olla montaa mieltä


Meille kokeiluun tullut vegeboksi kustantaa kotiin kuljetettuna 74 euroa. Mielestäni tuo on kova hinta, boksin laadukkuudesta huolimatta.

Toki hintaa lieventää se, että boksi on sisällöltään varsin runsas ja siitä kokkailee helposti pidemmäksikin aikaa.

Toki boksi tuo helppoutta keittiöön. Kaikki tarvittava resepteineen tulee tuohon hintaan valmiina kotiovelle.

Boksista löytyi paljon tavaraa ja mukavia reseptejä.

Kiireisessä arjessa tällainen palvelu varmasti helpottaa elämää. Ehdottomana vahvuutena näen myös boksin luonnostaan mukanaan tuoman vaihtelun.

Ainakin meidän keittiössä jämähdetään helposti samoihin ruokiin ja raaka-aineisiin. Ruokaboksi torpedoi hienosti tämän vaihtuvalla sisällöllään ja uusilla resepteillään.

Voisin kuvitella meidän tilaavan boksin jatkossa aina silloin tällöin

Säännöllinen, viikoittainen tilaaminen ei meidän elämäntilanteeseemme sovi, mutta yksittäinen boksi silloin tällöin menee vahvaan harkintaan.

Vaikkapa kerran kuussa tällainen paketti toisi varmasti monipuolisuutta ja vaihtelua ruokapöytäämme.

Pieni koemaistaja tomerana välipalalla.

Näkisin myös itseni tilaamassa vain boksin reseptit viikoittain. Tämä olisi erittäin hyvä malli tällaiselle melko laiskalle ja mielikuvituksettomalle kokille.

Reseptit otamme tästäkin boksista käyttöön ja uusia ideoita tulee niistä omaan kokkaamiseen. Varmasti tämän boksin vaikutus näkyy jatkossa arjessamme. Ruokaboksi - palveluun voitte käydä tutustumassa täällä.



tiistai 26. helmikuuta 2019

Isityypin lukuvinkki kaikille kirjoittamisesta haaveileville





Isityyppi on jo vuosia haaveillut kirjoittamisesta ammattia. Oppaita on luettu ja netistä koluttu vinkkejä. Nykyinen elämäntilanne ja suuret tavoitteet tulevalle ovat vain vahvistaneet tätä paloa.

Kirjoitusoppaita löytyy vaikka minkälaisia. Osa on hyviä, osa aivan puhdasta huuhaata. Jokaisen lukeminen on kuitenkin opettanut jotain.

Lopulta minulle suositeltiin opasta, joka kuulemma on hyvä. Hankin kyseisen kirjan ja nyt olen kolunnut sen kannesta kanteen lukemattomia kertoja.

Jokaisella lukukerralla olen löytänyt jotain uutta, jotain, mikä antaa näkökulmaa omaan kirjoittamiseen.

Mielestäni tärkein, tähän blogihaasteeseenkin motivaation antanut lause kuuluu: if you want to be a writer, you need to write a lot

On Writing ei ole kokoelma temppuja vaan rohkaisu kovaan työhön

Stephen Kingin teokset ovat nerokkaita. Odottaa sopii, että hänen oppaansa kirjoittajille on yhtä nerokas, eikä On Writing tuota pettymystä.

Suurin opetus on kovan työn arvostaminen. King tuo selvästi pramille sen, että kirjoittaminen ei ole helppoa. Jos haluaa kirjoittaa hyvin, on sen eteen tehtävä töitä, paljon töitä.

Moni pitää näitä neuvoja tylsinä, jopa turhanaikaisina. Mutta loppujen lopuksi King vain tuo realiteetit esiin. Jos haluaa tulosta ja menestystä, vaatii se työtä.

Blogimaailmassa mietitään paljon some-näkyvyyttä, hakukoneoptimointia ja muuta kikkailua näkyvyyden lisäämiseksi. Tärkein tahtoo tuossa unohtua. Menestyäkseen pitää tuottaa säännöllisesti laadukasta tekstiä.

Itse pidän paljon Kingin lähestymistavasta ja virkistävistä näkökulmista. Toki lukemista helpottaa tekstin laadukkuus.

Vinkkejä ja ideoita tarinoiden kirjoittamiseen löytyy roppakaupalla

Vaikka tämä blogi ei varsinaisesti ole tarinallista kirjoittamista, olen kehittänyt kirjoittamistani todella paljon tämän kirjan avulla.

Kirjoittamisen perusteet ovat kuitenkin samat, tyylilajista riippumatta. Paljon olen hionut tekstieni rakennetta herra Kingin opeilla.

Kirjan alkuosa koostuu Kingin tiivistetystä omaelämänkerrasta. Sekin antoi minulle paljon, on aina opettavaista saada tietoa menestyneiden kirjoittajien työskentelytavoista.

Ilahduin kovasti siitä kurinalaisuudesta, jolla King kirjoittamista lähestyy. Kirjoittaminen on työtä, yksikään teos ei ole syntynyt itsestään.

Tästä myös otin opikseni. Nyt minäkin kirjoitan joka päivä, tietyn ajan päivästä. Tietty määrä tekstiä pitää saada aikaiseksi joka ikinen päivä.

Lämmöllä suosittelen kirjaa myös jokaiselle bloggaajakollegalle

Bloggaamisessakin on pohjimmiltaan kyse kirjoittamisesta. Kirjailija ei myy teoksiaan, elleivät ne ole hyviä. Uskon saman pätevän blogeihin, menestys vaatii laadukasta tekstiä.

Itselleni viimeisin lukukerta antoi taas paljon. Eniten kaikesta se vahvisti määrätietoisuuttani asettamani, suuren tavoitteen suhteen.

Entistä kirkkaammin tiedän, mitä haluan. Nyt minulla on myös yksi, potentiaalinen väylä tavoitteeni saavuttamiseksi.

Töitä vaaditaan, todella paljon töitä. Mutta kun katsoo, mistä lähtökohdista ja millä työmäärällä King menestyksensä loi, ei tavoitteeni tunnu lainkaan mahdottomalta.

Kansikuvan välineillä teen joka päivä töitä suuren tavoitteeni eteen.

Loppuun vielä hieno viisaus Kingiltä:
Talent is cheaper than table salts, hard work beats talent every time.