UA-119504795-1

maanantai 18. helmikuuta 2019

Uhmaikää, temperamenttia ja muita taaperoarjen myllerryksiä


Tähystäjäprinsessa on varsin temperamenttinen ja voimakastahtoinen pieni neiti. Päälle puskeva uhmaikä ei ainakaan pehmennä neidin luonnetta. Oma tahto on luja ja siitä pidetään kiinni viimeiseen asti.

Isityyppi on välillä helisemässä neidin temperamentin kanssa, samoin päiväkodin henkilökunta. Kun neiti vielä on liikkeissään nopea ja toiminnan tahti räväkkä, on pikku prinsessassa välillä pitelemistä.

Pohjimmiltaan Tähystäjäprinsessa on kuitenkin kiltti ja äärimmäisen ystävällinen lapsi. Kun kiukku iskee, sen kuulee helposti naapuripitäjään. Toisaalta, tyttö on hellyydenosoituksissaan antelias.

Uhmaikä on taaperoarjessa haastavaa aikaa, mutta loppujen lopuksi tämän ikävaiheen karikoissa luoviminen ei ole tuntunut ylivoimaiselta.

Tässäkin vaiheessa arki on mukavaa ja sujuvaa ja yhteinen aika mieluisaa meille molemmille.

Määrätietoisuus, rauhallisuus ja muuttumattomana pysyvät säännöt auttavat


Meillä on selkeät säännöt siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Tähystäjäprinsessa tuntee säännöt varsin hyvin ja myös muistaa ne. Useimmiten niiden mukaan toiminta ei ole mikään ongelma.

Tietysti joskus pitää koetella omaa tahtoa ja uhmata sääntöjä. Isityyppi puolestaan huolehtii siitä, että säännöissä pysytään, joka kerta.

Joskus säännöissä pysyminen nostaa kiukun pintaan ja alkaa huuto. Noissa hetkissä pidän tärkeimpänä pysyä itse rauhallisena.

Rauhoittelen tytön ja käymme kiukuttavan asian yhdessä läpi. Rankaisemiseen kasvatusmetodina en usko, eikä meillä ole jäähyjä tai muita vastaavia käytössä.

Rangaistuksen pelko ei ole hyvä motivaation lähde sääntöjen noudattamiseen. Uskon sääntöihin, jotka ovat perusteltuja ja joista myös lapsi tietää, miksi niitä tulee noudattaa.

Säännöt eivät voi olla aikuisen mielivaltaisesti laatimia


Ruokapöytä siivotaan syömisen jälkeen ja likaiset astiat asetetaan tiskikoneeseen. Muuten keittiö olisi hetkessä kaaoksessa.

Ulkoilun jälkeen ulkovaatteet laitetaan paikalleen eikä ulkovaatteita pidetä yllä sisällä. Muuten kotiin kulkeutuu sisältä hiekkaa ja muuta roskaa liian paljon.

Sisällä ei saa juosta, koska liukkaalla lattialla se olisi vaarallista. Sisällä voi pelata vain pehmeillä palloilla ja määrätyllä alueella, koska muuten särkyy tavaroita.

Leikkien jälkeen lelut siivotaan paikoilleen, jotta ne löytyvät ensi kerrallakin ja koti pysyy järjestyksessä.

Tämänkaltaisia sääntöjä meillä Tähystäjäprinsessan kanssa on. Jokaiselle säännölle myös on perustelu.

Uskon, että säännöt ja rutiinit tuovat lapselle turvaa ja auttavat uhmaiän karikoissa. Liika vapaus on taaperolle vielä hämmentävää ja lisää turvattomuuden tuntua uhmaiän ja oman persoonan muodostumisen myllerryksissä.

Emme me kuitenkaan julmassa diktatuurissa elä, hassuttelulle ja riehumisellekin löytyy sijaa


Tärkeänä pidän opettaa, että riehuminen pitää myös osata lopettaa kun sen aika on. Yhteiselle riehumiselle on aikansa ja paikkansa mutta on hetkiä, joilloin moinen leikki ei sovi.

Samoin tilaa on lapsen kiukulle ja tarpeelle ilmaista omaa tahtoaan. Lempeällä mutta määrätietoisella ohjauksella autan tytärtäni löytämään paikkansa tässä maailmassa.

Toki sama metodi pätee hellyydenosoituksiin. Isiä saa halata, pussata ja paijata. Syliin saa aina tulla, silloinkin kun kiukuttaa tai on tehnyt jotain sopimatonta.

Missään tilanteessa en kiellä läheisyyttä tytöltä. Olipa kyseessä öinen pelottava uni, pelästys tai turhanpäiväinen kiukuttelu, on isin sylissä aina tilaa.

Millaisia kokemuksia teillä on uhmaiästä ja lapsen temperamentista?

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Isityypin mietteitä leikistä ja leikkivälineistä



Leikkipuistot ovat upea keksintö. Niissä me Tähystäjäprinsessan kanssa viihdymme ja etsimme jatkuvasti uusia, kivoja puistoja. Yksi pieni miinus leikkipuistoissa on, ne ovat aika valmiiksi leikittyjä.

Puistot ja niiden välineet ovat meidän aikuisten suunnittelemia. Tietyllä leikkivälineellä on tarkoitus leikkiä tiettyä leikkiä, tietyllä tavalla.

Kun leikkiä vielä määrätään tiukoilla säännöillä ei lapsen luovuudelle ja mielikuvitukselle jää juuri sijaa.

Vietämme tytön kanssa paljon aikaa puistoissa. Nautimme yhteisistä puuhista niissä ja neiti tutkii tarkoin jokaisen välineen.

Vielä paremmin me kuitenkin viihdymme metsissä ja luonnon keskellä.

Ylivoimaisesti rikkaimmat leikkinsä tyttäreni leikkii metsässä


Metsä tarjoaa lapselle loputtomasti nähtävää ja tutkittavaa. Rikas mielikuvitus pääsee luonnon helmassa valloilleen ja leikit ovat toinen toistaan luovempia.

Puita kosketaan, tönitään ja ravistellaan. Kivien ja kantojen päälle kiivetään ja sieltä hypitään alas. Juurakoissa tasapainoillaan ja välillä etsitään tonttujen koloja.

Touhun keskellä motoriikka kehittyy huomaamatta ja neiti imee itseensä tietoa ja käyttää mielikuvitustaan.


Tältäkin polulta löytyy huima määrä nähtävää ja koettavaa

Kalliot ja ojanpientareet muuttuvat liukumäiksi, etenkin talvella ja liikuntaa kertyy huomaamatta isityypillekin neidin kanssa telmutessa.

Metsäretkillä on aina tilaa ja aikaa spontaanille leikille. Kun leikki alkaa en sitä estä tai rajoita. Aikuisen suunnitelmat ovat lapsen aloittaman leikin rinnalla toissijaisia.

Olen tämän monesti sanonut ja edelleen väitteeni allekirjoitan: metsä on maailman paras leikkipuisto.

Liiat lelut sitovat leikkiä ja vaikeuttavat leikkiin sitoutumista


Metsään emme juuri koskaan ota leluja mukaan. Tärkein asia mukana on tytön oma reppu, jossa kulkee eväät ja juomapullo. Tärkeimmät pehmolelut pääsevät satunnaisesti mukaan reissuun.

Toki lapsella tulee olla lelujakin, mutta liika on liikaa. Tavaramäärä ympärillä vaikeuttaa lapsen sitoutumista, leikki menee usein lelusta toiseen vaihtamiseen, ilman että todellista leikkiä syntyy.

Liian valmiit lelut myös rajoittavat leikin rikkautta. Minun mielestäni paras tapa rikastuttaa lapsen leikkiä on olla järjestämättä sitä liian valmiiksi.


Tässä leikissä lumipaakun kanssa vierähti tovi jos toinenkin

Meillä tytön eniten leikkimä leikki kotona taitaa olla kauppaleikki. Pieni kassakone riittää kaupaksi ja myynnissä on jos jonkinmoista tavaraa, sohvatyynyistä hiuspinneihin.

Rakkaimmiksi leluiksi ovat muodostuneet soittimet ja tytön itse metsästä raahaamat kivet, kepit ja kävyt.

Varsinaisia leluja ei suurta määrää ole, eikä tyttö niitä tunnu kaipaavan. Muutamilla perusvälineillä ja mielikuvituksella on syntynyt mitä upeimpia leikkejä.

Ai niin. Metsäretkelle tyttö saa aina halutessaan ottaa leluja mukaan. Aina nuo mukana olleet lelut ovat unohtuneet, kun neiti on leikkinsä metsässä aloittanut.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Kesämietteitä ja suunnitelmia tulevaan


Aurinkoinen lauantai-aamu antoi jo ensimerkkejä keväästä. Linnunlaulu, valo ja sulava lumi saivat Isityypin mielen jo juoksemaan tulevaan kesään.

Viime kesä oli upea. Säät hellivät ja me Tähystäjäprinsessan kanssa nautimme vapaudesta ja yhteisestä ajasta. Lukemattomat yhteiset seikkailut jäivät pysyvästi muistoihin.

Tänään havahduin siihen, että aivan kohta on taas kevät ja siitä hetki niin taas nautitaan kesästä. Isityypin päässä alkoikin ideamylly jauhaa täydellä teholla.

Tähystäjäprinsessa nauttii ensi kesästä jo isona ja reippaana tyttönä. Neidillä on edessään ensimmäinen oikea kesäloma.

Minä aion tehdä kesästä meille taas unohtumattoman yhteisen seikkailun.

Retkiä ja seikkailuita on tulevan kesän ohjelmassa

Viime kesänä valloitimme monta upeaa leikkipuistoa ja nuo tutkimusmatkat jatkuvat edelleen. Lisäksi aloitamme pari uutta projektia.

Uiminen ja vesileikit ovat Tähystäjäprinsessan mieleen. Niinpä heti säiden lämmetessä aloitamme tutkimusmatkat uimarannoille. Tuttuun tyyliin, joka viikko esittelemme teille uuden rannan.

Ehkäpä kesällä Isityyppikin jo intoutuu karistamaan monta vuotta paksun talviturkin tuon pienen vesipedon vanavedessä. Tavoitteena on myös opettaa tytölle uimataidon perusteet syksyyn mennessä.

Toinen projekti liittyy meille niin rakkaaseen metsään. Lähdemme tutkimaan pääkaupunkiseudun luontokohteita. Tähän seikkailuun liittyy pieni bonus.

Tulevan kesän tavoitteena on viettää Tähystäjäprinsessan kanssa mahdollisimman monta metsäyötä telttailen ja leirielämästä nauttien.

Kuljetuskalustomme pääsee siis tänäkin kesänä toden teolla töihin. Saa nähdä kuinka Genesis ja Punainen Paholainen selviävät.

Eilen Isityyppi sai myös erittäin iloisia uutisia työrintamalta

Sain varmistuksen sille, että saan aloittaa 80% työajan, parhaassa tapauksessa jo maaliskuun alusta. Hienon hieno uutinen, joka saa hymyn viipyilemään kasvoilla ja ajatukset juoksemaan tulevaan.

Yksityiskohdat vaativat vielä hiomista ja suunnittelua, mutta asian varmistuminen oli upea uutinen. Nyt voin suunnitella yhteisiä rientoja tytön kanssa jo aivan uudella intensiteetillä.

Tämä on jo suuren suuri askel oikeaan suuntaan ja antaa uskoa tuleviin suunnitelmiin. Taloudellinen tappio ei loppujen lopuksi ole suuri ja yhteisen ajan määrä kasvaa huimasti.

Seuraava askel onkin ryhtyä järjestelemään asioita eteenpäin, kohti lopullista hyppyä pois oravanpyörästä.

Tulevaisuus näyttää juuri nyt valoisalta. Loppuvuoden synkkä jakso on selätetty ja Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa voivat luoda katseet hymyssä suin tulevaan.


perjantai 15. helmikuuta 2019

Päiväkodin arkea ja suuria tunteita


Tähystäjäprinsessa on palavasti rakastunut. Päiväkotipäivät kuluvat ihastuksen kohteen kuulumisten kyselystä ja ulkoilut tuon pojan tiiviistä seuraamisesta. Unelmien prinssin kunniaksi on sanottava, että pieni ihalijatar huomioidaan hienosti.

Heti joulun jälkeen tuo kolme vuotta vanhempi poika ryöväsi Tähystäjäprinsessan sydämen. Nyt neidin kasvoille nousee ikionnellinen hymy, kun hän kertoo tuon pojan olevan hänen kaveri.

Suuressa ihailussaan ja ihastutuksessaan tyttäreni on varsin hellyttävä. Ihastuksen kohde ei näytä lainkaan pahastuvan tai hermostuvan saamastaan huomiosta.

Heti päiväkotiin saapuessaan neiti tiedustelee, missä tuo poika on ja haluaa mennä antamaan halin. Eilen kotiin lähtiessä piti saada antaa lähtöhali.

Halin jälkeen kotimatkan aloitti silminnähden onnellinen Tähystäjäprinsessa.

Päiväkotiarki sujuu muutenkin jo erittäin mallikkaasti

Reippaana ulkoilijana ja metsien ystävänä tyttö nauttii luontopäiväkodin arjesta. Ulkoilua ja retkiä on tarjolla runsain määrin, meille pelkkää parhautta.

Aamuisin kohti päiväkotia lähtee reipas ja hyväntuulinen pikku retkeilijä. Hyväntuulisuus jatkuu koko päivän ja kotiin portista lähtee onnellinen tyttö.

Isityyppikin viihtyy uudessa työpaikassaan ja päivät yhteisessä päiväkodissa sujuvat hienosti. Pakko sanoa, että yhteinen päiväkoti on todellista luksusta.

Tavallaan tämä yhteinen arki tuntuu jatkumolta koti-isyydelle. Mutta toisaalta, suuret suunnitelmat ovat päässeet muotoutumaan mielessäni.

Matka etäisästä takaisin koti-isäksi on pitkä, mutta aion sen kulkea

Päiväkoti tulee olemaan osa Tähystäjäprinsessan elämää. Tähänastiset kokemukset ovat hyviä ja uskon päiväkodista olevan tytölle iloa ja hyötyä.

Koti-isyys tuo kuitenkin arkeen aivan erityislaatuisen vapauden ja paljon yhteistä aikaa tyttäreni kanssa.

Niinpä neuvottelut lyhyemmästä työajasta jatkuvat ja melko hyvältä näyttää. Nelipäiväinen viikko olisi jo iso askel projektissa eteenpäin.

Aikatauluttomat aamut, yhteinen aika tyttäreni kanssa ja suunnaton vapaus tehdä omiamme ovat ehdottomasti tavoittelemisen arvoisia. Lyhyempi työviikko tuo noita kaikkia jo paljon lisää.

Toki koti-isänkin pitää leipänsä ansaita. Tuohonkin ongelmaan on jo ideoita ratkaisuksi ja koko ajan niitä jalostan ja kehitän lisää.

Matka kohti tavoitetta jatkuu hiljalleen. Monia kysymyksiä ja käytännön asioita on vielä ratkottavana, mutta olen varma, että niihin löytyy vastaukset.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 14. helmikuuta 2019

Arkiaamujen askareita ja aikatauluja



Asia, jota eniten kaipaan koti-isyydestä ovat aikatauluttomat aamut. Arkiaamuisin on moisesta luksuksesta turha haaveilla. Olemme Tähystäjäprinsessan kanssa kuitenkin luoneet rutiinit, joilla aamupuuhat ovat mukavaa yhdessäoloa.

Isityypin aamu alkaa kellon pirinällä kukonlaulun aikaan. Herätys on jo pari tuntia ennen lähtöä. Näin ehdin hoitaa omat aamutoimet ja laittaa kaiken valmiiksi.

Valitsen neidille vaatteet, pakkaan repun ja laitan ulkovaatteet pukemista varten valmiiksi. Oma pukeutuminen hoituu myös tässä välissä.

Yleensä en joudu herättelemään tyttöä. Useimpina aamuina Tähystäjäprinsessa heräilee jo kuuden aikaan, valmiina päivän seikkailuihin. Huonotuuliset aamut ovat meillä harvinaisia.

Tuntia ennen lähtöä on aika aloittaa tytön aamutoimet. Vessahommat, aamupesut ja hiusten harjaamisen hoiduttua ryhtyy neiti pukeutumaan.

Kun päivävaatteet on päällä on aika siirtyä yhteisen aamiaisen äärelle.

Aamiainen on mukavaa yhteistä aikaa arjen kiireen keskellä


Aamiaispöydässä käydään läpi tulevaa päivää ja mietitään, mitä kivaa tänään on ohjelmassa. Useimpina aamuina saan ihastella neidin vilpitöntä intoa tulevaan päivään.

Jos isin työvuoro alkaa kovin varhain, ei aamiaista syödä kotona vaan pakataan eväinä reppuun. Varsinainen aamiainen näinä aamuina nautitaan päiväkodissa.

Kun aamiainen on syöty, on aika käydä vielä vessassa ja sonnustautua ulkovaatteisiin. Pukemiseen lomassa käydään usein keskustelua päivän säästä.

Pukeutumisen jälkeen onkin aika hyökätä tien päälle. Tilanteesta ja säästä riippuen, joko ensin kävellen asemalle ja junaan tai sitten pyörän ja kärryn kanssa seikkaillen.

Päiväkotimatkoilla vältellään kiirettä


Aamuisinkin matka päiväkotiin on yhteistä seikkailuaikaa. Tarkoituksella varaan matkaan reilusti aikaa. Näin meidän ei tarvitse hosua ja kiirehtiä vaan voimme tehdä matkaa rauhassa lapsen tahtiin.

Jokaisella matkalla löytyy uutta ihmeteltävää ja me molemmat nautimme näistä retkistä. Tähystäjäprinsessa nauttii erityisesti pyöräillen tehdyistä reissuista kärryssään. Kevään edetessä yhä suurempi osa päiväkotimatkoista kuljetaankin pyöräillen.

Päiväkodin ovista astelee aamuisin kaksi hyväntuulista kulkijaa. Tässä vaiheessa meillä on jo takana yhteinen retki täynnä kaikkea jännää.

Isityypiltä nämä aamut vaativat vain vähän viitseliäisyyttä. Kun nousen itse riittävän ajoissa saan luotua aamusta meille molemmille mukavan.

Minuuttiaikataulut ja kiireessä ryntäily eivät arjessakaan kuulu meidän aamuihin. Tällaiset yhteiset seikkailuaamut ovat paljon miellyttävämpi vaihtoehto.

Koti-isän kiireettömien aamujen vertaista luksusta ei näihin arkiaamuihin saa, mutta kyllä tällaisetkin aamut ovat varsin miellyttäviä.

Tässäkin asiassa pätee totuus siitä, että kiire lapsen elämässä on aina aikuisten luomaa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Suuren suuri seikkailu päiväkodista kotiin


Lapsen maailma on kadehdittavan rikas ja värikylläinen. Arkisetkin asiat saavat taaperon silmin aivan uuden sävyn. Näin kävi tänään meidän päiväkotimatkalla, taas kerran.

Isityyppi osasi toki odottaa, mitä on tiedossa ja repussa olikin pakattuna runsaat eväät. Junamatka menikin rattoisasti eväitä napostellen ja maailman ihmeitä pohdiskellen.

Junasta noustua alkoikin suuri seikkailu. Reitti kotiin on tuttu, olemmehan sen jo taivaltaneet lukemattomia kertoja. Mutta Tähystäjäprinsessan silmin tämäkin reissu oli suuri, jännittävä seikkailu.

Matkaa taitettiin kävellen ja juosten. Välillä neiti matkusti isin sylissä tai keikkui harteilla. Mielenkiintoista nähtävää ja tutkittavaa riitti jokaisen kulman takana.

Mihinkään ei ollut kiire, evästä oli riittävästi ja päällä keliin sopivat vaatteet. Niinpä en rajannut pienen tutkimusmatkailijan touhuja vaan keskityin varmistamaan turvallisuuden.

Luonnollisesti osallistuin neidin tutkimuksiin, kuten niin monesti ennenkin.

Matkalle mahtui lukematon määrä pienen ihmisen kysymyksiä


Yhdessä pohdimme, kulkevatko junat raiteilla ja autot tiellä. Toimintatavat liikennevaloissa käytiin läpi monta kertaa. Tien liukkautta ja sen vaatimaa varovaisuutta arvioitiin noin minuutin välein.

Taaperolle ympäröivä maailma on suuri ja ihastuttava paikka täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ilmiöitä.


Onko tässä isi liukasta? Oletko sinä isi varovainen?

Isänä minulla oli tälläkin matkalla suuri kunnia osallistua tuohon ihmettelyyn. Yhdessä rupatellen matkakin taittui mukavasti ja saimme vastaantulijoiden kasvoille nostettua monet hymyt.

Tässäkin lapset ovat ilmiömäisen taitavia. Tuskin kukaan pystyy seuraamaan tuota ihmettelyä ja loputonta puheen tulvaa naama näkkärillä.

Toki vastaantulijat olivat osa ihmettelyä. Pitihän pienen neidin tarkoin pohtia, mihin kukakin kulkija oli matkalla.

Aikuiselle lumikasat ovat lumikasoja, taaperolle loputon leikin aarreaitta


Jokainen matkallemme osunut penkka ja pientare piti tutkia. Osassa kiipeiltiin, joistain tuli liukumäkiä ja muutamia piti yrittää siirtää. Puuhaa ja riemua riitti.

Tiesittekö muuten, että traktorin kauha muovaa lumikasan äärettömän jännästi? En minäkään siihen aiemmin ole kiinnittänyt huomiota. Kiitos tyttäreni, katson noita muodostelmia jatkossa aivan uudella silmällä.

Ihmetystä aiheutti myös lämpötilan vaihteluiden aiheuttama muutos lumen muotoon ja koostumukseen. Osassa paikoissa oli jäätä, toisissa taas pehmyttä lunta. Äärimmäisen mielenkiintoista.

Reitillemme osuu myös suurehkon tien ylittävä kävelysilta. Molemmilla puolilla näkyy tietä hallinnoivat liikennevalot. Ne aiheuttavat tyttäressäni suunnattoman kysymysten tulvan. Joka kerta sillan ylittäessämme.

Lopulta olimme aivan kotinurkilla. Viimeinen ylämäki on aina jännä paikka. Se pitää kiivetä ylös ja juosta takaisin alas. Seuraava kierros alas pyllymäkeä.

Lopulta kiipesimme viimeistä kertaa. Luonnollisesti takaperin.

Kotiovelle saapui lopulta kaksi hyväntuulista kulkijaa. Joku saattaa pitää näitä arkisia matkoja puuduttavana velvoitteena. Meille ne ovat yhteisiä seikkailuita, isän ja tyttären laatuaikaa.


Lisää kuvia tästä seikkailusta löydät Isivuoden instagramista

tiistai 12. helmikuuta 2019

Kierrätystä ja muita arjen askareita



Hiljalleen pyrin kohti ekologisempaa elämäntapaa. Askelet ovat vielä pieniä, mutta suunta enimmäkseen oikea. Luonnollisesti Tähystäjäprinsessa häärii apuna niin kierrätyksessä kuin muissakin arjen askareissa.

Seikkailuista ja rymyämisestä huolimatta arjen askareet on hoidettava. Noissa arkisissa puuhissa neiti on suurella innolla mukana.

Toistaiseksi suurimmat suosikit ovat ruuanlaitto ja imurointi. Siivoukseen neiti osallistuu joka kerralla mielellään.

Useimmiten kokkaillessani neiti seisoo omalla jakkarallaan tomerasti apuna. Tämäkin on mukavaa ja arvokasta yhteistä puuhaa, etenkin kun palovammoiltakin on vältytty.

Pyykinpesussa tytöstä on oikeasti apuakin. Isityyppi lajittelee pyykit koneen eteen ja neiti lappaa ne koneeseen. Pyykki - ja tiskikoneen käynnistys on luonnollisesti tytön ikioma kunniatehtävä.

Otan mielelläni tyttäreni mukaan kotitöihin. Toki se välillä hankaloittaa asioita, mutta pidän tätä tapaa tärkeänä. Pienestä pitäen kotitöistä tulee arkista rutiinia ja tyttö myös oppii perustaidot noista puuhista.

Kierrätyksessä ja jätteiden lajittelussa neiti on jo taitava

Jätteistä lajittelemme sekajätteen, biojätteen, muovit, pahvit, paperit ja metallit. Neiti muistaa hienosti missä mikäkin keräysastia on ja kysyy tomerasti roskista, mihin ne kuuluvat.

Suurinta riemua herättää biojäte, joka päätyy kompostiin. Tuo muovinen pönttö herättääkin joka kerta neidin huomion sen ohi pihalla kulkiessamme.

Tähystäjäprinsessa myös osallistuu riemulla roskien viemiseen. Suurin syy lienee se, että hyvällä tuurilla matkalla voi nähdä roska-auton.

Itse pidän jätteiden lajittelua tärkeänä osana ekologista elämää.

Iso osa kierrätystä on myös vaatehuolto. Vanhoja vaatteita ei heitetä roskiin vaan laitetaan kiertoon. Uudet vaatteet hankitaan harkiten ja mahdollisuuksien mukaan käytettynä.

Minulle osa kierrätystä on myös vanhasta uudeksi ajattelu. Pohdin jatkuvasti missä rikkoutuneita huonekaluja ynnä muita voisi vielä hyödyntää.

Ruokajätteen minimointi on meille kunnia-asia.

Tyttäreni onkin jo tottunut elämään, jossa saman ruuan syöminen useampana päivänä on arkea. Pyrimme siihen, ettei mitään ruokaa heitetä roskiin, vaan se syödään tai hyödynnetään osana seuraavaa ateriaa.

Säännöllisesti pidämme myös kaapit tyhjiksi päiviä. Tuolloin ei osteta uusia ruokia, ennenkuin kaappeihin kertyneen ainekset on hyödynnetty.

Tähän liittyykin minun suurin vinkkini ekologisuuteen.

Ruokaa tulee lähes aina ostettua liikaa. Lopputuloksena on kaappien perukoille unohtuneita ruoka-aineita, jotka lopulta pilaantuvat.

Kaapit tyhjiksi päivinä ruokaa tehdään noista unohtuneista aineksista. Pienellä mielikuvituksella niistä saa loihdittua maittavaa ruokaa. Joskus saattaa syntyä varsin eksoottistakin apetta, mutta hyvällä halulla niitäkin olemme Tähystäjäprinsessan kanssa pistelleet.

Näistä ruokalajeista tuleekin ihan oma postauksensa vielä helmikuun aikana. Heti seuraavien kaapit tyhjiksi päivien jälkeen.

Tässä ne keinot joilla me astelemme kohti ekologisempaa elämää. Vinkkejä otamme mielellämme vastaan matkan tehostamiseksi.