UA-119504795-1

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Linnunrata, osa 1



Tämä retki jäi melko tyngäksi. Säiden haltija ei meitä suosinut. Toisaalta, isityypin amatöörimäinen valmistautuminen ei auttanut asiaa. Osansa tutkimusten supistumiseen oli myös puistosta löytyvillä eläimillä. Niiden ansiosta tästä, lyhyestäkin retkestä riitti juttua pitkäksi aikaa.

Jo ennen portin avaamista lampaat tervehtivät meitä kovalla äänellä. Lampaiden määkiminen ei ole osa tavallista leikkipuiston äänimaailmaa. Tästä puistostapa löytyykin ikioma kotieläinpiha.

Portista astuimme idylliselle pihamaalle. Vanhoja rakennuksia, eläimiä aitauksissaan ja vehreää kasvustoa. Kuin maalle olisi tullut, vaikka oltiinkin pääkaupunkimme alueella.

Aluksi Tähystäjäprinsessan huomion kiinnitti pihalle askarreltu, upea tuulikello. Tytön tutkiessa ihastuneena löytöään, silmäili isityyppi tyytyväisenä ympärilleen. Piha-alue oli kuin suoraan 1950 luvun maalaismaisemasta.


Tämän taideteoksen askarteluun on satsattu aikaa ja vaivaa


Mutta ne eläimet. Pihasta löytyi omista karsinoistaan lampaita, kanoja ja pupu. Lisäksi oli yksi tyhjä aitaus, jonka asukin arvoitusta jäimme miettimään. Lopulta tulimme tytön kanssa siihen tulokseen, että possuhan siellä luultavimmin asustelee.

Eläinrakas tyttäreni jäi ihastelemaan pihan asukkeja innoissaan aitaukselta toiselle kulkien. Jokaista asukkia myös tervehdittiin asiaankuuluvasti. Iloinen moi huuto kajahtelikin reippaasti muuten hiljaisessa miljöössä.

Isityyppi tutki samalla ympäristöä tarkemmin. Myönnettäköön, että aikuisille tyypillinen tyytymättömyys hiipi mieleen. Isityypin silmiin puisto oli pieni, muutamalla hassulla keinulla ja hiekkalaatikolla varusteltu.

Lapsi oli taas fiksumpi. Puutteita ja epäkohtia miettimättä tyttäreni nautti täysin rinnoin pihan tarjonnasta. Eläimiä seuraava neiti oli yhtä suurta riemua. Kun tuli aika jatkaa matkaa kohti keinuja, huomasi Isityyppi kömmähdyksensä. Niitä oli kaksi.


Taas saivat keinut kyytiä Tähystäjäprinsessan käsittelyssä.


Voimistuva tihkusade paljasti ensimmäisen. Lähtöhuumassa sadevaatteet jäivät kotiin, vaikka taivas lähtiessä enteili vahvasti  sadetta. Toinen kömmähdys johtui täysin puutteellisesta havainnoinnistani.

Pihaa reunustavan tien toisella puolella nimittäin avautui suuri leikkikenttä. Liukumäet, kiipelytelineet keinut sun muut herkut odottivat leikkijöitä. Kaiken huipuksi aluetta hallitsi laaja kahluuallas. Tuo jäi ensimmäisellä katselmuksella kokonaan näkemättä ja ehdin tuomita puiston pieneksi.

Tyttö oli kuitenkin löytänyt uutta, kivaa puuhaa. Pihan keinut saivat kukin vuorollaan kyytiinsä innosta hihkuvan pienen neidin. Vauhtia ei taaskaan tekemisestä puuttunut. Kuin ihmeen kaupalla, nämäkin keinut kestivät räväkkäotteisen prinsessan käsittelyn.

Sade voimistui uhkaavalla vauhdilla. Tytärtäni tämä ei haitannut, joten isityyppi päätti vielä hetken odottaa yllättävää sään selkenemistä. Tytölle huppu päähän ja meno jatkui.


Tätä neitiä ei pienet sateet haittaa.


Keinumisesta tarpeeksi saatuaan, tyttö palasi vielä katselemaan eläimiä. Tässä vaiheessa oli kuitenkin myönnettävä tosiasiat. Sade yltyi ja tähän keliin varustuksemme oli aivan väärä.

Neiti toki oli asiasta toista mieltä. Seuraava kohde oli hiekkalaatikko. Sateesta välittämättä tyttö tarttui tomerasti ämpäreihin ja lapioihin. Isityyppi joutui myöntämään olevansa sokerista tyttäreensä verrattuna.

Päätöstä retken keskeyttämisestä vauhditti kuitenkin tieto siitä, että tytölle kotimatka läpimärkänä ei olisi mukava kokemus. Niinpä äänekkäistä vastalauseista huolimatta kaappasin tytön syliini ja lähdimme kotia kohti.

Mitä tästä opimme? Säätä pitää kunnioittaa ja varustautua asianmukaisesti. Sadevaatteet pakataan mukaan, jos niille näyttäisi tulevan tarvetta. Lisäksi kuiva vaatekerta matkustaa jatkossa aina mukanamme.

Kaikesta huolimatta tämä, lyhytkin reissu oli taas mukava. Leikkipuisto Linnunrata osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi, vaikka emme ehtineet nähdä kuin murto-osan.

Linnunrata on myös yksi Helsingin leikkipuistoista, joista löytyy puistopiilo. Hieno idea, jolla luodaan puistovieraille seikkailuja ja elämyksiä. Helsingissä todella panostetaan tähän leikkipuistotoimintaan.


Tämän leikkikentän me palaamme tutkimaan.


Jo tuo pieni piha tarjosi taaperolle runsain mitoin nähtävää ja koettavaa. Ja mitä kaikkea saadaankaan aikaan nyt tutkimatta jääneellä leikkikentällä? Siitä otamme selvän uudella retkellä.

Heti ensi viikolla suuntaamme Leikkipuisto Linnunrataan uudelleen. Tällä kertaa riittävästi varustautuneina. Olkoon tämä tynkäretki niitä kuuluisia oppirahoja, joita kuuluu maksella.

Kesän suurin seikkailu odottaa meitä. On siis hyvä tehdä tällaiset virheet nyt ja ottaa niistä opiksi.


Tästä puistosta löytyy myös kanoja.


Ensi viikon ohjelmassa onkin siis kaksi retkeä. Tämän reissun jatko-osa ja normaali retki teidän lukijoiden ehdotuksista arvottuun kohteeseen.

Noita ehdotuksia onkin tullut jo mukava määrä, mutta lisää mahtuu arvontamyssyyn. Käykääpä siis jättämässä omat ehdotuksenne joko kommentteihin tai facebookiin.

Jatkuu ensi numerossa...

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Metsä on maailman paras leikkipuisto, eli Isivuoden vinkit onnistuneeseen metsäretkeen.


Me olemme tyttäreni kanssa metsittyneet. Iso osa yhteisestä ajasta kulutetaan lähimetsissä. Siellä meidän on hyvä olla ja hengittää.

Metsäretket ovat osa tavallista arkea. Useamman kerran viikossa koiran ulkoilutus muuttuu yhteiseksi seikkailuksi.

Tyttäreni nauttii silminnähden näistä retkistä. Eikä ihme, onhan metsä taaperolle suurten seikkailujen tyyssija.

Metsä on täynnä nähtävää ja koettavaa. Uusia hajuja, ääniä ja elämyksiä. Motoriikka kehittyy huomaamatta vaihtelevassa maastossa kulkiessa ja luonnon esteitä ylittäessä.

Metsällä on myös selvästi rauhoittava vaikutus. Suurinkin levottomuus, kiukku ja riehuminen tyyntyvät jo ensimmäisten askelien aikana.

Tässä on meidän vinkit helppoon metsäretkeen taaperon kanssa.

Lähiretkeily tekee metsistä luontevan osan tavallista arkea.


Me aikuiset sorrumme helposti liian massiivisiin suunnitelmiin. Siitä seuraa usein stressiä ja ahdistusta. Loppujen lopuksi on helpompi jäädä kotiin, kuin lähteä työläältä ja vaivalloiselta vaikuttavalle retkelle.

Suuret seikkailut löytyvät vähällä vaivalla aivan lähimaastosta. Pitää vain osata katsoa asioita lapsen silmin. Se takapihan pieni ryteikkö on taaperon silmin helposti hurja viidakko.

Metsäretkeen ei tarvita silmänkantamatonta erämaata. Lähipuiston nurkan metsikkö riittää mainiosti.

Toki silloin tällöin voi halutessaan suunnata isommalle reissulle, mutta hyödyntämällä lähimaastot, tulee eräilystä helposti osa arkea.

Jokainen meistä on varmasti lapsuudessaan nukkunut teltassa kotipihalla. Tai kesämökin pihalla. Muistatteko sen huiman jännityksen ja suuren seikkailun fiiliksen? Sitä samaa tarjoaa pienen pieni lähimetsä taaperolle.

Lähiretkeily on helppoa ja vaivatonta. Vesipullo ja pienet eväät reppuun, keliin sopivat vaatteet päälle ja matkaan. Lyhyessäkin ajassa ehtii paljon, kun pitkät siirtymät eivät vie aikaa.


Matkan varrelta löytyy loputtomiin tutkittavaa.

Me olemme tyttäreni kanssa onnekkaita. Lähimetsä löytyy kirjaimellisesti nurkan takaa. Sinne kuljetaan pienen sillan yli. Se on silta seikkailuihin.

Hivenen kauempaa, vajaan kilometrin päästä löytyykin jo kohde kunnon tutkimusmatkalle. Vanha tuttu tähystyskallio, sitä ympäröivä metsä ja meidän eväspaikkamme, pöytäkallio.

Jos matkaa jatkaa vielä parisataa metriä, löytyy aikuisenkin mittapuut täyttävä, oikea metsä. Lähimaastoissa riittääkin tutkittavaa vuosiksi eteenpäin.

Jonkinlainen lähimetsä löytyy varmasti jokaiselta. Jos ei nyt aivan takapihalta, niin pienen kävelymatkan päästä.

Nuo ovat lapselle hienoja paikkoja tutkimiseen ja seikkailuun. Ja kyllä siellä aikuinenkin viihtyy ja keksii tekemistä, uskokaa pois.

Yhteisillä retkillä lapsi on pääosassa.


Nämä retket eivät ole aikuisten vaelluksia kilometritavoitteineen ja kalliine varusteineen.

Nämä ovat lapsen elämysmatkoja. Aikuisen rooli on toimia lähinnä kuljetuskalustona ja elämysten mahdollistajana.

Lapsi saa määrätä vauhdin ja toimia oppaana. Jos koko aika menee sen ensimmäisen kävyn tutkimiseen, niin sitten menee.

Aikuisen suunnitelmat eivät koskaan mene spontaanin leikin ja tutkimisen edelle.

Vanhemman tärkein tehtävä on laatia riittävän väljä aikataulu. Mikään ei pilaa metsäretkeä niin tehokkaasti kuin tolkuton kiire pois.

Isii, Kato! Puhalluskukkia!!

Yhteisillä tutkimusmatkoilla ei ole kiire, jos aikuinen hoitaa hommansa oikein.

Tyttäreni kanssa jonkinasteinen ennätys lienee retki, jossa kahden ja puolen tunnin aikana edettiin vajaa sata metriä. Matkalla kun oli muurahaisia, puhalluskukkia ja muuta jännää.

Monella retkellä pari tuntia on vierähtänyt helposti kivuten tähystyskalliota ylös alas.

Aikuisen silmin nämä retket vaikuttavat tylsiltä ja turhilta. Eihän me edes käyty missään.

Taaperolle ne reissut olivat täynnä suuria ihmeitä, joita vielä illalla raportoitiin moneen kertaan ennen nukahtamista.

Eväät kruunaavat retken kuin retken.


Evästauko on jokaisen kunnon reissun kohokohta. Etenkin, jos herkut saa kantaa pelipaikoille omassa, pienessä repussa.

Eväiden syönnin aikana on myös oiva hetki rauhassa istuskella ja tutkia ympäröiviä maisemia.

Mitään ihmeitä ei eväisiin tarvita. Meidän vakiovarustus koostuu näkkileivästä, maissinaksuista ja digestive - kekseistä.

Tähystäjäprinsessa ja Kersantti Karvatassu evästauolla.

Ja hyvällä halulla Tähystäjäprinsessa tyhjentää eväspussinsa sisällön viimeistä murua myöden.

Evästauolla korostuu kiireettömyys, taas kerran. Hoputtaminen ja hätäily pilaavat takuuvarmasti kaiken.

Välillä taaperon huomio kiinnittyy ympäröiviin ihmeisiin. Niitä voi aivan hyvin käydä tutkimassa ja palata sitten takaisin syömään.

Eväätkään eivät pysty ihmeisiin. Onnistuneen metsäretken takuumiehenä toimii ennen lähtöä nautittu kunnon ateria. Nälkäisen taaperon vieminen metsään on katastrofin houkuttelua.

Sopivat varusteet tekevät hommasta kaikille mukavaa.


Liikaa varusteita on turha kantaa mukana. Puuttuvien varusteiden tarve on kurja huomata kesken reissun.

Mitään yleispätevää varustelistaa en osaa antaa. Se on riippuvainen liian monesta muuttujasta. Kerron kuitenkin lyhyesti, millaisilla varusteilla me matkaan lähdemme.

Tyttäreni on isänsä tavoin herkkä hyttysille ja muille itikoille. Niinpä metsäretkelle varustaudutaan pitkillä hihoilla ja lahkeilla. Ne myös tuovat suojaa risujen ja oksien raapimilta.

Kaikkein lyhimmät, spontaanit retket tehdään vesipullon ja kourallisen maissinaksuja voimin.

Lähimmästä metsästä voi tarvittaessa käydä kotona vaipan- ja vaatteidenvaihdossa.

Koko aamupäiväksi suunnitellulle retkelle lähtee tavaraa jo aavistuksen enemmän. Kantorinkassa hoituvat turvallisesti vilkkaimmin liikennöidyt siirtymät. Sinne saa myös helposti pakattua tarvittavat varusteet.

Tavaroiden pakkaaminen on mukavaa yhteistä puuhaa ennen retkeä. Iso osa retkeä onkin yhteinen valmistelu.

Tytön seurana, meikäläisen kannossa on seuraavat varusesineet: koiralle, tytölle ja itselleni vesipullot, vaippa, puhdistusliinoja, pieni pyyhe, ensiapulaukku, viltti eväiden syöntiin ja ylimääräinen vaatekerta tytölle.


Lisäksi mukana on tytön oma reppu, jossa on pikkupullo vettä ja tietenkin eväspussukka. Kun neiti pääsee rinkasta alas siirtyy tuo reppu ylpeän kantajansa selkään.

Pikku prinsessa on myös löytänyt itselleen ihka oikean vaellussauvan.

Olen sen verran eräjormaantunut, että jokaisen retken vakiovarustukseen kuuluvat myös puukko, tulitikut ja kevyt avaruushuopa.

Tiedän, että ne ovat suurimmaksi osaksi turhia, mutta en oikein osaa lähteä ilmankaan. Vanhasta tottumuksesta haluan mukaani varusteet, joilla tarvittaessa selvitään yön yli.

Puhelin on tietysti hyvä olla mukana. Sillä saa napsittua kuvia matkan varrelta.

Metsäretken säännöt kuitenkin kieltävät puhelimen esiin ottamisen muuten kuin kuvaamista tai avun soittamista varten.

Sitten vaan kamppeet kantoon ja metsään.


Lapsen kanssa metsään on helppo mennä. Isommatkin reissut hoituvat loppujen lopuksi varsin vähällä vaivalla. Jos vanhempi ei koe metsää omaksi paikakseen, on se pieni lähimetsä kelpo paikka seikkailuun.

Käykää kommentoimassa alle, millainen suhde teidän perheellä on metsään ja metsäretkiin.


Meidän reissuista löydät lisää tarinoita, kuvia ja videoita facebookista ja instagramista.





torstai 14. kesäkuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Tapuli


Aurinkoisena valjennut Torstai-aamu toi mukanaan aimo annoksen jännitystä. Olihan retkikuntamme tänään ensimmäistä kertaa lukijoiden armoilla. Arvonnasta vierailukohteeksi oli valikoitunut Leikkipuisto Tapuli. Aamiaisen jälkeen polkaistiin tutkimusmatka käyntiin ja nokka kohti tuntematonta.

Menomatka sujui varsin leppoisissa merkeissä. Tähystäjäprinsessa seurasi kärrystään tarkasti ohi lipuvia maisemia ja raportoi merkittävimmät havainnot isityypille.

Suurimmat riemunkiljahdukset kirvoittivat ohittamamme, laitumellaan ilakoivat hevoset.

Loppumatkan pujottelimme jalkapallokenttien lomitse. Treeneissään ahkeroivat juniorit saivat tyttäreltäni kunnon kannustukset.

Isityyppikin unohtui hetkeksi seurailemaan pallotaituruutta.Tiukka käskytys kärrystä kuitenkin palautti kuskin arkeen, ei tänne mitään kesälomaa tultu viettämään.

Perille päästyämme, ottikin neiti ohjat käsiinsä. Ensin tarkistettiin, että isityyppi oli lukinnut pyörän kunnolla ja sitten mentiin.


Startti puistoon oli niin räväkkä, ettei hattukaan meinannut pysyä mukana.


Alle kolmessa minuutissa neiti ehti testata ensimmäisen keinun, laskea liukumäestä ja laittaa hiekkaleikit täyteen käyntiin.

Isityypin vielä ihmetellessä uusia maisemia vaati tähystäjäprinsessa jo mukaan leikkiin. Ihailtavan sähäkkä pakkaus tuo tyttäreni.

Tällä kertaa vaipanvaihtokin sujui ilman ylimääräisiä kommelluksia.


Hiekkaleikki keskeytyi, kun silmiin osui aivan uusi leikkiväline. Kiipeilytelineessä oleva hiekka-ämpäri, jonka sai vinssattua ylös, oli kovaa valuuttaa. Työnjako oli selvä; neiti täytti ämpärin ja isityyppi hilasi sen ylös.

Ilmeisesti neiti oli työni jälkeen kuitenkin tyytymätön. Isi sai astua syrjään, kun tyttö näytti, miten se ämpäri kuuluu sinne ylös hinata.

Hiekalla täytetty ämpäri muuten tulee vauhdilla alas, kun päästää ketjusta irti ja juoksee karkuun. Tämänkin tyttö testasi. Onneksi ei ollut ketään alla.


Kato Isi! Kun mä nyt päästän irti ja juoksen, niin tapahtuu kaikkea jännää...


Viime reissulla kohtasimme pieniä ongelmia vaipanvaihdossa. Nyt tuokin homma hoidettiin jo mallikkaasti konkarin ottein. Muistin jopa laittaa roskat roskikseen. Jo siellä leikkipuistossa.

Vaipanvaihdon jälkeen löytyikin yllättäen rauhallinen leikki tuolle pikku pallosalamalle. Katoksen alla pöydällä odottivat piirrustusvälineet.

Pitkän aikaa tyttö jaksoikin keskittyä aina yhtä mieluisaan piirtelyyn. Pitääpä varastaa tämä idea kotiin ja siirtää piirtelyt ulkoilmaan.

Viime reissulla kokeiltiin myös pyöräilyä. Tästä puistosta löytyi tytön suureksi riemuksi pienelle polkijalle juuri sopivan kokoinen kolmipyörä. Voi sitä riemun määrää, kun omin jaloin päästiin liikkeelle.

Pyörävarikon suurimmaksi hitiksi nousivat kuitenkin potkumopot. Eikä mitkä vaan mopedit. Täältä nimittäin löytyi ihka oikean moottoripyörän näköisiä ajokkeja.




Pärinä kuului varmasti naapuripitäjään, kun tyttö päästeli menemään kunnon motoristin ottein.

Mopoista riittikin riemua ja vauhtia pitkäksi aikaa. Lopulta kuitenkin nälkä yllätti pienen motoristin. Niinpä siirryimme tutkimaan eväspussin sisältöä.

Levitimme viltin puiston viihtyisälle nurmialueelle ja heti pussin auettua, saimme seuraksemme paikalla vahtia pitäneen lokin.

Hyvätapainen lintu kuitenkin piti kohteliaan välimatkan meihin,tyttäreni innokkaista kutsuista huolimatta. Tässä vaiheessa kävimme pienen keskustelun siitä, ketkä ovat tervetulleita ruokaseuraan ja ketkä taas eivät.

Tällä puistolla oli tarjota meille vielä lisää hienouksia.


Evästauon päätyttyä tytön pettymys oli suuri, kun lokki ei halunnutkaan leikkikaveria. Itkuhan siitä tuli, kun lintu pyrähti karkuun leikkimään pyrkinyttä taaperoa.

Onneksi puistoa oli vielä tutkimatta. pettymys hälvenikin nopeasti, kun neiti huomasi uusia leikkipaikkoja.

Aivan puiston perältä löytyi vielä kiipelyteline liukumäkineen ja useampi keinu. Virtaa riitti lukemattomiin laskuihin ja tottakai myös isityypin piti kokeilla liukumäkiä.

Koska tyttäreni niin vaati, enhän minä nyt muuten. Enpä! Tämä on yksi parhaita asioita tytön kanssa touhutessa; isityyppi saa luvan kanssa heittäytyä lapseksi jälleen.




Lopulta keinussa alkoi pieni pää nuokkua ja silmät painua kiinni. Eikä ihme, olihan tässä vaiheessa takana jo useampi tunti monenlaista puuhastelua. Aamuhan oli alkanut yhteisellä kävelyllä koirapuistoon jo seitsemän aikaan.

Suuntasimme kulkumme kohti kuljetuskalustoa ja kotia. Ennen lähtöä napattiin vielä hedelmäsosetta, ettei nälkä yllätä kotimatkalla. Se kun yhdessä väsymyksen kanssa harvoin aiheuttaa mitään mukavaa.

Kotimatkaan osui vielä yllättävä, iloinen kohtaaminen. Isityypin syksyllä luotsaama päiväkotiryhmä ja pari tuttua aikuista tulivat meitä vastaan.

Olipa kiva vaihtaa kuulumisia ja ihmetellä, kuinka reippaita, melkein jo koululaisia noista syksyn eskareista on kasvanut.

Puistossa on tarjolla laaja valikoima kesätoimintaa


Takana on taas onnistunut tutkimusmatka. Leikkipuisto Tapuli tarjoaa paljon tekemistä kesäpäivien ratoksi.

Erityisen hienoa oli huomata, että kesätoimintaan on todella panostettu. Tänäänkin henkilökunta ryhtyi pitämään ohjattua "kaupunki kuuluu kaikille" tehtävärataa
.


Tätä liukumäkeä pääsi isityyppikin testaamaan.


Henkilökunta oli muutenkin mukavan aktiivista. Kävijöiden kuulumisia käytiin kyselemässä ja toiminnasta kerrottiin kattavasti.

Tällaisessa puistossa on ilo vierailla jopa tällaisen eräjorman, jolle urbaani retkeily on hivenen outoa.

Isivuosi suosittelee lämmöllä Leikkipuisto Tapulia. Täältä löytyy uima-altaitakin kaksin kappalein, vaikka tänään niitä ei vielä ollut täytetty. Tulemmekin varmasti testaamaan nuo altaat tulevaisuudessa.

Ei tämä lukijoiden armoille heittäytyminen ollutkaan ollenkaan paha rasti. Päinvastoin, ilman teitä olisi tämäkin hieno paikka saattanut jäädä kokonaan löytämättä.

Sunnuntaina arvotaan meidän ensi viikon kohteemme. Käykää jättämässä omat ehdotuksenne kommentteihin, niin saadaan yhteinen seikkailujen kesä jatkumaan pitkälle syksyyn.


Olethan jo käynyt tutustumassa Isivuoteen myös Facebookissa ja Instagramissa? Jos et, niin nyt kipin kapin tutustumaan, tykkäämään ja jakamaan.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Lukijat valitsevat meille seuraavat kohteet.


Kesän suuri tutkimusmatka on saanut loistavan startin. Huikeita puistoja on nähty ja hauskoja leikkejä riittänyt. Pääkaupunkiseutu on täynnä upeita puistoja ja leikkipaikkoja. Niistä kaikista me emme edes tiedä. Niinpä te lukijat pääsette nyt mukaan.

Kunnon tutkimusmatkaan kuuluu suunta kohti suurta tuntematonta. Niinpä aiomme lähteä kohteisiin, joiden olemassaolosta emme välttämättä vielä tiedä. Aivan kuten Kolumbus aikoinaan kohti uutta manteretta.

Niinpä pyydämme nyt apua teiltä, hyvät lukijat. Kerro meille, mihin puistoon haluaisit meidän tekevän retken. Ehkä juuri teidän suosikkipuisto pääsee meidän seuraavan seikkailun kohteeksi.

Aikaa meillä on koko kesä ja vielä pitkälle alkusyksyyn. Vähintään kerran viikossa isityyppi polkaisee kuvassa näkyvän kaluston kohti uutta, tuntematonta leikkipaikkaa. Ja teidän ehdotuksenne määräävät kohteet.

Millään en voi luvata, että jokaisessa ehdotetussa kohteessa ehdimme käydä. Joka Sunnuntai-ilta kello 21.30 suoritetaan arvonta, jossa valitsemme suunnan tulevan viikon seikkailulle. Tuohon mennessä jätetyt ehdotukset ovat mukana arvonnassa. Reissut tietysti raportoidaan tänne blogiin.

Ihan huippujuttu on, jos pääset liittymään seuraamme, kun tutustumme ehdottamaasi puistoon. Siitä saat vaikka hauskan postauksen omaan blogiisi. Ja olet tervetullut mukaan, vaikkei juuri sinun suosikkisi arvonnassa voittaisikaan.

Sitten hommiin lukijat, ensimmäinen kohde valitaan jo ylihuomenna.


Kommenttikenttään voit jättää oman ehdotuksesi. Kaikki ehdotukset ovat mukana tulevissa arvonnoissa. Vieraillut puistot luonnollisesti jäävät pois uusista arvonnoista.

Ei muuta kuin kommentoimaan. Tähystäjäprinsessa odottaa jo malttamattomana pääsyä testaamaan uusia, kivoja leikkipaikkoja.
 

Mihin kivaan puistoon neiti pääsee isityypin kanssa seuraavaksi?


Tästä tulee huikea kesä!

Tässä vielä puistot, joissa olemme jo käyneet.



Voit jättää ehdotuksesi myös facebookissa tai instagramissa. Tuolla myös kerrotaan tulevan viikon seikkailun suunta, heti arvonnan jälkeen. Tervetuloa mukaan seikkailuun!



torstai 7. kesäkuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Kurranummi.



Tuulinen tiistai-aamu houkutteli ryhmämme laajentamaan reviiriään. Niinpä isityyppi polkaisi uskollisen sotaratsun kohti Helsingin rajaa. Kohteemme oli Tapanilassa majaileva leikkipuisto Kurranummi.

Jo ennen kuutta heräillyt tähystäjäprinsessa nukkui tyytyväisenä koko menomatkan. Perillä neiti räväytti silmät auki, valmiina toimintaan.

Maisemaa hallitseva suuri liukumäki herätti heti tytön huomion. Tuosta vauhtihirmusta Kurranummi onkin helppo tunnistaa.

Turvallisuussyistä ohjasin kulkumme kuitenkin leikkipaikalle. Täällä riittikin puuhaa. Keinuja, karuselleja, kiipeilyteline, hiekkalaatikko ja vaikka mitä.

En tiedä oliko tyttäreni vielä uninen vai iskikö akuutti runsaudenpula. Vastoin tapojaan neiti empi pitkän tovin ennen liikkeellelähtöä.

Tunnustelevin askelin suoritettuun etenemiseen  oli myös luonnollinen syy. Tukeva aamiainen oli päätynyt kiertokulkunsa päätepisteeseen, vaippaan.

Näin hulppeissa maisemissa kelpasi leikkiä. Puiston palvelut olivat erittäin kattavat.

Kurranummi on ihka oikea leikkipuisto, asiakkaita palvelevine sisätiloineen. Hoitalaukku kantoon ja vessaa kohti.

Oli melko luksusta suorittaa vaipanvaihto sisätiloissa. Ja myös täysin vierasta tällaiselle pahasti eräjormaantuneelle hepulle.

Vaihdosta selvittiin, jopa loisteliaasti. Siitä, miten tapojeni orjana säästin henkilökunnan työtaakkaa kerron myöhemmin.

Vaipanvaihdon jälkeen löytyi tuttu vaihde operointiin; täysillä eteenpäin!


Leikkipaikkaa lähdettiin nyt valloittamaan voittajan ottein. Meno muistutti pyörremyrskyä, josta jokainen leikkiväline sai oman osansa.

Tyttö kirmasi täyttä päätä välineeltä toiselle. Kutakin vempelettä kokeiltiin puoli minuuttia, kunnes oli aika siirtyä eteenpäin. Tätä menoa jatkui, kunnes tuli jano.

Juomisesta vaan ei tahtonut tulla yhtään mitään, kun pieni pää pyöri hurjaa vauhtia. Aivan liian paljon kaikkea jännää ympärillä.

Kaksi suosikkia samassa kuvassa. Tandem-mallin keinuheppa ja pyörät.

Meno rauhoittui vasta keinuheppaan. Eikä mihin vaan puiseen kaakkiin, vaan tandem-malliin. Sellaiseen, missä keinujat istuvat vastakkain. Keinukaverin puute ei tytärtäni haitannut.

Isityyppi loi jo valmiiksi anteeksipyytäviä katseita henkilökunnan suuntaan. Ei kai me ainoita olla, jotka vahingossa rikkovat jotakin? Heppa oli kuitenkin ilmeisen tukevaa tekoa, eikä romuttunut vauhtihirmun käsittelyssä.

Neidin mielestä tämä oli selvä haaste panosten korottamiseen. ISII! Kajahti vaativasti ja tomera kädenviittaus vaati minut mukaan kiikkumaan.

Kun isi oli saatu leikkiin mukaan, olikin aika jatkaa tutkimuksia taisteluparina.


Näin tyttäreni hoiti näppärästi puolustusvoimilta tänäkin vuonna unohtuneen ylennyksen. Pyöräkuski sai hetkessä operaattorin statuksen ja pääsi mukaan tositoimiin.

Mihinkään välineeseen ei enää menty ilman meikäläistä. Ja mikäs siinä, kyllä kunnon leikkipuisto-operaatio aina tylsän aikuisten maailman voittaa.

Kauaa en ehtinyt uudesta arvostani nauttia. Kun tytön silmiin osui poljettava karuselli, palasin hetkessä alkuperäiseen asemaani. Tämä oli siis niitä karuselleja, joissa joka toisella paikalla on polkimet vauhdin ottamista varten.




Näppärä keksintö sinänsä, laiskimmatkin aikuiset välttyvät vaivannäöltä, kun lapset voivat itse ottaa vauhtia. Yrityksistä huolimatta tyttäreni jalat eivät yltäneet polkimille, niinpä isityyppi pääsi hommiin.

Aikamme pyörittyämme,oli aika suunnata evästauolle. Kurranummi on kuitenkin niin hyvinvarusteltu puisto, ettei tyttö malttanut eväitään syödä.

Välipalan keskeytti  henkilökunnan esiinnostamat pienet potkulaudat ja pyörät.

Näille ajokeille löytyy myös ihan ikioma, asfalttipäällysteinen ajorata. Arvaatte varmaan, minne tyttäreni halusi mennä. Minun hommakseni jäi pakata koskemattomat eväät takaisin reppuun.

Tyttö oli nimittäin päättänyt oppia pyöräilemään


Uudet ajokit olivat nyt testausvuorossa. Sinnikkästä yrittämistä ei hillinnyt edes se, että kaikki kolmipyörät olivat pienelle neidille liian suuria. Ihailtavan uutterasti tyttö yritti asetella jalkojaan polkimille ja päästä eteenpäin.

Ja voi sitä onnistumisen riemua, kun isityypin avustuksella pyörä lähti liikkeelle. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta tuo pieni sisupussi sai kuin saikin ajokkinsa omin jaloin etenemään. Taas valloitettiin suuri pala maailmaa.

Kun valloitusten makuun oli päästy, niin pitihän se iso liukumäki testata. Turvallisuussyistä päätin, että tyttö laskee minun sylissäni. Niinpä nappasin mäen huipulla tytön syliin ja sitten mentiin. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Lukemattomia kertoja.

Niin se pyörä vaan lähti liikkeelle, kun tarpeeksi kauan yritti.

Tarkkaa kirjaa en laskuistamme ehtinyt pitämään, mutta arvioin niitä olleen noin viisikymmentä. Ja yksi lasku yksin. Vatsallaan liukumäkeä reunustavaa tekonurmea pitkin. Kyllä, vahvasti näyttää tyttö tulleen isäänsä.

Lopulta oli aika suunnata kulku kotia kohti. Monta huimaa kokemusta rikkaampana. Tulomatkalla nukkunut pieni prinsessa olikin kotimatkalla virtaa täynnä.

Koko matka isityypille raportoitiin ohi lipuvia maisemia. Suureen ääneen. Niin suuren, että soittokello pyörässä jäi tarpeettomaksi.



Kurranummi on todella hieno leikkipuisto. Kaikki paikat ovat hyvässä kunnossa ja siistit. tekemistä löytyy perheen pienimmistä aina koululaisiin asti.

Mikä parasta, puiston henkilökunta oli avointa ja avuliasta. Oli ilo nähdä oransseihin liiveihin sonnustautuneet ohjaajat aktiivisesti mukana toiminnassa.

Isivuosi antaa tälle puistolle ison suosituksen. Me tulemme tänne takuulla uudestaan. Ensi kerralla ajoitan tulomme niin, että pääsemme myös nauttimaan helsingin tarjoamasta kesäedusta, ilmaisesta puistoruokailusta.

Ehkä ensi kerralla se vaipanvaihtokin onnistuu ilman turhia kommelluksia.


Niin, siitä vaipanvaihdosta. Itse operaatio sujui hienosti, olihan käytössämme hulppeat sisätilat.

Reppua kotona purkaessani, odotti yllätys. Tutun rutiinin mukaan kaivoin roskapussin repusta ja lajittelin jätteet. Vaippoineen ja kosteuspyyhkeineen. Vasta tässä vaiheessa välähti.

Puiston vessassa oli hieno hoitopöytä ja vesihana pesua varten. Oletettavasti myös vaipparoskis olisi ollut käytössä.

Tämä puisto oli hieno. Tulemme takuulla uudestaan.

Tutun rutiinin mukaan vaihdoin vaipan pyyhkeen päällä, omiin pesuvarusteisiin turvautuen. Ja tietysti pakkasin roskat reppuun, niinhän metsässä tehdään.

No, me sentään mentiin sinne vessaan vaihtamaan se vaippa.




sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Merry Middle Aged Boxers




Kun joukko keski-ikäisiä miehiä ja parivuotias tyttö kokoontuvat lauantai-aamuna nyrkkeilysalille, on käsillä jotain suurta. Vastaavasti kyse voi olla myös vakavasta mielenterveyden ongelmasta. Kaikkea tätä ja paljon enemmänkin on Merry Middle Aged Boxers

Tämän ryhmän treeneihin tullaan pitkien lentojen uuvuttamana. Huono työviikko ei poistuessa enää paina. Pienessä krapulassakin on tultu treeneihin. Yksikään kilpanyrkkeilijä ei sitoudu treeneihinsä niinkuin nämä keski-ikäiset perheenisät. Ja kaiken keskellä häärii tyttäreni, vaaleanpunaisessa kesämekossaan.

Taustoiltaan ryhmä on todella kirjava. Yksi työskentelee pankkiirina zürichissa, toinen on hoitovapaalla rentoileva päiväkodinsetä. Ja kaikkea siltä väliltä. Myös nyrkkeilytaustat ovat varsin erilaiset. Yksi on uhrannut lajille koko elämänsä ja toisessa ääripäässä on aikuisiällä löydetty kuntonyrkkeily.

Kansalaisuuksien kirjoakin löytyy. Suomi, Saksa ja Belgia näin aluksi. Keskustelut käydään varsin kirjavalla kielivarannolla. Yleiset asiat englanniksi ja yksityiskeskustelut kulloinkin sopivimmalla kielellä. Eikä me ikääntyvät isityypit ihan kivikaudelta olla, meillä on jopa oma whatsapp ryhmä.

Pienen, mutta innokkaan ryhmämme kotisalina toimii Helsingissä, Malmilla sijaitseva Combat Society. Tämän salin lajivalikoimasta löytyy nyrkkeilyn lisäksi  esimerkiksi brasilialaista jujutsua, vapaaottelua ja aikidoa. Junioritoimintaa on paljon ja perheen pienimmille on oma Budopeukaloiset - ryhmänsä.

Keskustelujen aiheet elävät omaa elämäänsä. Autoista ja jalkapallosta väitellään hyvässä hengessä. Perheasioita ja lasten kuulumisia käydään läpi, ovathan kaikki jäsenet perheelleen omistautuneita isukkeja. Ja tietysti analysoidaan tätä valitsemaamme huikean hienoa lajia.

Isyys ja keski-ikäisyys ovat yhdistävät tekijät. Isyyden kautta koko homma oikeastaan sai alkunsa. Kerroin vanhalle treenikaverille yhteisistä treeneistä tyttäreni kanssa. Kaveri kysyi, saako liittyä joukkoon. Sitten mukaan pölähti hänen ystävänsä ja lapsen luokkakaverin isä. Meille kaikille nämä treenit ovat yksi viikon kohokohta.

Oma roolini on toimia jumppaamisen ohella ryhmän valmentajana. Suunnittelen treenit etukäteen ja eräkellon pirinöiden välissä ohjeistan muille, mitä seuraavaksi tehdään. Tässä ryhmässä valmentaja ei seisoskele kehän laidalla vaan hikoilee muiden mukana.

Edes kipeytynyt akillesjänteeni ei pitänyt minua poissa näistä treeneistä


Niinpä lauantai-aamuna saavuimme tytön kanssa pelipaikoille normaalisti. En voinut itse treenata, mutta valmentaminen onnistui mainiosti. Kuten armeijassa opetetaan; omaa yksikköä ei hylätä, ei koskaan. Treeneistä poisjäänti ei ollut vaihtoehto, muu ryhmä kaipasi vakioannostaan nyrkkeilyä.

Suunnittelin treenit ja kaikkien saavuttua oli aika aloittaa. Oma olo oli vahintäänkin outo, kun treenaamisen sijaan tyydyin antamaan ohjeita ja ottamaan aikaa. Jopa tyttäreni oli silminnähden hämmentynyt isityypin seisoskelusta.


Pieni päävalmentaja nauttii näistä lauantai-aamuista



Tuo pienen neidin hämmennys kertoo paljon ryhmän hengestä. Tyttö on ollut mukanani lukemattomia kertoja, kun vedän treenejä muille. Asetelman pitäisi siis olla tuttu. Mutta kun lauantaisin isityypin kuuluu treenata! Tässä ryhmässä kukaan ei ole auktoriteetti muiden yläpuolella. Kaikki ovat täsmälleen samalla viivalla.

Kun vauhtiin päästiin, sai valmentajapersoonani otteen touhusta. Keskityin omaan rooliini aivan yhtä suurella intensiteetillä kuin muut iskuihinsa. Saatoinpa salaa varovasti varjonyrkkeilläkin ja seuraavaa tekniikkaa näyttäessäni touhu lipesi jo puhtaan treenin puolelle. Kipeä nilkka kuitenkin muistutti nopeasti kuolevaisuudesta ja tyydyin osaani.


Kaipasin mukaan treeneemaan, mutta valmentaminenkin on ihan mukavaa puuhaa. Lopulta vain valmentajana mukana olo oli paljon parempi vaihtoehto kuin kokonaan pois jääminen. Sitä paitsi, salin avaimet ovat minulla, joten minun jäädessä pois ei kukaan jumppaa. Se olisi ollut väärin muuta ryhmää kohtaan, joten menin paikalle, tietenkin. 

Mikä tässä ryhmässä sitten on niin koukuttavaa?


Suurin addiktoija on tietysti nyrkkeily. Vaikka lähestyminen lajiin on hyvin erilainen, yhdistää meitä kaikkia kiinnostus tuota hienoa lajia kohtaan. Vain hanskoja käsiinsä kokeilleet ymmärtävät, ettei mikään vedä vertoja kunnon bokrailutreenille.

Ja onhan tämä pieni ryhmämme jotain aivan uniikkia. Keski-ikäiset miehet mättämässä säkkiä ja hyppimässä narua pienen tytön hihkuessa joukossa. Ei tällaista ole missään, ei lähellekään. Juuri siksi tämä on niin kova juttu.

Meillä ei ole vyöarvoja eikä muutakaan hierarkiaa. Jokainen treenaa omien kykyjensä mukaan. Samalla treenikaverit ympärillä luovat tsemppihengen, joka pistää yrittämään vielä hitusen kovempaa. Vielä yksi erä jätkät!

Miksi ihmeessä tyttäreni on sitten mukana? Ihan siksi, että nyrkkeily on meidän juttu. Viikonloppuaamut ovat jo pitkään olleet pyhitetty näille salireissuille. Neidistä on tullut erottamaton osa tätä porukkaa. Treeneihin tullessa tietysti moikataan ja vaihdetaan kuulumiset, lopussa heitetään yläfemmat.

Näissä treeneissä pääsee haastamaan itsensä. Jokainen treeni vie tavalla tai toisella äärirajoille. Aina on tarjolla uusia oivalluksia omasta tekemisestä ja nyrkkeilystä ylipäätään.

Siinä sivussa saamme me isät nauttia kunnon äijäilystä ja ehdimme vieläpä vaihtaa kuulumiset. Näiden treenien myötä on tämäkin blogi noussut pienimuotoiseksi ilmiöksi kansainvälisissä pankkipiireissä, ilman hakukoneoptimointia.

Nyrkkeilyvuosinani ehdin nähdä yhtä ja toista lajista ja sen liepeiltä, mutta Merry Middle Aged Boxers on aivan oma ilmiönsä. Jotain yhtä hienoa, kuin legendaarinen Fight Club. First rule is: you don't talk about fight club.

Jos kuitenkin kiinnostuit, niin allekirjoittanut voi raottaa salaisuuksien verhoa. Mikäli haluat mukaan heilumaan, niin lähetä sähköpostia, olet tervetullut jumpalle. Pääsyvaatimuksia ei liiemmälti ole, riittää kun täytät postauksen otsikon vaatimukset.


Tämän blogin kasvu perustuu täysin teihin lukijat. Jos artikkeli oli mielestäsi kiinnostava, jaa sitä toki eteenpäin. Olen kiitollinen kaikesta aktiivisuudesta. Ja ehkä tavataan treeneissä.





tiistai 29. toukokuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Lähdepuisto. Bonuksena puistotreeni



Sunnuntaiaamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Niinpä isityypin oli aika valjastaa uskollinen sotaratsu kärryn eteen. Tyttö kärryyn ja matkaan. Uudet puistot ja leikkipaikat odottivat valloittajiansa.

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Vantaalla, Vaaralassa sijaitseva lähdepuisto. Kamat kasaan, kypärät päähän ja seikkailu oli valmis alkamaan.

Menomatka poljettiin muutaman ylimääräisen lenkin kautta. Kesän suurin seikkailu, pyöräretki mummolaan odottaa. Treeniä moiseen rypistykseen tarvitaan.

Tyttöä eivät lisäkilometrit häirinneet, päinvastoin. Neiti nautti uusista maisemista ja vauhdin hurmasta. Pyöräily on kivaa, yhteistä puuhaa.

Loppumatkan saimme vielä nautiskella metsätietä pitkin. Pelkkä menomatka takasi jo onnistuneen reissun.

Perillä meitä odotti pieni, mutta hyvinvarusteltu leikkipaikka


Ensimmäinen ilonaihe löytyi jo portin ulkopuolelta. Kunnolliset pyörätelineet, joihin menopeli oli helppo lukita.

Itse puistossa oli pienellä alueella laaja valikoima leikkivälineitä. Jopa puumaja oli valmiina innokkaiden leikkijöiden temmellykseen.

Kiipeilytelineitäkin löytyi kaksin kappalein. Isommille ja pienemmille omansa. Isommassa kiipeilytelineessä aikuinenkin saa haastetta ja hien pintaan. Tottakai isityyppi kokeili sitä.

Tämä teline tarjoaa aikuisellekin haastetta ja oivan mahdollisuuden kuntoiluun.

Tyttäreni säntäsi tuttuun tapaan suoraan hiekkalaatikolle. Hiekkakakkuja alkoi syntyä hurjalla vauhdilla. Evästaukokin siirtyi alkuinnostuksen jaloissa tuonnemmaksi.

Kun tyttö keskittyi hiekkakakkuihin teki isi reippaan jumpan. Postauksen lopusta löytyykin ohjeet sähäkkään kuntoiluhetkeen.

Tyttäreni tykkää kovasti sporttailla isin kanssa. Niinpä nytkin hiekkaleikit keskeytyivät ja neiti ryhtyi myös jumppaamaan. Ja kivaa oli, molemmilla.

Treenin jälkeen pitää huolehtia nesteytyksestä ja ravinnosta. Palautumista ajatellen siis siirryimme tutkimaan eväspussien sisältöä.

Evästauon jälkeen hyökkäyksen kohteeksi valikoituivat keinut


Erityisen suurta riemua herättivät puiston kaksi korikeinua. Tyttö kokeili kaikki mahdolliset tavat moisessa härvelissä kiikkumiseen. Keinuun ja siitä pois tietysti kiivettiin lukemattomia kertoja.

Kun kiipeämisen makuun oli päästy, kirmasi hurjapäinen prinsessa kiipeilytelineeseen. Pienempi teline tarjosikin riemua ja ihmeteltävää.

Reippaana kohti uusia haasteita. Suuria elämyksiä pienelle neidille.

Erityisen hauskaksi osoittautui taso, joka keinui köysien varassa. Sopivasti haastetta ja aimo annos jännitystä. Kun hurja este oli ensimmäisen kerran ylitetty, huokui tyttö onnistumisen riemua.

Aikuisen silmin kyse oli melko vähäpätöisestä jutusta. Mutta taaperon mielessä taas oli valloitettu puoli valtakuntaa. Inostus ja ilo olivatkin sen mukaisia.

Hiekkalaatikon lumovoima taaperoihin on vahva. Niinpä pienet askeleet lähtivät vetämään lopulta takaisin siihen suuntaan. Mutta matkalle osui lisää keinuja.

Keinuhevonen on tuttu juttu. Mutta keinukissa onkin jotain ihan muuta. Oi oi oi! Tuumasi tyttäreni ja kipusi kyytiin. Isityyppi mietti, kuinka suuria summia noiden keinujen jouset maksavat. Katkeamisvaara oli tässä kyydissä ilmeinen.

Kisukeinu joutui koville tämän prinsessan käsittelyssä.

Lopuksi vielä nopea pyrähdys hiekkalaatikolle. Kovin montaa kakkua ei ehditty tehdä, sillä tärkeämmät asiat odottivat. Näille reissuille on meille jo kehittynyt tapa käydä ostamassa jätskit.

Niinpä pakkailimme tavarat ja suuntasimme lähimpään jätskipaikkaan. Se löytyikin helposti, sillä aivan puiston läheltä löytyy sekä kauppa, että McDonalds.

Pykälää fiininpään jätskituokioon löytyy mahdollisuus noin kilometrin päässä sijaitsevasta Fazerin kahvilasta. Viikonloppuaamuisin on tarjolla myös brunssi. Isivuosi suosittelee lämpimästi vierailua kuulun karamellitehtaan kahvikeitaassa. Etenkin, kun peikot eivät pääse sinne tuhmuuksiaan tekemään.

Lähdepuisto on oikea leikkikeidas lähes metsän keskellä


Autolla paikalle saapuvien haasteena onkin parkkipaikan löytäminen. Samoin julkisen liikenteen käyttäjät joutuvat varautumaan pieneen kävelymatkaan.

Aivan puiston vierestä on pääsy pitkälle kuntoradalle. Pyörällä paikalle saapuvat voivatkin nauttia sekä kuntoilusta, että leikkihetkistä hienoissa maisemissa.

Näissä metsäisissä maisemissa kelpaa leikkiä ja nauttia kesästä.
Tämä puisto tarjoaa kaikki edellytykset koko perheen seikkailuretkelle. Täällä saa helposti vierähtämään koko päivän. Jos perinteinen puistoilu alkaa kyllästyttää, on reissu helppo laajentaa metsäretkeksi tai yhteiseksi lenkkireissuksi.

Lähdepuisto nousikin tähänastisista puistoista suosikiksimme. Pienestä koosta huolimatta touhua riittäisi helposti koko päiväksi. Lisäksi lähimaastot tarjoavat nähtävää ja koettavaa.

Isivuoden treeni leikkipuistossa


Leikkipuistot tarjoavat meille aikuisille oivan tilaisuuden kuntoiluun. Ei tarvitse kuin hylätä se perinteinen penkillä istuminen ja alkaa hommiin.

Lasten leikkien seurailu ja valvonta onnistuu mainiosti jumppailun lomassa. Ainakin meillä, pieni neiti liittyy mielellään mukaan treeneihin. Tälläkin kertaa isityypin kyykyt saivat lisäpainon syliin kivunneesta prinsessasta.

Sitten mentiin. Kaikkia liikkeitä tehdään minuutin ajan ja liikkeestä toiseen siirrytään ilman taukoa.

  1. Penkillenousu, joko penkille tai vaikka hiekkalaatikon reunalle.
  2. Etunojapunnerrus. Liikettä voi keventää laittamalla kädet sopivalle korokkeelle, esimerkiksi sen penkin reunalle
  3. Askelkyykky
  4. Haara-perushyppy
  5. Lankku. Halutessaan voi laittaa vaikka pyyhkeen käsivarsien alle pehmikkeeksi
  6. Askelkyykky sivulle
  7. Leuanveto. Kyllä vaan, kiipeilytelineestä on iloa aikuisellekin. Vaihtoehtoisesti voi myös roikkua niin pitkään, kuin jaksaa.
  8. Paikallaan juoksu. Viimeistään tässä vaiheessa lapset innostuvat aikuisten mukaan.

Siinä se. Helppoa ja tehokasta. Jos tuntuu liian kevyeltä, niin sitten vaan alusta uudestaan.

Mikä parasta, urheilu lasten kanssa on myös tosi hauskaa. Puistossa aikuisellakin on lupa hassutella, joten arimpienkaan ei tarvitse murehtia sitä, näyttääkö hölmöltä.

Antoisia jumppahetkiä!




Muistithan, että meidän seikkailuja voit seurata myös facebookissa ja instagramissa.

Blogini kasvu perustuu täysin teihin lukijoihin. Olen kiitollinen, jos jaat tätä tai muita sinua kiinnostavia artikkeleita ystävillesi.