Paljon onnea Tähystäjäprinsessa

Viime viikon torstai oli suuren juhlan päivä. Tähystäjäprinsessa täytti 3 vuotta ja juhlan kunniaksi oli tietenkin tiedossa kunnon seikkailut. Tie vei meidät Korkeasaareen. Isityypin päässä heräsi taas monenmoisia pohdintoja tällä reissulla.

Juhlan tuntua oli ilmassa jo keskiviikkona, kun Isityyppi poimi neidin päiväkodista kyytiin jo hyvissä ajoin ja aloitimme synttärit minilomalla.

Päiväkodista mukaan lähti iloinen neiti, mukana päiväkodin väen hieno kortti. Toki kaverit lauloivat onnittelulaulut, kolmella kielellä ja Tähystäjäprinsessa sai tarjoilla herkut kavereilleen.

Kotona odottivat sitten lahjat. Mummon ja papan hankkimat reppu ja ikioma onki saivat seurakseen potkulaudan ja neidin ihastelemat, vaaleanpunaiset reisitaskuhousut.

Kun seikkailuvarusteet oli nyt päivitetty olikin aika suunnata ulos. Potkulauta sopi mainiosti vauhdikkaalle neidille, vaikka tuon menon katselu kylmäsikin hetkittäin Isityypin sydäntä.

Torstaina oli edessä hieno, koko päivän kestänyt retki Korkeasaareen.

Reissujännitys oli aistittavissa jo aamiaisella ja reppua pakattiin suurella huolellisuudella. Junamatkaa säesti hyväntuulinen höpöttely ja loputtomien kysymysten tulva.

Mustikkamaan silta ylitettiin reippain askelin ja oli aika suunnata kohti Tähystäjäprinsessalle niin rakkaita eläimiä.

Nähtävää ja tehtävää riitti helposti yhden päivän tarpeisiin ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Päivä hujahti tuossa tuokiossa yhteisestä touhuilusta nauttien. Isityyppi seurasi ihaillen ja suurella rakkaudella pienen prinsessan kykyä nauttia joka hetkestä juuri nyt, juuri tässä.

Suurimmaksi suosikiksi lopulta neidille tuntui jäävän saukko, jonka iloista pulikointia käytiin useampaan otteeseen ihailemassa pitkät tovit.

Ystävät ovat neidille tärkeitä, erityisesti tämä, lähes isosisko.

Myös aina sympaattiset mangustit saivat aikaan iloista kikattelua ja porot saivat asiaankuuluvat tervehdykset.

Lopulta reissun kruunasi pääsy katsomaan leijonien ruokintaa ja tästä puhuttiinkin moneen otteeseen vielä seuraavana päivänäkin.

Urheasti väsynyt synttärisankari jaksoi pitkän kotimatkan ja jäipä energiaa vielä toviksi leikkeihin kotiin saavuttuamme.

Onnellista, pientä neitiä katsoessaan totesi Isityyppikin päivän olleen onnistunut, hienoja yhteisiä hetkiä ja muistoja kertyi taas roppakaupalla.

Aikuisille suunnattuja juhlia en näille synttäreille järjestänyt

Nämä olivat tyttäreni juhlat, eivät veruke aikuisille kokoontua kahvittelemaan ja seurustelemaan. Minä halusin tyttäreni näiden juhlien keskiöön, pyrin järjestämään juhlat tyttäreni ehdoilla.

Itselleni on aina ollut vierasta se, että lapsen synttärit ovat aikuisten kokoontuminen. Ymmärrän toki kummien, mummien, setien ja tätien halun juhlistaa lasta, mutta minulle tuo tapakulttuuri on vierasta.

Aina ei tarvita paljon rahaa ja tavaraa, tämä kivikokoelma riittää mainiosti.

Lahjatkaan eivät mielestäni ole se oleellisin osa, vaikka lapsen toiveita kuullen lahjoja hankittiinkin. Minulle lapsen synttäreissä tärkeää on ihan muu. Suurin lahja jonka voin lapselleni antaa, on yhteinen aika ja muistot.

Puhelimen räveltäminen tai aikuisten väliset keskustelut eivät olleet tällä matkalla pääosassa. Tärkeintä oli eläytyä ja heittäytyä mukaan tytön vilpittömään riemuun ja uteliaisuuteen, olla läsnä, vastata loputtomiin kysymyksiin ja ihmetellä yhdessä.

Minä en ole erityisen varakas, eikä minulla ole ihmeellisiä erikoistaitoja. Isänä voin antaa sitä, minkä parhaiten osaan; aikaani ja täydelistä läsnäoloani. Uskon, että nämä kaksi ovat lapselle tärkeämpiä kuin mikään maailman mammona.

Leikkiä ja seikkailua lähimetsän lumoissa

Me Tähystäjäprinsessan kanssa olemme onnekkaita, meillä on ikioma pihametsä. Eihän tuo metsä suuren suuri ole, oikeastaan muutama hassu puu ja jokunen iso kivi. Meille se on kuitenkin loputtomien seikkailuiden näyttämö.

Viime päivät retkeilystä innostunut neiti on viettänyt erilaisia nuotioita viritellen. Ei hätää, tulitikut pysyvät Isityypin valvonnassa ja tulet tehdään vain asianmukaisille paikoille.

Kuivaharjoitteluna toistoja kynsitulien sytyttämisestä on kuitenkin kertynyt jo mittava määrä. Pakko myöntää, katson ihaillen miten jakamani oppi tästä jalosta taidosta on imeytynyt muistiin.

Hienosti neiti osaa jo koota sopivat pikkuoksat ja sytykkeet, miettiä sopivan paikan ja asetella tarvittavat välineet paikoilleen. Tuosta neidistä kasvaa vielä kunnon eränkävijä.

Tällä hetkellä pihametsä on noiden taitojen oiva harjoitusmaasto

Luonnollisesti Tähystäjäprinsessan lempipaikka on metsää hallitseva suuri kivi. Sieltä näkee kauas ja tasainen kivi tarjoaa mainion leikkipaikan. Monet nuotiot onkin tuonne kiven harjalle jo rakenneltu.

Tuon kiven päällä ei ole kiire mihinkään, kaikessa rauhassa neidin kanssa istuskelemme ja touhuilemme luonnonrauhasta nauttien ja maailman ihmeitä pohdiskellen.

Pieni pihametsä on meidän aarreaittamme. Nähtävää ja ihmeteltävää löytyy, leikki on käynnissä jo eteisessä kenkiä laittaessa.

Nuotio syntymässä Isityypin esimerkkiä seuraten.

Lähimetsään mahtuu myös vauhtia.

Pienen neidin tutkimisen riemua.

Onpa tuossa metsässä nähty lohikäärmeitä ja dinosauruksiakin. Muurahaisille muistetaan kerätä ruokaa ja hämähäkkejä opastetaan pesäkolojen etsimisessä ja muissa retkeilyn perustaidoissa.

Olemme me läheisellä nuotiopaikalla paistelleet makkaratkin Tähystäjäprinsessan ihan itse metsästä keräämillä puilla.

Lapselle voi järjestää elämyksiä vähällä vaivalla

Eihän tuo pihametsä aikuiselle eräretkiä tarjoa, mutta taaperoikäiselle lapselle se on suuri seikkailu. Aivan kuten mikä vaan pienikin lähimetsikkö.

Kun rohkeasti heittäytyy lapsen leikkiin ja tutkimiseen mukaan, saa aikuinenkin seikkailun. Ja leikkien varjolla voi mainiosti opettaa eräilyn perustaitoja, kuten tulentekoa ja leiriytymistä.

Niin, sopivia telttapaikkoja on jo yhdessä mittailtu ja makuupussien ja -alustojen kunto tarkistettu. Kyllähän nyt omassa pihametsässä yöpyä pitää.

Onpa isityyppi jo käynyt neidin kanssa läpi myös erilaisten hätämajoitteiden tekoa ja tässäkin näyttää oppi menevän vauhdilla perille.

Voiko selviytymistaitojen harjoittelemiseen parempaa paikkaa ollakaan kuin oman kotipihan tarjoama, ihka oikea metsä?

Tuon pihametsän viesti meille aikuisille on selkeä; merta edemmäs ei kannata mennä kalaan. Ne isoimmat ja arvoikkaimmat asiat ovat usein juuri siinä, aivan nenän edessä.

Paras hetki lapsen kanssa seikkailuun on aivan yhtä selkeä. Se hetki on tässä, juuri nyt.

Sairastupaa ja Isityypin oivalluksia

Kuluneen viikon Tähystäjäprinsessa on viettänyt sairastuvalla. Lauantaina alkanut vatsatauti jylläsi kolme päivää ja loppuviikko kului toipuessa. Isityypin vastuulle jäi pyörittää sairastupaa ja hoitaa neitiä parhaansa mukaan.

Tauti veti tytön aivan naatiksi ja muutama päivä kuluikin vain makoillessa, kun voimat eivät riittäneet oikein mihinkään.

Nestetankkaus, perunalastut ja jäätelö tekivät lopulta tehtävänsä ja perjantai-aamuun herättiin jo virkeänä ja hyvävoimaisena. Kävimme leikkipuistossa ja neiti oli jo positiivista energiaa täynnä.

Isityypin mielikin oli kevyt ja positiivinen. Tähystäjäprinsessan voinnista ei enää tarvinnut kantaa huolta ja saatoin heittäytyä mukaan leikkiin.

Kaltaiselleni pehmoisille sairastavan, uupuneen ja silminnähden huonovointisen neidin hoitaminen on rankkaa puuhaa. Ehdottomasti raskainta on se avuttomuuden ja voimattomuuden tunne, jota kannan suuren huolen lisäksi.

Nyt mieli on taas hyvä. Tyttö on toipunut ja isityyppi voi huokaista helpotuksesta. Nyt onkin hyvä aika miettiä, mitä kulunut viikko opetti.

Sairastumisesta huolimatta nautimme lopulta yhteisestä minilomasta

Emme toki tehneet mitään ihmeellistä. Maanantainen lääkärireissu uuvutti pienen potilaan täysin, vaikka neiti urheasti sinnitteli.

Tyttö keskittyi lähinnä pötköttelemään ja katselemaan Pipsa Possua, isityyppi kantoi juotavaa ja huolehti riittävästä nesteytyksestä.

Saimme kuitenkin olla yhdessä. Emme liikkuneet kotoa tai tehneet mitään, mutta olimme yhdessä. Kartutimme taas arvokkainta mahdollista isän ja tyttären yhteistä pääomaa.

Vaikka huoli pienestä potilaasta painoikin, huomaan nyt silti nauttineeni joka hetkestä. Hetkellisesti sain taas makustella koti-isyyttä ja motivaatio raivata tieni takaisin tuohon olotilaan on entistä vahvempi.

Tärkeintä olisikin oppia näkemään hyvät ja positiiviset asiat

Tytön sairastaessa olisi ollut helppo valittaa siitä, miten kurjaa ja rankkaa on. Olisi voinut helposti uhriutua ja keskittää ajatuksensa siihen, miten mihinkään omiin asioihin ei jää aikaa.

Minä valitsin kuitenkin toisen näkökulman. En ihan heti, mutta lopulta kuitenkin valitsin. Vaikka huoli pienen potilaan voinnista painoi mieltä, pyrin keskittymään hyvään.

Saimme Tähystäjäprinsessan kanssa muutaman päivän taas olla vapaat aikatauluista ja viettää aikaa yhdessä. Toki ajanvietto oli rajoittunutta neidin keskittyessä pötköttelyyn ja lepäilyyn. Mutta kuitenkin, olimme kahdestaan kotona ja vapaat puuhaamaan omiamme.

Seuraava positiivinen asia kolkutteleekin jo aivan nurkan takana, yhteinen kesäloma. Kolme viikkoa pelkkää vapautta ja yhteistä aikaa.

Hyvää kesää kaikille lukijoille, nauttikaa kesästä, ulkoilkaa paljon ja ennenkaikkea, huomatkaa ne pienetkin hyvät asiat arjen keskellä.