En viittaa otsikolla omaisuuteeni tai ansioihini, ennemminkin melko yllytyshulluun luonteeseeni. Kaikki lähti täysin viattomasta internetin selailusta aikaa tappaakseni. Ei en selannut edes aikuisviihdesivustoja, niin viattomasta toimesta oli kyse. Tai niinhän minä luulin.
Silmiini osui artikkeli Theodore Rooseveltin aikoinaan upseereilleen kampanjoimasta haasteesta. Hänen mielestään jokaisen upseerin tuli olla kykenevä kävelemään 50 mailia kolmen päivän sisällä, kävelyajan ollessa enintään 20 tuntia.
Se siitä viattomuudesta ja harmittomuudesta, yllytyshullu minäni oli täysillä mukana " kyllähän minä nyt pystyn samaan kuin joku viime vuosisadan alun jenkkiarmeijan upseeri". Sehän oli sitten auttamattomasti menoa.
Heti seuraavana lauantaina olin varhain aamulla valmis starttaamaan. Toki en hyväksynyt haastetta ihan sellaisenaan, eihän hienoa pyöräilykalustoa ollut hankittu vain talliin pölyttymään.
Tavoitteeksi muodostui lopulta 32 tunnin aikana kävellä 80 ja pyöräillä 40 kilometriä. Kuten instagram ja facebook raportointi kertoo, haasteesta selvittiin.
Tämän haasteen selätettyäni mieleni alkoi jo punoa uusia suunnitelmia ja pohtia kuinka linkittää tyttäreni mukaan tuleviin liikuntahaasteisiin.
“ sateisesta ja koleasta viikonlopusta muodostui lopulta yksi hienoimmista yhteisistä kokemuksistamme”
Ja siitähän se idea lähti. Väsyneenä ja jalat rakoilla päätin että seuraavana viikonloppuna keräämme tyttäreni kanssa yhdessä 50 kilometriä liikuntaa.
Sateisesta ja koleasta viikonlopusta muodostui lopulta yksi hienoimmista yhteisistä kokemuksistamme. Mutta mieli janosi lisää.
Ensimmäisen yhteisen haasteemme jälkeen en enää viattomasti selaillut nettiä vaan etsin määrätietoisesti inspiraatiota uusiin haasteisiin.
Ja sitten kolahti, täydellinen kuvio juhlistamaan tulevaa syntymäpäivääni ja koko tulevaa vuotta, vuottani 42 vuotiaana.
Löysin hyvin simppelin, mutta innostavan kävelyhaasteen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitus on kävellä vuoden aikana tuhat mailia, kilometreissä 1609, eli karvan päälle neljä kilometriä päivässä.
Tottakai, meille tyttäreni kanssa niin rakas pyörällä kurvailu piti saada mukaan. Sama kilometrimäärä, samassa vuoden syklissä. Mahdollisimman moneen tallaamaani tai polkemaani kilometriin tietysti Tähystäjäprinsessa osallistuu.
Entäs sitten lihaskunto ja kehonhallinta, entäpä haaveet urasta kirjoittajana? Päätin heittää haasteeseen vielä pari pykälää lisää.
“ mielessäni näen jo tämän haasteen transformatiivisena projektina”
Lisätään kahvakuulaa ja joogaa totesi jo ajat sitten terveen kriteerit menettänyt mieleni. Tuhat aurinkotervehdystä ja tuhat turkkilaista ylösnousua vuoden aikana.
Kirjoittajaksi tullakseen on kirjoitettava, joka päivä. Sopiva määräkin kriteerin täyttymiselle oli jo valmiina. Yksi vuosi, tuhat sanaa, joka ikinen päivä.
Pikkuhiljaa alkaa olla paketti kasassa, tuumin tyytyväisenä, tästä tulee hieno vuosi ja suuria asioita tulee tapahtumaan. Riittääpähän ainakin puuhaa tulevaksi vuodeksi.
Mielessäni näen jo tämän haasteen transformatiivisena projektina, jolla feenix linnun tavoin nousen runsaan vuoden lievästä alakulosta uuteen loistoon, parempana kuin koskaan.
Sitä, onko tässä mitään järkeä, en lähde edes miettimään, tiedän sitäpaitsi vastauksenkin jo, ei ole. Kuten kävelyhaasteeni jälkeen filosofoin; eihän tässä mitään järkeä ole ja juuri siksi tämä on niin älyttömän hienoa.
Startti tähän projektiin on Maanantaina aamulla. Itse kannustan matkan varrella itseäni erään kaveriporukan lähes legendaarisella sloganilla; mikä tässä muka voisi mennä pieleen?
