Tähystäjäprinsessan hiihtotreenit ja suuret elämänopit.

Taas kerran saa isityyppi olla ällistyksestä mykkänä tuon pienen neidin edessä. Yllättävää ei ollut vain se, miten hyvin hiihto sujui, vaan myös se, millä vilpittömällä innolla ja avoimuudella uuden asian kimppuun rynnättiin. Tähystäjäprinsessan hiihtotreenit käyvät mainioksi opinkappaleeksi elämään ylipäätään.

Isovanhempien lahjapaketista paljastuneet sukset herättivät välittömän riemun. Sama riemu jatkui, kun sukset saatiin jalkaan, ensimmäistä kertaa elämässä.

Ensikohtaaminen johti väistämättömään lopputulokseen, välittömään kaatumiseen. Isityypin avulla neiti nousi ylös vain kaataakseen uudelleen. Lopulta tasapaino löytyi ja alkoi hutera eteneminen.

Neiti muksahteli tuon tuostakin ja nousi ylös aina yhtä innokkaana uuteen yritykseen. Yhtäkkiä mentiinkin jo pitkiä matkoja eteenpäin. Toki sukset ja sauvat olivat iloisessa sekamelskassa ja eteneminen muistutti hiihtoa vain välineiden osalta.

Lopulta tapahtui se, mitä sinnikkäällä yrittämisellä saadaan aikaan; matka alkoi taittua koko ajan varmenevin ottein. Hoippuvaa ja huteraa meno oli, mutta matka taittui, iloisen kikatuksen ja riemunkiljahdusten saattelemana.

Tästä me aikuiset voimme taas ottaa opiksemme.

Kun asioihin suhtautuu avoimin mielin, vailla ennakko-oletuksia, on lopputulos yleensä hyvä. Harmillisen usein meillä aikuisilla on tapana antaa asioille negatiivinen vire jo ennen yrittämistä.

Toisessa ääripäässä on yltiöpäinen, jopa teennäinen positiivisuus, joka sekään ei kanna pitkälle. Rikkaruohot eivät kitkemättä katoa.

Hiihdossa Tähystäjäprinsessa löysi heti kultaisen keskitien. Suurella innolla, iloisena uusista kokemuksista matkaan. Pikku muksahduksiin suhtauduttiin hauskoina kommelluksina matkan varrella. Juuri oikea tapa.

Niinhän se vaan alkoi näyttämään hiihdolta.

Elämässä kuten hiihdon opettelussakin sinnikkyys palkitaan. Nyt neiti jo sujuttelee suksillaan konkarin elkein. Toisin olisi, jos tyttö olisi antanut kaatumisten lannistaa.

Näinhän se menee elämässäkin, sinnikkyys palkitaan lopulta, aina. Miten moni upea saavutus onkaan jäänyt puolitiehen, kun vastoinkäymisten on annettu masentaa.

Ilolla katsoin kuinka neiti löysi vastoinkäymisten todellisen arvon, oppimisen. Jokaisen kaatumisen jälkeen toiminta muuttui. Painopiste siirtyi, suksien ja sauvojen asentoa korjattiin, kunnes lopulta hiihdettiin.

Näinhän sen pitäisi mennä elämässäkin. Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset kertovat, mitä pitää muuttaa. Kun korjausliikkeitä suorittaa riittävän paljon, tapahtuu onnistumisia.

Sitten se Tähystäjäprinsessan tärkein oppi; nauti onnistumisista ja elä hetkessä.

Joka kerran kun matkaa taitettiin, säesti menoa riemukas äänimaailma nauruineen ja kiljahduksineen. Kuinka moni meistä aikuisista pystyy tähän?

On helppo keskittyä negatiiviseen. Vielä helpompi katsoa, miten kaukana tavoite vielä on. Jokaisesta onnistumisesta ja pienestä voitosta pitäisi nauttia. Yltiöpositiivisuus ei tässä kohtaa edelleenkään kanna, mutta kyllä välillä voi itseään kehaista.

Neidin keskittyminen oli huikeaa katsottavaa. Koko maailmassa ei ollut kuin sukset ja sauvat, jotka piti saada tottelemaan. Neiti todella antoi sen kliseisen 110% hiihtotreenilleen.

Kumpa itsekin pystyisi moiseen. Laittaisi itsensä täysillä peliin tavoitteita jahdatessaan. On helppo sanoa; tein parhaani, enempään en pysty. Mutta onko se puolissakaan tapauksissa totta?

Perinksiantamattomuus alkoi nopeasti kantaa hedelmää.

Itsestäni olen tuon täydellisen panostuksen löytänyt isyyteni myötä. Jälleen kerran, tyttäreni on ylivoimaisesti paras mentorini, tsempparini ja valmentajani.

Olen tyytyväinen että tuo kaikkensa antaminen löytyi juuri tästä. Onhan isyys elämäni ylivoimaisesti tärkein tehtäväni.

Sitten haaste sinulle, lukijani. Missä sinä onnistuit kuluneena vuonna? Missä epäonnistuit? Jos epäonnistuit, annoitko todella kaikkesi vai luovutitko sittenkin turhan helpolla? Mitä jos koittaisit uudestaan, tällä kertaa täysillä?

Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa toivottavat seuraajilleen mukavaa vuodenvaihdetta ja antoisaa vuotta 2019!

Isityypin erilainen Joulu

Tämä Joulu on varsin erilainen vuoden takaiseen verrattuna. Viime jouluna tunnelma oli katossa, koti-isävuosi aluillaan ja ylpeys isyydestä pullisti rintaa. Tämän joulun vietän ilman tytärtäni, etä-isänä.

Tuntuu oudolta viettää joulu yksin, kun on tottunut perhejouluun. En pääse näkemään tytön riemua hänen avatessaan lahjojaan, emmekä saa yhdessä katsoa Lumiukko - elokuvaa.

Jos hyvin käy, pääsen puhumaan tyttäreni kanssa puhelimessa, toivottamaan Hyvää Joulua. Lapseni jouluriemu jää minulta paitsi, en ole mukana tuossa ilossa.

Me olemme jakaneet lahjamme, leiponeet piparimme ja laulaneet laulumme jo ennen joulua. Varsinainen joulun tunnelma jää meiltä yhdessä kokematta.

Onneksi etä-isyys on lopulta vain sana

Etä-isä on jo sanana kammottava hirviö. Minä haluan ja aion olla tyttärelleni isosti läsnäoleva faija. Onneksi tuo on vain sana. Minulla ja tyttärelläni on side, jota mikään ei pysty rikkomaan, ei edes ero.

Olemme kaukana toisistamme, mutta silti läheisiä. Tyttäreni on aina ollut isin tyttö ja tulee aina olemaankin, vaikka emme ole niin tiiviisti yhdessä kuin ennen. Minun pieni prinsessani tietää, ettei isi koskaan katoa hänen elämästään vaikka emme joka päivä olekaan yhdessä.

Innokas pikku leipuri työssään.

Minun isyyteni ei vähene siitä, että en ole lähivanhempi. Me vietämme tytön kanssa edelleen paljon aikaa yhdessä, teemme ja touhuamme, tavoillemme uskollisina.

Minä teen edelleen joka päivä parhaani ollakseni paras mahdollinen faija tyttärelleni. Minun prinsessani hyvinvointi on edelleen loppuelämäni tärkein työmaa. Minun isyyteeni ei kuulu etuliitteet, riippumatta siitä, mitä joissakin papereissa lukee.

Hyvää Joulua teille, lukijat ja Tähystäjäprinsessa

Isityypin jouluun kuuluu paljon urheilua, ulkoilua ja tietenkin vain olemista, rentoutumista. Nyt minulla on sitä paljon puhuttua omaa aikaa, pitäähän siitä nyt sitten nauttia.

Vuodenvaihdetta juhlitaan taas yhdessä ja Isityypille ja Tähystäjäprinsessalle onkin tiedossa hienot juhlat. Meidän omannäköiset ja meille sopivat. Mutta niistä lisää tuonnempana, nyt on aika hiljentyä Jouluun.

Teille kaikille toivotan oikein hyvää ja rauhallista Joulua. Viettäkää nautinnollinen ja onnellinen joulunaika.

Oikein hyvää ja riemukasta Joulua sinulle Tähystäjäprinsessa! Muista, että olet aina isin rakas tyttö ja tärkein minulle.