Asia, jota eniten kaipaan koti-isyydestä ovat aikatauluttomat aamut. Arkiaamuisin on moisesta luksuksesta turha haaveilla. Olemme Tähystäjäprinsessan kanssa kuitenkin luoneet rutiinit, joilla aamupuuhat ovat mukavaa yhdessäoloa.
Isityypin aamu alkaa kellon pirinällä kukonlaulun aikaan. Herätys on jo pari tuntia ennen lähtöä. Näin ehdin hoitaa omat aamutoimet ja laittaa kaiken valmiiksi.
Valitsen neidille vaatteet, pakkaan repun ja laitan ulkovaatteet pukemista varten valmiiksi. Oma pukeutuminen hoituu myös tässä välissä.
Yleensä en joudu herättelemään tyttöä. Useimpina aamuina Tähystäjäprinsessa heräilee jo kuuden aikaan, valmiina päivän seikkailuihin. Huonotuuliset aamut ovat meillä harvinaisia.
Tuntia ennen lähtöä on aika aloittaa tytön aamutoimet. Vessahommat, aamupesut ja hiusten harjaamisen hoiduttua ryhtyy neiti pukeutumaan.
Kun päivävaatteet on päällä on aika siirtyä yhteisen aamiaisen äärelle.
Aamiainen on mukavaa yhteistä aikaa arjen kiireen keskellä
Aamiaispöydässä käydään läpi tulevaa päivää ja mietitään, mitä kivaa tänään on ohjelmassa. Useimpina aamuina saan ihastella neidin vilpitöntä intoa tulevaan päivään.
Jos isin työvuoro alkaa kovin varhain, ei aamiaista syödä kotona vaan pakataan eväinä reppuun. Varsinainen aamiainen näinä aamuina nautitaan päiväkodissa.
Kun aamiainen on syöty, on aika käydä vielä vessassa ja sonnustautua ulkovaatteisiin. Pukemiseen lomassa käydään usein keskustelua päivän säästä.
Pukeutumisen jälkeen onkin aika hyökätä tien päälle. Tilanteesta ja säästä riippuen, joko ensin kävellen asemalle ja junaan tai sitten pyörän ja kärryn kanssa seikkaillen.
Päiväkotimatkoilla vältellään kiirettä
Aamuisinkin matka päiväkotiin on yhteistä seikkailuaikaa. Tarkoituksella varaan matkaan reilusti aikaa. Näin meidän ei tarvitse hosua ja kiirehtiä vaan voimme tehdä matkaa rauhassa lapsen tahtiin.
Jokaisella matkalla löytyy uutta ihmeteltävää ja me molemmat nautimme näistä retkistä. Tähystäjäprinsessa nauttii erityisesti pyöräillen tehdyistä reissuista kärryssään. Kevään edetessä yhä suurempi osa päiväkotimatkoista kuljetaankin pyöräillen.
Päiväkodin ovista astelee aamuisin kaksi hyväntuulista kulkijaa. Tässä vaiheessa meillä on jo takana yhteinen retki täynnä kaikkea jännää.
Isityypiltä nämä aamut vaativat vain vähän viitseliäisyyttä. Kun nousen itse riittävän ajoissa saan luotua aamusta meille molemmille mukavan.
Minuuttiaikataulut ja kiireessä ryntäily eivät arjessakaan kuulu meidän aamuihin. Tällaiset yhteiset seikkailuaamut ovat paljon miellyttävämpi vaihtoehto.
Koti-isän kiireettömien aamujen vertaista luksusta ei näihin arkiaamuihin saa, mutta kyllä tällaisetkin aamut ovat varsin miellyttäviä.
Tässäkin asiassa pätee totuus siitä, että kiire lapsen elämässä on aina aikuisten luomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti