UA-119504795-1

lauantai 23. helmikuuta 2019

Eräs ei niin onnistunut lauantai


Aina ei Isityypillä ja Tähystäjäprinsessallakaan elo ole kuin strömsössä. Tämä lauantai on ollut melkoista tuskien taivalta, mikään ei oikein ole ollut hyvin. Syykin on selvä.

Aamu alkoi vielä mukavasti mutta uhkaavat merkit olivat nähtävissä. Neiti oli tukkoinen ja nuhainen ja pieninkin asia johti kiukkuun.

Päivän suunnitelmat menivät lopulta kokonaan uusiksi. Isityyppikin oli ahdistunut ja stressaantunut, mikä tietysti heijastui lapseen.

Päiväunille neiti nukahti vasta melkoisen kiukuttelun jälkeen. Neidin tuhistessa lopulta uniaan kainalossani, ehdin pohtia syitä aamun tapahtumiin.

Eikä niitä kovin kaukaa tarvitse etsiä, tytön käytös on suoraa seurausta viime viikon tapahtumista.

Kun rutiinit rikkoutuvat on seuraus juuri tämän aamun kaltainen

Viime viikko sairasteluineen oli tytön osalta todella rikkinäinen. Samaa rikkoutumista rutiineihin on ollut jo pidemmän aikaa. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.

Viime viikolla ei oltu päiväkodissa kuin yhtenä päivänä. Sairaan lapsen kanssa olo lipsuu helposti rutiinittomaksi massaksi, mikä ei helpota tilannetta.

Sairaana lapsen olo on lähtökohtaisesti aavistuksen turvaton. Tuttujen rutiinien puuttuminen vain lisää tuota turvattomuutta.

Lapsi reagoi lapsen tavoin, välittömästi, suorasti ja täysillä. Eikä se ole lainkaan lapsen vika, meidän vanhempien on katsottava peiliin, jos syyllisiä haluamme.

Tämä pohdinta sai ajatukset kirkastumaan ja päiväunilta noustiin aivan uusin voimin. Päivää oli edessä vielä runsaasti, yhteistä mukavaa päivää.

Iltapäivä ja ilta olivatkin täynnä naurua, iloa ja rakkautta

Välipalan jälkeen alkoi hullunmylly josta kukaan ei olisi huonotuulisena poistunut. Ja samoissa riemukkaissa merkeissä jatkui koko ilta.

Laitoimme musiikin soimaan, Tähystäjäprinsessa kaivoi soittimet esiin ja aloitimme hurjan intiaanitanssin. Naurua ja ääntä riitti hymyn noustessa molempien kasvoille.

Yhteisellä, pikaisella kauppareissulla hämmensimme vastaantulijoita yhteisellä laulelullamme. Meiltä löytyy monta itse väsättyä luritusta, mutta niistä lisää huomenna.

Päivällisellä pestopasta lihapullien kera upposi hyvällä halulla. Kaikille pastahifistelijöille tiedoksi; pestopasta, lihapullakastike ja ketsuppi todellakin kuuluvat yhteen.

Ilta kului leppoisasti leikkien merkeissä ja kruunattiin saunalla, jossa puitiin jo suunnitelmia kesän pyöräretkille.

Iltapalan jälkeen unille nukahti hyväntuulinen pieni neiti, rakas unilelu tiukasti kainalossaan.

Tämä päivä opetti paljon ja sai syntyneet päätökset selkenemään entisestään

Rutiinit, rutiinit, rutiinit ja vielä kerran rutiinit. Tätä minä olen aina paasannut. Nyt on aika palauttaa elämä niihin tuttuihin ja turvallisiin, arkisiin uomiinsa.

Minä en voi vaikuttaa minun ja tyttäreni elämän ulkopuolisiin asioihin. Niinpä minun on turha antaa niiden vaikuttaa minuun tai meidän elämäämme.

Mielialaani voin vaikuttaa, suurestikin. Helpointa tässä on keskittyä olennaiseen, tyttäreeni. Kun Tähystäjäprinsessa voi hyvin, ovat muut murheet turhanaikaisia.

Ja kyllä, entistä vankemmin päätin palata taas koti-isäksi. Keinoja ei edelleenkään ole, mutta kun määränpää on selvä, löytyy sinne reittikin tavalla tai toisella.

Minun ja tyttäreni elämänlaatu on minun käsissäni. Minun vastuullani on hoitaa tuo laatu huipputasolle.

7 kommenttia:

  1. Meillä oli myös sairasviikko takana, mutta onneksi päiväkotiin neidit lähtivät reippaasti päiväkotiin. Toivottavasti pääsette taas mukaan rutiineihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi taudit hellittävät ja saimme taas arjen rytmistä kiinni.

      Poista
  2. Itsekin olen huomannut kuinka tärkeitä rutiinit ovat lapsiperhearjessa, heti vaikuttaa varsinkin uniin jos ne rikkoontuvat..

    VastaaPoista
  3. Rutiinit ovat tärkeitä kaikenikäisillä. Rutiinit luovat turvaa.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa pohdintaa! Liian moni olisi vain päätellyt, että lapsi oli hankala. Rutiinit on todellakin tärkeitä, meilläkin oli eilen sairaspäivä mutta yritimme edes pitää samat aikataulut kuin päiväkodissa.

    VastaaPoista