UA-119504795-1

torstai 12. heinäkuuta 2018

Isivuoden välitilinpäätös



Ensimmäinen puoli vuotta koti-isyyttä hujahti pelottavan nopeasti. Vielä toinen puolikas jäljellä tätä arjen juhlaa. On tullut aika tehdä välitilinpäätös. Mitä tästä puolesta vuodesta on jäänyt käteen?

Muistan edelleen ensimmäisen päivän virallisesti koti-isänä. Lunta tuiskusi taivaan täydeltä navakan tuulen kera. Se oli hienon hieno päivä.

Toiset yhtä hienot päivät seurasivat toisiaan. Ja yhtäkkiä olikin kevät, joka on jo muuttunut täydeksi kesäksi. Syksy kolkuttelee ovella aivan pian.

Aika juoksee pelottavan nopeasti. Vuosi tuntui pitkältä ajalta ja nyt puolet on jo mennyt, silmänräpäyksessä. Tällä hetkellä suuri pohdinnan aihe onkin; miten voisin pidentää tätä aikaa?

Monet lähipiirissä povailivat minun kyllästyvän. Kaikki povaajat olivat muuten äiti-ihmisiä. Vähänpä tiesivät ennustajat. Tähän arjen juhlaan en kyllästy.

Tiukkaa keskittymistä pyörän huoltoon.

Tärkein oppimani asia on ajan arvokkuus. Yhteinen aika tyttäreni kanssa on puhdasta parhautta. Mikään rahamäärä ei korvaa noita yhteisiä hetkiä. Aika on myös vauhdilla hupeneva luonnonvara.

Vuosi kuulostaa pitkältä ajalta. Nyt jo puolet on mennyt ja tuntuu siltä, kuin tuo lumipyryinen alkuhetki olisi ollut eilen. Osaan nyt aivan eri tavalla arvostaa edessä olevaa yhteistä loppuvuotta.

Kiitollisuus lienee tällä hetkellä päällimmäinen tunne, kulunutta puolta vuotta arvioidessa. Olen kiitollinen jokaisesta yhteisestä hetkestä pienen tyttöni kanssa.

On ollut hienoa seurata ja tukea tyttäreni kasvua ja kehitystä. Vähintään yhtä paljon olen itse oppinut. Koti-isyyden myötä olen saanut otteen siitä, kuka minä olen. Isä on hieno titteli ja sitä kannan suurella ylpeydellä.

Mitä kaikkea tämä puoli vuotta on pitänyt sisällään?


Lukemattomia yhteisiä lenkkejä koiran kanssa. Taaperon kanssa jokainen lenkki on ollut myös pieni seikkailu. Meillä on tutut lenkkireitit, joita koluamme, mutta tylsiä nuo lenkit eivät ole.

Ulkoilua on kertynyt muutenkin mittavia määriä. Pyöräretkiä, leikkipuistoja, metsäretkiä ja pihaleikkejä. Nyt vietämme aikaa sisällä enää ruokailuiden ja unien merkeissä.

Kaiken kaikkiaan yhteisiä askeleita tytön kanssa on kertynyt 582 kilometriä. Neiti on ollut matkassa mukana rinkassa, kärryissä ja koko ajan enemmän reippaasti itse kävellen.

Pyöräkärryn hankinta keväällä laajensi reviiriämme ja toi huiman vapauden. Tuon kärryn hankkimista mietin pitkään, se kun ei ollut koti-isän budjetista ihan pieni menoerä.


Taas yksi seikkailu on valmis alkamaan.


Ostos oli kuitenkin kannattava. Kärryyn sijoittaminen oli myös investointi elämänlaatuun. Ja mikä parasta, Isityyppi löysi sen ansiosta kadonneen maastopyöräilyharrastuksen uudestaan.

Pyöräilykilometrejä olemme ehtineet rullata 406. Ja lisää kertyy lähes joka päivä, kun seikkailemme leikkipuistoissa  ja etsimme kivoja retkikohteita. Kesän suurimmassa seikkailussa on kärryllä myös merkittävä rooli.

Nyrkkeilysalilla olemme tietysti käyneet monta kertaa viikossa. Tähystäjäprinsessa on omien treeniemme lisäksi osa maailman hienointa treeniporukkaa.

Combat Society on meille toinen koti, mutta siitä lisää ihan omassa postauksessa myöhemmin.


Salilla käyminen ei ole pelkkää puurtamista. Leikkejä mahtuu joka reissuun.


Nyrkkeilytreenejä on kertynyt yhteensä. 548 erää. Ihan kohtuullinen määrä tällaiselle uransa lopettaneelle, vanhalle äijälle.

Parivuotiaalle taaperolle tuo on varsin kunnioitettava määrä. Kyllä, neiti on ollut mukana jokaisessa Isityypin treenissä.

Kotonakin jumpataan, tottakai. Liikunnan ilon juurruttaminen tyttöön on minulle tärkeä asia.

Liikunnallisesti alkuvuosi onkin ollut varsin onnistunut, vaikka maraton jääkin tänä kesänä juoksematta.

Olemme selvinneet alkuvuodesta yhdellä takaiskulla


Isityypin vasen akillesjänne ei maratontreenistä pitänyt. Toukokuun Helsinki City Marathon jäi haaveeksi, eikä jalka siedä juoksemista vieläkään.

Juoksuharjoittelu laitettiin kokonaan jäihin. Näin turvaan sen, että pystyn tytön kanssa telmuamaan huoletta. Kepeillä kävellen se olisi varsin hankalaa.

Tähystäjäprinsessa on ollut ihailtavan terve. Pääsiäisen alla sairastettu vatsatauti ja vapun aikoihin vaivannut kuumeilu ovat jääneet oikeastaan ainoiksi sairasteluiksi. Hampaat ovat välillä kiusanneet ja pari pikku flunssaa on matkaan mahtunut.




Kauhukohtaukset aiheuttivat joitakin rikkonaisia öitä. Niitäkin on enää äärimmäisen harvoin ja muuten yöt nukutaan hyvin. Runsas ulkoilu ja säännölliset rutiinit ovat saaneet ruuan ja unen maistumaan ongelmitta.

Takaiskuksi voitaneen laskea se, etten vielä ole keksinyt tapaa jatkaa koti-isyyttä. Onneksi vielä on muutamia kuukausia aikaa keksiä ratkaisu tuohon ongelmaan.

Jos joku tietää minun osaamiselle sopivan, kotoa käsin tehtävän duunin, saa vinkata.

Kulunut puoli vuotta on ollut ylivoimaisesti elämäni parasta aikaa.


Toivon, että taaperolle jäävät muistot ovat yhtä hienoja. Tärkeää on muistaa se, että tytärtäni varten minä kotiin jäin.

Toki vuosi poissa työelämästä tarjoaa mukavaa vaihtelua, mutta tärkeimpänä toimijana on pieni prinsessani.

Yhteinen aika vietetään pitkälti tytön ehdoilla. Tavoitteeni on tarjota elämyksiä ja kokemuksia, jotka kantavat tulevina vuosina. Minä haluan olla tyttärelleni isosti läsnäoleva ja osallistuva isä.

Isyys on alusta asti ollut kova juttu. Tämä kotona tytön kanssa vietetty aika on vain korostanut sitä.

Tänä aikana olen oikeasti ymmärtänyt, että isyys on ensisijainen roolini. Lapsen odotusaikana mietin paljon, miten osaan tyttöä kasvattaa.


Tähystäjäprinsessa ja Herra Nalle työn touhussa.


Puolessa vuodessa ehtii oppia paljon. Siinä ajassa ymmärtää, että pienen tytön faijana on hemmetin siistiä olla.

Tilinpäätös jää siis vahvasti plussan puolelle. Yritysmaailmassa voitaisiin nyt jo makustella massiivisia osinkoja.

Minä olen osinkoni jo saanut. Ja lisää on tulossa. Toinen vähintään yhtä hieno puoli vuotta koti-isänä.

Kaikille isäkollegoille suosittelen lämmöllä koti-isyyttä. Taloudellisesti tästä tulee takkiin, mutta se kannattaa.

Minun kokemukseni perusteella tämän voi laskea sijoitukseksi. Korkoina saa mahtavia yhteisiä hetkiä oman lapsen kanssa.


Facebookin puolelta löydät kuvakertomuksen tästä ensimmäisestä puolesta vuodesta.

Koska blogin kasvu perustuu täysin teihin lukijoihin, toivon sinun jakavan tätä artikkelia.




20 kommenttia:

  1. Ei saa mainita vielä syksyä....Olen kuukauden myöhässä muutoinkin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä se vaan väistämättä tulla kolkuttelee. Onneksi syksy(kin) on hienoa aikaa.

      Poista
  2. Teillä on ollut mahtavan kuuloinen alkuvuosi ja toinen puolikas vielä edessä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee hieno loppuvuosi ja ehkä jatkoa vielä sen jälkeen koti-isyydelle.

      Poista
  3. Oi kuinka ihana teksti luettavaksi, taidan linkata tämän myös miehelleni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Linkkaa toki, ties vaikka koti-isyys innostaisi.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus! Mahtavaa, että koti-isyys saa huomiota blogimaailmassa.

    Kiitos osallistumisesta Viikonlopun linkkirinkiin!

    VastaaPoista
  5. Teillä on ollut kyllä ihanan touhun täyteinen puoli vuotinen!

    VastaaPoista
  6. Aika nopeasti mennyt puolivuotta eikö totta?

    VastaaPoista
  7. Ei vitsit, joko ollaan muka puolivälissä?! Ompa aika mennyt nopeasti!!!

    vauva.fi/satuavaitotta

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen puolivuotinen teillä ja toinen moinen vielä edessä! Mielenkiinnolla odotan, mitä se tuokaan tullessaan :)

    http://lifewithhannamari.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuo tullessaan lisää huikeita, yhteisiä seikkailuja :)

      Poista
  9. Kirjoituksesi tuli todella hyvään saumaan;meillä on käsillä vuoron vaihto ja isä jää seuraavaksi kotiin. Olen vähän kade kotona olosta, mutta äärimmäisen onnellinen, että meilläkin isällä on mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa. Saa nähdä tekevätkö he samoja asioita, kuin te :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että isäkin voi teillä jäädä kotiin. Riippumatta siitä, mitä tekevät, saavat hienoa, yhteistä aikaa.

      Poista
  10. Sullahan on kuntokin kohonnut tosi paljon perhevapaan aikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi hienoista puolista on juuri tuo yhteisen harrastamisen suuri määrä.

      Poista