UA-119504795-1

torstai 15. maaliskuuta 2018

Kevätauringosta nauttimassa peikkoseikkailun lumoissa.


Upea kevätaurinko ja mukavan raikas pikkupakkanen houkuttelivat taas ulos seikkailemaan. Seuraavan peikkoihin, berliininmunkkeihin ja tiedusteluhommiin liittyvän tarinan myötä esittelen teille merkittävimmät paikat meidän tuttujen lenkkireittien varrella. Tarina olkoon myös opetus siitä, miten lapselle tehdään suuri seikkailu tutusta ja arkipäiväisestä koiranulkoilutuksesta.

Kaikki peikkojen tapoja tuntevat tietävät, että peikot aktivoituvat talvella. Pakkanen ja auringonpaiste saavat muuten laiskat peikot kömpimään ulos koloistaan maailmaa tutkimaan. Harmi kyllä, peikot eivät oikein osaa toimia täällä ihmisten maailmassa. Eivät peikot suoranaisesti ilkeitä ole, vähän vaan kömpelöitä ja ajattelemattomia.

Peikoille ja ihmisille on parasta, että peikot saadaan pidettyä pois ihmisten ilmoilta. Monet ihmiset pelkäävät peikkoja, niinpä jo tuhansia vuosia sitten peikkojen karkoittaminen ihmisasutusten liepeiltä maanalaisiin valtakuntiinsa annettiin pienelle, mutta urhealle joukolle tiedustelijoita.

Aamun valjetessa hallaisena ja aurinkoisena, oli meidän tehtävämme selvä. Olemmehan me tyttäreni ja koiran kanssa osa suurta operaatiota, jonka tarkoituksena on Fazerin tehtaan karamellien ja muiden herkkujen suojaaminen makealle persoilta peikoilta.

Niinpä siis varustimme pienen tiedusteluosastomme ja lähdimme partiomatkalle varmistamaan, etteivät berliininmunkkien tuoksun houkuttelemat peikot olleet päässeet pahantekoon.

Ensimmäinen kohteemme oli pikkumetsän silta, tuo oman kotipihamme viimeinen lukko peikkojen varalta. Kaikki oli kunnossa, eikä jälki- ja hajuviestinnän expertti, Kersantti Karvatassu ilmoittanut hälyttävistä havainnoista.


Pikkumetsän sillalla kaikki hyvin, ei peikkohavaintoja.


Koirapuiston nurkilla ei juuri tarvitse peikkoja etsiskellä, nehän tunnetusti inhoavat noita tarkkavainuisia ja kovaäänisiä vartijoita. Suuren koirapuiston lähimaillekaan eivät peikot uskaltaudu.
Koirapuiston viereinen niitty pysyy myös turvassa peikoilta, kiitos koirapuistosta kantautuvan haukun.

Vaan koirapuistopa oli tyhjä. Nyt pikku partiomme pitikin olla tavanomaista tarkempana. Tähystäjäprinsessa rinkassa ryhtyi oitis haravoimaan haukansilmillään lähimaastoa, kaikki näytti olevan kunnossa. Korkea-arvoisen neidon vaatimuksesta lähdimme kuitenkin tarkastamaan niittyä reunustavan meluaidan.


Rauhalliselta näyttää, kaikki kunnossa.

Kersantti Karvatassu tarkkana.


Kaikki näytti olevan kunnossa ja kun kersantti Karvatassukaan ei löytänyt mitään merkkejä nälkäisistä peikoista, voitiin matkaa jatkaa hyvillä mielin kohti tähystyskalliota.

Polku tähystyskallion juurelle ei ole arkajaloille - tai tassuille - tarkoitettu. Kapea, liukas ja kivinen polku on kömpelöille  peikoille aivan liian vaikeakulkuista maastoa. Niinpä etenimme reipasta pikamarssia kohti tärkeämpiä kohteita, kuitenkin silmät, korvat ja nenät tarkkana. Ei niistä peikoista koskaan varmaksi tiedä, mitä tuhmuuksia keksivät pörröisissä päissään.

Tähystyskalliolta näkee kauas ja sieltä aukeaa erityisen hyvät näkymät Fazerin suuntaan. Tämä paikka onkin tiedusteluretkiemme avainpaikka, sinne kiivetään joka ainoalla reissulla.


Reitti tähystyskalliolle on raskas ja vaikeakulkuinen.

Tähystyskalliolta näkee kauas.

Nousu on haastava, mutta pikku partiomme selvisi siitä jo tottuneesti riemunkiljahdusten saattelemana, onhan kiipeily superhauskaa puuhaa. Huipulla kohotettiin kädet ilmaa ja huudettiin JEE. Näin peikoille ilmoitettiin, että vartijat ovat saapuneet, menkää matkoihinne. Varmuuden vuoksi Tähystäjäprinsessa kajautti vielä vakuuttavan hau hau huudon, samalla tervehtien iloisesti kauempana kulkevaa koirakaveria.

Tähystyskalliolla vietettiin hyvä tovi, silmä tarkkana tähystäen. Ei merkkiäkään peikoista, hyvä niin.

Alaspäin lähdettiin meille tuttua salareittiä, jonka olemassaolosta ovat perillä vain harvat ja valitut. Näin harhautettiin meidät mahdollisesti nähneitä peikkoja, luulevat hassut meidän vieläkin seistä tönöttävän siellä tiirailemassa. Ehei kaverit, me ollaan jo ihan muissa maisemissa.


Jokainen lapsi tarvitsee vähintään yhden salareitin


Viimeinen etappi reitillä kulkeekin autoteiden varsilla. Tärkeätä on käydä varmistamassa, ettei yksikään peikko ole eksynyt tänne liikenteen joukkoon. Peikkoparoilla kun ei ole aavistustakaan liikennesäännöistä, tuskin erottavat suojatietä lyhtypylväästä.

Kersantti Karvajalka ja Tähystäjäprinsessa tekivät tavoilleen uskollisina saumatonta yhteistyötä. Jokaisen kersantin haistelema kohdan prinsessa vielä tarkisti yläilmoista ja varmisti kaiken olevan kunnossa reippaalla huudahduksella; noin!


Kasvimaalla kaikki hyvin, partiomme voi suunnata kotiin


Matkan viimeisenä tarkistuskohteena oli tutusti aivan kotipihan vierellä olevat viljelyspalstat. Kaikki kunnossa täälläkin, jatkossakin ovat berliininmunkkimme siis turvatut. Hyvillä mielin saattelin pikku retkikuntamme kotiin ja nautimme ansaituksi palkinnoksi mukilliset kuumaa mehua samalla vielä retkeä läpikäyden.

Yhtään tämän vaikeampaa ei siis ole luoda lapselle huikeita elämyksiä. Tätäkin tarinaa voi kuljettaa mukana lähes loputtomiin pienillä varioinneilla. Aikuiselta ripaus mielikuvitusta ja reilu kourallinen heittäytymistä, niin seikkailun ainekset ovat kasassa.

Rehellisyyden nimissä, en tiedä kuinka paljon tyttäreni vielä näistä tarinoista ymmärtää, koira lähinnä ihmettelee jatkuvaa höpinääni matkan varrella. Jos ei muuta, niin tuo rupattelu matkan aikana on mukavaa vuorovaikutusta tyttären kanssa.

Ja paikkoja tyttö jo tunnistaa hienosti. Neiti muistaa täsmälleen, missä ovat tähystyskallio, koirapuisto ja pikkumetsä. Jotakin hyötyä tästä kävelyiden tarinallistamisesta siis on.


Tähystäjäprinsessa varustetarkistusta suorittamassa.
Leikki jatkui vielä hyvän tovin kotonakin, kun tyttö puuhasteli rinkan kimpussa. Suurella innolla neiti kiipesi rinkkaan ja sieltä pois lukemattomia kertoja. Ruoka maistui erinomaisesti ja päiväunille sain saatella erittäin hyväntuulisen taaperon.


8 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä ollut hieno talvi ( vaikka en tykkää talvesta) On voinut todella nauttia ulkoilusta kun voi mennä pulkkailemaan yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaita talvia moneen vuoteen. Nyt vielä tuo kevätaurinko on hellinyt ulkoilijoita.

      Poista
  2. Mahtavaa heittäytymistä ja mukavan kuuloinen talvipäivä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin lapsenmielisen ei hirveästi tarvitse miettiä heittäytymistä, sisäinen pikkupoika isissä rakastaa tällaisia seikkailuita.

      Poista
  3. Ja minä kun olin aina kuvitellut, että peikotkin nukkuvat talviunta ja niitä näkee vaan kesällä, saniaisten alla piilossa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskat peikot nauttivat liikaa lekottelusta ollakseen aktiivisia kesällä. Talvi ja vilu ajaa makeanhimoiset peikot helposti ihmisten pariin.
      Huoli pois, tänäänkään ei partiomme saanut hälyttäviä havaintoja :)

      Poista
  4. Hahah hauska peikkotarina. Itse luulin niiden olevan talviunilla. ☀️
    Kauniita kuvia, varmasti mukava talvipäivä lapsensilmin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleinen harhaluulo :)
      Sattui huikea päivä, joka sai isin innostumaan mielikuvituksensa kanssa.

      Poista