Merry Middle Aged Boxers

Kun joukko keski-ikäisiä miehiä ja parivuotias tyttö kokoontuvat lauantai-aamuna nyrkkeilysalille, on käsillä jotain suurta. Vastaavasti kyse voi olla myös vakavasta mielenterveyden ongelmasta. Kaikkea tätä ja paljon enemmänkin on Merry Middle Aged Boxers

Tämän ryhmän treeneihin tullaan pitkien lentojen uuvuttamana. Huono työviikko ei poistuessa enää paina. Pienessä krapulassakin on tultu treeneihin. Yksikään kilpanyrkkeilijä ei sitoudu treeneihinsä niinkuin nämä keski-ikäiset perheenisät. Ja kaiken keskellä häärii tyttäreni, vaaleanpunaisessa kesämekossaan.

Taustoiltaan ryhmä on todella kirjava. Yksi työskentelee pankkiirina zürichissa, toinen on hoitovapaalla rentoileva päiväkodinsetä. Ja kaikkea siltä väliltä. Myös nyrkkeilytaustat ovat varsin erilaiset. Yksi on uhrannut lajille koko elämänsä ja toisessa ääripäässä on aikuisiällä löydetty kuntonyrkkeily.

Kansalaisuuksien kirjoakin löytyy. Suomi, Saksa ja Belgia näin aluksi. Keskustelut käydään varsin kirjavalla kielivarannolla. Yleiset asiat englanniksi ja yksityiskeskustelut kulloinkin sopivimmalla kielellä. Eikä me ikääntyvät isityypit ihan kivikaudelta olla, meillä on jopa oma whatsapp ryhmä.

Pienen, mutta innokkaan ryhmämme kotisalina toimii Helsingissä, Malmilla sijaitseva Combat Society. Tämän salin lajivalikoimasta löytyy nyrkkeilyn lisäksi  esimerkiksi brasilialaista jujutsua, vapaaottelua ja aikidoa. Junioritoimintaa on paljon ja perheen pienimmille on oma Budopeukaloiset - ryhmänsä.

Keskustelujen aiheet elävät omaa elämäänsä. Autoista ja jalkapallosta väitellään hyvässä hengessä. Perheasioita ja lasten kuulumisia käydään läpi, ovathan kaikki jäsenet perheelleen omistautuneita isukkeja. Ja tietysti analysoidaan tätä valitsemaamme huikean hienoa lajia.

Isyys ja keski-ikäisyys ovat yhdistävät tekijät. Isyyden kautta koko homma oikeastaan sai alkunsa. Kerroin vanhalle treenikaverille yhteisistä treeneistä tyttäreni kanssa. Kaveri kysyi, saako liittyä joukkoon. Sitten mukaan pölähti hänen ystävänsä ja lapsen luokkakaverin isä. Meille kaikille nämä treenit ovat yksi viikon kohokohta.

Oma roolini on toimia jumppaamisen ohella ryhmän valmentajana. Suunnittelen treenit etukäteen ja eräkellon pirinöiden välissä ohjeistan muille, mitä seuraavaksi tehdään. Tässä ryhmässä valmentaja ei seisoskele kehän laidalla vaan hikoilee muiden mukana.

Edes kipeytynyt akillesjänteeni ei pitänyt minua poissa näistä treeneistä

Niinpä lauantai-aamuna saavuimme tytön kanssa pelipaikoille normaalisti. En voinut itse treenata, mutta valmentaminen onnistui mainiosti. Kuten armeijassa opetetaan; omaa yksikköä ei hylätä, ei koskaan. Treeneistä poisjäänti ei ollut vaihtoehto, muu ryhmä kaipasi vakioannostaan nyrkkeilyä.

Suunnittelin treenit ja kaikkien saavuttua oli aika aloittaa. Oma olo oli vahintäänkin outo, kun treenaamisen sijaan tyydyin antamaan ohjeita ja ottamaan aikaa. Jopa tyttäreni oli silminnähden hämmentynyt isityypin seisoskelusta.

Pieni päävalmentaja nauttii näistä lauantai-aamuista

Tuo pienen neidin hämmennys kertoo paljon ryhmän hengestä. Tyttö on ollut mukanani lukemattomia kertoja, kun vedän treenejä muille. Asetelman pitäisi siis olla tuttu. Mutta kun lauantaisin isityypin kuuluu treenata! Tässä ryhmässä kukaan ei ole auktoriteetti muiden yläpuolella. Kaikki ovat täsmälleen samalla viivalla.

Kun vauhtiin päästiin, sai valmentajapersoonani otteen touhusta. Keskityin omaan rooliini aivan yhtä suurella intensiteetillä kuin muut iskuihinsa. Saatoinpa salaa varovasti varjonyrkkeilläkin ja seuraavaa tekniikkaa näyttäessäni touhu lipesi jo puhtaan treenin puolelle. Kipeä nilkka kuitenkin muistutti nopeasti kuolevaisuudesta ja tyydyin osaani.

Kaipasin mukaan treeneemaan, mutta valmentaminenkin on ihan mukavaa puuhaa. Lopulta vain valmentajana mukana olo oli paljon parempi vaihtoehto kuin kokonaan pois jääminen. Sitä paitsi, salin avaimet ovat minulla, joten minun jäädessä pois ei kukaan jumppaa. Se olisi ollut väärin muuta ryhmää kohtaan, joten menin paikalle, tietenkin. 

Mikä tässä ryhmässä sitten on niin koukuttavaa?

Suurin addiktoija on tietysti nyrkkeily. Vaikka lähestyminen lajiin on hyvin erilainen, yhdistää meitä kaikkia kiinnostus tuota hienoa lajia kohtaan. Vain hanskoja käsiinsä kokeilleet ymmärtävät, ettei mikään vedä vertoja kunnon bokrailutreenille.

Ja onhan tämä pieni ryhmämme jotain aivan uniikkia. Keski-ikäiset miehet mättämässä säkkiä ja hyppimässä narua pienen tytön hihkuessa joukossa. Ei tällaista ole missään, ei lähellekään. Juuri siksi tämä on niin kova juttu.

Meillä ei ole vyöarvoja eikä muutakaan hierarkiaa. Jokainen treenaa omien kykyjensä mukaan. Samalla treenikaverit ympärillä luovat tsemppihengen, joka pistää yrittämään vielä hitusen kovempaa. Vielä yksi erä jätkät!

Miksi ihmeessä tyttäreni on sitten mukana? Ihan siksi, että nyrkkeily on meidän juttu. Viikonloppuaamut ovat jo pitkään olleet pyhitetty näille salireissuille. Neidistä on tullut erottamaton osa tätä porukkaa. Treeneihin tullessa tietysti moikataan ja vaihdetaan kuulumiset, lopussa heitetään yläfemmat.

Näissä treeneissä pääsee haastamaan itsensä. Jokainen treeni vie tavalla tai toisella äärirajoille. Aina on tarjolla uusia oivalluksia omasta tekemisestä ja nyrkkeilystä ylipäätään.

Siinä sivussa saamme me isät nauttia kunnon äijäilystä ja ehdimme vieläpä vaihtaa kuulumiset. Näiden treenien myötä on tämäkin blogi noussut pienimuotoiseksi ilmiöksi kansainvälisissä pankkipiireissä, ilman hakukoneoptimointia.

Nyrkkeilyvuosinani ehdin nähdä yhtä ja toista lajista ja sen liepeiltä, mutta Merry Middle Aged Boxers on aivan oma ilmiönsä. Jotain yhtä hienoa, kuin legendaarinen Fight Club. First rule is: you don't talk about fight club.

Jos kuitenkin kiinnostuit, niin allekirjoittanut voi raottaa salaisuuksien verhoa. Mikäli haluat mukaan heilumaan, niin lähetä sähköpostia, olet tervetullut jumpalle. Pääsyvaatimuksia ei liiemmälti ole, riittää kun täytät postauksen otsikon vaatimukset.


Tämän blogin kasvu perustuu täysin teihin lukijat. Jos artikkeli oli mielestäsi kiinnostava, jaa sitä toki eteenpäin. Olen kiitollinen kaikesta aktiivisuudesta. Ja ehkä tavataan treeneissä.

MMAB ja muuta laiantaipäivän huumaa

Lauantai-aamu valkeni harmaana ja synkkänä. Me kuitenkin suuntasimme kulkumme ulos ja kohti seikkailuja. Jäätä ja sohjoa uhmaten lähdimme nauttimaan lauantaista.

Kuten aina lauantaisin oli ohjelmassa Merry Middle Aged Boxers - ryhmän treenit. Tuttuun tyyliinsä Tähystäjäprinsessa osallistui innokkaasti ja hyväntuulisesti.

Treenit sujuivatkin mukavasti, hiki tuli ja juttua riitti. Ainoa, joka ei ollut väsynyt jumpan jälkeen oli Tähystäjäprinsessa.

Lounastauon jälkeen oli hetki aikaa leikkeihin, kunnes tositoimet taas kutsuivat. Isityyppi ryhtyi valmennushommiin neidin tomerasti avustamana. Kukaan ei jäänyt osattomaksi tyttäreni vilpittömästä riemusta, hymyt olivat herkässä myös treenareilla.

Touhukas aamupäivä salilla oli saatu päätökseen ja oli kotimatkan aika

Kuljetuksesta vastasi punainen paholainen yhteistyössä kehäradan kanssa. Uusi kärry ei pettänyt lupauksia näissäkään haasteellisissa keleissä ja Tähystäjäprinsessa nukkui makoisat päiväunet kärryssään kotimatkalla.

Punainen paholainen hoiti kuljetuksen moitteetta ja tarjosi neidille mainiot unet

Isityyppi innostui spontaaniin hölkkälenkkiin neidin tuhistessa uniaan ja tytön heräiltyä kävimme vielä nauttimassa ansaitut jäätelöt.

Pienellä vaivannäöllä saatiin aikaan mahtavia elämyksiä yhdessä. Isityyppi sai kaupan päälle kunnon treenipäivän. Tässä valossa on siis turha väittää, että lapsen kanssa ei muka pysty harrastamaan. Kaikki on lopulta kiinni aikuisen omasta asenteesta.

Hymyssä suin matkasimme kotiin, olihan takana aivan huikea aamupäivä. Kotona oli aika käydä suihkussa ja ryhtyä seuraavaan hommaan.

Suuri leipomisiperaatio odotti meitä

Pullapoikia ja tyttöjä, korvapuusteja ja pitkoa syntyi hurjaa kyytiä. Isityyppiä hirvitti paitsi vauhti, myös sen aiheuttama jauhon leviäminen jokaiseen mahdolliseen paikkaan.

Tähystäjäprinsessa nautti leipomisesta, joten isityyppi vaiensi huolen sotkusta ja vetäytyi taustalle ihailemaan touhua. Varmuutta siitä, mitä neiti leipoi ei ole, mutta vauhdikasta se puuha oli.

Pikku leipuri vauhdissa

Vauhti jatkui vielä spontaanin iltajumpan tiimellyksessä. Isin jumppalelut pääsivät tositoimiin pitkäksi toviksi. En voi kuin ihailla tuon neidin energisyyttä ja jaksamista.

Iltapalan kruunasivat tuoreet pullat, jotka maistuivat hyvällä halulla, molemmille. Iltapesujen jälkeen unta ei juuri tarvinnut houkutella, kun neiti nukahti kesken ensimmäisen iltasadun lauseen.

Isityyppi toivottelee nyt osaltaan kaikille lukijoille hyvää yötä. Huomenna taas palataan uuden postauksen merkeissä.

Mikä olisi juuri sinulle mieluisa aihe?