Isivuoden kohteet päiväretkille. Fallkullan kotieläintila.

Pyöräilyä, eläimiä, seikkailua ja eväät. Näistä elementeistä koottu reissu ei voi kuin onnistua. Pienet tapaturmatkaan eivät näin mahtavaa retkeä pysty pilaamaan.

Fallkullan kotieläintila löytyy Helsingistä, Malmin pohjoispuolelta. Tämä oli ensimmäinen kohteemme uudessa seikkailussa, jossa käymme tutkimassa päiväretkikohteita perheille.

Eläimet ja lapset sopivat hyvin yhteen. Ja eläimiä täällä riittää. Possuja, vuohia, lampaita, kanoja, ankkoja ja pupuja.

Hyvät liikenneyhteydet takaavat helpon pääsyn perille. Parkkitilaa on melko runsaasti ja julkinen liikenne kuljettaa kohteeseen vaivattomasti.

Kaupungin vilinästä sukelsimme tällaisiin maalaismaisemiin.

Menomatkalla ihailimme heppoja, jotka laiduntavat aivan kotieläintilan lähimaastossa. Tiukka käskytys vaati pysäyttämään kärryn ja päästämään neidin tekemään tuttavuutta hevosten kanssa.

Perille päästyämme hyvä tovi kului ihan vaan maisemien ihailussa. Ihka oikea maatila, keskellä kaupungin vilinää.

Jopa taapero näytti arvostavan tätä kontrastia. Vastahan hetki sitten autot huristivat ohi kovaa kyytiä.

Kohteliaasti tyttäreni kävi tervehtimässä jokaista eläintä karsinassaan.

Onneksi yksikään tilan asukki ei näyttänyt pahasti pelästyvän neidin reippaita Moi - huudahduksia. Neiti itse meni sen sijaan hämilleen possun vastatessa tervehdykseen varsin kovaäänisesti.

Hetkeksi tyttö hakikin turvapaikan isin sylistä, mistä oli helppo katsella eläinten touhuiluja. Tuttavallisesti aidan viereen hakeutuvia vuohia piti päästä jo omin jaloin tervehtimään.

Voi sitä riemua, kun aidan raosta tarjottu heinätuppo kelpasi aitauksen asukille.

Kaikki eläimet löytyvät mukavan tiiviiltä alueelta. Pienilläkin jaloilla jaksaa mainiosti itse tepastella aitaukselta toiselle.

Tyhjästä navetasta löytyi vaikka mitä mielenkiintoista.

Muutenkin alue on selkeä ja sopivan avara. Kaikki kiintopisteet löytyvät helposti.

Myös navettaan päästiin sisälle ihmettelemään. Eläimet olivat ulkona, mutta ilmeistä päätellen tämä oli tytölle silti huikea elämys.

Isityypin piti tietysti kertoa, mitä missäkin karsinassa asustelee. Neidin tulkinnan mukaan lähinnä possuja ja hevosia.

Isin väite vuohista asukkeina kuitattiin lyhyesti: ei, ihahaa! Enpä sitten ruvennut enempää vänkäämään.

Tässäkin kohteessa korostuu lapsen ehdoilla toimiminen.

Retken kiinnostavimmaksi kohteeksi osoittautuivat puiset hevonen ja koira. Molempia ihailtiin vailla kiirettä mihinkään. Monen monta kertaa piti neiti nostaa hepan selkään ja takaisin alas.

Taas kerran, aikuisen näkökulmasta aikaa käytettiin vääriin asioihin. Olihan täällä ihka oikeita eläimiä ihailtavaksi.

Puisiin eläinleluihin voi tutustua sitten muualla. Pidin kuitenkin mölyt mahassani ja annoin tyttäreni edetä itselleen sopivimmalla tavalla.

Possu. Moi!!

Tilalta löytyvä lasten leikkialue oli aikuisen silmin oikein hieno. Ihka oikea maatila pienoiskoossa.

Tyttöä tuo leikkipaikka ei kiinnostanut tippaakaan. Sen sijaan huvimaja oli huikea seikkailupaikka.

Me etenimme lapsen ehdoilla, joka on mielestäni ainoa oikea tapa tällaisilla retkillä. niinpä ihailin huvimajaa tytön kanssa. Pakko myöntää, olihan se kyllä hieno.

Vessakäyntikin sujui mainiosti. Tämä kohde on kaikin puolin hyvinvarusteltu lapsiperheitä ajatellen. Vessasta löytyi pottakin pienempien retkeilijöiden tarpeisiin.

Pienet tapaturmat kuuluvat tällaisiin seikkailuihin.

Huvimajasta palasimme vielä ihailemaan navettaa. Sitten puput osuivat neidin silmiin ja pienen ohjuksen lailla niitä rynnättiin ihailemaan.

Navetan kynnys ylittyi mallikkaasti, mutta sekoitti askelmerkit. Hurjan näköisen ilmalennon jälkeen tyttö laskeutui vatsalleen soraan.

Pipi, pipi kuului itkunsekaisella äänellä, kun isityyppi alkoi tarkistaa vaurioita.

Lopulta selvittiin rikkinäisillä housunpolvilla ja palkeenkielellä kämmenessä. Nopea visiitti ensiapulaukulle ja seikkailu saattoi jatkua.

Kuljetan ensiapulaukkua mukana kaikilla retkillä. Suosittelen lämpimästi tätä kaikille lasten kanssa retkeilijöille.

Useimmiten laukku on mukana turhaan, mutta joskus tulee näitä tilanteita, jolloin sille on tarve. Niissä hetkissä on ikävä huomata puuttuvat varusteet.

Isityypin rankin homma oli lopulta huolehtia kuvassa näkyvä pöllö kotiin asti.

Puput saivat nopeasti pienen seikkailijan unohtamaan kolhunsa. Yllättävän pitkään vauhdikas taapero jaksaa seurata ruohoa natustavaa pupujussia.

Tästä olikin hyvä suunnata omien eväiden kimppuun.

Fallkullasta löytyy mukava ja sopuhintainen kahvila. Niinpä jälkiruuaksi haimme tytölle jäätelön ja isille kahvin.

Kahvittelun lomassa oli hyvä kuulostella tytön vireystilaa ja tehdä päätöksiä retken jatkosta.

Tankkauksen jälkeen Tähystäjäprinsessa halusi vielä nähdä possut. Nyt röhkintä ei enää pelottanut.

Väsymys alkoi kuitenkin painaa pientä seikkailijatarta. Käden pipiin piti kovasti puhaltaa ja pää painui koko ajan tiukemmin isin olkaan.

Nähtävää olisi varmasti vielä ollut ja eväitäkin riittävästi santsikierrokseen. Nopea tilannearvio osoitti kuitenkin kotiinlähdön parhaaksi toimintatavaksi.

Tällaisissa maisemissa kelpaa seikkailla lasten kanssa.

Retket ovat kaikille paljon miellyttävämpiä, kun niiden pituus määräytyy lapsen jaksamisen ehdoilla.

Isityyppi olisi täällä viihtynyt vaikka kuinka kauan ja tytöllekin olisi ollut tekemistä. Mutta kuinka mielekästä on väkisin viedä väsynyttä taaperoa uusiin seikkailuihin?

Niinpä suuntasimme karavaanimme kohti kotia. Aikuisen makuun retki jäi lyhyeksi, mutta uskon tyttärelleni jääneen tällä tavalla mukavat muistot.

Ensi retkelle varustaudumme aavistuksen runsaammin. Kauempana kotoa olevissa kohteissa päiväunet nukutaan pelipaikoilla ja jatketaan seikkailuja iltapäivällä.

Fallkulla on hieno retkikohde lapsiperheille.

Nähtävää ja koettavaa riittää. Jos eläimet kyllästyttävät, löytyy mahdollisuuksia leikkiin.

Kaikki tarpeelliset palvelut alueella on tarjolla ja hyvät liikenneyhteydet varmistavat helpon perillepääsyn.

Tällainen, hieno huvimajakin tilalta löytyy.

Tänne on helppo tulla aivan pienten kanssa. Isosiskot ja veljetkin löytävät varmasti mielenkiintoista nähtävää ja aikuinenkin viihtyy helposti. Hieno paikka koko perheen yhteiselle retkelle.

Isityypin Tähystäjäprinsessan ja Kersantti karvatassun puuhia voit seurata myös facebookissa ja instagramissa.

Tulevia tutkimusmatkoja varten otamme mielellämme vastaan teidän lukijoiden ehdotuksia.

Isivuoden huippuhetket

Niinhän siinä kävi, että koti-isävuosi kääntyy vääjäämättä loppusuoralle. Aivan hetken kuluttua Tähystäjäprinsessa aloittaa päiväkodin ja Isityypin on palattava töihin. Aika on kiitänyt aivan hurjaa kyytiä. Niinpä nyt onkin sopiva hetki luoda katse kuluvan vuoden tähänastisiin kohokohtiin.

Marraskuun alussa tyttö ottaa ensiaskeleet päiväkotitaipaleellaan ja minä palaan töihin. Asiat saivat muutama viikko sitten yllättävän käänteen, jonka johdosta voidaan puhua meidän päiväkodista.

Tuo käänne myös lyhentää koti-isyyttäni kuukaudella.  Se on kuitenkin ihan oman postauksensa aihe, siitä lisää ensi viikolla.

Nyt on aika poimia esiin koti-isävuoteni kohokohdat. Paljon olemme ehtineet puuhailla ja paljon olette täältä blogista noita puuhia saaneet seurailla. Mutta mitä on minulle jäänyt erityisesti mieleen?

Ensimmäinen päivä virallisesti koti-isänä.

Ensimmäinen helmikuuta oli ensimmäinen päiväni virallisesti koti-isänä. Aamulla äiti lähti töihin ja me jäimme neidin kanssa kotiin touhuilemaan. Tuosta päivästä jäi parhaiten mieleen sankka lumipyry, jota jatkui koko päivän.

Nopeasti rutiiniksi muodostuneen tavan mukaan pakkasin tytön rinkkaan, koiran valjaisiin ja paukkasimme ulos lumentuloa ihailemaan. Lenkin jälkeen leikimme vielä hyvän tovin takapihalla.

Noita yhteisiä lenkkejä onkin kertynyt mittava määrä. Joka päivä olemme jollakin varustuksella käyneet ulkona koko Tuhotrion voimin. Pelkkää parhautta, jokainen yhteinen askel.

Toinen mieleenjäänyt asia tuossa päivässä oli loppumattoman vapauden tunne. Edessä vuosi yhdessä puuhailuja ja touhuilua, vailla aikatauluja tai velvotteita.

Vaikka rajaton vapaus alkaa hiljalleen loppua, ei töihinpaluu liiemmin ahdista. Edessämme on monta yhteistä päiväkotimatkaa, monta yhteistä seikkailua.

Monta kuukautta kestänyt intiaanikesä.

Kesä tuli tänä vuonna kunnon rytinällä. Ensin ihmettelimme kuralätäkköjä ja muita kevään ihmeitä. Parissa viikossa käsillä oli täysi kesä ja painelimme ulkona olemattomissa vaatteissa.

Tuota kesää riitti mukavan pitkään ja kelit hellivät meitä ulkoilmaihmisiä oikein olan takaa.

Tähystäjäprinsessan kanssa otimme kaiken irti kesästä. Päivät pitkät vietimme ulkona, leikkipuistoissa, lähimetsissä ja milloin missäkin.

Lopulta ruokailutkin, aamiaista myöten siirtyivät ulkoilmaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttäreni löysi grilliruuan ilot.

Iltaisin kotiin palasi lähes joka päivä hiekkainen, multainen ja kaikin puolin likainen lapsi, onnellinen lapsi.

Kesän kohokohtakin oli ilmiselvä.

Suuri mummolaseikkailu

Neljä päivää pyörällä ja kärryllä tien päällä, neljä päivää silkkaa mahtavuutta. Tuota reissua suunniteltiin paljon ja siitä on kirjoitettukin paljon. Ylivoimainen kesän, ja koko vuoden kohokohta.

Monia hienoja hetkiä koimme reissulla, mutta mikä lopulta oli parasta?

Yhteinen aika. Neljä upeaa päivää kahdestaan tyttäreni kanssa. Luonnollisesti vietimme koko ajan varsin tiiviisti yhdessä.

Ensimmäisen retkipäivän iltariemua Suurella Mummolaseikkailulla.

Opimme toisistamme ja toisiltamme. Tuon reissun aikana meistä muodostui erottamaton parivaljakko.

Oli huikea tunne, kun koko elämä tiivistyi samaan rytmiin. Herätys, aamiainen ja liikkeelle. Pitkä päivä matkaa taittaen, taukopaikkoja ihaillen ja maailmaa yhdessä ihmetellen. Elimme kuplassa, jossa olimme vain me kaksi.

Tuolla reissulla isä ja tytär hitsautuivat lopullisesti yhteen.

Reissuraportti löytyy täältä.

Kesään myös mahtuivat kolmet synttärit.

Isityyppi aloitti juhlakauden, kun mittariin päsähti 40 vuotta. Kuusijärven maisemissa oli suurta juhlan tuntua, kun tytön kanssa vietimme upean päivän ulkona. Synttärijätskit ja pillimehut tietysti kuuluivat asiaan.

Muutaman viikon päästä Tähystäjäprinsessa täytti kaksi vuotta, joten juhlat jatkuivat. Fallkullan kotieläintila oli näiden bileiden päänäyttämönä.

Ison tytön elkein Tähystäjäprinsessa söi elämänsä ensimmäisen suklaatuutin. Ei muuten jäänyt kesän ainoaksi.

Sitten olikin aika juhlia Papan 70 vuotissynttärit. Ohjelmassa oli matka Hämeenlinnaan ja tietysti hienon onnittelukortin askartelu. Suurella ylpeydellä neiti ojensi perillä kortin tärkeälle ihmiselle.

Kaiken kaikkiaan koti-isyys on ylittänyt kaikki odotukset.

Odotin vuosi sitten jo suurella innolla tulevaa Isivuotta. Ja se oli ehdottomasti odottamisen arvoinen. Olen nauttinut jokaisesta yhteisestä hetkestä upean pienen tyttäreni kanssa.

Itse ajattelin syksyn olevan tunnelmiltaan hivenen haikea, kun vuoden loppu lähestyy. Tällä hetkellä olo on kuitenkin onnellinen. Kaikki meni oikeastaan juuri niinkuin pitikin.

Olemme saaneet viettää tytön kanssa yhdessä huikeat kuukaudet, olen nähnyt pienestä tytöstäni kasvavan reipas ja osaava pieni neiti. Tulevaisuus näyttää valoisalta.

Odottavalla ja tyytyväisellä mielellä tähyämme kohti valoisaa tulevaisuutta.

Yhdeksi kohokohdaksi voi nostaa myös koti-isyyden päättymisen, niin ironiselta kuin se kuulostaakin. Tähän syynä on päivähoidon järjestyminen tavalla, josta haaveilin jo ennen tytön syntymää.

Isin pienestä prinsessasta tulee ihan kohta reipas päiväkotityttö. Ja mikä parasta, tuotakin polkua me lähdemme astelemaan yhdessä.

Tuosta päiväkotikuviosta kerron teille lisää seuraavassa postauksessa.

Vaikka isivuosi kohta tuleekin päätökseensä, ei tämä blogi katoa. Jatkossakin saatte lukea meidän yhteisistä seikkailuista ja Isityypin näkemyksistä vanhemmuudesta.

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan elämässä puhaltavat pian ihan uudet tuulet. Niiden tuulten tuiverruksesta tekin pääsette nauttimaan tätä blogia seuraamalla. Tervetuloa kyytiin!


Vanhaan malliin meidän touhuja voi seurailla myös Facebookissa ja Instagramissa

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Nurkka

Tällä kertaa suuntana oli Puistolassa sijaitseva Leikkipuisto Nurkka. Heti perille päästyämme,neiti bongasi uima-altaan. Yhdessä hujauksessa tytöllä oli vesileikit käynnissä.

Onneksi on kuivat vaatteet mukana, ehti Isityyppi tuumia. Niitä ei kuitenkaan tarvittu. Edes mukana olleet uimavaatteet eivät päässeet tositoimiin.

Leikkipuisto Nurkka on iso. Todella iso. Tekemistä ja nähtävää on paljon. Niin paljon, ettei tyttäreni meinannut saada mistään tekemisestä kiinni.

Täällä oli myös väkeä aiempia puistoja selvästi enemmän. Viereisen päiväkodin lapsia tuli vielä joukkoon mukaan. Näin suuri lapsimäärä oli Tähystäjäprinsessalle uusi kokemus.

Neidillä oli vaikeuksia päästä tekemisessä alkuun, isin syliin kavuttiin tuon tuostakin ja monesta leikkipaikasta tyttö vetäytyi syrjemmälle, muista lapsista hämmentyneenä.

Pienten alkuvaikeuksien jälkeen kaivuri sai leikit käyntiin.

Selvästi uteliain silmin tyttö kuitenkin tarkkaili ympäristöä ja kavereiden telmimistä. Lopulta neiti bongasi aina yhtä mieluisan hiekkalaatikon.

Hiekkalaatikolla oli hienon hieno kaivuri. Se riitti tyttärelleni tutun vauhdin palaamiseen. Härrkä! Kajautti tyttö iloisesti ja ryhtyi maansiirtohommiin.

Niin, Pipsa Possu on käytännössä ainoa piirretty, jota tyttö joskus katsoo. Herra Härkä on hahmoista usein raskaissa töissä.

Niinpä neidin aukottomalla logiikalla kaikki panssarivaunua pienemmät työkoneet kuuluvat tuolle sarvipäälle.

Puhekin on lähtenyt liikkeelle mallikkaasti. Nyt jo hankalatkin sanat, kuten härkä ja harakka taipuvat sujuvasti.

Tällä hetkellä mikään ei voita keinuja ja liukumäkiä.

Niitä nähtyään, ei neiti ollut enää kiinnostunut hiekkakakuista. Isityypin yllätykseksi tyttö suuntasi puiston pienten puolelle touhuamaan.

Syykin selvisi nopeasti. Sieltä nuo neidin lempivälineet löytyivät rinnakkain. Sieltä löytyi myös puiston hiljaisin nurkka.

Puiston suuri väkimäärä oli tytölle pelottavaa. Näppärästi neiti kuitenkin ratkoi ongelman ja jatkoi tyytyväisenä leikkejään. Pienten puolelta oli myös hyvä näkyvyys kaikkeen touhuun ja tohinaan.

Uteliaisuus isompien lasten puuhiin oli kova. Rohkeus ei kuitenkaan vielä antanut periksi mennä mukaan. Ehkäpä tänä arastelu laantuu näiden puistoretkien myötä.

Keinut, liukumäki ja keinuhepat kuitenkin kirvoittivat tytön tuttuun hurjapäiseen menoon.

Keinuissa neiti löysi ja tyypillisen vauhtinsa. 

Nupit kääntyivät lopullisesti kaakkoon, kun isityyppi ilmoitti, että kohta päästään tanssimaan. Tässä puistossa oli tarjolla tanssipaja, ihka oikean tanssiopettajan johdolla.

Jorailua rakastava tyttäreni ryntäsi innolla kohti pelipaikkaa. Isityyppikin odotti mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Olihan tämä ohjelmanumero iloinen yllätys. On ihailtavaa, miten paljon Helsingissä panostetaan tähän puistotoimintaan.

Nopeatempoiselle tyttärelleni tanssitunnin alkuunpääsyssä kesti liian kauan. Ope ei ollut ehtinyt aloituspuheessaan edes puoliväliin, kun neiti löysi jo parempaa tekemistä. Trampoliineja, kolme kappaletta. Aivan tyhjillään, pomppijoita odottamassa.

Tanssiopelle ensi kertaan vinkiksi; pienten lasten kanssa kaikki pitkät odotukset ovat myrkkyä. Perusteellisten avauspuheiden sijalle toimintaa.

Trampoliinilta tyttö säntäsi sisätiloihin, kun tanssihommissa ei vieläkään oltu päästy alkuun. Ja siellähän se oli. Puuhevonen, iso puuhevonen!

Alun arastelun jälkeen tyttö laittoi ranttaliksi, tuttuun tyyliinsä.

Isityyppi tiesi jo, mitä tuleman pitää. Tuon hepan ihastelu ei tule loppumaan, vaikka mikä olisi. Eikä minulla ollut aikomustakaan pakottaa lastani mukaan hiljalleen alkuun pääsevälle tanssitunnille. Tyttöä varten täällä oltiin.

Lopulta väsymys alkoi selvästi painaa pientä Tähystäjäprinsessaa. Niinpä suuntasimme eväiden kautta kotimatkalle.

Alunperin olin ajatellut, että syömme puistossa tarjottavan lounaan. Sen alkuun oli kuitenkin vielä liki puolitoista tuntia.

Päätin, että en vaadi tyttöä sinnittelemään väkisin hereillä, keskellä hulinaa. Niinpä välipalan jälkeen tyttö pääsi kärryyn ja lähdimme kotia kohti. Lounas syötäisiin kotona.

Sinnikäs neiti pysyi kotimatkan hereillä ja kotona ruoka maistui nälkäiselle tutkimusmatkailijalle. Ruokapöydässä käytiin vielä läpi retken merkittävimmät hetket.

Puisto on todella iso ja tarjoaa monipuolista tekemistä.

Vaikka tanssimaan emme menneetkään oli hieno huomata, mitä mahdollisuuksia Helsinki tarjoaa. Tuokin tunti oli maksuton ja avoin kaikille.

Tässä puistossa riitti muutenkin tekemistä. Monenlaista puuhaa oli tarjolla, uima-altaineen päivineen. Puisto levittäytyy niin laajalle alueelle, että isosta väkimäärästä huolimatta tilaa riitti.

Monien hiljaisten puistojen jälkeen oli ilo huomata, että leikkipuistoille riittää käyttäjiä. Pienestä arastelusta huolimatta tyttökin sai lopulta juonesta kiinni. Kivat leikit saatiin aikaan.

Pakko myöntää, että meille sopivat aavistuksen pienemmät ihmisryppäät. Se ei kuitenkaan poista sitä, että Leikkipuisto Nurkka on hieno puisto.

Täällä riittää puuhaa ja tilaa kaikille. Erityisen hienoa oli taas huomata henkilökunnan innostus ja reipas ote työhönsä.

Isityypin riemuksi tarjolla oli kahvia meille vanhemmille. Pieni juttu, mutta kertoo työntekijöiden motivaatiosta saada väki viihtymään.

Meillä on taas uusiakin suunnitelmia seikkailuihin.

Seuraavaksi lähdemme täydentämään viime viikolla kesken jääneen Leikkipuisto Linnunradan tutkimisen.

Ensi viikolla on tuttuun tapaan ohjelmassa uusi, teidän ehdotuksistanne valittu puisto.

Nyt olemme ehtineet käydä jo seitsemässä puistossa ja monta kivaa kohdetta on vielä tutkimatta.
tähän asti vieraillut puistot ovat:

Kuntopuisto
Pallopuisto
Lähdepuisto
Kurranummi
Tapuli
Linnunrata

Tämän artikkelisarjan rinnalle aloitamme toisenkin tutkimusmatkan. Teemana on Pääkaupunkiseudun retkikohteet lapsiperheille. Tästä aiheesta lisää ensi viikolla, kun rynnistämme Fallkullan kotieläintilalle.

Tuohon uuteen artikkelisarjaan otamme myös toiveita vastaan. Mihin te haluaisitte meidän lähtevän tutkimusmatkalle?