UA-119504795-1

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Koti-isyys on elämäni parasta aikaa



Minä olen nauttinut koti-isyydestä, tämä on ylivoimaisesti elämäni parasta aikaa. Kun vuosi taaperon kanssa päättyy, tulen muistelemaan tätä aikaa kaiholla.

Parasta on arjen kiireettömyys. Ylimääräisten aikataulujen puuttuminen antaa leppoisaa aikaa touhuta ja puuhastella. Aikuisten maailman luoma kiire ei ulotu meihin, saamme kaikessa rauhassa tutkia ja ihmetellä tätä elämää.

Kun aikatauluja ei juuri ole, ei myöskään ole niiden mukanaaan tuomaa palapeliä. Ei tarvitse yrittää sommitella menemisiä toistensa lomaan. On äärimmäisen vapauttavaa, kun voi mennä ja tulla niin kuin hyvältä tuntuu.

Ruokailut, päiväunet ja muut rutiinit luovat päivälle raamit. Noiden raamien sisällä olemme vapaat kuin taivaan linnut tekemään, mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Elämme tällaista ex-tempore- elämää. Kun jokin idea saadaan, voimme lähteä sitä toteuttamaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta liika suunnittelu tappaa luovuuden.

Meille suunnitteluksi riittää tieto siitä, milloin pitää olla ruokapöydässä. Muuten eivät aikataulut paina, eikä tarvitse liikaa suunnitella. Teemme asiat fiilispohjalta ja se on äärettömän mukavaa ja voimaannuttavaa.


“Yhdessä me kasvamme tyttäreni kanssa koti-isyyteni aikana”



Yhteinen tekeminen tytön kanssa on asia, jota töissä ollessani eniten kaipasin ja jonka vähyydestä eniten kannoin huonoa omaatuntoa. Koti-isänä ei ole moisia huolia.

Muissa postauksissa kerrotaan paljon meidän touhuista ja puuhista, joten en tässä ala niitä sen enempää avaamaan.

Lisää näistä puuhista voit lukea vaikka tästä ja täältä. Ulkoilun ja liikunnan merkityksestä meidän arjessa kerron tässä jutussa.


Koti-isänä minulla on aikaa touhuta tytön kanssa salilla monta kertaa viikossa.


Työelämä on melkoinen oravanpyörä. Tuohon aikuisten maailman oravanpyörään minulla ei ole kiire laittaa tytärtäni, päiväkoti saa odottaa.

Olen myös ehtinyt työntekijänä nähdä päiväkodin arkea. Se ei ainakaan lisää motivaatiota tyttären lykkäämiseen siihen maailmaan.

On hienoa nähdä päivittäin tyttäreni kasvavan ja oppivan uutta. Lapsen rajaton uteliaisuus ja into tutustua ympäröivään maailmaan on valloittavaa.

Mutta hienointa tässä tytön oppimisen ihailussa on yhteinen kasvu, käsi kädessä.

Sillä yhdessä me kasvamme tyttäreni kanssa. Hän päivä päivältä isommaksi ja taitavammaksi tytöksi, minä isäksi.

Väitän, että tyttäreni opettaa minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä. Moni havahduttava kokemus olisi ilman tuota pientä opettajatarta jäänyt kokematta, moni aikuisen silmin mitätön ilmiö ihastelematta.

Koti-isyys oikeuttaa minut unohtamaan ulkopuolisen maailman. Voin hyvällä omallatunnolla rajoittaa elinpiirini ja sosiaalisen kanssakäymisen päivän ajaksi koiraan ja tyttöön.

Minä keskityn täysillä ajan viettämiseen tyttäreni kanssa, sitä vartenhan minä kotiin jäin. Minun työni on touhuta pienen neidin kanssa.

Toki arkiset velvoitteet, laskut, siivoukset, kokkaukset, ostokset ynnä muut on hoidettava, mutta moni aikuisten maailman kotkotus jää mukavasti elämäni ulkopuolelle.

Ei ole kovin suuri ikävä aikuista seuraa tai omaa aikaa. Minun on hyvä olla juuri näin, yhdessä pienen prinsessani kanssa. Te muut, pitäkää tunkkinne.


“Eihän minulla koti-isänä muuta olekaan, kuin aikaa ja mahdollisuuksia liikkua”



Ulkoilu ja liikuntamääräni ovat merkittävästi lisääntyneet. Joidenkin vanhempien blogeista olen lukenut, että liikunta jää, kun on kotona lapsen kanssa.

Ei kuulemma ole aikaa tai mahdollisuuksia. Minä en ymmärrä, mistä puhutaan.

Eihän minulla muuta olekaan kuin aikaa ja mahdollisuuksia liikkua ja ulkoilla. Mikä parasta, saan tehdä noita mahtavia juttuja yhdessä tyttäreni kanssa.

Tavoitteenani on juosta toukokuussa maraton, 40- vuoden rajapyykin saavuttamisen kunniaksi. Maratonin juokseminen vaatii melko paljon harjoittelua.

Olen saanut tarvittavaa treeniä niin paljon, kuin jaksan juosta ja kävellä. Tyttäreni viihtyy mainiosti yhteisillä lenkeillä koiramme kanssa, rinkasta maailmaa ihmetellen ja isiä kirittäen.

Minun pitää vain ottaa tyttö mukaan touhuihini ja simsalabim, minulla on treeniaikaa vaikka koko päivä.


Päivittäinen jumppatuokio menossa. Koti-isällä on kahmalokaupalla aikaa treenaamiseen.


Tästä päästäänkin toiseen polttavaan aiheeseen, omaan aikaan. Minulle ei vieläkään ole valjennut, mistä tässä oman ajan palvonnassa on kyse.

Parisuhdetta tai lapsia ei ole kenenkään pakko hankkia. Jos haluaa elämäänsä mielin määrin omaa aikaa, on ratkaisu helppo. Pysyy sinkkuna ja huolehtii ehkäisystä.

Vanhempana minulle arvokkainta kaikesta on yhteinen aika lapseni kanssa, meidän aika. Tuo pieni neiti on kuitenkin hienointa mitä elämässäni olen saanut aikaan, miksi ihmeessä en haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan?

Minä hankin lapsen, totta helvetissä minä hänet myös hoidan ja kasvatan. Kun tyttäreni syntyi, oli prioriteettien muuttuminen selviö. Minun tärkein roolini, tehtäväni ja etuoikeuteni on nyt olla isä.


“Nautin äärettömän paljon koti-isyydestä ja toivon voivani jatkaa tätä olotilaa” 



Isyys on asia, joka määrittää minua koko loppuelämäni. Tuon määritelmän kannan suurella ylpeydellä.

Nautin äärettömän paljon koti-isyydestä ja toivon voivani jatkaa tätä olotilaa. Valitettavasti taloudelliset lainalaisuudet tuovat omat rajoitteensa, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Tämän vuoden rahoitan käytännössä säästöillä. Kahden vuoden ajan laitoin kaiken ylimääräisen sivuun. Se kannatti, ehdottomasti.

Eikä elämä ollut mitenkään erityisen askeettista, vaikka kaikki ylimääräiset menot pyrinkin karsimaan.

Yksi koti-isyyden herättämistä pohdiskeluista päässäni onkin; voisinko ansaita elantoni kotoa käsin?


Pieni tutkimusmatkailija johdattamassa isityyppiä taas uuteen seikkailuun. Päivät eivät pääse käymään tylsiksi tämän neidin kanssa.


Rahaa koti-isänä kulutan hämmästyttävän vähän. Elämiseen tietysti kuluu väistämättä rahaa, mutta laskujen maksun jälkeen ei rahaa budjetista juuri hupene.

Minulle kahviloissa istuminen tai ulkona syöminen ei ole merkittävää. Lähes kaikki puuhamme ovat varustehankintoja lukuunottamatta ilmaisia.

Meillä suomalaisilla on suuri etuoikeus nauttia upeasta luonnosta. Ulkoilu tarjoaa loputtomasti elämyksiä ja terveysvaikutuksia sekä taaperolle, että aikuiselle. Mikä parasta, ilmaiseksi.


“Koti-isänä elän elämäni parasta aikaa”



Monen mieleen saattaa hiipiä ajatus, että elämäni on tylsää ja yksitoikkoista. Jonkun muun silmin se voi sitä ollakin. Minä elän elämäni parasta aikaa.

Usein kuulen julistettavan suuren totuuden siitä, miten tulen vielä kyllästymään koti-isyyteen. Kun aikaa kuluu, niin tämä kotona lapsen kanssa touhuilu käy kuulemma tylsäksi.

Minä en usko moista puppua, vaan nautin olostani. Kotona lapsen kanssa olo ei ole minusta millään muotoa raskasta, kivaa se kyllä on.

Tyttäreni vauhdikas ohjelmatoimisto huolehtii siitä, ettei aika pääse käymään pitkäksi. Kyllä tämä oravanpyörän voittaa mennen tullen.

En kaipaa elämääni mitään lisää. Minulla on kaikki hyvin juuri näin, koti-isänä  tyttäreni kanssa.

26 kommenttia:

  1. Olipa positiivinen kirjoitus. Sinä ja tyttäresi olette nauttineet todellisesta laatuajasta. Olet osannut asettaa elämän oikeanlaiseen järjestykseen. Ja tiedän, että nuo pienten ihmisten ohjelmatoimistot osaavat järjestää mielenkiintoista ohjelmaa. Itsellä ei enää pikkuisia ole, mutta bonuslapsia kyllä.
    Tätä oli ilo lukea! Ja ymmärrän pohdintaasi, voisitko ansaita elantosi kotoa käsin. Toivon teille hyviä ja antoisia päiviä jatkossakin. Ja heleää huhtikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että viihdyit jutun parissa.
      Mukavaa kevään jatkoa!

      Poista
  2. Ihana kirjoitus. Noinhan se on, harva mies tässä suorituskeskeisessä maailmassa ymmärtää, miten ainutlaatuista aikaa elätte. Moni kaipaa kotoa töihin "lepäämään", mutta sinä olet löytänyt koti-isyyden onnen ja hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä koto-isyys työelämän voittaa, helposti.

      Mukavaa kevään jatkoa.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus ja täynnä positiivista ajattelua sekä energiää. Voi kumpa useampi "isityyppi" ymmärtäisi miten tärkeää on viettää aikaa pienen lapsen kanssa. Puuhailla yhdessä ja antaa koti-isyyden viedä.
    Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä koti-isyys hiljalleen alkaa yleistyä.
      Kiitos samoin ja kivaa kevään jatkoa!

      Poista
  4. Ihana kirjoitus! Meillä mies on jäämässä syksyllä kotiin pienen kanssa ja hän odottaa sitä innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Hieno päätös, tulee varmasti olemaan ikimuistoista aikaa.

      Poista
  5. Itsekin nautin täysillä nyt tästä kotona olosta <3 Valitettavasti voi olla, että taloudelliset asiat ajavat minut tämän vuoden jälkeen takaisin töihin ja toisaalta mieheni ei yrittäjänä taasen pysty kotiin jäämään - on todellinen etu kun tuollainen kotona olo mahdollistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kotona olo on kannattavaa kaikin puolin, paitsi taloudellisesti.

      Poista
  6. Ihania ajatuksia! <3 Kiireettömyys on musta ehdottomasti yksi ihanimmista kotivanhemmuuden puolista. Mä nukun melkein päivittäin poikani kanssa päikkärit, koska siihen on mahdollisuus ja se nyt vaan on ihanaa! Toki voisin sen ajan tehdä jotain hyödyllistä, kuten kotitöitä, mutta njääh... Nautin, kun on vielä mahdollisuus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tuo päikkäriaika menee usein torkkuessa. Joskus onneksi saa jotain järkevääkin tehtyä.

      Poista
  7. Olipa rehellinen ja kaunis teksti. Itselleni kotona oleminen on aina ollut vaikeaa, ja arvostan todellakin miten hieno asenne sinulla on. Viisautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Toivottavasti saan tätä koti-isyyttä jatkettua vielä vuodenvaihteen jälkeen.

      Poista
  8. Ihana teksti! Alkaa jopa hieman harmittamaan, että itselläni on edessä syksyllä töihin lähtö. Onneksi neiti kuitenkin jää tuttuun kotiympäristöön isovanhempien hoitoon ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Itse saan onneksi nauttia vuoden loppuun. Ja koko ajan koitan keksiä keinoja jatkaa tätä isivuotta :)

      Poista
  9. Tuo kiireettömyys ja tavallaan aikatauluttomuus oli parasta silloin, kun oli kotona. Mutta itse nautin kyllä paljon töiden tekemisestä. Kotoa käsin töiden tekeminen lienee sinulle sopiva vaihtoehto? :)

    VastaaPoista
  10. Aivan ihana kirjoitus ja allekirjoitan. Moni ihmettelee miten viihdyn kotona, kun olen aina ollut suorittaja, mutta nyt ehkä olen kasvanut ja nautin tästä kiireettömyydestä. Tää on ehdottomasti mun elämän parasta aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on keksiä duunia, jossa viihtyisi paremmin kuin täällä koti-isänä.

      Poista
  11. Olipa hieno kirjoitus ♡♡ Nostan isosti hattua sinulle. Uskon ja toivon, että yhä useampi isä tulevaisuudessa voisi jäädä lasten kanssa kotiin, edes vähäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Mahdollisuuksia löytyy kyllä, jos on halua jäädä koti-isäksi.

      Poista
  12. Mahtava kirjoitus! Ihana, että nautit niin paljon ajasta maailman tärkeimmän ihmisen kanssa :-) Yritän itsekin aina muistaa kuinka vähän aikaa lapset ovat pieniä, sitä aikaa ei saa takaisin, mutta töitä ehtii tekemään 80 vuotiaaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Tästä ei mene kuin muutama vuosi ja tytöllä on jo omat menot ja kaverit. Pitää siis nauttia nyt

      Poista