Ei niin Koronaa, ettei jotain hyvääkin

Korona tuli ja lanasi kaiken, maailma ei ole enää entisensä. Ihmiset eristetään koteihin, väkeä kuolee ja talous tulee romahtamaan. Kotikouluissa riiviölapset ajavat vanhemmat hermoromahduksen partaalle ja vessapaperikin loppuu kaupasta.

Kaikenlaisia uhkakuvia on viime aikoina maalailtu ja jonkinasteinen hysteria leviää kulovalkean lailla. Synkimmät persoonat uskovat meidän elävän maailmanlopun aikoja.

Minussa lienee jokin geneettinen vika, kun en näe tätä epidemiaa peruuttamattoman pahana ilmiönä. Moni asia toki on muuttunut viime viikkoina ja väistämättä isänä pieni huoli painaa mieltä.

Viime viikko kuitenkin osoitti, että eivät nuo epidemian tuomat muutokset arkeen ole lainkaan pöllömpi juttu. Ehkäpä meidän pitää vaan oppia näkemään ne hyvät jutut eikä keskittyä negatiiviseen.

Toki epidemia on otettava todesta ja noudatettava viranomaisten suosituksia, mutta minä näen tässä kaikessa myös paljon hyvää, paljon mahdollisuuksia uudenlaiseen elämänmenoon.

Kouluja on suljettu, päiväkodeista kehotetaan lapsia jäämään kotiin, monet on komennettu etätöihin ja lomautukset ovat jo käynnissä.

Kokoontumiset julkisilla paikoilla on kielletty, kirjastot, liikuntapaikat, museot ja monet muut on suljettu. Ylimääräistä liikkumista kehoitetaan välttämään ja nyt uusimaa on suljettu.

“ Tämä pysähtyminen antaa mahdollisuuden ihan uudenlaiseen arkeen”

Se kuuluisa oravanpyörä, jossa juoksemme on nyt viruksen voimin pakotettu hidastamaan vauhtia ja meidät pyörittäjät pakotettu hengähtämään ja katsomaan ympärilleen.

Tämä pysähtyminen antaa mahdollisuuden ihan uudenlaiseen arkeen, kokonaan uuteen tapaan katsoa asioita. Kun oravanpyörän vauhti hidastuu jää aikaa moneen, mikä on jäänyt tekemättä.

Toki lomautusten ja muiden vastaavien toimien vaikutus henkilökohtaiseen talouteen varmasti mietityttää, mutta antaa myös mahdollisuuden miettiä, paljonko oikeasti tarvitsee.

Elämme hurjassa kulutusyhteiskunnassa ja mielestäni tämä hetki antaa oivan tilaisuuden arvioida asioita uudelleen. Kuten Paleface osuvasti toteaa ‘ heitä pois ja osta uusi’

Nyt on hyvä aika pohtia, kuinka paljon oikeasti tarvitsee, kuinka paljon pitää todella ostaa.

Nyt on myös hyvä hetki tehdä kaikkea sitä, mistä aina on haaveillut, harrastaa, rentoutua ja viettää aikaa perheen kanssa.

“ Mahdollisesti edessä häämöttävä lomautus tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta”

Melko  nurinkurista on, että tarvitsemme tällaisen epidemian pysähtyäksemme näiden aiheiden äärelle.

Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa nauttivat tästä uudesta tilanteesta täysin rinnoin. Sunnuntai-illan pesut ja iltatoimet hoituvat rennoissa merkeissä, kun tiedossa oli vapaa viikko. Viikko yhteistä, aikataulutonta aikaa, aivan kuten aikoinaan koti-isänä.

Vapaan viikon takasi Isityypin palkaton vapaa, eikä tulonmenetys rassannut hetkeäkään, kumpaakaan meistä. Rehellisyyden nimissä, mahdollisesti edessä häämöttävä lomautus tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Rahaa toki tässä menetän, mutta tilalle saan jotain paljon arvokkaampaa. Niin kliseistä kuin se onkin, kaikkea ei todella voi rahassa mitata.

Taakse jäänyt viikko tarjosi upeita hetkiä meille. Yhdessäoloa, naurua, leikkejä, kiireettömyyttä ja upeita keväisiä säitä. Mikään raha maailmassa ei voi näitä korvata.

Saatan olla geneettinen häiriö, mutta silläkin uhalla näen tämän epidemian enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. En tietenkään toivo kenenkään sairastuvan tai kuolevan, mutta tällainen tilanne pakottaa meitä asettamaan asiat aivan uuteen perspektiiviin. Se on pelkästään positiivinen asia.

“ Me ihastelemme savun hajuisia vaatteita, leikimme varjokuvilla kallioilla ja keinumme itsemme pyörryksiin”

Nyt jokaisella meistä on edessään hetki, jolloin pitää punnita, mikä on merkityksellistä ja mikä ei. Kun oravanpyörän rattaisiin on lyöty kapuloita, on hyvä aika pohtia, onko uran luominen ja omaisuuden kartuttaminen sittenkään niin tyydyttävää.

Ehkäpä viimein on aika kulkea kohti pehmeämpiä arvoja, aika arvostaa muutakin kuin statuksia ja materiaa. Ehkä vihdoin on aika arvostaa ammatteja, joita harvoin muistetaan arvostaa.

Opettajien, päiväkodintätien ja - setien, hoitajien, poliisien, siivoojien, palomiesten ja monen muun laittaessa itsensä likoon yhteisen hyvän eteen, on aika huomata kuinka arvokasta duunia nuo edellämainitut painavat.

Me Tähystäjäprinsesan kanssa nautimme nyt joka hetkestä. Poissa kauppakeskuksista me ihastelemme savunhajuisia vaatteita, leikimme varjokuvilla kallioilla ja keinumme itsemme pyörryksiin. Tehkää lukijat tekin niin. Tai mikä ikinä onkaan teidän mieluisin tapa nauttia vapaa-ajasta, ottakaa ilo irti ja nauttikaa.

Kuten sanottua, ei niin Koronaa ettei jotakin hyvääkin.