Paljon onnea Tähystäjäprinsessa

Viime viikon torstai oli suuren juhlan päivä. Tähystäjäprinsessa täytti 3 vuotta ja juhlan kunniaksi oli tietenkin tiedossa kunnon seikkailut. Tie vei meidät Korkeasaareen. Isityypin päässä heräsi taas monenmoisia pohdintoja tällä reissulla.

Juhlan tuntua oli ilmassa jo keskiviikkona, kun Isityyppi poimi neidin päiväkodista kyytiin jo hyvissä ajoin ja aloitimme synttärit minilomalla.

Päiväkodista mukaan lähti iloinen neiti, mukana päiväkodin väen hieno kortti. Toki kaverit lauloivat onnittelulaulut, kolmella kielellä ja Tähystäjäprinsessa sai tarjoilla herkut kavereilleen.

Kotona odottivat sitten lahjat. Mummon ja papan hankkimat reppu ja ikioma onki saivat seurakseen potkulaudan ja neidin ihastelemat, vaaleanpunaiset reisitaskuhousut.

Kun seikkailuvarusteet oli nyt päivitetty olikin aika suunnata ulos. Potkulauta sopi mainiosti vauhdikkaalle neidille, vaikka tuon menon katselu kylmäsikin hetkittäin Isityypin sydäntä.

Torstaina oli edessä hieno, koko päivän kestänyt retki Korkeasaareen.

Reissujännitys oli aistittavissa jo aamiaisella ja reppua pakattiin suurella huolellisuudella. Junamatkaa säesti hyväntuulinen höpöttely ja loputtomien kysymysten tulva.

Mustikkamaan silta ylitettiin reippain askelin ja oli aika suunnata kohti Tähystäjäprinsessalle niin rakkaita eläimiä.

Nähtävää ja tehtävää riitti helposti yhden päivän tarpeisiin ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Päivä hujahti tuossa tuokiossa yhteisestä touhuilusta nauttien. Isityyppi seurasi ihaillen ja suurella rakkaudella pienen prinsessan kykyä nauttia joka hetkestä juuri nyt, juuri tässä.

Suurimmaksi suosikiksi lopulta neidille tuntui jäävän saukko, jonka iloista pulikointia käytiin useampaan otteeseen ihailemassa pitkät tovit.

Ystävät ovat neidille tärkeitä, erityisesti tämä, lähes isosisko.

Myös aina sympaattiset mangustit saivat aikaan iloista kikattelua ja porot saivat asiaankuuluvat tervehdykset.

Lopulta reissun kruunasi pääsy katsomaan leijonien ruokintaa ja tästä puhuttiinkin moneen otteeseen vielä seuraavana päivänäkin.

Urheasti väsynyt synttärisankari jaksoi pitkän kotimatkan ja jäipä energiaa vielä toviksi leikkeihin kotiin saavuttuamme.

Onnellista, pientä neitiä katsoessaan totesi Isityyppikin päivän olleen onnistunut, hienoja yhteisiä hetkiä ja muistoja kertyi taas roppakaupalla.

Aikuisille suunnattuja juhlia en näille synttäreille järjestänyt

Nämä olivat tyttäreni juhlat, eivät veruke aikuisille kokoontua kahvittelemaan ja seurustelemaan. Minä halusin tyttäreni näiden juhlien keskiöön, pyrin järjestämään juhlat tyttäreni ehdoilla.

Itselleni on aina ollut vierasta se, että lapsen synttärit ovat aikuisten kokoontuminen. Ymmärrän toki kummien, mummien, setien ja tätien halun juhlistaa lasta, mutta minulle tuo tapakulttuuri on vierasta.

Aina ei tarvita paljon rahaa ja tavaraa, tämä kivikokoelma riittää mainiosti.

Lahjatkaan eivät mielestäni ole se oleellisin osa, vaikka lapsen toiveita kuullen lahjoja hankittiinkin. Minulle lapsen synttäreissä tärkeää on ihan muu. Suurin lahja jonka voin lapselleni antaa, on yhteinen aika ja muistot.

Puhelimen räveltäminen tai aikuisten väliset keskustelut eivät olleet tällä matkalla pääosassa. Tärkeintä oli eläytyä ja heittäytyä mukaan tytön vilpittömään riemuun ja uteliaisuuteen, olla läsnä, vastata loputtomiin kysymyksiin ja ihmetellä yhdessä.

Minä en ole erityisen varakas, eikä minulla ole ihmeellisiä erikoistaitoja. Isänä voin antaa sitä, minkä parhaiten osaan; aikaani ja täydelistä läsnäoloani. Uskon, että nämä kaksi ovat lapselle tärkeämpiä kuin mikään maailman mammona.