UA-119504795-1

torstai 24. tammikuuta 2019

Isityypin muodonmuutos, koti-isästä etäisäksi



Eron myötä isityypistä tuli vuoroviikkovanhempi, etäisä. Muutos koti-isästä on raju, loputtomien yhteisten päivien sijaan näen nyt tytärtäni joka toinen viikko. Tilanne on vaatinut sopeutumista, mutta on siinä hyvätkin puolensa.

Tärkeintä minulle on se, että olen edelleen isä. Minulle on aivan sama, mitä byrokraattien ja viranomaisten papereissa lukee, nuo paperit eivät isyyttäni määrittele.

Minä olen isä, suurella sydämellä ja pohjattomalla ylpeydellä. Tyttäreni on suurin aarteeni maailmassa ja hänen hyvinvointinsa turvaaminen on elämäni tärkein tehtävä.

Bloggaajakollega Helka Belt kirjoitti Etä-äiti - blogissaan oivan kirjoituksen etävanhemmuuden monista muodoista. Minäkin tunnistin itseni tuosta listauksesta. Itse en kuitenkaan itseäni nimitä etäisäksi tai -vanhemmaksi.

Minä olen edelleen isä, omalla tavallani ja omilla määritelmilläni. Etäisä on vain sana jossakin paperissa, minulle se ei merkitse mitään. Toki tilannettani ja hyppyä koti-isyydestä nykymuotoon helpottaa muutama seikka.

Yhteinen päiväkoti lievittää ikävää ja turvaa yhteyden säilymisen meidän vanhempien väleistä riippumatta


Toki olemme eri ryhmissä ja minä ensisijaisesti töissä, mutta näemme kuitenkin toisiamme ja pahimman ikävän yllättäessä neiti pääsee isin syliin. Halit ja pusut useimmiten laannuttavat ikävän ja Tähystäjäprinsessa jatkaa puuhiaan hymyssä suin.

Isiviikoilla yhteiset päiväkotimatkat ovat suuria seikkailuita. Matkaa taitetaan joskus junalla ja joskus pyörällä. Kärryssään viihtyvälle neidille pyöräily on mieluisaa puuhaa ja matka päiväkotiin muuttuukin hetkessä seikkailuksi eväineen ja leikkeineen.


Tästäkin päiväkotimatkasta pulkalla muodostui lopulta huima, yhteinen seikkailu.

Äidin viikoilla kontakti isityyppiin säilyy ja neiti pääsee sylittelemään ja kertomaan tärkeät asiansa. Yhteinen päiväkoti pehmittää hyvin pienen ihmisen hyppyä kahden kodin elämään.

Muutenkin uudessa elämäntilanteessa päiväkodin pysyvä rytmi ja rutiinit tuovat turvaa ja pysyvyyttä pienen tyttäreni elämään. Tuttu ja turvallinen päiväkoti luo paljon varmuutta isin pienen prinsessan arkeen.

Isityypille on suuri ja hieno asia se, että yhteys tyttäreen säilyy myös äidin viikoilla. Vaikka emme päiväkodissa aktiivisesti yhdessä olekaan, olemme silti lähellä toisiamme. Koti-isyyden muovaama tehokaksikko elää päiväkotiarkeakin tukkupakettina.

Lapsivapailla viikoillani pyrin nauttimaan omasta ajasta ja täytänkin illat mieluisilla harrastuksilla


Toki neiti on pienestä pitäen ollut mukana nyrkkeilysalilla, lenkkipoluilla ja pyöräilemässä, mutta nyt voin treeneissäni keskittyä vain ja ainoastaan itseeni. Tämä näkyy myös tuloksissa ja vanha kunnon kilpailuvietti alkaakin taas nostaa päätään.

Moneen harrastukseen olenkin löytänyt aivan uuden intensiteetin ja minulle rakkaat varhaisaamujen treenitkin ovat löytäneet takaisin arkeeni. Jopa jo haudatut urheiluun liittyvät tavoitteet ja unelmat ovat nousseet to do - listalle.

On maailman hienoin ja suurin kunniatehtävä olla isä. Mutta on myös hienoa löytää persoona isyyden takaa ja kaivaa jo pölyttymään ehtineet piirteeni taas esiin.

Tyttäreni kanssa vietetty aika on äärettömän arvokasta, mutta olen oppinut arvostamaan omaa aikaani myös. Aikaa olla minä, muutakin kuin vain isä.

On äärimmäisen voimaannuttavaa kun voin omat viikkoni keskittyä vain ja ainoastaan itseeni.

Etäisänäkin teen jääräpäisesti isyydestäni täsmälleen itseni näköistä


Kun tyttö on minulla, olen edelleen se pehmoisien pehmoisä. Teemme tytön kanssa paljon yhdessä, ulkoilemme, liikumme ja teemme joka päivästä seikkailun. Olen isosti läsnäoleva faija, joka vaalii yhteisiä, arvokkaita hetkiä.

Lapsivapailla viikoilla puuhaan omiani, jahtaan omia tavoitteitani ja unelmiani. Näen tyttöä päivittäin ja minulla on etuoikeus nähdä pienen neidin kasvavan ja oppivan uutta.

Toki ehdin ikävöidäkin tyttöä, se lienee täysin luonnollista. Mutta pidän sitäkin lopulta hyvänä. Pieni ikävä saa arvostamaan yhteistä aikaa entistä enemmän. Elämään vuoroviikkojen myötä ilmestynyt oma aika antaa mahdollisuuden ladata akkuja ja pitää itsestä huolta. Aikaa tehdä itsestäni entistä parempi isä.

Tapahtuipa maailmassa mitä vaan, minä olen isä. En etä- tai vuoroviikkoisä vaan isä. Tuo määritelmä ei minusta poistu eron myötä, saan kantaa sitä ylpeydellä koko loppuelämäni.







11 kommenttia:

  1. Fiksuja ajatuksia! Tämä kolahti erityisesti: "Toki ehdin ikävöidäkin tyttöä, se lienee täysin luonnollista. Mutta pidän sitäkin lopulta hyvänä. Pieni ikävä saa arvostamaan yhteistä aikaa entistä enemmän. "

    Kun tenavat ikävöivät jotain henkilöä, sanon heille usein, että pieni ikävä on hyvä juttu, koska se kertoo, että välittää siitä toisesta. Seuraavalla kerralla jatkan tuolla ajatuksellasi!

    VastaaPoista
  2. Miten hienoa kuulla, että teillä on löytynyt noin hyvä balanssi eron jälkeen. Ja tuo päiväkodissa näkeminen on niin ihana asia, varmasti merkitsee tytöllekin paljon♡

    VastaaPoista
  3. Mitäs Kersantti Karvatassulle kuuluu? Onko "isoveikka" vielä mukana tytön elämässä?

    VastaaPoista
  4. Voin vain kuvitella kuin raastavaa erossa oleminen on, mutta niinhän sitä muutoinkin sanotaan, että lapset ovat vain meillä lainassa. <3

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että vaikean asian äärellä pytytte pitämään lapsen edun etusijalla. Ilolla havaitsin myös sen, että osaat irrottautua myös itsellesi tärkeisiin harrastuksiin, sillä jokaisen pitää huolehtia myös itsestään. Voimia ja ihania hetkiä elämääsi.

    VastaaPoista
  6. Upea juttu, että erosta huolimatta elämä näyttää sujuvan näin hyvin. Ihan mahtavaa on myös se, että näet tyttöä päivittäin ja hän voi vaikka halia iskään samalla. Tsemppiä tähän elämänvaiheeseen. Teillä oli ihan mahtava isivuosi <3

    VastaaPoista
  7. Hienoa, että erosta huulimatta kaikki menee hyvin. Tsemppiä uuteen elämänvaheeseen :)

    VastaaPoista
  8. Minä pidän siitä tavasta, kuinka haluat olla ja olet ihan täysi-isä, termeistä piittaamatta. Toki on varmasti ihmisiä, jotka valitsevat Etä-vanhemmuuden. Mutta sitten olette te sinunlaiset upeat vanhemmat, jotka elävät sitä vanhemmuutta täysillä. On siis pakko lainata sinua itseäsi:

    "Tapahtuipa maailmassa mitä vaan, minä olen isä. En etä- tai vuoroviikkoisä vaan isä."

    Tämä! Siinä on voimalausetta kerrakseen, ihan jokaiselle vanhemmalle. Kiitos, että olet <3

    VastaaPoista
  9. Todella kaunis ja ajateltu teksti herkästä aiheesta <3

    VastaaPoista
  10. Tosi hieno teksti! Ihanaa miten ootte saanut kaiken balanssiin eron jälkeen ja lapsikin sopeutunut vuoroviikoitteluun :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kommentoijille. Uuden elämäntilanteen myllerryksessä kommentteihin vastaaminen on jäänyt kovin huonolle tolalle. Pyrin korjaamaan tämän jatkossa

    VastaaPoista