UA-119504795-1

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Upea viikonloppu ja suuret oivallukset



Viime viikonlopusta muodostui hieno yhteinen elämys. Jo lauantaiaamuna suuntasimme kulkumme kohti rautatieasemaa ja junalla mummolaan. Yhdessä nautimme matkamme joka hetkestä.

Menomatkalla Tähystäjäprinsessa pääsi nauttimaan ravintolavaunun antimista. Kolmioleipää mutustava neiti nautti silminnähden uudesta ympäristöstä ja vilinästä ympärillään.

Loppumatkan meitä viihdytti leikkivaunun puuttuessa Pipsa Possu kavereineen. Matkan kohokohdaksi muodostui kuitenkin konduktöörin oman pikku kopin esittely.

Perillä mummolassa oli tovi aikaa leikeille ja kuulumisten vaihdolle ennen lounaspöytään istumista. Päiväunien jälkeen oli Tähystäjäprinsessa taas valmiina uusiin seikkailuihin.

Tavoillemme uskollisina sonnustauduimme ulkovaatteisiin ja suuntasimme pihalle leikkimään. Touhua ja puuhaa riittikin tehokaksikollemme.

Mummolan vastapäisen päiväkodin piha tarjosi huimat puitteet leikkeihin


Suurimmaksi suosikiksi muodostui pihaa hallitseva kiipeilyrata tehtävineen. Tuota rataa tyttö kiersi lukemattomia kertoja innosta puhkuen. Tietysti myös keinut ja liukumäet piti testata.

Yhdessä totesimme pihan erinomaiseksi leikkipaikaksi. Tässä päiväkodissa kelpaa lasten touhuta.

Mummolasta löytynyt seikkailukeppi tietysti otettiin mukaan retkelle. Sillä syntyi lukemattomia piirroksia lumeen ja jo kevään paljastamaan hiekkaan. Jätimmepä myös terveiset Vantaalta maanantaina päiväkotiin tulevia lapsia varten.

Illalla Tähystäjäprinsessa pääsi vielä saunomaan Isityypin ja papan kanssa. Kolmikostamme tyttäreni oli lopulta se, joka parhaiten viihtyi löylyissä.

Iltapalaksi tarjoillun grillimakkaran  jälkeen yöunille nukahti selvästi elämäänsä tyytyväinen neiti. Eikä ihme, olihan takanamme upea yhteinen päivä touhuineen.

Sunnuntaiaamuna ikkunoista paljastui uuden lumen verhoama maisema. Pakkohan sitä oli lähteä ihailemaan.

Vauhdikkaiden lumileikkien, päiväunien ja välipalan jälkeen oli aika suunnata kotiin päin. Leikkivaunussa neiti puuhasi vielä tomerasti. Vasta kotikulmilla bussissa alkoi pieni pää nuokkua.

Reippaasti tyttö kuitenkin taivalsi kotiin asti ja lopulta kotiovesta asteli käsi kädessä kaksi hymyilevää kulkijaa.

Tämä matka sai taas paljon ajatuksia liikkeelle


Toki matka vahvisti entisestään päätöstäni palata koti-isäksi ja raivata edellytykset tuolle paluulle. Mutta tämä reissu myös havahdutti Isityypin havaitsemaan muutaman oleellisen seikan.

Suuri tavoitteeni on saanut pienet arkiset asiat, ne tärkeimmät unohtumaan. Klassisesti olen sortunut ajattelemaan asioita sitten kun - periaatteella.

Niinpä nyt on aika tarttua toden teolla toimeen. On aika nauttia nykyhetkestä, ottaa juuri tästä hetkestä kaikki ilo irti. On aika nähdä se, mikä nyt on hyvin, eikä liiaksi odottaa suuria mullistuksia.

Lopulta sunnuntai-iltana sängyssään maailmaa miettivän Isityypin ajatukset olivat kirkkaat. Isot tavoitteet eivät ole muuttuneet, mutta niitä kohti matkatessa pitää tehdä isojakin muutoksia.

On turha murehtia asioista, joihin en voi vaikuttaa ja keskittyä siihen mihin voin vaikuttaa. Eniten minä voin vaikuttaa itseeni ja itseni muuttamiseen.
Jos haluan koti-isyydestä ammatin, on minun ensisijaisesti muutettava omaa toimintaani tuohon suuntaan.

Tärkeintä nyt on karsia elämästä kaikki turha. Julmallakin otteella leikata pois sellainen, mikä ei vie kohti tavoitettani. On aika keskittyä oleelliseen, tyttäreeni, yhteiseen aikaan ja omaan hyvinvointiini.

Nyt alkaa siis tiukka elämän pelkistäminen. Asiat, jotka eivät vie kohti tavoitetta, vähentävät yhteistä aikaa tai tuovat stressiä saavat mennä.

Jäljelle jää vain ydin. Kaikki se, mikä elämässä lopulta on tärkeää.

3 kommenttia:

  1. Tärkeitä pohdintoja ja hyviä tavoitteita! :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa että teillä on ollut oikein ihana viikonloppu 😊 Mukavaa alkanutta viikkoa teidän perheelle!

    VastaaPoista