UA-119504795-1

torstai 17. tammikuuta 2019

Taaperon nukuttaminen, tuskaa vai juhlaa



Taaperon nukuttaminen on rankkaa puuhaa. Se vaatii yliluonnollisia kykyjä ja pitkää pinnaa sekä kykyä sietää univelkaa. Nukuttaminen on peli, jossa vanhempi harvoin, jos koskaan voittaa.

Tällaista viestiä minä ainakin kuulen ympäriltäni ja luen muiden taaperoperheiden blogeista. Ilmeisesti teen jotain ratkaisevasti eri tavalla, koska meillä aniharvoin nukutus on tuollaista taistelua.

Tietysti paljon helpottaa se, että tyttäreni on alusta asti ollut ns. helppo lapsi. Perusterve ja hyväntuulinen lapsi, joka ei sairastelekaan kuin aniharvoin.

Jopa tässä kahden kodin arjessa, illat yhteisine satuineen, lauluineen ja muine tuttuine rutiineineen ovat hienoja hetkiä. Usein unohdun tuijottelemaan nukkuvaa tytärtäni ja miettimään kuinka onnekas olen saadessani olla isä.

Toki vaikeitakin iltoja mahtuu joukkoon. Mutta viime kuukausien ajalta voin ne helposti laskea yhden käden sormilla. Sama juttu päiväunien kanssa, aamu-ulkoilun ja yhteisten puuhien jäljiltä päiväunille kahdeksi tunniksi uuvahtaa hyväntuulinen neiti.

Mitään suuria salaisuuksia minulla ei ole, luotan tässä asiassa vahvojen rutiinien voimaan. Kun vuosi sitten jäin koti-isäksi oli ensimmäinen tavoitteeni luoda arkeen vahvat rutiinit ja säännöllinen rytmi.

Rutiinit, rutiinit, rutiinit. Ja vielä kerran rutiinit


Monen mielestä rutiinit ahdistavat ja rajoittavat elämää. Spontaani toiminta ja vapaus kuulemma kärsivät jos päivärytmi on liian tarkka.

Toki liiallisuuksiin mennessään rutiinit voivat rajoittaa. Mutta vahvat rutiinit luovat vapautta, turvalliset raamit joiden sisällä luoda sisältöä ja elämyksiä taaperon päiviin.

Kun nukkuminen sujuu ilman taistelua on elämä kaikin puolin leppoisampaa. Aikaa ja energiaa ei kulu turhiin taisteluihin ja vanhemmatkin ovat virkeämpiä ja paremmalla tuulella, kun nukuttaminen ei ole jokailtainen taistelu.

Meillä tytön kanssa on selvät sävelet unille mennessä. Iltapalan alkaessa aletaan jo valmistautua tulevaan yöhön. Kun on syöty, on aika käydä vessassa ja pestä hampaat sekä pukea yöpuku päälle.


Alusta asti sylissä nukkuminen on ollut meille molemmille mieluisaa puuhaa.


Sitten käperrytään lukemaan iltasatu, tuttuun ja turvalliseen paikkaan, Isityypin kainaloon. Usein uni tulee jo sadun aikana ja neiti siirretään omaan sänkyynsä unia jatkamaan.

Joskus sadun jälkeen tai sadun tilalle lauletaan yhteiset, rakkaat unilaulut. Useimmiten neiti nukahtaa varsin nopeasti, ilman kiukkuja tai temppuilua.

Joskus uhma ottaa vallan ja nukahtamista vastaan taistellaan, mutta määrätietoisuus ja rauhallisuus auttavat noissa hetkissä. Uudessa kahden kodin elämässä joskus myös pelot puskevat pintaan. Rauhallisesti tuolloin keskustelemme mieltä painavat asiat läpi.

Sekä uhmassa että peloissa neitiä auttaa aikuisen vahva läsnäolo. Isityypin kainalossa saa kiukutella ja itkeä, jos siltä tuntuu.

Ulkoilun evankeliumia julistan tässäkin asiassa


Me ulkoilemme paljon tyttäreni kanssa. Arkisin neiti pääsee päiväkodissa kirmaamaan raittiiseen ulkoilmaan, usein vielä metsäretken merkeissä. Useimpina päivinä suuntaamme kulkumme ulos vielä illalla, otsalampun ja suksien kanssa seikkaillen.

Runsaan ulkoilun vaikutus on selvä; iltaisin unille kömpii tyytyväinen ja onnellinen pieni neiti, unta ei juuri tarvitse houkutella.

Tämänkin iltaulkoilun jälkeen neiti nukahti varsin nopeasti.

Joskus harvoin on päiviä, jotka vietetään lähinnä neljän seinän sisällä. Nukahtamiseen ulkoilun puute vaikuttaa selvästi, vaikka vahvat rutiinit pitävätkin homman kasassa. Unta odotellaan tavallista kauemmin ja neiti kokeilee kaikki mahdolliset temput nukkumaanmenon välttääkseen.

Niinpä viikonloppuisinkin suuntaamme useimmiten kulkumme ulos heti aamiaisen jälkeen. Puuhaa riittää ja sekä isityyppi että Tähystäjäprinsessa nauttivat elämästä. Ja mikä parasta, ruoka ja uni maistuvat, molemmille.

Myös päiväkodissa neiti nukkuu päiväunensa ilman ongelmia


Tästä suurin kiitos kuuluu päiväkodin osaavalle henkilökunnalle. Rautaiset ammattilaiset luovivat taidolla uhmaiän karikoissa ja tyynnyttelevät turhat murheet tarvittaessa.

Vahvat rutiinit ja säännöllisenä toistuva päivärytmi luovat hyvät puitteet makoisille päiväunille. Päivittäiset, pitkät aamu-ulkoilut metsäretkineen vielä vahvistavat noita puitteita. Neiti nukkuukin tyytyväisenä pitkät unet jokaisena päiväkotipäivänä.

Levolliset unet ja uhmaan kuuluvat oman tahdon kokeilut myös kertovat siitä, että kiintymyssuhde omiin hoitajiin on vahva. Se, että pieni prinsessa tuntee olonsa turvalliseksi taas kertoo henkilökunnan vahvasta osaamisesta.

Päiväkotiarki luo vahvat puitteet myös koko arjen rytmitykselle. Kun arkirytmistä pitää kiinni myös vapaapäivinä, on nukuttaminen lopulta paitsi helppoa myös erittäin mukavaa puuhaa.

Minulle nukuttaminen on aina hieno hetki. Yhteistä aikaa elämäni suurimman aarteen kanssa, läheisyyttä ja yhdessä rauhoittumista. Todellista laatuaikaa tyttäreni kanssa.

10 kommenttia:

  1. Ihana ja sympaattinen teksti. Kertoo hienosti kuinka homma hoidetaan toivottavasti kotiin 😁

    VastaaPoista
  2. Aamen rutineille! meidän päivissä ei oikeastaan ole mitään selkeää kaavaa ennen kuin vasta päivällisen jälkeen. 7 on iltapala ja siitä jatketaan hammaspesuille ja lastenhuoneeseen ja ollaan saatu lapset nukahtamaan noin puolentunnin sisällä. Nykyään haasteina on leikki-ikäisen iltainen puheripuli ja taaperon kaipuu kosketukseen. Leikki-ikäinen nukahtaisi parhaiten jos huoneessa ei olisi aikuista, mutta ainakin toistaiseksi laulan unilaulut vielä taaperon jalkapohjia painellen ja leikki-ikäistä muistutellen että nyt on hiljaisuus. Toki jos on jokin huoli niin siitä jutellaan heti silloin illalla, niin kiire ei ole nukkumatilla. Taaperon kanssa haasteena on välillä se ettei hän meinaa haluta jäädä omaan sänkyyn jos ei laulun aikana nukahda, mutta viimeistään kun isi vie sänkyyn niin sinne jää. Yöllä sitten saattaa kömpiä meidän sänkyyn, mutta se on 2,5vuotiaalta vielä ihan sallittua mielestäni. Esikoinen oppi yks kaks omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen kun täytti 3v. Nyt vähän jännittääkin mitä hyvin sujuville illoille tapahtuu kun vauva syntyy :D Tulee pitkä kommentti, mutta pakko sanoa vielä että rutiinit on tosi tärkeät myös omalle mielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin saa aina kömpiä Isityypin viereen ja vaikka nukahtaakin siihen. En usko että perhepedillä voi lasta pilata

      Poista
  3. Meillä on vielä vähän rutiinit ja aikataulut hakusessaan; juurikin kuvittelen, et ne löytyvät niin heittävätkin häränpyllyä :D Esim. viime aikoina on nukkunut vain yhdet päikkärit klo12 alkaen ja ajattelin, että no nyt mennään sitten näin mutta tänään väsykiukku tulikin jo hetki sitten ja simahti samantien sänkyyn. Yleensä ottaen meillä nukkuminen ja sinne meneminen ovat sujuneet hyvin, mutta viime aikoina on ehkä hieman todennäköisesti kehitykseenkin liittyen oltu vastarannankiiskejä tässäkin asiassa - eiköhän tämä taas rauhoittune :)

    VastaaPoista
  4. Meillä oli alkuun kaikille unille menot taistelua. Tyttö on temperamenttinen eikä halunnut nukkua. Melko kivinen tie on käyty uniasioiden kanssa läpi, mutta nykyään nukkumaanmeno sujuu hyvin. Meillä ei nukuteta, vaan tyttö nukahtaa itsekseen. Ulkoilu ja rutiinit ovat todella tärkeitä myös meidän perheessä. :)

    VastaaPoista
  5. rutiinit ovat tärkeitä ja luovat turvaa lapselle :)

    Anna/Kello neljän aamukahvi
    https://neljanaamukahvi.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Rutiinit ovat tärkeä niin lapsille kuin aikuisillekin! Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  7. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta kaikkien lasten kanssa homma ei niistä huolimatta ole helppoa. Muutama oma lapsi ja liuta hoitolapsia ovat opettaneet, että samassa sisarusparvessakin saattaa olla hyvin erilaisia lapsia. Jos ensimmäinen on ns. helppo voi toisen haasteet tulla todella isona yllätyksenä perheelle. Me olemme yksilöitä, nukkumisessakin :)

    VastaaPoista
  8. Hienoa että lapsellasi on hyvät unenlahjat! Kaikki lapset eivät kuitenkaan nuku yhtä hyvin, eikä siihen auta vaikka vanhemmat tekisivät kaiken oikein. Meillä on tarkat rutiinit ja ulkoillaan paljon, mutta taaperoa ei vaan iltaisin väsytä. Ei meilläkään nukkumisesta tapella, mutta lapsi ei vaan yksinkertaisesti nukahda ennen kuin myöhään. Koko päivän ulkoilun huomaa lähinnä siitä että vanhempia väsyttää. Unenpuute on oikeasti tosi rankkaa. Jos ympärilläsi on huonosti nukkuvia perheitä niin minun mielestäni olisi kivempi tarjota heille apua, vaikka hoitaa lapsia hetki niin että vanhemmat saavat nukkua, kuin vähätellä heidän ongelmiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä kohtaa mielestäsi vähettelen ongelmaa? Kerron näkemykseni ja esitän oman keinoni sen ratkaisemiseen.

      Poista