UA-119504795-1

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Isityypin mietteitä leikistä ja leikkivälineistä



Leikkipuistot ovat upea keksintö. Niissä me Tähystäjäprinsessan kanssa viihdymme ja etsimme jatkuvasti uusia, kivoja puistoja. Yksi pieni miinus leikkipuistoissa on, ne ovat aika valmiiksi leikittyjä.

Puistot ja niiden välineet ovat meidän aikuisten suunnittelemia. Tietyllä leikkivälineellä on tarkoitus leikkiä tiettyä leikkiä, tietyllä tavalla.

Kun leikkiä vielä määrätään tiukoilla säännöillä ei lapsen luovuudelle ja mielikuvitukselle jää juuri sijaa.

Vietämme tytön kanssa paljon aikaa puistoissa. Nautimme yhteisistä puuhista niissä ja neiti tutkii tarkoin jokaisen välineen.

Vielä paremmin me kuitenkin viihdymme metsissä ja luonnon keskellä.

Ylivoimaisesti rikkaimmat leikkinsä tyttäreni leikkii metsässä


Metsä tarjoaa lapselle loputtomasti nähtävää ja tutkittavaa. Rikas mielikuvitus pääsee luonnon helmassa valloilleen ja leikit ovat toinen toistaan luovempia.

Puita kosketaan, tönitään ja ravistellaan. Kivien ja kantojen päälle kiivetään ja sieltä hypitään alas. Juurakoissa tasapainoillaan ja välillä etsitään tonttujen koloja.

Touhun keskellä motoriikka kehittyy huomaamatta ja neiti imee itseensä tietoa ja käyttää mielikuvitustaan.


Tältäkin polulta löytyy huima määrä nähtävää ja koettavaa

Kalliot ja ojanpientareet muuttuvat liukumäiksi, etenkin talvella ja liikuntaa kertyy huomaamatta isityypillekin neidin kanssa telmutessa.

Metsäretkillä on aina tilaa ja aikaa spontaanille leikille. Kun leikki alkaa en sitä estä tai rajoita. Aikuisen suunnitelmat ovat lapsen aloittaman leikin rinnalla toissijaisia.

Olen tämän monesti sanonut ja edelleen väitteeni allekirjoitan: metsä on maailman paras leikkipuisto.

Liiat lelut sitovat leikkiä ja vaikeuttavat leikkiin sitoutumista


Metsään emme juuri koskaan ota leluja mukaan. Tärkein asia mukana on tytön oma reppu, jossa kulkee eväät ja juomapullo. Tärkeimmät pehmolelut pääsevät satunnaisesti mukaan reissuun.

Toki lapsella tulee olla lelujakin, mutta liika on liikaa. Tavaramäärä ympärillä vaikeuttaa lapsen sitoutumista, leikki menee usein lelusta toiseen vaihtamiseen, ilman että todellista leikkiä syntyy.

Liian valmiit lelut myös rajoittavat leikin rikkautta. Minun mielestäni paras tapa rikastuttaa lapsen leikkiä on olla järjestämättä sitä liian valmiiksi.


Tässä leikissä lumipaakun kanssa vierähti tovi jos toinenkin

Meillä tytön eniten leikkimä leikki kotona taitaa olla kauppaleikki. Pieni kassakone riittää kaupaksi ja myynnissä on jos jonkinmoista tavaraa, sohvatyynyistä hiuspinneihin.

Rakkaimmiksi leluiksi ovat muodostuneet soittimet ja tytön itse metsästä raahaamat kivet, kepit ja kävyt.

Varsinaisia leluja ei suurta määrää ole, eikä tyttö niitä tunnu kaipaavan. Muutamilla perusvälineillä ja mielikuvituksella on syntynyt mitä upeimpia leikkejä.

Ai niin. Metsäretkelle tyttö saa aina halutessaan ottaa leluja mukaan. Aina nuo mukana olleet lelut ovat unohtuneet, kun neiti on leikkinsä metsässä aloittanut.

5 kommenttia:

  1. Samaa mieltä siitä, että leluissa liika on liikaa. Eri mieltä siitä, että lelut rajoittaisivat jotenkin mielikuvituksen käyttöä. Meillä ainakin tuo alle kolmevuotias käyttää esim. leikkikeittiön astioita miten milloinkin: grillipihdeillä leikataan hiuksia parturileikeissä ja kauhalla kuunnellaan sydäntä lääkärileikissä, paistinpannu on välillä tennismailana. Palapelien palat toimivat rahana kauppaleikissä ja kattilan kansi toimii kaupan viivakoodin lukijana, välillä palapelit laitetaan jonoon ja ne toimivat tienä tai kivinä (kirjat samoin).
    Uskon, että lapsilla on luonnostaan mielikuvitusta keksiä kaikille tavaroille useampia "käyttö"tarkoituksia ja uusia leikkejä, kunhan aikuiset tosiaan eivät tätä toimintaa rajoita.

    VastaaPoista
  2. Näinhän sitä sanotaa, että lasten mielikuvitella pitäisi antaa tilaa - ja metsähän on mitä parasta terapiaa myös aikuisille <3

    VastaaPoista
  3. Mä oon kyllä samaa mieltä siinä, että kun leluja on liikaa, leikki harvoin on yhtä antoisaa kuin lapsen omasta päästä tullut leikki. Lelut saattavat usein jopa häiritä leikkiin keskittymistä, niitä vaan levitetään ja kannellaan paikasta toiseen.

    VastaaPoista
  4. Luulen, että lelujen määrä on vain lisääntynyt kuten myös muukin tavaran paljous ihan liikaa. Kurkkasin juuri yhdessä tuttavaperheessä lapsen sänkyä ja se oli täysin pehmolelujen täyttämä - toivottavasti lapsikin mahtui sinne nukkumaan...

    Kuten Lindiz tulla aiemmassa kommentissaan hyvin kirjoittaa lapset eivät leikkiessään ole ollenkaan käytännön/yleisen tavan/normien kahlitsemia. Leluille löydetään aivan uusia käyttötarkoituksia ja annetaan mielikuvituksen lentää.

    Muistan omasta lapsuudestani kotileikit lähimetsässä. Kaikkia luonnontuotteita metsästä/niityltä/ojasta käytettiin leikeissä hyväksi. Äiti ei aina kaikista mm. sammakonkutu kokeiluista tykännyt aika mutakakkujen teosta mutta lapsesta se oli huisin hauskaa. Luonto tarjoaa rajattomat mahdollisuudet leikkimiseen ja samalla oppii paljon luonnosta.

    Monet leikkipuistot ovat "vähän tylsiä". Olen huomannut, että lapset viihtyvät aika minimaalisten juttujen parissa loppujen lopuksi.

    Kivoja leikkihetkiä ja -retkiä Tähystäjäprinsessalle :)

    VastaaPoista
  5. Onneksi on vaihtoehtoja ja metsät on ollut omassa lapsuudessani myös ne paikat, jossa oli ne jännimmät leikit, oska se mielikuvitus pääsee ihan toisella tavalla valloilleen. Ihania leikkihetkiä teille!

    VastaaPoista