UA-119504795-1

torstai 7. helmikuuta 2019

Tähystäjäprinsessa ja Isityyppi retkeilyhommissa



Kuten blogini seuraajat tietävätkin, me Tähystäjäprinsessan kanssa nautimme retkeilystä. Viime kesän elimme ulkoilmaelämää vailla murheita. Syksyn tullen retket jatkuivat vanhaan malliin. Edes eron myötä mullistunut elämä ei retkeilyämme hillinnyt.

Isiviikoilla edelleen suuntaamme kulkumme lähimetsiin ja leikkipuistoihin. Viikonloput vietetään pääsääntöisesti ulkoilmasta nauttien ja uusia retkipaikkoja etsien.

Päiväkotimatkat yhdessä muuttuvat lähes joka kerta retkeksi, eväineen päivineen. Arkisen siirtymisen paikasta toiseen ei tarvitse olla tylsää. Tutuissakin maisemissa saa seikkailun helposti aikaan.

Aikuiselle nuo arkiset siirtymät ovat juuri sitä, arkista puurtamista. Onneksi lapsen maailma on kiehtovampi, värikkäämpi. Jokainen juna- tai bussimatka tai kävely pysäkiltä kotiin on potentiaalinen seikkailu.

Junassa on aina uutta nähtävää, vaikka matka on vanha tuttu. Lähimetsät ja leikkipuistot tarjoavat aina uusia virikkeitä ja aina aikataulun salliessa valjastamme kuljetuskaluston ja suuntaamme täysiveriseen retkeilyyn.

Julkiset liikennevälineet ovat taaperolle suuria elämyksiä

Pääkaupunkiseudun kattavaa verkostoa olemmekin tytön kanssa hyödyntäneet todella paljon. Bussiseikkailu on aina yhtä mieluisaa puuhaa, määränpäästä riippumatta.

Junamatkat mummolaan ja erityisesti junan leikkivaunu ovat olleet elämyksiä, joita muistellaan pitkän aikaa. Metro on joka kerta yhtä kiehtova elämys, ja myös kanssamatkustajat saavat osansa neidin riemusta.

Talviaikaan olemmekin antaneet kuljetuskaluston viettää ansaittua lepoa ja valloittaneet maailmaa junilla, busseilla ja metrolla. Kehärata päästä päähän oli huikea reissu meille molemmille, mutta siitä lisää myöhemmin.

Seuraavaksi retkikuntamme aikoo laittaa parjatun länsimetron tosi koetukselle. Matka alkupisteeseen suoritetaan tietysti junalla ja bussilla. Kesällä länsimetro saa näyttää mihin pystyy, kun hyökkäämme kyytiin koko kuljetuskaluston voimin.

Toistaiseksi suosikkikulkineemme julkisista on juna. Tilaa Isityypille, Tähystäjäprinsessalle ja varusteille löytyy ja juna on mitä mainioin paikka eväiden syöntiin.

Ratikka on toistaiseksi ainoa julkinen mitä emme ole testanneet. Tuo epäkohta korjataan piakkoin, ehkä jo ensi viikonloppuna.

Tulevia retkiä on jo suunnitteilla ja kesäksi on isot hommat aluillaan

Näistä retkistä ja niiden suunnittelusta saatte lukea täältä. Sen verran voin paljastaa, että isoja reissuja on tiedossa. Suuren Mummolaseikkailun jatko-osa on luvassa, viimevuotista laajempana painoksena.

Kaiken kaikkiaan retkeily taaperon kanssa on varsin mutkatonta ja antoisaa puuhaa. Mitättömällä vaivannäöllä saadaan huikeita yhteisiä kokemuksia.

Arkisesta liikkumisestakin saa yhteistä, kivaa puuhaa pienellä vaivalla. Aikataulua väljemmäksi, aikuisten maailman kiire pois ja vähän evästä reppuun. Sitten seikkailu onkin valmis alkamaan.

Jos ette usko niin kokeilkaa. Seuraavalta päiväkotimatkalta kotiin vasta iltapalalle ja sitten luovuus valloilleen. Hylätkää auto ja menkää bussilla. Kävelkää pysäkiltä uutta reittiä kotiin tai lähtekää aluksi ihan väärällä bussilla.

Ja sitten se tärkein. Muistakaa ne eväät, retki ei ole retki ilman eväshetkeä. Ja nauttikaa joka hetkestä, yhdessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti