UA-119504795-1

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipuisto Linnunrata, osa 1



Tämä retki jäi melko tyngäksi. Säiden haltija ei meitä suosinut. Toisaalta, isityypin amatöörimäinen valmistautuminen ei auttanut asiaa. Osansa tutkimusten supistumiseen oli myös puistosta löytyvillä eläimillä. Niiden ansiosta tästä, lyhyestäkin retkestä riitti juttua pitkäksi aikaa.

Jo ennen portin avaamista lampaat tervehtivät meitä kovalla äänellä. Lampaiden määkiminen ei ole osa tavallista leikkipuiston äänimaailmaa. Tästä puistostapa löytyykin ikioma kotieläinpiha.

Portista astuimme idylliselle pihamaalle. Vanhoja rakennuksia, eläimiä aitauksissaan ja vehreää kasvustoa. Kuin maalle olisi tullut, vaikka oltiinkin pääkaupunkimme alueella.

Aluksi Tähystäjäprinsessan huomion kiinnitti pihalle askarreltu, upea tuulikello. Tytön tutkiessa ihastuneena löytöään, silmäili isityyppi tyytyväisenä ympärilleen. Piha-alue oli kuin suoraan 1950 luvun maalaismaisemasta.


Tämän taideteoksen askarteluun on satsattu aikaa ja vaivaa


Mutta ne eläimet. Pihasta löytyi omista karsinoistaan lampaita, kanoja ja pupu. Lisäksi oli yksi tyhjä aitaus, jonka asukin arvoitusta jäimme miettimään. Lopulta tulimme tytön kanssa siihen tulokseen, että possuhan siellä luultavimmin asustelee.

Eläinrakas tyttäreni jäi ihastelemaan pihan asukkeja innoissaan aitaukselta toiselle kulkien. Jokaista asukkia myös tervehdittiin asiaankuuluvasti. Iloinen moi huuto kajahtelikin reippaasti muuten hiljaisessa miljöössä.

Isityyppi tutki samalla ympäristöä tarkemmin. Myönnettäköön, että aikuisille tyypillinen tyytymättömyys hiipi mieleen. Isityypin silmiin puisto oli pieni, muutamalla hassulla keinulla ja hiekkalaatikolla varusteltu.

Lapsi oli taas fiksumpi. Puutteita ja epäkohtia miettimättä tyttäreni nautti täysin rinnoin pihan tarjonnasta. Eläimiä seuraava neiti oli yhtä suurta riemua. Kun tuli aika jatkaa matkaa kohti keinuja, huomasi Isityyppi kömmähdyksensä. Niitä oli kaksi.


Taas saivat keinut kyytiä Tähystäjäprinsessan käsittelyssä.


Voimistuva tihkusade paljasti ensimmäisen. Lähtöhuumassa sadevaatteet jäivät kotiin, vaikka taivas lähtiessä enteili vahvasti  sadetta. Toinen kömmähdys johtui täysin puutteellisesta havainnoinnistani.

Pihaa reunustavan tien toisella puolella nimittäin avautui suuri leikkikenttä. Liukumäet, kiipelytelineet keinut sun muut herkut odottivat leikkijöitä. Kaiken huipuksi aluetta hallitsi laaja kahluuallas. Tuo jäi ensimmäisellä katselmuksella kokonaan näkemättä ja ehdin tuomita puiston pieneksi.

Tyttö oli kuitenkin löytänyt uutta, kivaa puuhaa. Pihan keinut saivat kukin vuorollaan kyytiinsä innosta hihkuvan pienen neidin. Vauhtia ei taaskaan tekemisestä puuttunut. Kuin ihmeen kaupalla, nämäkin keinut kestivät räväkkäotteisen prinsessan käsittelyn.

Sade voimistui uhkaavalla vauhdilla. Tytärtäni tämä ei haitannut, joten isityyppi päätti vielä hetken odottaa yllättävää sään selkenemistä. Tytölle huppu päähän ja meno jatkui.


Tätä neitiä ei pienet sateet haittaa.


Keinumisesta tarpeeksi saatuaan, tyttö palasi vielä katselemaan eläimiä. Tässä vaiheessa oli kuitenkin myönnettävä tosiasiat. Sade yltyi ja tähän keliin varustuksemme oli aivan väärä.

Neiti toki oli asiasta toista mieltä. Seuraava kohde oli hiekkalaatikko. Sateesta välittämättä tyttö tarttui tomerasti ämpäreihin ja lapioihin. Isityyppi joutui myöntämään olevansa sokerista tyttäreensä verrattuna.

Päätöstä retken keskeyttämisestä vauhditti kuitenkin tieto siitä, että tytölle kotimatka läpimärkänä ei olisi mukava kokemus. Niinpä äänekkäistä vastalauseista huolimatta kaappasin tytön syliini ja lähdimme kotia kohti.

Mitä tästä opimme? Säätä pitää kunnioittaa ja varustautua asianmukaisesti. Sadevaatteet pakataan mukaan, jos niille näyttäisi tulevan tarvetta. Lisäksi kuiva vaatekerta matkustaa jatkossa aina mukanamme.

Kaikesta huolimatta tämä, lyhytkin reissu oli taas mukava. Leikkipuisto Linnunrata osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi, vaikka emme ehtineet nähdä kuin murto-osan.

Linnunrata on myös yksi Helsingin leikkipuistoista, joista löytyy puistopiilo. Hieno idea, jolla luodaan puistovieraille seikkailuja ja elämyksiä. Helsingissä todella panostetaan tähän leikkipuistotoimintaan.


Tämän leikkikentän me palaamme tutkimaan.


Jo tuo pieni piha tarjosi taaperolle runsain mitoin nähtävää ja koettavaa. Ja mitä kaikkea saadaankaan aikaan nyt tutkimatta jääneellä leikkikentällä? Siitä otamme selvän uudella retkellä.

Heti ensi viikolla suuntaamme Leikkipuisto Linnunrataan uudelleen. Tällä kertaa riittävästi varustautuneina. Olkoon tämä tynkäretki niitä kuuluisia oppirahoja, joita kuuluu maksella.

Kesän suurin seikkailu odottaa meitä. On siis hyvä tehdä tällaiset virheet nyt ja ottaa niistä opiksi.


Tästä puistosta löytyy myös kanoja.


Ensi viikon ohjelmassa onkin siis kaksi retkeä. Tämän reissun jatko-osa ja normaali retki teidän lukijoiden ehdotuksista arvottuun kohteeseen.

Noita ehdotuksia onkin tullut jo mukava määrä, mutta lisää mahtuu arvontamyssyyn. Käykääpä siis jättämässä omat ehdotuksenne joko kommentteihin tai facebookiin.

Jatkuu ensi numerossa...

14 kommenttia:

  1. Meilläkin on ihan lähellä lammasaitaus, ja oikeastaan hevosiakin mutta mennään niitä katsomaan harmillisen vähän. 🙈
    Pitääkin tehdä eväsretki joku kaunis päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti. Eläimet ja eväät toimii molemmat yksinäänkin. Kun ne yhdistää, ei voi kun onnistua.

      Poista
  2. Sehän on juhannussalko! Wau! Lampaat ovat yleistyneet monessa paikassa nyt. On ihanaa kun lapset pääsee kosketuksiin niiden kanssa ❤️❤️ Tämä on muuten hyvä sarja tämä leikkipuistojen kiertäminen! Monelle takuulla hyödyllinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin etten tunnistanut oikein :)

      Toivottavasti lukijat saa hyviä vinkkejä. Meille tämä ainakin on hurjan hauskaa puuhaa.

      Poista
  3. Kivankuuloinen puisto! Tämähän onkin mielenkiintoinen postaussarja, vaikka ei pääkaupunkiseudulla asutakkaan. Saa nähdä päädyttekö lapsuuteni leikkipuistoon tai lekariksihan sitä taidettiin silloin kutsua. Olen nimittäin asunut lapsena Helsingissä.
    Mukavaa viikkoa ja onnistuneita retkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistatko mikä tuo lapsuuden puisto oli? Saadaan se mukaan listalle.

      Kiitos! Kivaa viikkoa myös sinne!

      Poista
  4. Ihana puisto, eläimet tuovat aina oman lisänsä :)

    VastaaPoista
  5. Kivan näköinen retkikohde, eläimiä on aina hauska katsella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä puistoseikkailut tarjoaa aina uusia, hienoja kokemuksia.

      Poista
  6. Ihanan oloinen paikka! Ja nuo eläimet <3 Tuovat kyllä lapsille niin paljon lisäkokemusta leikkipuiston ohessa! Tykkäisin itse tällaisesta. Jatkoa odotellessa... :)

    https://lifewithhannamari.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hieno idea yhdistää leikkipuisto ja lemmikit.

      Poista
  7. Ihana puisto ja mukavaa että siellä riittää elämyksiä niin pienille kuin isommillekin vierailijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä mitä kaikkea puuhaa keksitään ensi reissulla.

      Poista