Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, Porvoon Muumipuisto

Isityypin suuri haave on päästä tutkimaan leikkipuistoja ympäri Suomen yhdessä Tähystäjäprinsessan kanssa. Pieni askel kohti tätä unelmaa otettiin, kun otimme suunnan kohti Porvoota.

Kesäloman alun kunniaksi lähdimme tutkimaan Porvoon Muumipuiston. Seikkailun makua lisäsi matkan taittaminen laivalla, edessä oli kunnon lomareissu.

Yhteistä kesälomaa olikin jo hyvä tovi odotettu, ainakin Isityyppi oli. Lapset ovat tässä fiksumpia, eivät murehdi turhia vaan ottavat ilon irti juuri tästä hetkestä. Tätä taitoa kannattaa meidän aikuistenkin harjoitella.

Lähtöä edeltävänä iltana oli neidistä kuitenkin aistittavissa kunnon reissujännitys. Uni ei meinannut tulla, pienessä mielessä oli paljon pohdittavaa ja paljon kysymyksiä. Lopulta uni voitti ja aamun sarastaessa olimmekin valmiit seikkailuun.

Matkalla kauppatorille Tähystäjäprinsessa oli intoa täynnä, kaikkea näkemäänsä neiti ihasteli ja ihmetteli. Kun laivaliput oli taskussa oli vielä aikaa torikahveille, jäätelön kera, tottakai. Lopulta oli aika nousta laivaan ja seikkailu saattoi alkaa.

Laivamatka oli täynnä uusia elämyksiä ja kokemuksia Tähystäjäprinsessalle

Eikä ihme, olihan neiti ensimmäistä kertaa elämässään laivamatkalla. Kolmen ja puolen tunnin aikana Tähystäjäprinsessa ehti tutkia ja tarkastaa aluksemme jokaisen sopen.

Komentosillalla, kapteenin juttusilla piipahtaminen oli hieno hetki. Pääsipä tomera neiti myös ohjaamaan laivaa, innosta puhkuen ja puhdasta riemua hehkuvin silmin.

Laivalla nautimme myös maittavan lounaan yhdessä kotona pakatuista eväistä ja sitten oli aika etsiä meille soppi päiväunia varten. Yläkannelta löytyi hytti penkkeineen, juuri täydellinen meidän suunnitelmiin.

Täydellinen päiväunipaikka pienelle seikkailijalle.

Into matkaan ja uudet jännittävät kokemukset toivat nukahtamiseen omat haasteensa, mutta nopeasti neiti lopulta rauhoittui ja nukahti unilleen.

Päiväuniltaan Tähystäjäprinsessa heräsi ihailtavalla täsmällisyydellä, juuri sopivasti nähdäkseen kannelta laivan rantautumisen. Oli aika ottaa pakaasit kantoon ja suunnata kohti Muumipuistoa.

Muumipuisto oli odotustemme veroinen ja antoi paljon

Myönnettäköön, että Isityypin odotukset olivat aika paljon kovemmat. Puisto on lopulta aivan tavallinen leikkipaikka, varusteltu vain muumiteemaisilla varusteilla. Pieni pettymys kuitenki hälveni nopeasti, kun näin millä riemulla tyttäreni leikkeihin ryntäsi.

Edes puiston suhteellisen pieni koko ja suuri kävijämäärä eivät Tähystäjäprinsessaa häirinneet. Suurella riemulla neiti touhusi ja tutki jokaisen löytyneen leikkivälineen.

Ennen reissua suurin pohdinta oli, löytyykö puistosta “ iso pomppukeinu”. Löytyihän se, ei suuren suuri, mutta selvästi neidin odotukset täyttävä.

Odotettu pomppukeinukin löytyi puistosta.

Paljon puiston mieluisuudesta kertoo se, että neidin lempipaikka, keinu, jäi kokonaan huomiotta. Tähystäjäprinsessa rakastaa keinumista, mutta tällä reissulla oli paljon muuta tekemistä.

Keinu on monesti myös eräänlainen turvapaikka Tähystäjäprinsessalle. Sieltä on hyvä tutkia maailman menoa ympärillä, tuumia ja tarkkailla.

Nyt oli niin paljon kivaa ja jännää puuhaa, ettei keinu ollut lainkaan kiinnostava. Juomatauollekin tyttöä sai ihan tosissaan houkutella leikkien lomasta.

Tähystäjäprinsessa muumitaloa tutkimassa.

Kaiken kaikkiaan tutkimusryhmämme voi suositella Muumipuistoa, etenkin jos puistovisiittiin yhdistää edestakaisen risteilyn Helsingistä Porvooseen.

Tällä kertaa omaapaluumatkamme sai odottaa, sillä seikkailun seuraava etappi odotti jo aivan nurkan takana.

Linnamäki ja Tukkilan maatilamajoitus tarjosivat lisää elämyksiä.

Linnamäki kohoaa uljaana aivan Porvoon vanhankaupungin kupeessa. Jylhä kukkula vie helposti ajatukset historiaan ja linnavuorten aikaan. Vallihautojen yli kulkevat korkeat sillat olivat erityisesti Tähystäjäprinsessan mieleen.

Täällä neiti taas yllätti Isityypin hurjalla reippaudellaan. Päivää oli jo takana melkoinen määrä, kävelyaskeleitakin enemmän kuin ihan vähän. Niin vain neiti itse kipusi koko matkan Linnamäen korkeuksiin ja aikanaan paluumatkakin tehtiin omin jaloin.

Vanhassa kaupungissa palkitsimme itsemme vielä mehulla ja jäätelöllä ja aloitimme siirtymän kohti yöpaikkaamme, Tukkilan tilaa.

Tilan näkyvin ja kuuluvin tunnusmerkki, aasit herättivät välittömästi Tähystäjäprinsessan huomion. Persoonallisesti äänteleviä kavereita ihasteltiin hyvä tovi ja pohdittiin saako niitä paijata ja ruokkia.

Tukkilan tilan pihalta löytyi myös jännittävä keinu.

Maatilalta löytyi myös hevosia laitumeltaan ja laajalti perinteistä maalaismaisemaa, kaikin puolin loistopaikka tälle tehokaksikolle siis.

Iltapalan jälkeen yöunilleen nukahti silminnähden onnellinen ja myös aivan umpiväsynyt pieni prinsessa. Hyvillä mielin voin todeta onnistuneeni tavoitteessa aloittaa kesälomamme yhteisellä elämysreissulla.

Tästä on hyvä jatkaa kesän viettoa, vaikka mitä jännää ehdimme yhdessä puuhailla. Ainakin pari pyöräreissua on tiedossa, samoin visiitti Suomenlinnaan ja Tähtitorninmäelle. Eikä sitä koskaan tiedä, mitä hurjaa ehdimme keksiä kesän mittaan.

Syksyllä Isityyppiä odottavat sitten aivan uudet haasteet ja varovaiset askeleet kohti unelmia alkavat muuttua kunnon harppauksiksi, mutta näistä kuvioista lisää tuonnenpana, nyt on aika nauttia kesästä. Lisää kuvia seikkailustamme löydät Instagramista ja Facebookista

Paljon onnea Tähystäjäprinsessa

Viime viikon torstai oli suuren juhlan päivä. Tähystäjäprinsessa täytti 3 vuotta ja juhlan kunniaksi oli tietenkin tiedossa kunnon seikkailut. Tie vei meidät Korkeasaareen. Isityypin päässä heräsi taas monenmoisia pohdintoja tällä reissulla.

Juhlan tuntua oli ilmassa jo keskiviikkona, kun Isityyppi poimi neidin päiväkodista kyytiin jo hyvissä ajoin ja aloitimme synttärit minilomalla.

Päiväkodista mukaan lähti iloinen neiti, mukana päiväkodin väen hieno kortti. Toki kaverit lauloivat onnittelulaulut, kolmella kielellä ja Tähystäjäprinsessa sai tarjoilla herkut kavereilleen.

Kotona odottivat sitten lahjat. Mummon ja papan hankkimat reppu ja ikioma onki saivat seurakseen potkulaudan ja neidin ihastelemat, vaaleanpunaiset reisitaskuhousut.

Kun seikkailuvarusteet oli nyt päivitetty olikin aika suunnata ulos. Potkulauta sopi mainiosti vauhdikkaalle neidille, vaikka tuon menon katselu kylmäsikin hetkittäin Isityypin sydäntä.

Torstaina oli edessä hieno, koko päivän kestänyt retki Korkeasaareen.

Reissujännitys oli aistittavissa jo aamiaisella ja reppua pakattiin suurella huolellisuudella. Junamatkaa säesti hyväntuulinen höpöttely ja loputtomien kysymysten tulva.

Mustikkamaan silta ylitettiin reippain askelin ja oli aika suunnata kohti Tähystäjäprinsessalle niin rakkaita eläimiä.

Nähtävää ja tehtävää riitti helposti yhden päivän tarpeisiin ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Päivä hujahti tuossa tuokiossa yhteisestä touhuilusta nauttien. Isityyppi seurasi ihaillen ja suurella rakkaudella pienen prinsessan kykyä nauttia joka hetkestä juuri nyt, juuri tässä.

Suurimmaksi suosikiksi lopulta neidille tuntui jäävän saukko, jonka iloista pulikointia käytiin useampaan otteeseen ihailemassa pitkät tovit.

Ystävät ovat neidille tärkeitä, erityisesti tämä, lähes isosisko.

Myös aina sympaattiset mangustit saivat aikaan iloista kikattelua ja porot saivat asiaankuuluvat tervehdykset.

Lopulta reissun kruunasi pääsy katsomaan leijonien ruokintaa ja tästä puhuttiinkin moneen otteeseen vielä seuraavana päivänäkin.

Urheasti väsynyt synttärisankari jaksoi pitkän kotimatkan ja jäipä energiaa vielä toviksi leikkeihin kotiin saavuttuamme.

Onnellista, pientä neitiä katsoessaan totesi Isityyppikin päivän olleen onnistunut, hienoja yhteisiä hetkiä ja muistoja kertyi taas roppakaupalla.

Aikuisille suunnattuja juhlia en näille synttäreille järjestänyt

Nämä olivat tyttäreni juhlat, eivät veruke aikuisille kokoontua kahvittelemaan ja seurustelemaan. Minä halusin tyttäreni näiden juhlien keskiöön, pyrin järjestämään juhlat tyttäreni ehdoilla.

Itselleni on aina ollut vierasta se, että lapsen synttärit ovat aikuisten kokoontuminen. Ymmärrän toki kummien, mummien, setien ja tätien halun juhlistaa lasta, mutta minulle tuo tapakulttuuri on vierasta.

Aina ei tarvita paljon rahaa ja tavaraa, tämä kivikokoelma riittää mainiosti.

Lahjatkaan eivät mielestäni ole se oleellisin osa, vaikka lapsen toiveita kuullen lahjoja hankittiinkin. Minulle lapsen synttäreissä tärkeää on ihan muu. Suurin lahja jonka voin lapselleni antaa, on yhteinen aika ja muistot.

Puhelimen räveltäminen tai aikuisten väliset keskustelut eivät olleet tällä matkalla pääosassa. Tärkeintä oli eläytyä ja heittäytyä mukaan tytön vilpittömään riemuun ja uteliaisuuteen, olla läsnä, vastata loputtomiin kysymyksiin ja ihmetellä yhdessä.

Minä en ole erityisen varakas, eikä minulla ole ihmeellisiä erikoistaitoja. Isänä voin antaa sitä, minkä parhaiten osaan; aikaani ja täydelistä läsnäoloani. Uskon, että nämä kaksi ovat lapselle tärkeämpiä kuin mikään maailman mammona.

Leikkiä ja seikkailua lähimetsän lumoissa

Me Tähystäjäprinsessan kanssa olemme onnekkaita, meillä on ikioma pihametsä. Eihän tuo metsä suuren suuri ole, oikeastaan muutama hassu puu ja jokunen iso kivi. Meille se on kuitenkin loputtomien seikkailuiden näyttämö.

Viime päivät retkeilystä innostunut neiti on viettänyt erilaisia nuotioita viritellen. Ei hätää, tulitikut pysyvät Isityypin valvonnassa ja tulet tehdään vain asianmukaisille paikoille.

Kuivaharjoitteluna toistoja kynsitulien sytyttämisestä on kuitenkin kertynyt jo mittava määrä. Pakko myöntää, katson ihaillen miten jakamani oppi tästä jalosta taidosta on imeytynyt muistiin.

Hienosti neiti osaa jo koota sopivat pikkuoksat ja sytykkeet, miettiä sopivan paikan ja asetella tarvittavat välineet paikoilleen. Tuosta neidistä kasvaa vielä kunnon eränkävijä.

Tällä hetkellä pihametsä on noiden taitojen oiva harjoitusmaasto

Luonnollisesti Tähystäjäprinsessan lempipaikka on metsää hallitseva suuri kivi. Sieltä näkee kauas ja tasainen kivi tarjoaa mainion leikkipaikan. Monet nuotiot onkin tuonne kiven harjalle jo rakenneltu.

Tuon kiven päällä ei ole kiire mihinkään, kaikessa rauhassa neidin kanssa istuskelemme ja touhuilemme luonnonrauhasta nauttien ja maailman ihmeitä pohdiskellen.

Pieni pihametsä on meidän aarreaittamme. Nähtävää ja ihmeteltävää löytyy, leikki on käynnissä jo eteisessä kenkiä laittaessa.

Nuotio syntymässä Isityypin esimerkkiä seuraten.

Lähimetsään mahtuu myös vauhtia.

Pienen neidin tutkimisen riemua.

Onpa tuossa metsässä nähty lohikäärmeitä ja dinosauruksiakin. Muurahaisille muistetaan kerätä ruokaa ja hämähäkkejä opastetaan pesäkolojen etsimisessä ja muissa retkeilyn perustaidoissa.

Olemme me läheisellä nuotiopaikalla paistelleet makkaratkin Tähystäjäprinsessan ihan itse metsästä keräämillä puilla.

Lapselle voi järjestää elämyksiä vähällä vaivalla

Eihän tuo pihametsä aikuiselle eräretkiä tarjoa, mutta taaperoikäiselle lapselle se on suuri seikkailu. Aivan kuten mikä vaan pienikin lähimetsikkö.

Kun rohkeasti heittäytyy lapsen leikkiin ja tutkimiseen mukaan, saa aikuinenkin seikkailun. Ja leikkien varjolla voi mainiosti opettaa eräilyn perustaitoja, kuten tulentekoa ja leiriytymistä.

Niin, sopivia telttapaikkoja on jo yhdessä mittailtu ja makuupussien ja -alustojen kunto tarkistettu. Kyllähän nyt omassa pihametsässä yöpyä pitää.

Onpa isityyppi jo käynyt neidin kanssa läpi myös erilaisten hätämajoitteiden tekoa ja tässäkin näyttää oppi menevän vauhdilla perille.

Voiko selviytymistaitojen harjoittelemiseen parempaa paikkaa ollakaan kuin oman kotipihan tarjoama, ihka oikea metsä?

Tuon pihametsän viesti meille aikuisille on selkeä; merta edemmäs ei kannata mennä kalaan. Ne isoimmat ja arvoikkaimmat asiat ovat usein juuri siinä, aivan nenän edessä.

Paras hetki lapsen kanssa seikkailuun on aivan yhtä selkeä. Se hetki on tässä, juuri nyt.

Sairastupaa ja Isityypin oivalluksia

Kuluneen viikon Tähystäjäprinsessa on viettänyt sairastuvalla. Lauantaina alkanut vatsatauti jylläsi kolme päivää ja loppuviikko kului toipuessa. Isityypin vastuulle jäi pyörittää sairastupaa ja hoitaa neitiä parhaansa mukaan.

Tauti veti tytön aivan naatiksi ja muutama päivä kuluikin vain makoillessa, kun voimat eivät riittäneet oikein mihinkään.

Nestetankkaus, perunalastut ja jäätelö tekivät lopulta tehtävänsä ja perjantai-aamuun herättiin jo virkeänä ja hyvävoimaisena. Kävimme leikkipuistossa ja neiti oli jo positiivista energiaa täynnä.

Isityypin mielikin oli kevyt ja positiivinen. Tähystäjäprinsessan voinnista ei enää tarvinnut kantaa huolta ja saatoin heittäytyä mukaan leikkiin.

Kaltaiselleni pehmoisille sairastavan, uupuneen ja silminnähden huonovointisen neidin hoitaminen on rankkaa puuhaa. Ehdottomasti raskainta on se avuttomuuden ja voimattomuuden tunne, jota kannan suuren huolen lisäksi.

Nyt mieli on taas hyvä. Tyttö on toipunut ja isityyppi voi huokaista helpotuksesta. Nyt onkin hyvä aika miettiä, mitä kulunut viikko opetti.

Sairastumisesta huolimatta nautimme lopulta yhteisestä minilomasta

Emme toki tehneet mitään ihmeellistä. Maanantainen lääkärireissu uuvutti pienen potilaan täysin, vaikka neiti urheasti sinnitteli.

Tyttö keskittyi lähinnä pötköttelemään ja katselemaan Pipsa Possua, isityyppi kantoi juotavaa ja huolehti riittävästä nesteytyksestä.

Saimme kuitenkin olla yhdessä. Emme liikkuneet kotoa tai tehneet mitään, mutta olimme yhdessä. Kartutimme taas arvokkainta mahdollista isän ja tyttären yhteistä pääomaa.

Vaikka huoli pienestä potilaasta painoikin, huomaan nyt silti nauttineeni joka hetkestä. Hetkellisesti sain taas makustella koti-isyyttä ja motivaatio raivata tieni takaisin tuohon olotilaan on entistä vahvempi.

Tärkeintä olisikin oppia näkemään hyvät ja positiiviset asiat

Tytön sairastaessa olisi ollut helppo valittaa siitä, miten kurjaa ja rankkaa on. Olisi voinut helposti uhriutua ja keskittää ajatuksensa siihen, miten mihinkään omiin asioihin ei jää aikaa.

Minä valitsin kuitenkin toisen näkökulman. En ihan heti, mutta lopulta kuitenkin valitsin. Vaikka huoli pienen potilaan voinnista painoi mieltä, pyrin keskittymään hyvään.

Saimme Tähystäjäprinsessan kanssa muutaman päivän taas olla vapaat aikatauluista ja viettää aikaa yhdessä. Toki ajanvietto oli rajoittunutta neidin keskittyessä pötköttelyyn ja lepäilyyn. Mutta kuitenkin, olimme kahdestaan kotona ja vapaat puuhaamaan omiamme.

Seuraava positiivinen asia kolkutteleekin jo aivan nurkan takana, yhteinen kesäloma. Kolme viikkoa pelkkää vapautta ja yhteistä aikaa.

Hyvää kesää kaikille lukijoille, nauttikaa kesästä, ulkoilkaa paljon ja ennenkaikkea, huomatkaa ne pienetkin hyvät asiat arjen keskellä.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, leikkipaikka Vapaalan Aukee

Lapsen kanssa touhuillessa pätee loistavasti vanha viisaus; ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Tämän isityyppi sai taas kokea viimeisimmällä seikkailulla.

Alunperin matkan oli tarkoitus suunnata aivan muualle, Isityypin mielestä hienompiin maisemiin ja suurempiin elämyksiin. Aivan kotinurkkien vierestä löytyi kuitenkin leikkipuisto täynnä elämyksiä.

Leikkipaikka vapaalan aukee löytyy nimensä mukaisesti Vantaan vapaalasta. Tarjolla on leikkipuisto, lähiliikuntapaikka ja vieläpä telineet parkouria varten. Kaikki tarpeellinen ja vähän ylikin siis.

Aamupäivä tytön kanssa hujahti hetkessä leikkien, kiipeilyn, temppuilun ja ihan vaan yhdessäolosta nauttimisen merkeissä. Lapsi osoittautui taas kerran aikuista fiksummaksi.

Isityypin alkuperäinen suunnitelma oli aivan toinen

Onneksi pieni, viisas ja utelias tyttäreni otti taas opettajan roolin ja näytti hetkeen tarttumisen tärkeyden.

Matka alkuperäiseen kohteeseen katkesi jo alkumetreillä leikkipuiston ohittaessamme. Kovaääniset vaatimukset vankkurit seisauttamisesta leikkihetkeä varten eivät jättäneet vaihtoehtoja.

Alkuun yritin pitää tiukasti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja aikataulusta. Nopeasti huomasin sen täysin turhaksi. Muistutin myös itseäni siitä, ketä varten näitä retkiä tehdään.

Tässä syy miksi Tähystäjäprinsessa nimesi puiston junapuistoksi

Täysillä kohti liukumäkeä

Tällainen parkour- rata löytyi aivan puiston vierestä. 

Minä en tee näitä retkiä itseäni varten, vaikka ulkoilusta ja liikkuvasta elämästä nautinkin. Tämä kirjoitussarja blogiin ei myöskään syy näihin tutkimusmatkoihin.

Tärkein on tässäkin tyttäreni, hänelle minä haluan luoda kokemuksia ja opettaa ulkoilun riemua.

Niinpä hylkäsin alkuperäisen suunnitelman ja keskityin nauttimaan yhteisistä leikeistä Tähystäjäprinsessan kanssa.

Junapuistoksi ristimämme puisto onkin nyt yksi suosikkikohteistamme

Suurimman vaikutuksen tyttöön teki puistosta löytynyt veturi. Junaleikkiä riitti pitkäksi aikaa ja siihen myös palattiin säännöllisesti muista leikeistä.

Hiekkalaatikkoa dominoiva, järeä kaivinkone pääsi myös kovaan käyttöön. Harkintaan meni välittömästi yhteisen maansiirtofirman perustaminen. Johtaja-ainesta tuo pieni tehopakkaus.

Puiston keinutkin saivat neidin käsittelyssä melkoista kyytiä

Kiipeilyhommissa

Tämä roskis teki Tähystäjäprinsessaan suuren vaikutuksen

Liukumäki piti tietenkin testata, etenkin kun sitä ympäröi ilahduttavan monipuolinen kiipeilyteline. Siitä saatiinkin sopiva alkuvauhti viereisen lähiliikuntapaikan parkour radalle.

Kotiin palasi lopulta äärimmäisen hyväntuulinen tehokaksikko ja tästä lähipuistosta onkin tullut yksi suosikkikohteistamme.

Isivuosi voi suositella tätä paikkaa, ehdottomasti vierailun arvoinen. Tärkein opetus on kuitenkin tästä reissusta selvä.

Katsokaa uteliain ja avoimin silmin kodin lähinurkkia, ja ottakaa lähipiiristä ilo irti. Katsokaa maailmaa lapsen silmin.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, leikkipaikka Lammaspuisto 1

Tämä puisto löytyi aivan sattumalta, kuten viime aikoina moni löytämämme puisto. Olemmekin oppineet Tähystäjäprinsessan kanssa pitämään silmämme aina auki. Koskaan ei tiedä, minkä kulman takaa löytyy seuraava puisto leikittäväksi.

Vantaan Pähkinärinteestä löytyvät Lammaslammen hienot ulkoilumaastot. Noista maisemista löytyy myös leikkipaikka Lammaspuisto.

Puisto ei ole suuren suuri, mutta tarjoaa hyvät puitteet moninaisiin puuhiin. Aivan vieressä voi käydä muun muassa laiturilta katselemassa sorsia.

Lammaslammen ympäristö tarjoaa hienot puitteet vaikka koko päivän retkelle. Luontoelämysten tylsistyttäessä, voi livahtaa puistoon leikkimään.

Tähystäjäprinsessan lempileikiksi muodostui leikin ja leikkipaikan vaihtaminen. Rannasta löytyvän laiturin ja leikkipaikan väliä juostiin edestakaisin lukemattomat kerrat.

Leikkipaikkojen tärkein ominaisuus ei ole tarjota ehtymätöntä välineiden kirjoa

Tästä puistosta löytyvät kaikki perusvälineet. Keinut, hiekkalaatikko, liukumäki ja karuselli. Näillä päästään jo pitkälle.

Tähystäjäprinsessa säntäsi puistoon intoa pursuen. Jokainen leikkiväline pääsi perusteelliseen testiin.

Lopulta suosikiksi muodostui liukumäki. Eikä ihme, pääsihän tässä mäessä laskettelemaan elefantin kärsää pitkin.

Norsuliukumäki oli kovaa valuuttaa.

Keinuhevonen on jokaisen leikkipaikan vakiosuosikki.

Karusellissa neiti pyörii ja hurjaa vauhtia.

Välineistä riitti riemua pitkäksi aikaa ja lopulta evästauon jälkeen kotimatkalle lähti hyväntuulinen pieni prinsessa. Luonnollisesti poikkesimme vielä tervehtimässä sorsia ennen nokan kääntämistä kotiin.

Isivuosi suosittelee tätä puistoa ja koko Lammaslammen aluetta lämpimästi

Täältä todella löytyy jokaiselle jotakin. Niittyjä piknikille, uimarantaa myös koirille, laiturit maisemien ihailuun ja onpa täällä puuhaa intomielisille kalastajillekin.

Pähkinärinteen ostoskeskus löytyy aivan vierestä, joten muonitus ja tarvittavien varusteiden täydennys onnistuu käden käänteessä.

Lapselle täällä on helppo tarjota elämyksiä, pelkän kontrastin avulla. Leikkien lomassa eväät voi käydä nauttimassa vaikkapa pitkospuilla lammen rannassa.

Kuljetuskalusto valmiusasemissa.

Katsopas Isi, sorsia!!

Vauhtia tuossa neidissä riittää vaikka muille jakaa.

Leikkipuisto ei ollut edes mielessä kotoa lähtiessä, mutta niin vain tästäkin muodostui muun touhun lisäksi tutkimusmatka leikkipuistoon.

Kun muistaa kulkea silmät auki juuri tähän hetkeen keskittyen, on maailmalla tarjota vaikka mitä nähtävää ja koettavaa.

Taas isityyppi sai arvokkaan muistutuksen tuosta tosiasiasta ja siitä, että lapsen silmin maailma on äärettömän rikas ja upea. Ai niin. Tämä puistohan on viralliselta nimeltään Lammaspuisto 1. Meillä on siis edessämme tehtävä tulevalle viikonlopulle, kun selvitämme mistä löytyy Lammaspuisto 2...