UA-119504795-1

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Sairastupaa ja Isityypin oivalluksia



Kuluneen viikon Tähystäjäprinsessa on viettänyt sairastuvalla. Lauantaina alkanut vatsatauti jylläsi kolme päivää ja loppuviikko kului toipuessa. Isityypin vastuulle jäi pyörittää sairastupaa ja hoitaa neitiä parhaansa mukaan.

Tauti veti tytön aivan naatiksi ja muutama päivä kuluikin vain makoillessa, kun voimat eivät riittäneet oikein mihinkään.

Nestetankkaus, perunalastut ja jäätelö tekivät lopulta tehtävänsä ja perjantai-aamuun herättiin jo virkeänä ja hyvävoimaisena. Kävimme leikkipuistossa ja neiti oli jo positiivista energiaa täynnä.

Isityypin mielikin oli kevyt ja positiivinen. Tähystäjäprinsessan voinnista ei enää tarvinnut kantaa huolta ja saatoin heittäytyä mukaan leikkiin.

Kaltaiselleni pehmoisille sairastavan, uupuneen ja silminnähden huonovointisen neidin hoitaminen on rankkaa puuhaa. Ehdottomasti raskainta on se avuttomuuden ja voimattomuuden tunne, jota kannan suuren huolen lisäksi.

Nyt mieli on taas hyvä. Tyttö on toipunut ja isityyppi voi huokaista helpotuksesta. Nyt onkin hyvä aika miettiä, mitä kulunut viikko opetti.

Sairastumisesta huolimatta nautimme lopulta yhteisestä minilomasta


Emme toki tehneet mitään ihmeellistä. Maanantainen lääkärireissu uuvutti pienen potilaan täysin, vaikka neiti urheasti sinnitteli.

Tyttö keskittyi lähinnä pötköttelemään ja katselemaan Pipsa Possua, isityyppi kantoi juotavaa ja huolehti riittävästä nesteytyksestä.

Saimme kuitenkin olla yhdessä. Emme liikkuneet kotoa tai tehneet mitään, mutta olimme yhdessä. Kartutimme taas arvokkainta mahdollista isän ja tyttären yhteistä pääomaa.

Vaikka huoli pienestä potilaasta painoikin, huomaan nyt silti nauttineeni joka hetkestä. Hetkellisesti sain taas makustella koti-isyyttä ja motivaatio raivata tieni takaisin tuohon olotilaan on entistä vahvempi.

Tärkeintä olisikin oppia näkemään hyvät ja positiiviset asiat


Tytön sairastaessa olisi ollut helppo valittaa siitä, miten kurjaa ja rankkaa on. Olisi voinut helposti uhriutua ja keskittää ajatuksensa siihen, miten mihinkään omiin asioihin ei jää aikaa.

Minä valitsin kuitenkin toisen näkökulman. En ihan heti, mutta lopulta kuitenkin valitsin. Vaikka huoli pienen potilaan voinnista painoi mieltä, pyrin keskittymään hyvään.

Saimme Tähystäjäprinsessan kanssa muutaman päivän taas olla vapaat aikatauluista ja viettää aikaa yhdessä. Toki ajanvietto oli rajoittunutta neidin keskittyessä pötköttelyyn ja lepäilyyn. Mutta kuitenkin, olimme kahdestaan kotona ja vapaat puuhaamaan omiamme.

Seuraava positiivinen asia kolkutteleekin jo aivan nurkan takana, yhteinen kesäloma. Kolme viikkoa pelkkää vapautta ja yhteistä aikaa.

Hyvää kesää kaikille lukijoille, nauttikaa kesästä, ulkoilkaa paljon ja ennenkaikkea, huomatkaa ne pienetkin hyvät asiat arjen keskellä.

5 kommenttia:

  1. Toisen sairastamista on todella sydäntä särkevää seurata, sitä niin mielellään ottaisi sen kaiken pahan itselleen kannettavaksi..

    VastaaPoista
  2. Auts, vatsatauti ei ole kiva juttu ollenkaan ja toipuminen on aina aika hidasta.

    VastaaPoista
  3. On tärkeää ajatella asioita hyvän kautta ja ihanaa, että opetat positiivista ajattelua myös lapsellesi! :)

    VastaaPoista
  4. Voi pientä! :( Näiden pienten sairastamista on jotenkin todella rankkaa seurata vanhempana vierestä - mielellään ottaisi sen kaiken kivun ja tuskan itselleen, jos vain suinkin voisi. Ihanaa nurkan takana kolkuttelevaa kesälomaa teille! :)

    VastaaPoista
  5. Voi raukkaa!
    Ihanaa yhteistä kesälomaa teille :)

    VastaaPoista