Käännymme kotipihaan, punainen paholainen autotalliin ja käsi kädessä astelemme ovelle. Tutulla rutiinilla kamppeet paikoilleen ja vessakäynnin jälkeen olemme valmiit yhteiseen iltaan.
Tähystäjäprinsessa ei kuitenkaan säntää täyttä päätä leikkeihin, vaan kömpii kirjan kanssa sänkyynsä pehmolelujen keskelle. Isityyppi saa kaikessa rauhassa keitellä ja juoda kahvit neidin tutkiessa kirjaansa
Pientä kiukkua on ilmassa, Tähystäjäprinsessan vastaukset tulevat yksitavuisina ja varsin tiukalla äänenpainolla. Koko pieni olemus huutaa ‘jätä minut rauhaan’
Tiuskaistujen vastausten keskellä neiti kuitenkin varmistaa katseellaan Isityypin olevan lähellä. Itsekin otan kirjan ja köllähdän sänkyyni lueskelemaan, tiedän ettei tyttäreni ole minulle vihainen tai muutenkaan pahoilla mielin.
Pieni neiti on uupunut päiväkotipäivän tuomasta sosiaalisesta paineesta ja tarvitsee omaa rauhaa, aivan kuten me aikuisetkin joskus. Aikansa tankattuaan tyttö kömpii viereeni ja haluaa minun lukevan hänelle.
“Aina eivät ole iltojen tankkaustuokiot menneet näin sujuvasti, pääasiassa minun hölmöyteni takia”
Kirja saattelee meidät seikkailuun neuvokkaan mäyrän kanssa ja Tähystäjäprinsessa hivuttautuu tiukasti Isityypin kainaloon. Pieni keho rentoutuu ja tarinan päättyessä neiti on taas täynnä iloa ja virtaa leikkeihin.
Nyt voimme käydä keskustelun päivällisen ruokalistasta ja Isityypin tehtävistä tulevien touhujen leikkikaverina.
Aina eivät iltojen tankkaustuokiot ole menneet näin sujuvasti, pääasiassa minun hölmöyteni takia. Olen höösännyt ja häsännyt, houkutellut neitiä leikkeihin, toiminut kuten niin moni aikuinen toimii, hyvää tarkoittaen mutta niin väärin.
Jokaisella aikuisella tulee hetkiä, jolloin tarvitsee omaa rauhaa. Vanhemmilla tulee hetkiä jolloin pitää saada olla hetki yksin omien ajatustensa kanssa. Ja suureen ääneen me aikuiset kerromme miten tuota rauhaa tarvitsemme, miten meillä on siihen oikeus.
“Tarinan opetus on ilmiselvä ja jokaisen vanhemman on hyvä se muistaa”
Kuvailemani kaltaisilla hetkillä aikuiset, itseni mukaanlukien, unohdamme täysin, että lapsella on tuo sama tarve ja ennen kaikkea oikeus omaan tilaan ja rauhaan.
Opin tässäkin asiassa läksyni, kiitos viisaan tyttäreni. Enää en häslää ja kysele, vaan annan tytön rauhassa ottaa oman hetkensä.
Samalla saan päivän itse katkaistua ja voin käyttää nämä hetket itsekin rauhoittumiseen. Varmistan, että olen läsnä, mutta puuhaamme tytön kanssa omiamme, kunnes neiti on taas saanut tankit täyteen.
Olen oppinut, että pienelle tyttärelleni päivä päiväkodin hälyssä jatkuvan sosiaalisen paineen alla on raskas. Vähintään yhtä raskas kuin työpäivät meille aikuisille. Leikki aivan kirjaimellisesti kun on lapsen työtä.
Olen oppinut, että pienelle tyttärelleni päivä päiväkodin hälyssä jatkuvan sosiaalisen paineen alla on raskas. Vähintään yhtä raskas kuin työpäivät meille aikuisille. Leikki aivan kirjaimellisesti kun on lapsen työtä.
Tarinan opetus on ilmiselvä ja jokaisen vanhemman on hyvä se muistaa. Lapsikin tarvitsee sitä omaa aikaa ja tilaa, aikaa itsekseen, kaikessa rauhassa.
Itse yritän antaa pienen neitokaisena myös hetkittäin leikkiä yksikseen, päiväkotipäivien illat ovat kyllä niin lyhyet ettei siinä kovin kummoisia ehdi kun jo pitää unille mennä - ja sen pienen ajan neiti on vielä tähän mennessä aika tiukasti äidin lahkeessa ollut kiinni :D
VastaaPoistaNiin kai tuo on, että kaikilla, iästä riippumatta, on joskus tarve viettää myös hetki aikaa yksin.
VastaaPoistaKyllä ne lapsetkin haluaa touhuta ja olla välillä itsekseen ja se on tervettä. Huolissani olisin jos ei haluaisi olla ikinä omissa oloissaan :)
VastaaPoistaViisaita ajatuksia! Kyllä me kaikki myös pienet Tähystäjäprinsessat tarvitsemme myös sitä omaa aikaa. Joskus huomaa itsekin olevansa liian "touhukas ja päällekäyvä" eikä anna toiselle aikaa olla yksin.
VastaaPoista