Tähystäjäprinsessa ei juurikaan ole seikkaillut Helsingissä julkisilla liikennevälineillä. Elämyksiä etsien hyppäsimme metroon ja ajelimme Hakaniemeen. Tori tai kauppahalli eivät tällä kertaa kiinnostaneet.
Metro oli neidille suuri elämys. Nähtävää riitti joka puolella. Myös saman vaunun muut matkustajat saivat osansa näistä elämyksistä. Tytön iloinen höpöttely ja asioiden kommentointi jatkui nimittäin kuuluvalla äänellä koko matkan.
Hakaniemen asemalla alkoikin hissiseikkailu. Kahdella hissillä huristeltuamme pääsimme lopulta ulos. Nopea visiitti ympyrätaloon kauppaan ja rantaan.
Leikkipaikka on aivan Merenrannassa. Hyvä tovi kuluikin veneitä ja upeaa maisemaa ihaillen. Taustalla näkyvät junat veivät neidin huomion, pitääpä ensi kerralla tehdä visiitti rautatieasemalle.
Tuttuun tapaan, tämäkin puisto on jaettu isompien ja pienempien kävijöiden alueisiin. Pienten puolelta löytyy jopa oma katos vaunuille. Melko luksusta.
Maisemien kontrastissa riitti Tähystäjäprinsessalla ihmeteltävää. Toisella laidalla meri veneineen ja toisella ympyrätalo ja Hakaniemen tori sekä vilkas liikenne.
Puuhaa riitti, mutta puisto jätti melko karun vaikutelman.
Viereisellä niityllä omaa elämäänsä pitäneet rantojen miehet eivät vähentäneet tuota karuutta. Elämäähän sekin vain vivahteineen on, mutta ihan kaikkia vivahteita ei ehkä halua lapsille esitellä.
Muutenkin puiston yleisvaikutelma oli aavistuksen karu. Kaikki leikkivälineet löytyivät ja olivat hyvässä kunnossa. Maisemissa ei ollut valittamista. Mutta silti, jostain syystä, sellaista leikkipuiston lämpöä ei täällä ollut.
Tähystäjäprinsessa ei noista elämän synkemmistä sävyistä välittänyt, vaan ryntäsi innolla tutkimaan uutta leikkipaikkaa. Paikalla ollut päiväkotiryhmä liiveineen vei suurimman huomion.
Varmoin askelin liukumäkeä valloittamaan. |
Ryhmän vauhti ja meteli selvästi ujostuttivat. Aluksi neiti tarkkailikin menoa keinun turvista, vähän kauempaa. Suuri kiipeilyteline liukumäkineen kuitenkin veti puoleensa ja sinne tyttö lopulta hujahti muiden mukaan.
Hivenen neiti arkaili isoa lapsimäärää ja varmisteli katseellaan isin olevan lähellä. Reipas ja rohkea neiti selvästi vielä vierastaa tällaisia tilanteita, mutta kivan leikin löytyessä uskaltautuu jo mukaan touhuihin.
Suuri kiipeilyteline ja mutkainen liukumäki tarjosivat suurimmat elämykset.
Isityypille tuo liukumäki aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Hurjapäinen neiti kun syöksyi tuossa kourussa kieppuen mitä kummallisimpiin asentoihin.
Vauhdin hurmasta nauttiva tyttö vaan tykkäsi ylimääräisistä pirueteista matkan varrella. Tässä mäessä menikin hyvä tovi ja Tähystäjäprinsessa sai arvokasta oppia oman vuoron odottamiseen.
Liukumäen jälkeen löytyi vanha suosikki, hiekkalaatikko. Isityypin tehtäväksi tuli kaivaa märkää hiekkaa esiin hiekkakakkuja varten. Hiekkalaatikon kupeessa oleva keittiö pääsi myös tositoimiin. Taatelijäätelöä valmistui urakkavauhdilla.
Ennen lounasta ehdittiin vielä testata puiston hienot keinuhepat. Isin arvion mukaan keinuhepat olivat tytölle turhan isoja. Neiti kuitenkin näytti, ettei moisista pikkujutuista kannata välittää.
Ei hätää Isi, kyllä mä jo pärjään. |
Tähystäjäprinsessan tuttuun tyyliin keinuhepat lähtivät välittömästi vauhdikkaalle laukalle. Neiti myös harjoitteli vikellyksen alkeita, nousten reippaasti seisomaan hepan selkään. Isityypin pumppu otti taas pari ylimääräistä spurttia, mutta taidokkaasti tyttö tasapainoili.
Lounaan nautimme aivan meren rannassa upeita maisemia ja junia ihaillen.
Banaaneja ja pillimehua makustellessa oli kiva ihailla merimaisemaa. Ruoka maistui ja tytön iloinen höpöttely säesti ruokailua. Hyvillä mielin aloitimme hiljalleen kotimatkaa.
Teimme vielä pienen ylimääräisen lenkin rantaa pitkin ennen metroon hyppäämistä. Tyttö myös keksi uuden kivan leikin. Kivien nakkelu veteen olisi varmasti jatkunut loputtomiin, ellei kyyti kotiin metrolla olisi odottanut.
Paluumatkallakin riitti ihmeteltävää ja taas kanssamatkustajat saivat nauttia tytön kuuluvasta jutustelusta.
Puisto ei ollut aivan meidän mieleen, mutta kokonaisuutena retki oli hieno. Tähystäjäprinsessa näki ja koki taas paljon uutta.
Lounastauko. Maisemissa ei valittamista. |
Huomasin myös meidän tytön kanssa olevan aivan liian maalaisia viihtyäksemme ydinkaupungin sykkeessä ja vilinässä. Liikaa autoja, liikaa ihmisiä, liikaa ääntä. Kaikkea liikaa.
Iltapäivällä suuntasimmekin kulkumme meille niin rakkaaseen ja aina rauhoittavan metsään.
Tutkimusmatkamme pääsivät taas vauhtiin pienen tauon jälkeen ja uudet seikkailut odottavat. Muistattehan, että kohteet arvotaan teidän lukijoiden ehdotuksista. Rohkeasti siis kommentoimaan ja paljastamaan teidän suosikkipuistot.