Helmikuun blogihaasteen päätös ja yhteenveto

Tämä on helmikuun blogihaasteeni viimeinen teksti. Kirjoitan tätä jopa aavistuksen haikein mielin, joka päivä kirjoittamisesta on tullut mukava tapa. Toivottavasti saan tuon tavan säilytettyä vaikken julkaisekaan joka päivä.

Saanko pidettyä kiinni tavastani, jos tukena ei ole deadlinen tuomaa painetta? Kaikki tekstit eivät syntyneet helpolla, eivätkä kaikki ole kovin laadukkaita. Kuitenkin joka päivä on tekstiä saatu aikaan.

Haaste on myös vaikuttanut ajankäyttööni. Jokaisen ylimääräisen vapaahetken olen käyttänyt kirjoittamiseen. Toisaalta, kirjoittamiseni on rajoittunutta.

Kirjoitan, kunnes päivän teksti on valmis. Sitten kirjoittaminen loppuu, mikä on hivenen sääli. Onko haaste tehnyt kirjoittamisestani liian tavoitehakuista?

On hyvä olla tavoitteita ja minulle sopii päivittäinen, lukkoon lyöty tekstimäärä, joka pitää saada aikaiseksi. Mutta kirjoittaisinko vapaammin ja määrällisesti enemmän, jos kirjoittaisin joka päivä, mutta ilman julkaisupainetta?

Paljon hyvää tämä haaste on kuitenkin tuonut. Sekä kirjoittamiseeni, että elämääni yleensä.

Olen saanut nopeutettua kirjoittamistani merkittävästi

Parhaimmillaan olen saanut tekstit valmiiksi noin puolessa tunnissa. Pienellä hiomisella nuo tekstit ovat olleet julkaisukunnossa.

Editoinnin määrä on vähentynyt radikaalisti. Nyt käyn tekstit vain pikaisesti läpi kirjoitusvirheiden varalta.

Huomaan, että pystyn tarvittaessa tuottamaan julkaisukelpoisen tekstin nopeastikin. Tiukassa paikassa  ilman valmista aihetta tai edes ideaa, mistä kirjoittaa.

Koen tämän haasteen tehneen minusta tehokkaamman ja tuotteliaamman kirjoittajan. Olen saanut editoinnin kuriin ja tekstit julkaisuun nopeasti.

Paljon on siis opittu kirjoittajana ja bloggaajana, mutta suurin hyöty on kuitenkin yllättävä.

Suurin vaikutus näkyy ajatuksissani

Suhtaudun kirjoittamiseeni nyt ihan eri tavalla. Enää se ei ole raapustelua silloin tällöin omaksi iloksi. Nyt suhtaudun kirjoittamiseen kuin työhön, jopa samalla ammattiylpeydellä.

Vielä kirjoittaminen ei suuria rahoja tuo, mutta tuo asia on lopulta omissa käsissäni. Kun kirjoitan riittävän paljon ja riittävän laadukkaasti, olen askeleen lähempänä suurta tavoitettani. Kirjoittaminen olisi täydellinen työ koti-isälle.

Niin, suurin päätös syntyi jo haasteen alkumetreillä. Minä aion taistella tieni takaisin koti-isäksi. Blogihaasteeni sysäsi alkuun projektin ”etäisästä koti-isäksi”.

Tässä vaiheessa, haasteeni viimeistä tekstiä kirjoittaessani olen varma, että saavutan päämääräni. Tie on edelleen pitkä ja monilta osin tuntematon, mutta päätös raivata ja kulkea tuo tie on vahva.

Loppujen lopuksi, suurin haasteen tuoma asia ei liity kirjoittamiseen vaan itseeni. Tämä haaste antoi kirkkaan päämäärän, jota kohti pyrkiä.

Vielä olen kahden vaiheilla lopettaako haaste vai jatkaako

On houkutteleva ajatus, että huomenna ei tarvitse julkaista. Toisaalta, yhtä houkutteleva on ajatus jatkaa samalla kaavalla vaikka helmikuu päättyykin.

Jo nyt jo on tapahtunut suuria asioita ja muutoksia, mitä vielä voinkaan saada aikaan, jos jatkan? Ainakin kirjoittamista joka päivä aion jatkaa.

Tavalla tai toisella kirjoittamisella on rooli elämässäni. Toivottavasti koko ajan kasvava rooli. Ehkä kirjoittaminen on se väline, jolla palaan koti-isäksi.

Sitä paitsi, nyt lopettaminen tuntuu huijaukselta. Jos tarkoitus on julkaista kuukauden ajan joka päivä, on lievä rimanalitus valita kalenterin lyhin kuukausi.

Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa Ruokaboksia testaamassa

* Kaupallinen yhteistyö Ruokaboksin kanssa Isityyppi pääsi Tähystäjäprinsessan kanssa testaamaan Ruokaboksia. Idea on varsin hauska ja toimiva, valmiine raaka-aineineen ja resepteineen.

Valitsimme valikoimasta kasvisruokaa ja satokauden herkkuja painottavan vegeboksin. Paketin saapuessa, olimme positiivisesti yllättyneitä.

Meidän kahden hengen keittiössä tuosta laatikosta kokkaa reilusti pidempään kuin viikon. Valikoima oli varsin kattava ja valmiit reseptit tarjosivat helpon tien yhteisiin ruuanlaittohetkiin.

Reseptit olivat simppeleitä ja niistä oli myös helppo soveltaa omiin mieltymyksiin sopivaa purtavaa. Itse asiassa, aivan sellaisenaan emme kokanneet yhtäkään tarjottua reseptiä.

Raaka-ainevalikoima oli laaja ja varsin monipuolinen

Perunat ja porkkanat löysivät tiensä ensimmäisinä pöytään. Porkkanalla höystetty muussi katosi nälkäisiin suihimme alta aikayksikön.

Uunijuuresten mausteeksi eksyi mukana tullutta currytahnaa, valkosipulia ja kookosmaitoa. Tätä ruokalajia erityisesti Tähystäjäprinsessa tuntui arvostavan suuresti.

Tofusta, tomaateista ja sipulista loihdimme yhdessä riisin ja papujen kanssa maukkaan ja varsin täyttävän risoton.

Suurin suosikki olivat kuitenkin boksin antimilla laaditut kasvishampurilaiset. Osa hampurilaispihveistä paistettiin sipulipihveiksi uunijuuresten kylkeen.

Tältä näytti tuoreeltaan avattu ruokaboksi

Feta kuutioitiin raikkaan salaatin joukkoon ja ensimmäistä kertaa myös Tähystäjäprinsessa pisteli salaattia hyvällä halulla.

Kaikkea boksin sisällöstä emme vieläkään ole tuhonneet, vaan osa antimista odottaa edelleen pataan pääsyä.

Sisällöltään boksi on siis erittäin runsas, syötävää riittää kyllä viikkoa pidemmäksi aikaa.

Hinta-laatu suhteesta voidaan olla montaa mieltä

Meille kokeiluun tullut vegeboksi kustantaa kotiin kuljetettuna 74 euroa. Mielestäni tuo on kova hinta, boksin laadukkuudesta huolimatta.

Toki hintaa lieventää se, että boksi on sisällöltään varsin runsas ja siitä kokkailee helposti pidemmäksikin aikaa.

Toki boksi tuo helppoutta keittiöön. Kaikki tarvittava resepteineen tulee tuohon hintaan valmiina kotiovelle.

Boksista löytyi paljon tavaraa ja mukavia reseptejä.

Kiireisessä arjessa tällainen palvelu varmasti helpottaa elämää. Ehdottomana vahvuutena näen myös boksin luonnostaan mukanaan tuoman vaihtelun.

Ainakin meidän keittiössä jämähdetään helposti samoihin ruokiin ja raaka-aineisiin. Ruokaboksi torpedoi hienosti tämän vaihtuvalla sisällöllään ja uusilla resepteillään.

Voisin kuvitella meidän tilaavan boksin jatkossa aina silloin tällöin

Säännöllinen, viikoittainen tilaaminen ei meidän elämäntilanteeseemme sovi, mutta yksittäinen boksi silloin tällöin menee vahvaan harkintaan.

Vaikkapa kerran kuussa tällainen paketti toisi varmasti monipuolisuutta ja vaihtelua ruokapöytäämme.

Pieni koemaistaja tomerana välipalalla.

Näkisin myös itseni tilaamassa vain boksin reseptit viikoittain. Tämä olisi erittäin hyvä malli tällaiselle melko laiskalle ja mielikuvituksettomalle kokille.

Reseptit otamme tästäkin boksista käyttöön ja uusia ideoita tulee niistä omaan kokkaamiseen. Varmasti tämän boksin vaikutus näkyy jatkossa arjessamme. Ruokaboksi - palveluun voitte käydä tutustumassa täällä.

Isityypin lukuvinkki kaikille kirjoittamisesta haaveileville

Isityyppi on jo vuosia haaveillut kirjoittamisesta ammattia. Oppaita on luettu ja netistä koluttu vinkkejä. Nykyinen elämäntilanne ja suuret tavoitteet tulevalle ovat vain vahvistaneet tätä paloa.

Kirjoitusoppaita löytyy vaikka minkälaisia. Osa on hyviä, osa aivan puhdasta huuhaata. Jokaisen lukeminen on kuitenkin opettanut jotain.

Lopulta minulle suositeltiin opasta, joka kuulemma on hyvä. Hankin kyseisen kirjan ja nyt olen kolunnut sen kannesta kanteen lukemattomia kertoja.

Jokaisella lukukerralla olen löytänyt jotain uutta, jotain, mikä antaa näkökulmaa omaan kirjoittamiseen.

Mielestäni tärkein, tähän blogihaasteeseenkin motivaation antanut lause kuuluu: if you want to be a writer, you need to write a lot

On Writing ei ole kokoelma temppuja vaan rohkaisu kovaan työhön

Stephen Kingin teokset ovat nerokkaita. Odottaa sopii, että hänen oppaansa kirjoittajille on yhtä nerokas, eikä On Writing tuota pettymystä.

Suurin opetus on kovan työn arvostaminen. King tuo selvästi pramille sen, että kirjoittaminen ei ole helppoa. Jos haluaa kirjoittaa hyvin, on sen eteen tehtävä töitä, paljon töitä.

Moni pitää näitä neuvoja tylsinä, jopa turhanaikaisina. Mutta loppujen lopuksi King vain tuo realiteetit esiin. Jos haluaa tulosta ja menestystä, vaatii se työtä.

Blogimaailmassa mietitään paljon some-näkyvyyttä, hakukoneoptimointia ja muuta kikkailua näkyvyyden lisäämiseksi. Tärkein tahtoo tuossa unohtua. Menestyäkseen pitää tuottaa säännöllisesti laadukasta tekstiä.

Itse pidän paljon Kingin lähestymistavasta ja virkistävistä näkökulmista. Toki lukemista helpottaa tekstin laadukkuus.

Vinkkejä ja ideoita tarinoiden kirjoittamiseen löytyy roppakaupalla

Vaikka tämä blogi ei varsinaisesti ole tarinallista kirjoittamista, olen kehittänyt kirjoittamistani todella paljon tämän kirjan avulla.

Kirjoittamisen perusteet ovat kuitenkin samat, tyylilajista riippumatta. Paljon olen hionut tekstieni rakennetta herra Kingin opeilla.

Kirjan alkuosa koostuu Kingin tiivistetystä omaelämänkerrasta. Sekin antoi minulle paljon, on aina opettavaista saada tietoa menestyneiden kirjoittajien työskentelytavoista.

Ilahduin kovasti siitä kurinalaisuudesta, jolla King kirjoittamista lähestyy. Kirjoittaminen on työtä, yksikään teos ei ole syntynyt itsestään.

Tästä myös otin opikseni. Nyt minäkin kirjoitan joka päivä, tietyn ajan päivästä. Tietty määrä tekstiä pitää saada aikaiseksi joka ikinen päivä.

Lämmöllä suosittelen kirjaa myös jokaiselle bloggaajakollegalle

Bloggaamisessakin on pohjimmiltaan kyse kirjoittamisesta. Kirjailija ei myy teoksiaan, elleivät ne ole hyviä. Uskon saman pätevän blogeihin, menestys vaatii laadukasta tekstiä.

Itselleni viimeisin lukukerta antoi taas paljon. Eniten kaikesta se vahvisti määrätietoisuuttani asettamani, suuren tavoitteen suhteen.

Entistä kirkkaammin tiedän, mitä haluan. Nyt minulla on myös yksi, potentiaalinen väylä tavoitteeni saavuttamiseksi.

Töitä vaaditaan, todella paljon töitä. Mutta kun katsoo, mistä lähtökohdista ja millä työmäärällä King menestyksensä loi, ei tavoitteeni tunnu lainkaan mahdottomalta.

Kansikuvan välineillä teen joka päivä töitä suuren tavoitteeni eteen.

Loppuun vielä hieno viisaus Kingiltä:

Talent is cheaper than table salts, hard work beats talent every time.

Lyhyet, niin kovin lyhyet yhteiset arki-illat

Tänään isityyppi oli taas myöhäisessä vuorossa töissä. Se tietää aina lyhyttä yhteistä iltaa. Meillä on etuna yhteinen päiväkoti, jossa näemme toisiamme, mutta silti nämä yhteiset illat tuntuvat kovin lyhyiltä.

Kotiin tultuamme oli pikaisen varustehuollon jälkeen aika istua päivällispöytään. Sen jälkeen ei ollutkaan kovin pitkälti yhteistä aikaa touhuiluun, kun oli jo iltapalan ja iltatoimien aika.

Tuo yhteinen ilta-aika tuntuu kovin lyhyeltä, kun koko päivä on pyyhälletty oravanpyörän huiskeessa. Vaikka yhteisiä touhuja ehditäänkin, niin silti tuntuu, että ehdimme lähinnä syödä ja nukkua yhdessä.

Aamulla oravanpyörä jatkaa rataansa heti herätyksestä. Yhteisen ajan maksimoimiseksi meillä on kuitenkin muutama likka takataskussa.

Päiväkotimatkoistamme olenkin kertonut jo aiemmin. Meille ne eivät ole siirtymiä paikasta toiseen vaan yhteistä seikkailuaikaa. Muutama muukin juttu helpottaa näitä lyhyitä iltoja.

Ruokailut ovat yhteistä aikaa, joka myös vietetään yhdessä

Isityyppi ei vain lapa apetta neidin eteen, vaan rauhoittuu itsekin syömään. Päivällinen syödään aina yhdessä, päivän tapahtumista ja puuhista keskustellen.

Myös päivällisen valmistelu on yhteistä puuhaa. Aikatauluja uhmatenkin, otan tytön aina mukaan näihin puuhiin. Meillä katetaan pöytä ja valmistellaan ruoka yhdessä.

Pöydän ääreen todella rauhoitutaan. Puhelin, some tai muut aikuisten hömpötykset eivät kuulu ruokapöytään. Pöydässä istutaan rauhassa, syödään ja seurustellaan.

Tärkeä yksityiskohtakin meillä päivälliseen liittyy. Kaikki tarvittava tuodaan pöytään valmiiksi, jolloin mitään syytä nousta pöydästä ei ole.

Aikuisen on turha marista yhteisen ajan puutteesta, jos oma läsnäolo on vajavaista

Some, sähköposti ja nämä blogihommat joutavat kyllä odottamaan. Niitä ehdin mainiosti hoitaa neidin nukahdettua.

Ilta todella vietetään yhdessä. Touhuan tyttäreni kanssa ja olen hänelle läsnä, mukana leikeissä ja touhuissa. Yksikään lapsen kysymys ei ole sivuutettavissa epämääräisellä mutinalla.

Tällä tavalla koen myös opettavani neidille tärkeitä sosiaalisen kanssakäymisen arvoja. Aikuistenkin maailmassa on kohteliasta olla läsnä keskustelukumppanilleen.

Minun mielestäni on arvokkaampaa olla tunti lapsen kanssa täysillä, intensiivisesti, kuin sata tuntia puolivaloilla, ajatukset jossain aivan muuualla.

Tänäänkin olin lopulta vain sivustakatsojan osassa Tähystäjäprinsessan leikissä. Tarpeen tullen hyppäsin mukaan touhuun, milloin missäkin roolissa.

Tuo lapsen leikin seuraaminen muuten on lumoavaa puuhaa. Monin verroin mielenkiintoisempaa kuin nettimaailman tarjonta.

Ilta opetti minut myös aivan uudella tavalla arvostamaan yhteistä aikaa

Nyt, tytön nukkuessa mietin, miten äärettömän arvokasta tuo tämäniltainenkin aika oli. Aikaa, jota en myöskään koskaan saa takaisin.

Aika ei ollut kovin pitkä, mutta se oli täynnä unohtumattomia, ainutkertaisia hetkiä. Hetkiä, joita isänä haluan vaalia ja kerryttää niin paljon kuin mahdollista.

Nuo hetket ovat pääomaa, jota ei mikään raha maailmassa korvaa

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan soittolistat

Tähystäjäprinsessa rakastaa musiikkia. Laulu, tanssi ja soitto raikavatkin meillä säännöllisesti, anteeksi vaan naapurit. Tyttö laulelee päiväkodissa opittuja lauluja mielellään, mutta omatekoiset jollotuksemme ovat kaikkein mieluisimpia.

Isityyppi tykkää laittaa laulujen sanoituksia uuteen uskoon, luonnollisesti myös lastenlaulujen. Ei isityypistä runoilijaksi tai biisinikkariksi ole, mutta tytölle nuo laulut ovat rakkaita.

Lähes jokaisen yhteisen päiväkotimatkan askeleita rytmittävätkin nuo omatekoiset rimpsumme. Etenkin tytön keikkuessa hartioilla, kuuluu usein tiukka komento laulaa jokin tietty värssy.

Tähystäjäprinsessa hoilottaa lauluja mukana suurella innolla, tottakai. Monessa vastaantulijassa meidän tehokaksikkomme herättää hämmästystä. Useimmiten saamme kuitenkin hymyn nousemaan kanssakulkijoiden kasvoille.

Nyt esittelenkin teille meidän rakkaimmat tee se itse biisit.

Pyörät ne pyörivät ympäri

Tämä kuuluu alkuperäisversionakin tyttäreni suosikkeihin, mutta olemme lisänneet siihen muutaman omatekoisen säkeistön.

Reissaamme ja retkeilemme paljon, ja uusia säkeistöjä onkin tullut aina kulloisenkin kulkupelin mukaan.

Kun tyttö kulkee sylikyydissä, eli sylijunassa, kuuluu laulu näin: sylijuna se hipsutti, hipsutti ja hipsutti. Sylijuna se hipsutti, koko päivän

Usein tyttö keikkuu kävellessä Isityypin hartioilla ja silloin laulu muovautuu luontevasti muotoon: hartiajuna se keikutti, keikutti ja keikutti. Hartiajuna se keikutti, koko päivän.

Tottakai meiltä löytyy takataskusta säe myös pyöräreissuja varten. Usein kärryn uumenista kuuluukin seuraava jollotus: pyöräkärry se surrasi, surrasi ja surrasi. Pyöräkärry se surrasi, koko päivän.

Eivät ole tylsiä meidän matkat, kaukana siitä.

Kotioloihinkin löytyy sävelmä jos toinenkin

Rakkain unilaulumme kuuluu näihin itse sanoitettuihin tekeleisiin. Se taitaakin olla ensimmäinen näistä itse kyhäilemistämme kappaleista.

Sävel on vanha tuttu hämä-hämä-häkki. Sanoitus vain meni uusiksi säkeistössä, jossa pieni sinikello käy nukkumaan.

Sinikello sanan tilalle tulee tyttäreni nimi. Sitä en halua täällä tuoda julki, joten käytän sanaa sinikello niissä kohdissa.

Laulu kuuluu siis näin: isi-isityyppi laulaa laulujaan. Sinikellosta pitää huolta, aina aina vaan. Pieni sinikello-tyttö kömpii nukkumaan ja isi-isityyppi laulaa laulujaan

Monen mielestä tällainen puuha lienee hulluutta, mutta me tykkäämme yhteisistä jollotuksistamme

On myös meille molemmille mukavaa, kun isällä ja tyttärellä on ihan omia juttuja. Sellaisia, joita ei ole kellään muulla. Pöljältähän tämä puuha saattaa kuulostaa, mutta meille nämä laulelmat ovat tärkeä yhteinen juttu.

Se, mikä yhteisen tekemisen sisältö on, ei liene kovin merkityksellistä. Tärkeää on, että se on vain meidän kahden välinen.

Nämä laulut ovat todellisia mielialan kohottajia, jopa voimabiisejä meille. Suurinkin harmistus laantuu varmasti seuraavalla, Robinin boomkah kappaleesta tehdyllä versiolla: ei ei jäädä sisään jumittaan, joten hei hei sadevaatteet päälle vaan. Missä nähään mis oot tänään ULKO ULKONA!

Eräs ei niin onnistunut lauantai

Aina ei Isityypillä ja Tähystäjäprinsessallakaan elo ole kuin strömsössä. Tämä lauantai on ollut melkoista tuskien taivalta, mikään ei oikein ole ollut hyvin. Syykin on selvä.

Aamu alkoi vielä mukavasti mutta uhkaavat merkit olivat nähtävissä. Neiti oli tukkoinen ja nuhainen ja pieninkin asia johti kiukkuun.

Päivän suunnitelmat menivät lopulta kokonaan uusiksi. Isityyppikin oli ahdistunut ja stressaantunut, mikä tietysti heijastui lapseen.

Päiväunille neiti nukahti vasta melkoisen kiukuttelun jälkeen. Neidin tuhistessa lopulta uniaan kainalossani, ehdin pohtia syitä aamun tapahtumiin.

Eikä niitä kovin kaukaa tarvitse etsiä, tytön käytös on suoraa seurausta viime viikon tapahtumista.

Kun rutiinit rikkoutuvat on seuraus juuri tämän aamun kaltainen

Viime viikko sairasteluineen oli tytön osalta todella rikkinäinen. Samaa rikkoutumista rutiineihin on ollut jo pidemmän aikaa. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.

Viime viikolla ei oltu päiväkodissa kuin yhtenä päivänä. Sairaan lapsen kanssa olo lipsuu helposti rutiinittomaksi massaksi, mikä ei helpota tilannetta.

Sairaana lapsen olo on lähtökohtaisesti aavistuksen turvaton. Tuttujen rutiinien puuttuminen vain lisää tuota turvattomuutta.

Lapsi reagoi lapsen tavoin, välittömästi, suorasti ja täysillä. Eikä se ole lainkaan lapsen vika, meidän vanhempien on katsottava peiliin, jos syyllisiä haluamme.

Tämä pohdinta sai ajatukset kirkastumaan ja päiväunilta noustiin aivan uusin voimin. Päivää oli edessä vielä runsaasti, yhteistä mukavaa päivää.

Iltapäivä ja ilta olivatkin täynnä naurua, iloa ja rakkautta

Välipalan jälkeen alkoi hullunmylly josta kukaan ei olisi huonotuulisena poistunut. Ja samoissa riemukkaissa merkeissä jatkui koko ilta.

Laitoimme musiikin soimaan, Tähystäjäprinsessa kaivoi soittimet esiin ja aloitimme hurjan intiaanitanssin. Naurua ja ääntä riitti hymyn noustessa molempien kasvoille.

Yhteisellä, pikaisella kauppareissulla hämmensimme vastaantulijoita yhteisellä laulelullamme. Meiltä löytyy monta itse väsättyä luritusta, mutta niistä lisää huomenna.

Päivällisellä pestopasta lihapullien kera upposi hyvällä halulla. Kaikille pastahifistelijöille tiedoksi; pestopasta, lihapullakastike ja ketsuppi todellakin kuuluvat yhteen.

Ilta kului leppoisasti leikkien merkeissä ja kruunattiin saunalla, jossa puitiin jo suunnitelmia kesän pyöräretkille.

Iltapalan jälkeen unille nukahti hyväntuulinen pieni neiti, rakas unilelu tiukasti kainalossaan.

Tämä päivä opetti paljon ja sai syntyneet päätökset selkenemään entisestään

Rutiinit, rutiinit, rutiinit ja vielä kerran rutiinit. Tätä minä olen aina paasannut. Nyt on aika palauttaa elämä niihin tuttuihin ja turvallisiin, arkisiin uomiinsa.

Minä en voi vaikuttaa minun ja tyttäreni elämän ulkopuolisiin asioihin. Niinpä minun on turha antaa niiden vaikuttaa minuun tai meidän elämäämme.

Mielialaani voin vaikuttaa, suurestikin. Helpointa tässä on keskittyä olennaiseen, tyttäreeni. Kun Tähystäjäprinsessa voi hyvin, ovat muut murheet turhanaikaisia.

Ja kyllä, entistä vankemmin päätin palata taas koti-isäksi. Keinoja ei edelleenkään ole, mutta kun määränpää on selvä, löytyy sinne reittikin tavalla tai toisella.

Minun ja tyttäreni elämänlaatu on minun käsissäni. Minun vastuullani on hoitaa tuo laatu huipputasolle.

Viisi random-faktaa Tähystäjäprinsessasta

Eilinen viiden faktan haaste oli mukava, niinpä jatkamme samaa teemaa. Nyt aihe vaan on paljon mielenkiintoisempi, nimittäin Tähystäjäprinsessa. Tästä kirjoitankin paljon mieluummin kuin tylsyyksiä itsestäni.

Tähystäjäprinsessa on syntymästään asti ollut isin silmäterä. Yhteinen vuosi kotona teki meistä erittäin läheiset ja sama tiivis suhde jatkuu vuoroviikkoelämästä huolimatta.

Neidin touhuista ja puuhista olettekin jo paljon saaneet lukea, mutta koetan nyt hypätä hivenen pintaa syvemmälle. Ehkä opitte jotain uutta tuosta upeasta pienestä tehopakauksesta.

Syntyessä neidin strategiset mitat olivat 45 cm ja 2705 g

Muistan edelleen, miten pieneltä ja hentoiselta tyttö vaikutti. Pelkäsin jatkuvasti rikkovani tuon pienen ihmisen.

Välillä on vaikea uskoa, että isin reipas vauhtihirmu on ollut niin kovin pieni. Isin sydämen tyttö ryöväsi heti ja nyt isityyppi on kieputeltu mennen tullen pikkusormen ympäri.

Pienikokoinen tyttö on edelleen, mutta vauhti ja energian määrä kyllä korvaavat sen mitä neiti koossaan menettää.

Horoskoopiltaan Tähystäjäprinsessa on kaksonen

En varsinaisesti usko horoskooppeihin, mutta tuon tähtimerkin kuvaus kyllä osuu neitiin täydellisesti. Vauhtia, liikettä ja puhetta riittää.

Ehkä juuri tämän faktan takia olemme niin tiivis parivaljakko, onhan Isityyppikin kaksosten tähtien alla syntynyt.

Neiti on ensipäivistään asti ollut vilkas, liikkuvainen, avoin ja sosiaalinen. Aivan kuten isänsäkin.

Tähystäjäprinsessa lähti kävelemään kymmenkuisena

Siitä asti onkin vauhtia riittänyt. Kohta ensiaskeleensa jälkeen neiti lähti juoksemaan ja nykyään kävelyaskeleet ovat harvinaisuus.

Jo ensimmäisenä yhteisenä kesänä vietimme tuntikausia ulkona. Lempileikki oli käveleminen uusia maisemia ja asioita ihmetellen.

Edelleen teemme yhdessä pitkiäkin kävelyitä elämää ja maailmaa ihmetellen ja yhteisestä ajasta nauttien.

Neiti on muutenkin motorisesti kehittynyt hurjaa vauhtia, liike ei tunnu loppuvan. Paitsi satunnaisesti nukkuessa.

Neidin hiuksia ei ole vielä koskaan leikattu

Isityypillä onkin noissa kutreissa tekemistä. Selviän poninhännästä ja nutturasta, letistä välttävästi.

Noissa hiuksissa mittaa riittää ja ne ovat myös neidille itselleen suuri ylpeydenaihe. Päivittäin neiti muistaa kertoa, että hänellä on pitkät, kauniit hiukset.

Tyttäreni rakastaa saunomista

Isiviikoilla sauna lämpeneekin useamman kerran viikossa. Tytöllä on oma tiikeripyyhe, johon paketoituna hän määrätietoisesti astelee saunaan.

Saunassa on tietysti mukana ikioma löylykauha, jolla löylyä nakellaan rivakkaan tahtiin. Idean tähän antoivat Mummo ja Pappa viime kerralla mummolassa käydessämme.

Onneksi neidin kauha on vielä hyvin pieni, muuten olisi ylälauteella tukalat oltavat.

Sellainen tehopakkaus on tuo Tähystäjäprinsessa. Monessa touhussa ja tohinassa näen tytössä paljon itseäni. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun saavumme murrosiän kynnykselle.

Viisi random faktaa isityypistä

Aiemmin mainitsinkin etten mielelläni kirjoita itsestäni. Hauska blogihaaste sai minut kuitenkin nostamaan itseni pääosaan. Tällainen itsestä kirjoittaminen on minulle vaikeaa, mutta koitetaan.

Bloggaajakollega Helka Belt toteutti saman idean omassa etä-äiti blogissaan ja häikäilemättä nappasin idean itselleni.

Oma blogihaasteeni lähestyy loppuaan ja pikkuhiljaa tämä alkaa käydä työstä. Ideoita ja aiheita joutuu jo tosissaan etsimään.

Mutta sitten asiaan. Viisi random faktaa minusta, olkaa hyvä.

Minusta tuli isä 38 vuotiaana

Varsinaista merkitystä tuolla ei ole, en juuri kärsi ikäkriisistä. Viime kesänä juhlin tyttäreni seurassa nelikymppisiä kuusijärven maisemissa. Alle kuukausi tästä, Tähystäjäprinsessa täytti 2 vuotta.

Pidän monella tapaa hyvänä, että tulin faijaksi vasta kun nuoruuden hölmöilyt on hölmöilty. Nyt voin olla kypsä ja aikuinen isimies.

Toisaalta, tyttäreni täyttäessä kaksikymmentä on hänen isänsä lähes kuusikymppinen ukko. Voi tyttöparkaa.

Olen parantumaton aamuvirkku

Minä rakastan varhaisaamun hiljaisia hetkiä. Nyrkkeilyvuosilta piintyneen tavan mukaan tykkään suunnata kulkuni tuolloin lenkkipolulle tai aamutreeniin.

Tähystäjäprinsessa näyttää perineen tämän tavan isältään. Useimmiten neiti herää kuuden aikoihin valmiina ihmettelemään uutta päivää seikkailuineen.

Kyläilijöinä me olemme niitä, jotka ovat ehtineet puuhata yhtä ja toista isäntäväen vasta heräillessä.

Kahvi on minun elämän eliksiirini

Kyllä, juon paljon kahvia, todella paljon. Tarkkoja kuppimääriä en tiedä, mutta paljon. Arjessa puhutaan helposti yli kymmenestä kupista.

Viihdyn hyvin kahviloissa, ne ovat mielestäni sympaattisia paikkoja. Erikoiskahveja en tosin liiemmälti arvosta. Nimittäin…

Kotona juon lähes aina pikakahvia

Tämä tapa on syntynyt ensisijaisesti helppouden ja käytännöllisyyden takia, mutta arvostan myös pikakahvin makua.

Minun mielestäni pikakahvi on hyvää. Paljon parempaa kuin perinteinen suodatinkahvi ja erikoiskahvikin saa pistää parastaan voittaakseen tuon merimiesten, linnakundien ja minun arvostaman kahvilaadun.

Olen 176,5 cm pitkä

Tällä ei ole mitään merkitystä mihinkään ja juuri siksi tämä fakta sopii tälle listalle. Hauska kommellus pituuteeni liittyy.

Olin vuosia siinä uskossa, että olen 175 senttinen. Eräällä neuvolakäynnillä aikamme kuluksi Tähystäjäprinsessan kanssa leikimme neuvolan välineillä. Myös mitta pääsi testattavien välineiden joukkoon.

Niinpä, neuvolantädin vahvistamalla tuloksella olen 176,5 senttiä pitkä. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää. Tai menee tyttärensä kanssa neuvolaan.

Siinä ne olivat, viisi random faktaa minusta. Katsotaan, mitä keksin huomiseen postaukseen.

Sairastelua, sisäpuuhia ja ihan liikaa virtaa

Tähystäjäprinsessa on ollut sairaslomalla alkuviikon. Huominen vierähtää vielä toipilaspäivänä, mikä ei lupaile helppoa päivää Isityypille.

Oleminen neljän seinän vankina on kerännyt tyttöön melkoisen määrän virtaa. Isityypin silmin aivan liikaa virtaa.

Neiti on silminnähden hivenen puolikuntoinen ja silti pienestä kehosta näkee, miten se huutaa liikettä. Selvästi tylsistymisestä kärsivä mieli keksii koko ajan puuhaa.

Noista puuhista yhä harvempi on sallituissa rajoissa. Purkamatonta energiaa pursuava keho ja vilkas mieli ovat melko katastrofaalinen yhdistelmä.

Pienen potilaan hoitaminen yhdistettynä noiden katastrofien torjumiseen käy täydestä työstä. Onneksi neiti sentään nukkuu, nukkuu paljon.

Ruhtinaalliset yöunet ja tavallista pidemmät päikkärit tuovat pientä luksusta hoitajan arkeen

Viime yönä neiti nukkua posotteli kahdentoista tunnin unet. Hyvissä ajoin ennen puoltapäivää alkoivat kolmatta tuntia kestäneet päiväunet.

Nämä unet paitsi tuovat lepoa isille, myös kielivät neidin vajaakuntoisuudesta. Varma merkki tästä on myös neidin herääminen ikuisena ja huonotuulisena.

Normaalia heikommasta vireestä kertoo myös se, että tyttö itse tulee sanomaan haluavansa nukkumaan. Moinen on täysin poikkeuksellista käytöstä.

Ruokakaan ei oikein maistu. Tämäkin on varma merkki siitä, että pienen neidin toipuminen on vielä kesken.

Kaikki mahdolliset puuhat sisällä on käyty läpi

Olemme piirtäneet ja maalanneet, lukeneet ja laulaneet. Palapelejä on rakennettu, samoin legoja. Silti virtaa on ihan liikaa. Olo neljän seinän sisällä ahdistaa ja kansikuvan reippaita ulkotouhuja kaivataan.

Toisaalta, sairaana neiti uuvahtaa nopeasti ja kiukku tulee paljon tavallista herkemmin. Syliä kaivataan tavallistakin enemmän ja pienen mielen päälle nousee kaikenlaisia huolia.

Määräänsä enempää ei rauhallista puuhaa löydy. Tytön mieli vetää kohti riehuleikkejä, mutta niille ei vielä voi antaa tilaa. Eikä pieni, toipuva keho niitä jaksaisi

Tänään kuitenkin myös iloinen nauru on jo raikunut ja neidin lumoavaa hymyä on esitelty reippaasti. Huomenna uskon vällyistä kömpivän jo hyväntuulisen pienen neidin.

Kun vielä huomisen otamme rauhassa on Tähystäjäprinsessa varmasti jo täydessä iskussa. Sitten meitä odottaakin yhteinen viikonloppu täynnä seikkailuita.

Onko teidän perheessä pysytty terveinä alkuvuosi?

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan keittiössä

Tähystäjäprinsessa on varsin vauhdikas neiti. Suuri vauhti tarkoittaa suurta energiankulutusta. Niinpä ruoka maistuu mainiosti tuolle pikku prinsessalle.

Ruokailuvälineitä neiti osaa jo käyttää mallikkaasti. Toki jotkut herkut maistuvat paremmin sormin syötynä, mutta lämmin ruoka nautitaan jo asianmukaisesti lusikalla tai haarukalla.

Helpotusta arkeen tuo se, että neiti syö hyvällä halulla samoja ruokia Isityypin kanssa. Ruokapöytään käydäänkin kotona aina yhdessä ja ruokailu on yhteinen, mukava hetki arjessa.

Ruokailua helpottaa sekin, että mitään allergioita tytöllä ei ole. Ruoanlaitto on myös helppoa, kun rajoitteita ei ole.

Isityypin esimerkistä on myös apua. Ruoka maistuu yhdessä isin kanssa ja pöytätavatkin alkavat tarttua esimerkin avulla. Neiti oppii, että ruokapöytään rauhoitutaan ja leikit kuuluvat muualle.

Rohkeutta uusien ruokien maistamiseen lisää, kun neiti näkee isin syövän samaa apetta hyvällä halulla. Tähystäjäprinsessa ei juuri nyrpistele vaan pistelee lähes poikkeuksetta ruokansa hyvällä halulla.

Tyttö myös auttaa mieluusti kokkailussa. Ruuanlaitto onkin oikein mukavaa yhteistä puuhaa ennen varsinaista ruokailua.

Toki neidillä on omat herkkuruokansa

Isityypin tavoin neiti on suuri pastan ystävä. Ja luonnollisesti myös ketsupin. Pestopasta on tällä hetkellä lemppreiden listan kärkipaikalla.

Muutkin pastat maistuvat hyvällä halulla, etenkin kun annokset kuorrutetaan asianmukaisesti parmesaanilla.

Aamupuuro katoaa lautaselta vauhdikkaasti ja monesti iltapalallakin tarjotaan puuroa. Ylijääneistä puuroista leipoo helposti rieskoja, jotka myös ovat mieluista naposteltavaa.

Uunissa valmistuneet ranskalaiset ovat suurta herkkua. Isityypin yllätykseksi myös uunijuurekset maistuvat yhtä reippaasti.

Salaattiin neiti vielä suhtautuu melko epäilevästi. Tomaatti, kurkku ja avokado maistuvat, muut tuoreet jäävät lautasen reunalle.

Joka aterialla kuitenkin laitan salaattia ja vihanneksia tarjolle. Pikkuhiljaa nekin varmasti alkavat maistua.

Retkieväät maistuvat edelleen ylivoimaisesti parhaiten

Eväslaukun sisällöstä neiti ei ole niin kovin tarkka. Kaikki syödään aina viimeistä murua myöden, hyvällä halulla.

Suuren suurta herkkua on kaikki retkikeittimellä tai grillissä valmistettu ruoka. Nuudelit ovat retkikeittiöstä päässeet myös kotiolojen ruokalistalle. Näillä onkin nopeasti valmistuvina pelastettu monta kiireistä ruokailua.

Innolla jo odotamme kesää. Ulkoruokailut grilliherkkuineen ja mieleenpainuvat retkiruokailut odottavat meitä.

Ruokapöydässä nuo tulevat retket herkkuineen ovatkin yleinen puheenaihe. Tietääpä neiti myös millilleen mistä löytyy trangia ja muut retkikeittiön varusteet.

Syömään pakottaminen ei kuulu meidän keittiöön

Lapsi ei kuole nälkään täyden lautasen äärelle. Jos ruoka ei syystä tai toisesta maistu, ei sitä tarvitse syödä. Käytäntönä on, että kaikkea maistetaan, mutta mitään ei ole pakko syödä.

Ruokalajeja on tarjolla kullakin aterialla yksi. En lähde leikkiin, jossa lapselle tarjotaan loputon määrä vaihtoehtoja. Jälkiruuan edellytys on, että suurin osa oikeasta ruuasta syödään.

Hyvien ruokatapojen mukaisesti pöydästä ei nousta ennen ruokailun päättymistä. Nykyään neiti jo malttaakin hienosti istua pöydän ääressä.

Ruualla leikkiminen ja muu temppuilu eivät kuulu meidän ruokapöytään. Mikäli homma ei pysy lainkaan hanskassa päättyy ruokailu.

Valtaosin ruokailumme sujuvat ongelmitta ja mukavan tunnelman vallitessa. Toki joskus neiti koettelee omaa tahtoaan, mutta nuo kerrat ovat harvinaisia Isityypin ja Tähystäjäprinsessan keittiössä.

Millaisia ruokatapoja ja herkkuruokia teidän perheessä on? Kansikuvan hampurilainen on valmistettu mainion Vegeboksin antimista, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.