Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Lähdepuisto. Bonuksena puistotreeni

Sunnuntaiaamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Niinpä isityypin oli aika valjastaa uskollinen sotaratsu kärryn eteen. Tyttö kärryyn ja matkaan. Uudet puistot ja leikkipaikat odottivat valloittajiansa.

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Vantaalla, Vaaralassa sijaitseva lähdepuisto. Kamat kasaan, kypärät päähän ja seikkailu oli valmis alkamaan.

Menomatka poljettiin muutaman ylimääräisen lenkin kautta. Kesän suurin seikkailu, pyöräretki mummolaan odottaa. Treeniä moiseen rypistykseen tarvitaan.

Tyttöä eivät lisäkilometrit häirinneet, päinvastoin. Neiti nautti uusista maisemista ja vauhdin hurmasta. Pyöräily on kivaa, yhteistä puuhaa.

Loppumatkan saimme vielä nautiskella metsätietä pitkin. Pelkkä menomatka takasi jo onnistuneen reissun.

Perillä meitä odotti pieni, mutta hyvinvarusteltu leikkipaikka

Ensimmäinen ilonaihe löytyi jo portin ulkopuolelta. Kunnolliset pyörätelineet, joihin menopeli oli helppo lukita.

Itse puistossa oli pienellä alueella laaja valikoima leikkivälineitä. Jopa puumaja oli valmiina innokkaiden leikkijöiden temmellykseen.

Kiipeilytelineitäkin löytyi kaksin kappalein. Isommille ja pienemmille omansa. Isommassa kiipeilytelineessä aikuinenkin saa haastetta ja hien pintaan. Tottakai isityyppi kokeili sitä.

Tämä teline tarjoaa aikuisellekin haastetta ja oivan mahdollisuuden kuntoiluun.

Tyttäreni säntäsi tuttuun tapaan suoraan hiekkalaatikolle. Hiekkakakkuja alkoi syntyä hurjalla vauhdilla. Evästaukokin siirtyi alkuinnostuksen jaloissa tuonnemmaksi.

Kun tyttö keskittyi hiekkakakkuihin teki isi reippaan jumpan. Postauksen lopusta löytyykin ohjeet sähäkkään kuntoiluhetkeen.

Tyttäreni tykkää kovasti sporttailla isin kanssa. Niinpä nytkin hiekkaleikit keskeytyivät ja neiti ryhtyi myös jumppaamaan. Ja kivaa oli, molemmilla.

Treenin jälkeen pitää huolehtia nesteytyksestä ja ravinnosta. Palautumista ajatellen siis siirryimme tutkimaan eväspussien sisältöä.

Evästauon jälkeen hyökkäyksen kohteeksi valikoituivat keinut

Erityisen suurta riemua herättivät puiston kaksi korikeinua. Tyttö kokeili kaikki mahdolliset tavat moisessa härvelissä kiikkumiseen. Keinuun ja siitä pois tietysti kiivettiin lukemattomia kertoja.

Kun kiipeämisen makuun oli päästy, kirmasi hurjapäinen prinsessa kiipeilytelineeseen. Pienempi teline tarjosikin riemua ja ihmeteltävää.

Reippaana kohti uusia haasteita. Suuria elämyksiä pienelle neidille.

Erityisen hauskaksi osoittautui taso, joka keinui köysien varassa. Sopivasti haastetta ja aimo annos jännitystä. Kun hurja este oli ensimmäisen kerran ylitetty, huokui tyttö onnistumisen riemua.

Aikuisen silmin kyse oli melko vähäpätöisestä jutusta. Mutta taaperon mielessä taas oli valloitettu puoli valtakuntaa. Inostus ja ilo olivatkin sen mukaisia.

Hiekkalaatikon lumovoima taaperoihin on vahva. Niinpä pienet askeleet lähtivät vetämään lopulta takaisin siihen suuntaan. Mutta matkalle osui lisää keinuja.

Keinuhevonen on tuttu juttu. Mutta keinukissa onkin jotain ihan muuta. Oi oi oi! Tuumasi tyttäreni ja kipusi kyytiin. Isityyppi mietti, kuinka suuria summia noiden keinujen jouset maksavat. Katkeamisvaara oli tässä kyydissä ilmeinen.

Kisukeinu joutui koville tämän prinsessan käsittelyssä.

Lopuksi vielä nopea pyrähdys hiekkalaatikolle. Kovin montaa kakkua ei ehditty tehdä, sillä tärkeämmät asiat odottivat. Näille reissuille on meille jo kehittynyt tapa käydä ostamassa jätskit.

Niinpä pakkailimme tavarat ja suuntasimme lähimpään jätskipaikkaan. Se löytyikin helposti, sillä aivan puiston läheltä löytyy sekä kauppa, että McDonalds.

Pykälää fiininpään jätskituokioon löytyy mahdollisuus noin kilometrin päässä sijaitsevasta Fazerin kahvilasta. Viikonloppuaamuisin on tarjolla myös brunssi. Isivuosi suosittelee lämpimästi vierailua kuulun karamellitehtaan kahvikeitaassa. Etenkin, kun peikot eivät pääse sinne tuhmuuksiaan tekemään.

Lähdepuisto on oikea leikkikeidas lähes metsän keskellä

Autolla paikalle saapuvien haasteena onkin parkkipaikan löytäminen. Samoin julkisen liikenteen käyttäjät joutuvat varautumaan pieneen kävelymatkaan.

Aivan puiston vierestä on pääsy pitkälle kuntoradalle. Pyörällä paikalle saapuvat voivatkin nauttia sekä kuntoilusta, että leikkihetkistä hienoissa maisemissa.

Näissä metsäisissä maisemissa kelpaa leikkiä ja nauttia kesästä.

Tämä puisto tarjoaa kaikki edellytykset koko perheen seikkailuretkelle. Täällä saa helposti vierähtämään koko päivän. Jos perinteinen puistoilu alkaa kyllästyttää, on reissu helppo laajentaa metsäretkeksi tai yhteiseksi lenkkireissuksi.

Lähdepuisto nousikin tähänastisista puistoista suosikiksimme. Pienestä koosta huolimatta touhua riittäisi helposti koko päiväksi. Lisäksi lähimaastot tarjoavat nähtävää ja koettavaa.

Isivuoden treeni leikkipuistossa

Leikkipuistot tarjoavat meille aikuisille oivan tilaisuuden kuntoiluun. Ei tarvitse kuin hylätä se perinteinen penkillä istuminen ja alkaa hommiin.

Lasten leikkien seurailu ja valvonta onnistuu mainiosti jumppailun lomassa. Ainakin meillä, pieni neiti liittyy mielellään mukaan treeneihin. Tälläkin kertaa isityypin kyykyt saivat lisäpainon syliin kivunneesta prinsessasta.

Sitten mentiin. Kaikkia liikkeitä tehdään minuutin ajan ja liikkeestä toiseen siirrytään ilman taukoa.

1. Penkillenousu, joko penkille tai vaikka hiekkalaatikon reunalle.
2. Etunojapunnerrus. Liikettä voi keventää laittamalla kädet sopivalle korokkeelle, esimerkiksi sen penkin reunalle
3. Askelkyykky
4. Haara-perushyppy
5. Lankku. Halutessaan voi laittaa vaikka pyyhkeen käsivarsien alle pehmikkeeksi
6. Askelkyykky sivulle
7. Leuanveto. Kyllä vaan, kiipeilytelineestä on iloa aikuisellekin. Vaihtoehtoisesti voi myös roikkua niin pitkään, kuin jaksaa.
8. Paikallaan juoksu. Viimeistään tässä vaiheessa lapset innostuvat aikuisten mukaan.

Siinä se. Helppoa ja tehokasta. Jos tuntuu liian kevyeltä, niin sitten vaan alusta uudestaan.

Mikä parasta, urheilu lasten kanssa on myös tosi hauskaa. Puistossa aikuisellakin on lupa hassutella, joten arimpienkaan ei tarvitse murehtia sitä, näyttääkö hölmöltä.

Antoisia jumppahetkiä!

Muistithan, että meidän seikkailuja voit seurata myös facebookissa ja instagramissa.

Blogini kasvu perustuu täysin teihin lukijoihin. Olen kiitollinen, jos jaat tätä tai muita sinua kiinnostavia artikkeleita ystävillesi.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Pallopuisto

Pallopuisto yllätti tarjonnallaan, täällä on jokaiselle jotakin. Leikkipaikalla lapset viihtyvät ja perheen sporttisimmat löytävät puuhaa lähiliikuntapaikalta. Onnistuupa auringonpalvontakin puiston laajalla nurmikentällä.

Vantaan Rajakylässä sijaitseva pallopuisto on todella laaja puistoalue. Aluetta dominoi suuri nurmikenttä keskellä puistoa.

Toisesta päästä löytyy perinteinen leikkipaikka, joka on jaettu isompien ja pienempien lasten alueeseen. Isompaa puolta hallitsee massiivinen kiipeilyteline liukumäkineen. Toisella puolella suurimman huomion pikkuväeltä saa iso hiekkalaatikko.

Toisesta päästä puistoa, usean kymmenen metrin takaa, löytyy hyvinvarusteltu lähiliikuntapaikka. Jopa tenniskenttä on käytettävissä.

Peliareenat löytyvät myös jalkapallolle, lentopallolle ja petankille. Perheen pienempää väkeä viihdyttää trampoliinit, kiipeilyseinä ja useampi tasapainoilupaikka.

Trampoliineja löytyy kaksi. Molemmat joutuivat testiryhmämme kanssa tositoimiin.

Odotetusti tyttäreni otti välittömästi suunnan kohti trampoliinia. Muiden kävijöiden vähyyyden ja kahden trampoliinin ansiosta syntyi kiva leikki.

Tyttö vaati isityypin pomppimaan viereiselle trampalle. Muutaman pompun jälkeen piti paikkoja vaihtaa. Tietysti juosten. Tätä jatkettiin, kunnes jano yllätti.

Juomatauon jälkeen tutkittiin huolella jokainen lähiliikuntapaikan väline. Juoksua, pomppimista, kiipeilyä ja pyörimistä säestivät vaativat isii huudot.

Pikku valmentaja huolehti siitä, että isityyppi sai päivän liikunta-annoksensa. Kivaahan se oli, joskin kipeytynyt akilles ei leikistä niin pitänyt.

Välillä piti tietysti pistää päätä pyörälle. Tätä neitiä ei pienet pelota.

Taaperolle on muuten melko turha selittää, ettei isi voi nyt hyppiä. Kipeä akillesjänne ei paljon paina, kun tarvitaan pomppukaveria.

Pallokentät eivät tällä kertaa juuri kiinnostaneet, niinpä suunta otettiin kohti puiston toista päätä. Leikkipaikan ihmeet odottivat tutkijaansa.

Portista päästyään tyttö tutki hetken ympäristöään. Lopulta valinta oli selkeä, hiekkalaatikko. Lapiot ja ämpärit esiin ja hommiin.

Olemme ilmeisen aamuvirkkuja, sillä muita kävijöitä ei montaa näkynyt. Mutta se ei tytärtäni tuntunut haittaavan. Keskittynyt hiekkaleikki keskeytyi vain isityypin määräämien juomataukojen ajaksi.

Hiekkalaatikko lienee joka taaperon vakiosuosikki.

Hiekkaleikkien jälkeen lähti neiti sähäköillä otteilla tutkimaan muita leikkipaikan vimpaimia. Suosikeiksi nousivat pieni laiva ja keinuhevoset.

Ensimmäisiä itsenäistymisen askeleita otettiin matkan varrella. Isityypin apu ei keinuhevoseen kivutessa kelvannut. Vauhtiakin piti saada ottaa ihan itse.

Keinuhevoset pääsivät tositoimiin vuorotellen. Pikku putoamiset eivät pienen hurjapään vauhtia hidastaneet. Hauskinta näytti olevan hepan kyytiin kiipeäminen, uudestaan ja uudestaan.

Laivaan pääsi mukavasti varjoon ja tietysti isiä piiloon. Ensin näytettiin paikka, missä isityypin piti seistä. Sitten piiloon ja iloinen huuto: isii, kukkuu! Oli isityypin eläytymiskyky koetuksella, kun kymmenettä kertaa piti leikkiä yllättynyttä.

Liukumäet ja isomman puolen kiipeilytelineet eivät yllättäen tänään viehättäneet. Seuraava kohde olivat keinut.

Kuten kaikilla keinupaikoilla, piti nytkin kokeilla jokaista keinua. Vauvakeinussa tyttö innostuikin vallan hurjapäiseen kiikkumiseen. Tässä vaiheessa isityyppi katsoi parhaaksi pitää pienen puhuttelun keinusta putoamisen kurjuudesta.

Vahingoilta kuitenkin vältyttiin ja rengaskeinuissa tyttö keinuikin varsin hillitysti.

Tästä alas ja heti perään toiselta puolelta ylös.

Hetkiseksi piti vielä palata keinuhevosten pariin, kunnes oli aika lähteä tutkimaan eväspussin sisältöä. Evästaukoon löytyi loistava paikka nurmikentältä, suuren, vehreän puun varjosta.

Kun energiaa oli tankattu odottavaan lounaaseen asti tarpeeksi, oli retkikuntamme aika suunnata kotia kohti. Aikaa oli taas vierähtänyt aamupäivän verran, ihan huomaamatta.

" Isivuosi suosittelee pallopuistoa "

Pallopuisto oli hieno kokemus. Touhua ja tekemistä riittäisi helposti koko päivän retkeen. Paikat olivat siistit ja hyväkuntoiset.

Erityisen hieno oli lähiliikuntapaikka. Ihan kunnon urheiluun sopivat kentät ja myös perheen pienimpiä varten löytyy puuhaa. Täällä viihtyy helposti koko perhe.

Isii, kukkuu! Arviolta 158. kerta menossa

Eväiden unohtuminenkaan ei haittaa. Aivan puiston vierestä löytyy pitseria, jossa hätätapauksessa muonittaa nälkäiset puistoilijat. Ensi vierailulla mekin käydään pitsalla, näin sovimme tyttäreni kanssa.

Autolla paikalle tulevien iloksi, pitserian takaa löytyy iso parkkipaikka. Myös julkinen liikenne kuljettaa näppärästi pelipaikoille. Meidät pyöräilijät on huomioitu hyvillä pyörätelineillä.

Pallopuistoon tulemme takuulla toistekin, etenkin kun matka sinne on meiltä kotoa lyhyt. Mutta kauempaakin tämä on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Erinomainen vaikkapa koko perheen päiväretkelle.

Isivuosi suosittelee lämpimästi pallopuistoa. Tänne kannattaa tulla nauttimaan kesästä.

Vielä viimeiset pomput ennen kotiinlähtöä.

Mikähän huikea paikka me ensi viikolla löydetään? Käy kommentoimassa ja kerro, missä te viihdytte kesällä.

Muistathan seurata meitä facebookissa ja instagramissa ja jakaa tätä leikkipaikkojen ilosanomaa myös eteenpäin.

Vastoinkäymiset voitoiksi

Takaiskut ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Oleellista on se, miten noihin haasteisiin suhtautuu. Itsesäälissä rypeminen ei johda mihinkään. Joskus takaiskuissa myös piilee portti johonkin suurempaan.

Minun oli tarkoitus asettua Helsinki City Marathonin lähtöviivalle lauantaina. Valmistautumisesta yhdessä tyttäreni kanssa kerroinkin tässä jutussa.

Nyt kuitenkin kävi toisin. Arjen palapelin palat eivät ilman lekaa löytäneet paikkaansa. Lopullisen naulan arkkuun iski meikäläisen vasen akillesjänne. Lauantaina ei minua näy viivalla.

Päätös oli raskas ja pettymys suuri. Pari päivää kului kiukuttelussa ja turhautuneessa puhinassa. Kuten niin usein ennenkin, tyttäreni opasti isityyppiä elämän realiteeteissa.

Tytön kanssa leikkiessä ymmärsin taas, mikä elämässä on tärkeää. Revenneellä tai pahimmillaan katkenneella akillesjänteellä ei tehdä metsäretkiä tai muutakaan kivaa.

Näihin reissuihin tarvitaan isityypin molemmat jalat, ehjänä.

Kun painan jarrua ajoissa, touhuamme päivittäin vanhaan malliin. Maratoneja tulee, mutta tämä vuosi on ainutkertainen minulle ja tyttärelleni. Siitä nauttiminen vaatii terveen isityypin.

En halua tuhlata isivuottani urheiluvammasta toipumiseen

Typeryydellä hankittu urheiluvamma pahimmillaan romuttaisi loppuvuoden. Nyt selvitään pienellä suunnitelman muutoksella. Suuri juoksukaan ei jää juoksematta, se vain hivenen lykkääntyy.

Kerroin tytölle, että lauantaina ei olekaan suurta urheilujuhlaa. Vastaus oli selkeä, tomera viittilöinti kohti pyöräkärryä ja toteamus: prrmm täis!

Pyöräkärryllä jätskin ostoon siis. Pientä neitiä ei turhat aikuisten murheet paina. Ja niinhän se on, ei maailma yhteen maratoniin kaadu. Niitähän järjestetään pitkin suomea, ympäri vuoden. Siitähän se ajatus sitten lähti.

Kesän suunnitelmiin kuuluu pyöräretki hämeenlinnan mummolaan. Tuota retkeä on kovasti suunniteltu ja fiilistelty jo etukäteen.

Lopullinen aikataulu retkelle on ollut toistaiseksi auki. Vaan eipä ole enää.

Hämeenlinnassa kirmataan kaupunkimaraton joka vuosi, yleensä heinäkuun loppupuolella. Tänä vuonna se juostaan neljäs elokuuta.

Ja näin suunnitelma aikatauluineen on valmis

Matka kohti mummolaan starttaa kotipihasta heinäkuun 30. päivä kello yhdeksän.  Tavoitteena on olla perillä torstai-iltaan mennessä.

Retken viimeinen telttayö nukutaan aulangon maastossa, isityypin nuoruuden lenkkimaisemissa.

Perjantaina mennään mummolaan. Syödään ja levätään ja käydään kaupungilla porukalla. Jätskillä pitää tietysti käydä ja torikahveilla.

Retkeä mummolaan valmistellaan kovalla innolla.

Yö nukutaankin sitten hotellin pehmoisissa lakanoissa. Lepoa tarvitaan, sillä retken loppuhuipennus odottaa.

Lauantaina on isityypillä edessään suuri urakka, maratonin juokseminen. Tyttö on tietysti isiä kannustamassa matkalla ja vastassa maaliviivalla.

Ja näin, kaiken turhan kiukuttelun jälkeen, homma kääntyi voitoksi. Saadaan hieno, yhteinen kesäseikkailu.

Tässäkin takaiskussa, kuten kaikissa muissakin, piilee mahdollisuus voittoon. Se piti vain nähdä. Nyt kun makustelen tätä uutta suunnitelmaa, on se vanhaa monin verroin parempi.

Mitään ei jää pois, mutta matkaan tulee hienoja elementtejä lisää

Pääsen näyttämään tytölle oman lapsuuteni paikkoja ja merkkipaaluja. Voidaan käydä katsomassa isityypin päiväkodit, koulut ja leikkipaikat.

Kuten pitikin, tyttö pääsee kannustamaan isiä maratonille. Samalla neiti saa viettää arvokasta aikaa isovanhempien kanssa.

Tyttö nauttii meidän yhteisistä harjoituksista. Lenkeillä, nyrkkeilysalilla ja takapihan kotitreeneissä neiti on aina innolla mukana.

Nyt noita treenejä kohti tavoitetta on edessä kymmenen viikkoa lisää. Mitään ei ole menetetty, suunnitelma vain sai uuden muodon.

Kesän kolmannesta suuresta projektista, tutkimusmatkasta, tuli osa kokonaisuutta. Reissut pyörällä tuovat hyvää harjoitusta pitkää pyöräretkeä varten. Kolme erillistä palikkaa sulautui yhteen. Edessä on isän ja tyttären yhteinen, suurten seikkailujen kesä.

Taas koti-isyys opettaa suuria viisauksia elämästä

Alkuun pettymys peruuntuneesta juoksusta oli suuri. Nyt se on jo muuttunut innostumiseksi uudesta suunnitelmasta.

Elämässä tulee takaiskuja ja pettymyksiä, sitä ei voi välttää. Omaa reaktiotaan noihin hetkiin, kuitenkin voi muokata. Tästä sain taas konkreettista oppia.

Hymyssä suin kohti uusia seikkailuja.

Minä voin vaikuttaa vain omaan toimintaani. Tämä kokemus olkoon opetuksena siitä, miten paljon tuolla toiminnalla voi saada aikaan, kun suuntaa energiansa positiiviseen.

Kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu. Vanhasta luopuminen oikealla hetkellä tuo tilalle uutta ja parempaa.

Where your focus goes, your energy flows.

Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipaikka Kuntopuisto.

Kun yhdistetään tytär, isityyppi ja fillarikärry saadaan aikaan monenmoisia seikkailuja. Jos tähän soppaan lisätään maamme lukemattomat leikkipuistot on kasassa ainekset kunnon teemakesään.

Joka viikko pyrin viemään tytön ainakin yhteen uuteen leikkipuistoon. Pyörä alle, tyttö kärryyn ja nokka kohti uusia maisemia. Kokemukset puistoista saatte sitten lukea täältä.

Ensimmäinen kohde ja idea koko artikkelisarjaan osuivat eteen sattumalta. Isityypille oli tullut paketti, joka piti hakea postista.

Mukaan tarttuivat jäätelöt, kauniin kesäpäivän kunniaksi. Isityyppi ryhtyi silmäilemään sopivaa paikkaa jäätelöhetkelle.

Silmiin osui puisto, sinne siis. Kun puiston nimikin sattui sopimaan meille paremmin kuin hyvin, oli seikkailu valmis alkamaan.

Kyseessä oli siis vantaalla, Länsimäessä sijaitseva leikkipaikka Kuntopuisto. Noin hienosti nimettyä paikkaa ei tämä ryhmä ohita.

Puisto on pienehkö keidas leikkivälineineen kerrostalojen kainalossa. Sieltä löytyvät kaikki perinteisen leikkipaikan kiintopisteet.

Keinut, kiipeilytelineet, liukumäki ja hiekkalaatikko on sijoiteltu tasaiselle hiekkakentälle. Taka-alalta löytyy hiven vehreyttä pieneltä nurmipintaiselta kumpareelta.

“Vielä huikka vettä ja testiryhmämme oli valmis hommiin”

Puistoon tutustumisen aloitimme eväiden syönnillä. Jäätelöä ja välipalakeksiä natustellen tyttäreni tarkkaili uutta ympäristöä. Vielä huikka vettä ja testiryhmämme oli valmis hommiin.

Pienen pohdinnan jälkeen tyttäreni säntäsi tutkimaan hiekkalaatikkoa, joka olikin tavallista suurempi. Riuskoin ottein neiti tarttui jonkun paikalle jättämään lumilapioon.

Pelipaikalta myös löytynyt kottikärry täyttyi tuossa tuokiossa ja isityypille näytettiin, mihin hiekka tuli kärrätä. Yhteisvoimin kippasimme kärryt ja neiti ryhtyi lapioimaan uutta lastia.

Kun maansiirtohommia oli tehty riittävästi siirryttiin tutkimaan puiston muuta tarjontaa. Toiselta laidalta puistoa löytyivät keinut ja niitä kohti lähdettiin ripein askelin.

Keinualue oli hyvin perinteinen. Kaksi isompien lasten lautakeinua ja yksi niin kutsuttu vauvakeinu. Tyttäreni halusi tavoilleen uskollisena keinua vuorollaan näissä jokaisessa.

Aikansa keinuttuaan halusi neiti testata liukumäen, joka osoittautui tämän puiston lempivälineeksi. Pitkän tovin tyttö jaksoi riemuita vauhdin hurmasta ja portaiden kiipeämisestä.

Hauskuutta toi myös keinurakennelman laivaa muistuttava ulkoasu. Sitä jaksettiin pysähtyä ihailemaan monesti, kunnes oli taas aika kirmata portaisiin. Joka kierroksella piti jäljitellä laivan sumutorven ääntä.

Tietysti tutkimusmatka piti ulottaa kulkemaan myös koko kompleksin alta. Iloa riitti liukumäen alla olevasta leikkisopesta, jonne luonnollisesti mentiin piiloon isityyppiä. Kukkuu huudahdukset säestivät iloisesti leikkiä.

Kun kiipeilyssä oli vauhtiin päästy, päätti pikku tehopakkaus katsastaa kiipeilytelineen. Näitä löytyikin kaksi eri mallia.

Tyttäreni suosikki oli perinteisempi, puinen teline. Erityisesti köysitikkaat ja renkaat. Neiti jaksoi taas hämmästyttää isityypin fysiikallaan.

Tyttö halusi välttämättä isin nostavan hänet renkaisiin roikkumaan. Siinä sitten roikuttiin, pitkän aikaa. Kun kädet lopulta väsyivät, pudottautui tyttö tyylikkäästi alas. Sitten isin pitikin nostaa tyttö takaisin, monta kertaa.

" Tämä oli kaikin puolin onnistunut puistovierailu"

Roikkumista jatkettiin melkoinen tovi vailla merkkiäkään väsymyksestä. Tuo pikku sisupussihan vetää kohta leukoja.

Voimailun jälkeen siirryimme vielä hetkeksi hiekkalaatikolle ennen kun oli aika lähteä kotia kohti. Tämä oli kaikin puolin onnistunut puistovierailu.

Leikkipaikka Kuntopuisto oli mukava kokemus. Hivenen karusta ulkoasusta huolimatta puisto oli siisti ja sopivan laajasti varusteltu.

Käyntimme ajoittui varhaiseen arkiaamuun, mikä lienee syynä siihen ettei muita leikkijöitä ollut. Voisi kuitenkin kuvitella tämän leikkipaikan olevan lähitalojen lasten ahkerassa käytössä.

Kaikki välineet olivat siistejä ja hyväkuntoisia. Lasia tai muutakaan roskaa ei testiryhmämme tielle osunut.

Tästä puistosta löytyi mukavasti tekemistä taaperolle. Myös isommat lapset varmasti löytävät mielekästä tekemistä.

Leikkipuistokiertueemme sai onnistuneen startin. Tästä jatkamme tutkimusmatkaa kohti uusia kohteita.

Täältä blogista voitte sitten lukea näitä reissuraportteja. Loppukesästä valitsemme meidän suosikkipuiston.

Reissut puistoihin tehdään fillarilla. Samalla saamme tytön kanssa hyvää treeniä tulevaa mummolamatkaa varten.

Onko teillä, lukijat vinkkejä kivoista leikkipuistoista? Käy kommentoimassa ja kerro meille,mikä on juuri teidän perheen lempipuisto.

Poljetaan pitkä matka mummolaan

Pyörällä mummolaan tyttäreni  kanssa, Vantaalta Hämeenlinnaan. Siinä se, isityypin hurja idea. Lastensuojelu hoi, nyt tuo äijä on lopullisesti seonnut. Eihän kukaan täysijärkinen edes suunnittele tuollaista.

Vai onko tässä sittenkin käsillä suuri elämys meille molemmille? Reissu, jota isä ja tytär muistelevat vielä vuosienkin päästä.

Kun reissun suunnittelee hyvin ja toteuttaa lapsen ehdoilla, toteutuu jälkimmäinen vaihtoehto.

Suunnittelua, aikaa ja vaivaa tämä seikkailu vaatii roppakaupalla jo ennen starttia. Reitti pitää miettiä, varusteet testata ja tietysti polkaista monta treenilenkkiä.

Matkantekoon pätee ennenkin toitottamani sääntö; unohdetaan aikuisen aikataulut ja mennään lapsen ehdoilla.

Reitin suunnittelen lapselle mielekkääksi. Matkan varrella pitää olla nähtävää ja koettavaa.

Teltta on mukana. Siinä varmasti nukutaankin, onhan se huikea elämys. Telttayöpyminen kuitenkin suoritetaan riittävän mukavuuden ehdoilla.

Ensisijainen suunnitelma on yöpyä sisällä. Katto pään päällä ja pesumahdollisuudet tuovat matkaan taaperon kanssa mukavuutta. Päiväuniin teltta on kuitenkin oiva paikka.

Reippaana kävelijänä tyttäreni saa halutessaan jaloitella matkan varrella. Yhtäkään houkuttelevaa leikkipaikkaa ei ohiteta pysähtymättä.

Jos tyttö ei jossain reissun vaiheessa viihdy kärryssään vaan haluaa kävellä, niin kävellään. Vaikka koko matkan, menköön aikaa vaikka vuosi.

Ja joka tapauksessa kärryssä keikkumiseen tulee taukoja. Houkuttelevan leikkipaikan löytyessä jäädään leikkimään. Kiirettä ei ole, joten matkaa taitetaan lapsen tahtiin.

Jos suunniteltuun yöpaikkaan ei ehditä, ei haittaa. Teltan pystyttää tarvittaessa mihin vaan matkan varrella. Pesulaput huolehtivat puhtaudesta ja trangia lämpimästä ateriasta.

“Tuliaisiksi jää vielä läpi elämän kantavia muistoja”

Matkan varrella on huoltoasemia, kauppoja ja McDonaldseja. Taukopaikkoja ja tarpeen tullen katto pään päälle, suojaksi säältä löytyy.

Eväät eivät pääse loppumaan kesken, kun niitä voi täydentää matkalla. Retkikeitin on mukana lähinnä elämyksiä varten.

Trangialla keitelty kaurapuuro kun maistuu paremmin kuin yhdenkään ravintolan antimet.

Neiti viihtyy kärryssään, se on kotona yksi mieluisimmista leikkipaikoista.

Viikko erämaassa olisi vielä turhan kova suoritus. Tällainen urbaani seikkailu on taaperon kanssa helppo toteuttaa.

Mahtuupa reitille myös nähtävyys, jos toinenkin. Käydään vaikka rautatiemuseossa, tuut tuut.

Molemmista päistä reittiä lähtee tarvittaessa huoltoauto. Apu isompaankin hätään on siis nopean puhelun päässä.

Jos neidistä siltä tuntuu, tyttö nukkuu autossa ja jatkaa kun voimat  ja into taas riittävät.

Tarkoitus ei siis ole rääkätä lasta. Tyttäreni pääsee mukaan huimaan seikkailuun. Tuliaisiksi jää vielä läpi elämän kantavia muistoja.

Tämä reissu ei ole tulostavoitteellinen suoritus. Tämä on elämysmatka.

Jos matka keskeytyy ja maaliin tullaan autolla, se on osa kokemusta. Tärkeintä on yhteinen tekeminen.

Avainsanoina retkeen ovat siis hyvä suunnittelu ja lapsilähtöisyys. Turhia riskejä ei lähdetä ottamaan.

Suunnittelen ja toteutan matkan niin, että se on lapselle turvallista ja kivaa. Tarkoitus ei ole, että tyttö näkee painajaisia vuosikausia.

“Jos haluat kauhistella ja moralisoida, niin kannattaa seurata tätä blogia.”

Jos haluat seurata valmistautumistamme suureen seikkailuun, löydät meidät melko reaaliaikaisesti instagramista ja facebookista.

Reissu on vasta aivan haparoivien alkuvalmistelujen asteella. Oikeastaan nyt on koossa vain isityypin hurja idea.

Kerron valmistautumisen etenemisestä, varusteista ja muusta sitä mukaa kun projekti etenee.

Jos haluat olla mukana reissussa, niin seuraa tätä blogia. Voit kannustaa ja ideoida tai sitten kauhistella ja moralisoida.

Kerro toki, jos tiedät vaikkapa kivan leikkipaikan tai uimarannan matkan varrella. Haluatko ehkä poiketa kahvilla kanssamme?

Kukkia luultavasti pysähdytään useaan otteeseen poimimaan matkan varrelta.

Tehdään tästä meidän yhteinen seikkailu. Ideoita, vinkkejä ja yhteistyökumppaneita otamme ilolla vastaan.

Jos haluat olla fyysisesti mukana  matkaa taittamassa, tervetuloa. Mielellään tutustumme uusiin ihmisiin reissun aikana.

Kommentoi rohkeasti, osallistu ja lähde meidän kanssa kokemaan jotain mahtavaa.

Tästä se lähtee, minun ja tyttäreni matka mummolaan. Suuri, unohtumaton seikkailu meille molemmille.

Tervetuloa mukaan!