UA-119504795-1

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Sanahelinää odotellessa


Viime viikonlopun mummolareissulla koettiin hieno hetki. Tyttäreni sanoi ensimmäisen kokonaisen lauseen. Tuo lause mursi padon, pieneltä neidiltä tulee nyt juttua solkenaan. Vähän vaan valikoivasti.

Neiti miettii hyvin tarkkaan kenelle sanoo ja mitä. Jos tyttöä pyytää sanomaan jotain, seuraa hiljaisuus. Mitä kovempi maanittelu, sitä tiukemmin pieni suu pysyy kiinni.

Kaksivuotisneuvolan lähestyessä on puhe ollut tapetilla. Lähinnä sen puuttuminen. Tyttäreni sanavarasto on pieni ja sen käyttö valikoivaa.

Edellisestä neuvolakäynnistä kerroinkin täällä. Muun höpinän ohessa saatiin tiukka ukaasi montako sanaa pitää olla hallussa kaksivuotiaana.

Isänä tämä asia nousee aina välillä mielen päälle. En kuitenkaan jaksa olla huolissani. Uskon, että puhetta alkaa tulla, kun sen aika on. Mummolareissu todisti minun olevan oikeassa.

Kokonaiset sanat ovat vielä hakusessa. Sanavarasto koostuu yksitavuisista sanoista. Pidemmistä löytyy ensimmäinen tai viimeinen tavu tai pelkkä äänne.

Vähäisellä sanavarastollaan tyttö kuitenkin kertoilee vilkkaasti asioita ja rakentelee loogisia lauseita. Omalla tyylillään.

Sanavarastoa neiti täydentää elekielellä. Onpa neidillä käytössään myös omia viittomia; pieni, suuri, sinä, minä ja monta muuta.

Jos näillä välineillä rakennetaan jo lauseita, niin kyllä ne sanatkin sieltä tulevat.


“Arvatkaa kahdesti, aionko ryöstää tuota riemua tyttäreltäni”


Neiti myös ymmärtää, mitä hänelle sanotaan. Tyttö osaa toimia jo melko pitkienkin ohjeiden mukaan. En siis jaksa huolestua, neuvolantädistä huolimatta.

Hämmentävin ohje neuvolasta oli olla ymmärtämättä tyttöä, tekeytyä hölmöksi ja näin pakottaa käyttämään sanoja. En ole noudattanut tuota neuvoa, enkä tule noudattamaankaan.

Tyttäreni kertoo mielellään asioita. Hän yhdistelee näppärästi sanojaan, äänteitään ja elekieltä. Saamiaan ohjeita ja neuvoja hän toistelee usein. Muisti siis toimii.

Ja mikä riemukas ilme kasvoille nousee, kun isityyppi nappaa kertomuksesta kopin. Ymmärtää ja sanoo: ihan totta, hienosti muistit. Arvatkaa kahdesti aionko ryöstää tuota riemua tyttäreltäni?

Pidän tuollaisia onnistumisen elämyksiä tärkeinä. Ne jos mitkä ruokkivat halua puhua lisää. Tyttärelleni on hieno kokemus, kun faija tajuaa, mitä neiti tarkoitti.

Kun isityyppiä on sopivan paljon nyrkkeilyhommissa kolhittu, on yhteinen kommunikaatio mukavan helppoa. Kumpikaan meistä ei joudu turhia ponnistelemaan ymmärtääkseen tai tullakseen ymmärretyksi.


“ Entä jos sanat eivät löydykään ”


Kyllähän tästä väistämättä nousee myös pieni huoli. Entä jos ne sanat eivät löydykään?

Teen tietoisesti töitä tukeakseni tytön puhetta, samalla patistamista vältellen. Samaan aikaan mietin, olenko tehnyt jotain väärin tai voisinko tehdä enemmän.

Luonnollisesti vanhemman ajatukset myllertävät moneen suuntaan, kun oman lapsen kehitys ei etene normien mukaan. Siltikin luotan sanojen löytyvän, kun sen aika on.

Viitteitä tästä antaa sekin, ettei tyttö ole hiljaisimmasta päästä. Juttua riittää pitkiä pätkiä. Asiaa neidillä tuntuu olevan.

Tätäkin dubloleikkiä säesti lähes taukoamaton, hyväntuulinen höpöttely.

Tomerilla käsien ojennuksilla tyttäreni myös vaatii aikuisia nimeämään asioita. Kiinnostus sanoja kohtaan on siis vahva.

Omat mielipiteensä tyttö ilmoittaa varsin ponnekkaasti. Joo ja ei sanat ovat ahkerassa käytössä. Äänenpaino kyllä kertoo kuulijalle milloin on tosi kyseessä.

Viisaat kertovat, että sanat ja liike eivät mahdu kehityksessä samaan pakettiin. Aikaisin liikkeelle lähtevät lapset kuulemma oppivat puhehommat myöhemmin.


“ Jos runsas liike näkyy sanojen vähyytenä, ryhtyy tyttö puhumaan ehkä yläasteella”


Tämä täsmää erinomaisesti tyttäreeni. Neiti nousi seisomaan puolivuotiaana ja kävelemään lähdettiin kahdeksan kuukauden iässä. Nyt pyöräytellään mallikkaita kuperkeikkoja, mutta sana äiti on mahdottomuus.

Mikäli runsas liike näkyy sanojen vähyytenä, ryhtyy tyttö puhumaan ehkä yläasteella. Jos urheilultaan kerkiää.

Paljon tämä asia mietityttää, mutta olen kuitenkin luottavaisella mielellä. Tyttäreni varmasti ratkaisee verbaliikan arvoituksen, fiksu likka kun tuntuu olevan.

Mummolassa kuullun lauseen laukaisijana oli muuten kersantti karvatassu. Eipä yllätä tämä.

Tässä lähdettiin aikoinaan konttaamaan. Mummola oli myös ensimmäisen lauseen näyttämönä.

Eikä yllätä sekään, että paikkana oli mummola. Siellähän tyttö aikanaan lähti konttaamaankin, papan kannustamana.

Koiruus oli mukana reissussa ja vaati päästä ulos tarpeilleen. Tyttö oli silmä kovana seurannut ikkunasta kulkuamme.

Tomerasti oli neiti osoittanut meitä sormella ja todennut: maa pss puu.

Selkeä, todenmukainen lause. Marvin pissasi puuhun.


Muistathan seurata meidän touhuja myös facebookissa.





16 kommenttia:

  1. Mun ystävän tyttö ei puhunut kaksi vuotiaana sanaakaan, eikä hänestä oltu huolissaan neuvolassa. Oli myös kehittynyt fyysisesti nopeasti ja nousi seisomaan ennen aikojaan pienenä niinkuin teidänkin tyttö. Pikkuhiljaa se puhekkin sieltä kehittyi :) Oma tyttö taas nousi seisomaan vajaa 1-vuotiaana ja oppi kävelemään n.1v2kk ikäisenä, eli hiukan myöhemmin ehkä kun monet muut. Ei ole mikään kiipeilijä ja vasta nyt 1,5v:nä alkanut juoksemaan. Mutta oppinut sanoja aikaisin ja ensimmäinen lause tuli 1v2kk ikäisenä kun hän sairasti oksennustaudin ''ei hätää''. Kaikki ajallaan ja sulla on oikea asenne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, kaikki ajallaan. Pitäisi vaan oppia entistäkin vahvemmin jättämään nuo neuvolan ukaasit omaan arvoonsa.

      Poista
  2. Aika paljon variaatiota taitaa olla noissa neuvoloiden ohjeistuksissa ja siinä kuinka tarkkaan he tiettyjä asioita tuijottavat, toivoisi omalle terkkarille ainakin myös sitä maalaisjärjen käyttöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tuli tietty sanamäärä, joka 2v pitää olla. Mutta en mitään erityistä stressiä ota, eiköhän neiti ala jutella, kun sen aika on.

      Poista
  3. Ihana asenne sulla, nostan hattua. Kaikki aikanaan ja rauhallinen, lasta tukeva ilmapiiri. Mutta varoitan sua samalla, millä mua aikanaan varoiteltiin: kun se puhe sieltä kunnolla aukeaa, niin se ei välttämättä ihan heti lopukaan. Yksi työkavereistani kertoi lähtevänsä mielellään viemään roskia kerrostalon ylimmästä kerroksesta pihan toiselle puolelle, sillä sai hetken ilman 7-vuotiaan jatkuvia tarinoita. Sitten kuulemma jaksoi taas jatkaa koko koulupäivän pikkutarkkaa läpikäymistä. Ihania papupatoja nuo pikkutyypit ❤️

    https://www.vauva.fi/blogit/mirvan-menomatkat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Nyt jo on viitteitä siitä, että puheen alettua se ei heti taukoa :)

      Poista
  4. Meillä kanssa aikoinaan vanhempi pojista oli todella liikunnallinen ja lähti hyvin aikaisessa vaiheessa kävelemään, joten puheen kehitys tuli sitten paljonkin jälkijunassa. Nuoremmalla meni sitten kaikki juuri toisinpäin. Niin erilaisia ne lapset ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän mäkin uskon, kyllä neiti alkaa höpötellä omaan tahtiinsa.

      Poista
  5. Oma poika oli 2v neuvolassa ja aiemminkin hyvin hiljaa. Sanoi yksittäisiä lauseita. En silti olkut huolissaan. Neuvolassa käskivät varata ajan puheterapeutille. Viikko 2v neuvolan jälkeen (enkä olllut varannut puheterapiaa), poika alkoi puhua täysiä lauseita ärrillä ja ässillä varustettuna. Nyt hän on 13v teini ja toivoisin hänen joskus olevan hiljaa. 🤦🏻‍♀️ On niin kova höpöttäjä! 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole ajatuksissani ihan väärillä jäljillä :)

      Poista
  6. Kaikki ajallaan <3
    Välillä olen itsekin ihmetellyt neuvolan nopeutta ja joskus jopa jyrkkyyttä puheenkehityksessä. Meidän 4v ei sano r-kirjainta oikein, ja siitä tunnutaan olevan kovin huolissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika yleistä tosiaan tuntuu olevan tuo jyrkkyys.
      Päiväkodinsetänä olen nähnyt monia salamana löytyneitä r-kirjaimia. Sitä muuten tullaan sitten päristämään suurella ylpeydellä kun se löytyy :)

      Poista
  7. Kuten moni muukin kommentoinut että kaikki ajallaan :) ei ole onneksi kiirettä! Meillä opittiin nopeasti puhumaan, mutta nyt 3,5 v ei tule R-kirjainta, mutta en jaksa vielä olla huolissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että neiti tosiaan puhuu ihan riittävästi, kun sen aika tulee :)

      Poista
  8. Kaikki oppii ajallaan <3 Mäkin tunnen muutamia, jotka on vielä 3v lähestyessä ollut aika hiljaa. Meilläkin muuten oli 4v neuvolassa puhetta r-äänteestä ja sitten 5v-kohdalla siihen aletaan jo puuttua. Tuntuu itsestä aika hassulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo r-äänteen vaaniminen tuntuu hassulta. Töissä siihen usein törmäsin ja aina ne ärrät vaan lähti komeasti pärisemään ajallaan.

      Poista