UA-119504795-1

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Millaista on meidän arki



Olen moneen kertaan hehkuttanut, miten hienoa on olla koti-isä. Mutta mitä se arki ihan oikeasti on? Miltä näyttää meidän tavallinen arkipäivä?

Isityypin päivä alkaa hyvissä ajoin ennen kukonlaulua. Kello pirisee jo aamuhämärän aikoihin merkiksi siitä, että on aika suunnata aamulenkille kersantti karvatassun kera.

Kun palaamme reilun tunnin reippailulta on minulla sopivasti aikaa hoitaa omat aamutoimet, laitella aamiainen valmiiksi ja hörppiä rauhassa kuppi kahvia.

Kun tyttö heräilee, viimeistään puoli seitsemältä, alkaa koti-isän duunipäivä. Aamutoimet sujuvat mukavalla rutiinilla; maitoa koneeseen, potalle, vaipanvaihtoon ja pukemaan.

Ennen aamiaista ehditään puuhailla yhdessä jotain pientä, yleensä luemme tai piirtelemme.


“Olen ottanut ohjenuoraksi lapsen ehdoilla menemisen”


Puoli kahdeksan aikoihin on aika kokoontua aamupuurolle.
Aamiaisella on aikaa kuulostella pikkuneidin vireystilaa ja miettiä päivän ohjelmaa.

Olen ottanut ohjenuoraksi lapsen ehdoilla menemisen. Jos mitään pakottavia aikatauluja ei ole, on aikuisen suunnitelmissa aina pienen neidin tarpeiden verran joustovaraa.

Aamiaisen jälkeen hoidetaan kotityöt. Astiat tiskikoneeseen ja keittiö siistiksi. Tarpeen mukaan imuroidaan ja pyykätään. Näissä puuhissa neiti on mukana reippaana apulaisena.

Kun kotityöt on hoidettu on aika lähteä ulos. Vaatetta päälle, tyttö rinkkaan tai kärryyn, koira mukaan ja tossua toisen eteen.

Reippaan kävelyretken jälkeen suuntaamme takapihalle. Pari kertaa olen koittanut jäädä sisälle leikkimään tässä vaiheessa.


Isityyppi hei, me ei toivota tätä sisällä olemista.


Molemmilla kerroilla tyttö ja koira tuijottivat rinnakkain sekä minua paheksuvasti, että kaihoisasti ikkunasta.

Me kaikki viihdymme mainiosti ulkosalla. Takapihamme ei ole suuri eikä sieltä löydy hiekkalaatikkoa tai kiipeilytelinettä.

Tyttö kuitenkin viihtyy takapihalla mainiosti. Leikkejä ja puuhia löytyy ja mikä parasta, karvatassuinen isoveikka pääsee touhuihin mukaan.


“ Lounaan jälkeen on koti-isän suuren etuoikeuden aika”


Sisään tullaan kokkaamaan lounasta yhdessä. Ruokailujen logistiikkaa helpottaa paljon se, että tyttäreni syö jo reippaasti samoja ruokia isityypin kanssa.

Mitään ei ole pakko syödä mutta kaikkea maistetaan. Lautasen tyhjäksi syömistä ei vaadita. Jos ei ole nälkä tai ruoka ei maistu, niin syömiseen en pakota.

Lounaan jälkeen onkin sitten koti-isän suuren etuoikeuden aika. Lähdetään päiväunille. Nukahtamista helpottavat vahvat rutiinit.

Ensin käydään potalla ja vaihdetaan vaippa. Sitten kömmitään sänkyyn, valitaan unilelu kainaloon ja pujahdetaan peiton alle.

Aivan kohta, kelien vielä hiukan lämmitessä päästäänkin nukkumaan päiväunia ulos. Terassille on jo yhdessä suunniteltu leiripaikka, jossa kesän ajan päikkärit otetaan.


“ Tyttäreni on unirytmissään kellontarkka “


Vauhdikkaan ulkoilun jäljiltä tyttö yleensä nukahtaa nopeasti. Joskus tietysti pitää kokeilla omaa tahtoa ja taistella nukahtamista vastaan kaikin keinoin.

Jos rauhoittuminen unille on aivan mahdotonta, turvaudutaan unipesään. Sen rakennusmateriaalina toimii nojatuoli, isin syli, peitto ja pari tyynyä. Tähän pesään neiti nukahtaa pomminvarmasti.


Varppina en nuku, kuulitko, EN!


Koska tavoitteena on opetella nukahtamaan omaan sänkyyn, ei unipesä ole ensisijainen vaihtoehto. Kun se joskus tulevaisuudessa poistuu kokonaan käytöstä, en tiedä onko se kovempi paikka minulle vai tytölle. Luultavasti minulle.

Pieni tyttäreni on unirytmissään kellontarkka. Päiväunia nukutaan kymmenen minuutin marginaalilla kaksi tuntia.

Tämä tarkoittaa meikäläiselle kahta tuntia aikaa puuhailla omiani. Blogihommia, netissä surffailua tai autuasta horrostilaa sohvalla.

Kun neiti heräilee,siirrytään nestetankkauksen ja potan kautta välipalalle. Leipää ja hedelmiä natustaessa on hyvä punoa yhdessä juonia iltapäivää varten.

Harvoin tuo juoni isompia punomisia kaipaa. Vaatteet päälle ja ulos.


Reipas koiran ulkoiluttaja työssään. Isi auttaa ihan vähän.


Iltapäivisin käymme usein yhdessä kävelyllä. Tyttö jaksaa reippaasti pitkiäkin matkoja ja nauttii saadessaan olla apuna koiran taluttamisessa.

Näin kevään korvalla pallopelit ja vesilätäköiden tutkiminen ovat kova juttu. Tulevan kesän retkeilyhommia myös harjoitellaan kovasti. Kevyt teltta on ahkerasti mukana leikeissä, samoin kuin neidin ikioma, pieni tiikerireppu.


“ Isin jumppalaatikon aarteet ovat iltaisin kovassa käytössä”


Näissä puuhissa aikaa yleensä vierähtää siihen asti, kun pitää siirtyä päivällispöytään.

Tutut ruokailurutiinit toistuvat ja päivällinen uppoaa hyvällä halulla. Tässä vaiheessa myös äiti palailee töistä ja yhdessä vaihdetaan koko perheen päivän kuulumiset.


Tyttärestäni on kasvanut suuri pastan ystävä.

Päivän pari viimeistä tuntia kuluvat leppoisan yhteisen leikin parissa. Isin jumppalaatikon aarteet ovat iltaisin kovassa käytössä ja monen illan ohjelmassa onkin isä-tytär treenit.

Parina iltana viikossa käydään saunassa. Tyttäreni on melkoinen löylyhirmu ja istuu nohevasti isin vieressä ylälauteella.

Seitsemältä on aika rauhoittua iltapuuron ääreen. Tätä ennen on suoritettu tarpeelliset iltapesut ja päivä alkaa olla paketissa.

Nukkumaan mennessä rutiinit ovat samat kuin päiväunilla. Lisukkeena on vain hammaspesu ennen vällyihin pujahtamista.

Purskuttaminen on uusi taito, jota kovasti harjoitellaan. Sen vertaa ollaan kehitytty, että enää ei tarvitse vaihtaa kuivaa vaatekertaa tuon tempun jälkeen.

Höyhensaarille matkataan tuttujen unilaulujen saattelemana. Iltasatu ei vielä pienelle neidille toimi, mutta niidenkin aika varmasti koittaa tulevaisuudessa.


“Saa nähdä malttaako tyttäreni kohta siirtyä lainkaan sisätiloihin”


Siinäpä se, meidän normaali arkipäivä. Uskon vahvojen rutiinien voimaan, joten päivien perusrytmi säilyy hyvin samankaltaisena.

Kelien lämmitessä ulkoilun määrä lisääntyy ja myös ruokia ruvetaan nauttimaan ulkona.  Saa nähdä, malttaako tyttäreni siirtyä kohta lainkaan sisätiloihin.

Kaiken kaikkiaan tykkään tästä koti-isän arjesta. Kiire ei ole ja päivät täyttyvät yhteisestä puuhastelusta.

Paluu työelämään koittaa väistämättä. En odota sitä kovin suurella innolla. Mutta vielä en kanna huolta moisista, vaan nautin yhteisistä päivistä tyttäreni kanssa.


Muistathan vierailla myös facebook sivuillamme. Sieltä löytyy kuvia ja videoita meidän puuhista.

13 kommenttia:

  1. On upeaa, että nautit noin paljon koti-isänä olosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten olen aiemminkin sanonut; tämä on elämäni parasta aikaa.

      Poista
  2. Hyvä päivärytmi tuntui aikonaan olevan omille tyttärille tärkeä arjen selkäranka, josta silloin tälllöin tarvittaessa poikkesimme, mutta sitten taas palattiin nopeasti takaisin tasaiseen menoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päivärytmi on ihan elinehto, muuten ei tule arjesta mitään.

      Poista
  3. Se kuinka paljon nautit koti-isän arjesta paistaa aina teksteistäsi ja postauksiasi on mukavaa lukea. Tämä aika on varmasti teille kahdelle ja kersantti karvatassulle aivan kullan arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä koti-isä vuosi on kyllä melkoinen etuoikeus.
      Kiva kuulla, että viihdyt tekstien parisss.

      Poista
  4. Kuullostaa ihanalta ja jotain samaa meidänkin päivissämme on vaikka ulkoilut vielä pienokaisen kanssa on vaunuissa oleskelua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä koti-isyys on pelkkää parhautta.
      Vaunuilusta se lähtee, ei aikaakaan, niin siellä kirmataan pitkin maita ja mantuja.

      Poista
  5. Sinulla oli upea teksti blogissasi.
    Ja hyvin olisit voinut todeta, meillä on elo todella leppoisaa :)

    VastaaPoista
  6. Oikein itsekin tässä rauhoittui kun tuota luki :D Olin itse äitiyslomalla todella huono rutiineissa, ja se näkyi kyllä sitten armottomana väsymyksenä. Hienosti osaat tuon homman, respect!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Päiväkotityössä opittu rytmi on näköjään jäänyt päälle tähän koti-isyyteenkin :)

      Poista
  7. Saat sen kuulostamaan niin helpolta! :D Nämä tekstit tulevat kyllä varmasti olemaan arvokas muisto teille tästä ajasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vahvat rutiinit helpottavat arkea paljon.
      Sen takia tätä blogia alun perin lähdin pitämään, saa tyttökin aikanaan muistella meidän yhteistä vuotta.

      Poista