UA-119504795-1

torstai 5. huhtikuuta 2018

Laulun sanoin vanhemmuutta oppimassa



Unilaulut kuuluvat meidän nukuttamisrutiineihin. Ne toimivat hyvin luultavimmin siksi, että tyttäreni on huomannut niiden hoilotuksen loppuvan kun nukahtaa. Mutta eilen illalla huomasin yhteisen lempilaulumme tiivistävän kaiken, mikä minulle on isyydessä tärkeää.

Tuo lempilaulumme on varmasti monille tuttu. Uskon, että jokaisen päiväkodin juhlissa se kuuluu vakio-ohjelmistoon.

Tämä on se laulu, jota eskarien vanhemmat kuuntelevat tippa linssissä. Liikuttava kappale, joka ainakin tämän isityypin saa aina herkistymään.

Unilauluna hoilotan tuon laulun yleensä sen kummempia miettimättä, odotellen tytön nukahtamista. Eilen jostain syystä jäin kumminkin miettimään, mitä laulussa oikein sanotaan.

Laulu on siis Minun ystäväni on kuin villasukka. Olen sitä mieltä, että tuo nerokas kappale on sellaisenaan sopiva vanhemmuuden oppaaksi.

Nyt kerron, mitä mietteitä nuo laulun sanat herättivät omasta isyydestäni.


“Minä olen vielä pikkuinen, siksi tahtoisin. Oppia tän maailman paljon paremmin”


Minun tyttäreni on vielä kovin pieni. Vajaa parivuotias taapero, joka tutkii maailmaa suurella innolla. Niin paljon nähtävää ja niin paljon opittavaa.

Isänä haluan tukea tuota tutkimista ja auttaa oppimaan. Näyttää esimerkilläni, miten maailmassa toimitaan.

Haluan olla tyttäreni rinnalla, rohkaisemassa kokeilemaan rajoja. Tarvittaessa minä varmistan, että tutkimusmatka on turvallinen. Olen turvana, kun pientä ihmettelijää alkaa pelottaa.


Kato isi! Aurinko teki tohon tommoisen hassun kuvan. VAAUU!

Toivon osaavani olla isä, jonka kanssa pieni prinsessani haluaa tutkia maailmaa ja oppia uusia asioita. Isänä voin antaa mahdollisuuden yrittää ja tehdä itse.

Minä haluan vaalia tyttäreni pohjatonta tarmoa yrittää itse. Rohkaista kun tuntuu, ettei onnistu ja olla mukana riemuitsemassa onnistumisen hetkissä.

Minä teen parhaani, jotta taaperon vimma oppia ja onnistua, halu yrittää itse säilyvät. Joka hetki pyrin sanomaan; sinä osaat ja pystyt.


“ Kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en”


Tässä onkin meikäläiselle haastetta. Kuinka olen joka päivä paras mahdollinen isä. Oppimista se vaatii. Onneksi opettaja on paras mahdollinen, oma tyttäreni.

Oppia minun kannattaa ehdottomasti ottaa tyttärestäni. Hänelle jokainen päivä on uusi seikkailu, ei vain arkista puurtamista aikuisten tapaan.

Haluan vaalia tuota lapsen intoa ja uteliaisuutta mahdollisimman pitkään. Toivon osaavani rohkaista neitiä oppimaan uutta läpi elämän.


Hei lintu! Piip Piip! Kato isi, kato.


Minulla on isänä vielä paljon oppimista. Vieläkin tyttäreni kietoo minut pikkusormensa ympäri mennen tullen.

Viimeistään teini-iässä, minun on kyettävä olemaan auktoriteetti. Selkeät säännöt tuovat turvaa itseään etsivälle nuorelle. Minun pitää luoda niitä sääntöjä ja rajoja, olla systemaattinen niiden noudattamisessa.

Minun pitää olla valmis itse oppimaan ja kehittymään. Vanhemmuus ei pääty, se on elämän mittainen duuni. Vain kehittymällä jatkuvasti voin hoitaa tuon duunin hyvin.


“Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan…”


Kuinka monta kertaa näin tapahtuukaan yhden päivän aikana. Tyttäreni keksii jotakin jännää ja mielenkiintoista ja haluaa näyttää sen isityypille.

Minulle jokainen tuollainen hetki on suuri kunnianosoitus. Juuri minun kanssani tyttäreni haluaa jakaa hienot löytönsä ja keksintönsä.

Minun isänä pitää uskaltaa heittäytyä mukaan. Ihmetellä ja ihastella yhdessä tyttäreni kanssa. Yhteen ääneen voimme todeta VAU.


Pieni tutkimusmatkailija oli haltioissaan kadun ihmisvilinästä.



Lapsen ihmettelyn kohteet ovat meille aikuisille melko tavanomaisia. Isänä minulta vaaditaan eläytymistä ja asioiden katsomista lapsen näkökulmasta.

Ja onko mitään hienompaa, kuin oma pieni tyttäreni tarttumassa käteeni ja kuljettamassa minua milloin minnekin. Tästä kannattaa nauttia, vielä kun käsi kädessä kävely isän kanssa on iso juttu.

Yhteinen aika ja yhteinen tekeminen ovat arvoja, joita isänä vaalin. Samalla, mukavan puuhailun lomassa voin opettaa tyttärelleni asioita, joita hän elämässä pärjätäkseen tarvitsee.


“Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää”


Hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Luotettavia, kannustavia ja paikalla kun tarvitaan. Tuossa on hyvä arvopohja, jota opettaa tyttärelleni.

Vanhemmalle nuo arvot ovat myös hyvä ohjenuora. Niitä noudattamalle pääsee jo melkoisen pitkälle. Kun tukee ja kannustaa lastaan, on läsnä ja pitää lupauksensa, niin tuskin menee pahasti metsään.

Tärkeä oppi tyttärelleni on se, että ystävänsä voi valita. Muiden miellyttäminen on turhaa, todelliset frendit hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet.

Kohtelias ja kunnioittava on hyvä olla kaikille, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä. Mitään ei kannata tehdä vain miellyttääkseen muita. Ne oikeat ystävät kyllä löytyvät matkan varrelta.


" Minä, isä "


Haluan olla se isä, kenen luo uskaltaa tulla, kun on hölmöillyt. Isä, jonka kanssa neiti haluaa jakaa suurimmat onnistumisensa.

Unilaulun laulaminen on minulle iso juttu. Vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että juuri minä olen se aikuinen, jonka seurassa tyttäreni vaipuu levolliseen uneen.

Minun läsnäoloni antaa pienelle neidille turvan, jota tarvitaan nukahtamiseen. Voiko mikään asia maailmassa olla suurempi luottamuksen osoitus?

Kyllä, minä rakastan tuota pientä prinsessaa yli kaiken. Enkä häpeä hetkeäkään tunnustaa sitä. Minä olen isä. Minulle se on suurin ansiomerkki koko maailmassa.

10 kommenttia:

  1. Unilaulut ON törkeitä❤️ Olen laulanut molemmille. Isompi pyysi 9v lopettamaa, pienemmälle nyt 7 vuotta laulanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TÄKEITÄ😂😂😂 ei törkeitä🙈

      Poista
    2. Meillä ne kuuluu rutiiniin sekä päiväunille mennessä, että illalla. Kiva, yhteinen tapa.

      Poista
  2. Tässä kasvaa yhdessä lasten kanssa. Meillä ei laulettu mutta luettiin aina. Nyt tuo 8v lukee meille iltasadun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös 11v lukee välillä minulle illalla sängyssä omia kirjojaan. :)

      Poista
    2. Meillä vielä ei tyttö malta kuunnella lukemista. Laulut toimii hyvin.

      Poista
  3. Omani ovat 11v ja 13v. Edelleen lauletaan yhdessä parit jo vauvanan valikoimaan tulleet unilaulut. Mikään ei ole ihanampaa kuin lapsen kädet kaulalla ja hento ääni, joka yhtyy lauluun. <3
    - Katta - https://arkipaskaruokaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Kyllä lauluista voi oppia niin paljon. Itse olen melkein valmis luokanopettaja ja olen huomannut, miten paljon asioita voi opettaa ja käsitellä erilaisten laulujen ja satujen avulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauluista oppii paljon. Vielä kun isityyppi oppisi kunnolla laulamaan.

      Poista