Metsäretkellä syksyn merkkejä tutkimassa.

Kuulas syysaamu houkutteli tuhotrion metsäretkelle syksyn merkkejä tutkimaan. Tutut lähimetsät alkavat taas muuttaa muotoaan syksyn edetessä.

Kumisaappaisiin ja kurahousuihin sonnustautunut tähystäjäprinsessa tutki tuttuja maisemia uudella innolla. Syksy ja sateet olivat jättäneet uutta nähtävää jokaiseen kivenkoloon.

Tähystyskalliolla olemme kuluvan vuoden aikana seikkailleet lukemattomia kertoja. Joka kerta tuttu metsä tarjoaa uutta nähtävää.

Alkava syksy on jo vahvasti jättänyt jälkensä tuttuun maastoon. Tutkittavaa ja koettavaa riitti siis helposti koko aamupäiväksi.

Kurahousuista ja kumisaappaista innostunut tyttö sai tällä kertaa lähteä kävellen heti kotiovelta. Rinkka matkasi isityypin selässä väsymyksen varalta ja kätki sisälleen myös tarpeelliset eväät ja varusteet.

Matkan edetessä kävi heti selväksi, että pikkureppu olisi riittänyt. Intoa puhkuva neiti ei missään vaiheessa osoittanut pienimpiäkään väsymyksen merkkejä. Askeleet veivät tomerasti uusia luonnon ihmeitä tutkimaan.

Kersantti Karvatassu luonnollisesti osallistui tutkimuksiin.

Kaamosmasennuksesta ei ollut tietoakaan tehokaksikon nauttiessa touhuistaan. Toiminta kivenkoloihin kertyneissä lätäköissä olisi pitänyt saada videolle.

Neiti pomppi tomerasti jokaisessa löytämässään lammikossa. Tämän jälkeen koira herkutteli mukavasti hämmennetyllä kuravedellä. Yhteistyö on voimaa.

Aiemmin kerroinkin, kuinka tytöstä ja koirasta on kasvanut erottamaton parivaljakko. Tuo side on koko ajan vain vahvistunut. Nyt Kersantti Karvatassu alkaa olla selkeästi Tähystäjäprinsessan koira.

Yhteiset tutkimukset jatkuivat selvällä kaavalla. Kun toinen tehokaksikosta löysi jotain tutkittavaa, säntäsi toinen välittömästi auttamaan.

Eväätkin syötiin rinnakkain, tottakai.

Kotimatkan suurin riemu löytyi liukkaan kallion ja kurahousujen yhdistelmästä.

Tästä luonnon omasta liukumäestä nautittiin täysin rinnoin. Välillä haettiin lisää vauhtia lätäköstä ja taas mentiin.

Hurjasta vauhdista huolimatta, sekä kurahousut, että tyttö säilyivät tuossa leikissä ehjinä.

Tuttua polkua kotiinpäin astellessa löytyi vielä monta jännää ilmiötä. Kuten ruskan varovasti aluilleen puhkeava väriloisto.

” Puni, ei vinhe ” tuumi Tähystäjäprinsessa upean, syysasussaan koreilevan pensaan luona. Tästä alkoikin loputon vertailu, vihreiden ja punaisten lehtien välillä.

Lopulta pienet jalat alkoivat painaa ja nälkäkin vaivata. Isityyppi nappasi neidin rinkkaan ja oli aika suunnata kotiin.

Kuivat vaatteet päälle ja lounaspöytään istui nälkäinen, väsynyt ja hyväntuulinen taapero.

Syksy on hienoa aikaa ulkoiluun.

Aivan kuten jokainen vuodenaika. Oikeilla varusteilla vilu, märkä ja muut syksyn vitsaukset muuttuvat suureksi elämysmatkaksi. Kun pimeys kunnolla ottaa vallan, tuo otsalamppu ihan uuden mausteen näihin seikkailuihin.

Ulkoilua vastustavan propagandan väitteet syksyn kurjuudesta kannattaa unohtaa. Ulkoilusta voi nauttia tänä, vähän synkempänäkin vuodenaikana vallan mainiosti.

Sitä paitsi. Lätäköissä on hankala loiskutella kuivalla kelillä.