Taaperon nukuttaminen, tuskaa vai juhlaa

Taaperon nukuttaminen on rankkaa puuhaa. Se vaatii yliluonnollisia kykyjä ja pitkää pinnaa sekä kykyä sietää univelkaa. Nukuttaminen on peli, jossa vanhempi harvoin, jos koskaan voittaa.

Tällaista viestiä minä ainakin kuulen ympäriltäni ja luen muiden taaperoperheiden blogeista. Ilmeisesti teen jotain ratkaisevasti eri tavalla, koska meillä aniharvoin nukutus on tuollaista taistelua.

Tietysti paljon helpottaa se, että tyttäreni on alusta asti ollut ns. helppo lapsi. Perusterve ja hyväntuulinen lapsi, joka ei sairastelekaan kuin aniharvoin.

Jopa tässä kahden kodin arjessa, illat yhteisine satuineen, lauluineen ja muine tuttuine rutiineineen ovat hienoja hetkiä. Usein unohdun tuijottelemaan nukkuvaa tytärtäni ja miettimään kuinka onnekas olen saadessani olla isä.

Toki vaikeitakin iltoja mahtuu joukkoon. Mutta viime kuukausien ajalta voin ne helposti laskea yhden käden sormilla. Sama juttu päiväunien kanssa, aamu-ulkoilun ja yhteisten puuhien jäljiltä päiväunille kahdeksi tunniksi uuvahtaa hyväntuulinen neiti.

Mitään suuria salaisuuksia minulla ei ole, luotan tässä asiassa vahvojen rutiinien voimaan. Kun vuosi sitten jäin koti-isäksi oli ensimmäinen tavoitteeni luoda arkeen vahvat rutiinit ja säännöllinen rytmi.

Rutiinit, rutiinit, rutiinit. Ja vielä kerran rutiinit

Monen mielestä rutiinit ahdistavat ja rajoittavat elämää. Spontaani toiminta ja vapaus kuulemma kärsivät jos päivärytmi on liian tarkka.

Toki liiallisuuksiin mennessään rutiinit voivat rajoittaa. Mutta vahvat rutiinit luovat vapautta, turvalliset raamit joiden sisällä luoda sisältöä ja elämyksiä taaperon päiviin.

Kun nukkuminen sujuu ilman taistelua on elämä kaikin puolin leppoisampaa. Aikaa ja energiaa ei kulu turhiin taisteluihin ja vanhemmatkin ovat virkeämpiä ja paremmalla tuulella, kun nukuttaminen ei ole jokailtainen taistelu.

Meillä tytön kanssa on selvät sävelet unille mennessä. Iltapalan alkaessa aletaan jo valmistautua tulevaan yöhön. Kun on syöty, on aika käydä vessassa ja pestä hampaat sekä pukea yöpuku päälle.

Alusta asti sylissä nukkuminen on ollut meille molemmille mieluisaa puuhaa.

Sitten käperrytään lukemaan iltasatu, tuttuun ja turvalliseen paikkaan, Isityypin kainaloon. Usein uni tulee jo sadun aikana ja neiti siirretään omaan sänkyynsä unia jatkamaan.

Joskus sadun jälkeen tai sadun tilalle lauletaan yhteiset, rakkaat unilaulut. Useimmiten neiti nukahtaa varsin nopeasti, ilman kiukkuja tai temppuilua.

Joskus uhma ottaa vallan ja nukahtamista vastaan taistellaan, mutta määrätietoisuus ja rauhallisuus auttavat noissa hetkissä. Uudessa kahden kodin elämässä joskus myös pelot puskevat pintaan. Rauhallisesti tuolloin keskustelemme mieltä painavat asiat läpi.

Sekä uhmassa että peloissa neitiä auttaa aikuisen vahva läsnäolo. Isityypin kainalossa saa kiukutella ja itkeä, jos siltä tuntuu.

Ulkoilun evankeliumia julistan tässäkin asiassa

Me ulkoilemme paljon tyttäreni kanssa. Arkisin neiti pääsee päiväkodissa kirmaamaan raittiiseen ulkoilmaan, usein vielä metsäretken merkeissä. Useimpina päivinä suuntaamme kulkumme ulos vielä illalla, otsalampun ja suksien kanssa seikkaillen.

Runsaan ulkoilun vaikutus on selvä; iltaisin unille kömpii tyytyväinen ja onnellinen pieni neiti, unta ei juuri tarvitse houkutella.

Tämänkin iltaulkoilun jälkeen neiti nukahti varsin nopeasti.

Joskus harvoin on päiviä, jotka vietetään lähinnä neljän seinän sisällä. Nukahtamiseen ulkoilun puute vaikuttaa selvästi, vaikka vahvat rutiinit pitävätkin homman kasassa. Unta odotellaan tavallista kauemmin ja neiti kokeilee kaikki mahdolliset temput nukkumaanmenon välttääkseen.

Niinpä viikonloppuisinkin suuntaamme useimmiten kulkumme ulos heti aamiaisen jälkeen. Puuhaa riittää ja sekä isityyppi että Tähystäjäprinsessa nauttivat elämästä. Ja mikä parasta, ruoka ja uni maistuvat, molemmille.

Myös päiväkodissa neiti nukkuu päiväunensa ilman ongelmia

Tästä suurin kiitos kuuluu päiväkodin osaavalle henkilökunnalle. Rautaiset ammattilaiset luovivat taidolla uhmaiän karikoissa ja tyynnyttelevät turhat murheet tarvittaessa.

Vahvat rutiinit ja säännöllisenä toistuva päivärytmi luovat hyvät puitteet makoisille päiväunille. Päivittäiset, pitkät aamu-ulkoilut metsäretkineen vielä vahvistavat noita puitteita. Neiti nukkuukin tyytyväisenä pitkät unet jokaisena päiväkotipäivänä.

Levolliset unet ja uhmaan kuuluvat oman tahdon kokeilut myös kertovat siitä, että kiintymyssuhde omiin hoitajiin on vahva. Se, että pieni prinsessa tuntee olonsa turvalliseksi taas kertoo henkilökunnan vahvasta osaamisesta.

Päiväkotiarki luo vahvat puitteet myös koko arjen rytmitykselle. Kun arkirytmistä pitää kiinni myös vapaapäivinä, on nukuttaminen lopulta paitsi helppoa myös erittäin mukavaa puuhaa.

Minulle nukuttaminen on aina hieno hetki. Yhteistä aikaa elämäni suurimman aarteen kanssa, läheisyyttä ja yhdessä rauhoittumista. Todellista laatuaikaa tyttäreni kanssa.