Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin, Ratsaspuisto

Tällä kertaa tutkimusmatka oli osa huimaa, koko päivän kaupunkiseikkailua. Yhdessä päivässä näimme ja koimme paljon, nautimme kesästä ja yhteisestä ajasta.

Seikkailupäivä alkoi tietysti pakkaamisella. Edessä oli koko päivä liikkeellä ja tieto siitä, että kotiin palataan vasta iltapalalle toi suunnitteluun ja pakkaamiseen aivan oman vireensä.

Myös hyväntuulisuus ja riemu tulevasta leijui ilmassa. Olemmehan me Tähystäjäprinsessan kanssa omimmillamme juuri tällaisissa seikkailuissa.

Lopulta oli kamppeet kasassa ja aika aloittaa seikkailu. Neiti kärryynsä, päivän tukikohtaan, Isityypille reppu selkään ja menoksi. Hymyssä suin ja reissulauluja hyräillen.

Päivän ensimmäinen etappi olikin meille tuttua tutumpi, vanha kunnon Combat Society. Edessä pari tuntia salihommia yhdessä, pelkkää parhautta.

Salilla nautimme olosta ja touhuista, kuten niin monesti ennenkin

Tähystäjäprinsessa oli puhdasta hyväntuulisuuden energiaa täynnä, eikä Isityyppikään löytänyt syitä murjotukseen. Mutta eipä niitä juuri joutanut miettimäänkään tässä vauhdissa.

Ylimääräistä riemua toi salilta löytynyt yllätys. Kuljetuskalustomme sai taas yhden päivityksen lisää, kun Isityypin treenikaverilta saimme uuden pyörän neidille pilkkahinnalla.

Tytön ilme oli puhdasta iloa ja kiitollisuutta, kun selvisi tuon vaaleanpunaisen salaman olevan nyt hänen pyöränsä.

Salilla riittää aina vauhtia ja hyvää mieltä.

Letittämistä valmennuksen ohella, normihommia.

Ehdimme leikkiä ja temmeltää hyvän tovin, ennenkuin oli aika ryhtyä tositoimiin, valmentamaan. Tuttuun tyyliinsä Tähystäjäprinsessa kevensi nyrkkeilysalin melko karua äänimaailmaa ja tunnelmaa naurulla, höpöttelyllä ja riemun kiljahduksilla.

Kyllä kelpasi väen taas hikoilla tehokaksikon piiskaamina. Valmentaminen on mukavaa puuhaa ja erityistä hohtoa siihen tuo, kun saan samalla yhteistä laatuaikaa tyttäreni kanssa.

Lopulta oli aika lopettaa jumpat. Vielä viimeiset vatsarutistukset, yläfemmat kaikille treenikamuille ja lounastauolle päivän jatkoa suunnittelemaan.

Edessä oli vielä tutkimusmatka leikkipuistoon

Junamatkalla keskustaan Tähystäjäprinsessa latasi akkuja päiväunilla, mainio kapine tuo Punainen Paholainen. Isityyppi puolestaan kaivoi esiin muistikirjan ja keskittyi kirjallisiin töihin.

Päikkäreiden jälkeen oli aika ryhtyä uuden leikkipuiston testaukseen ja siinä meillä riittikin puuhaa.

Ratsaspuisto löytyy Helsingin Ruskeasuolta aivan hevostallien kupeesta. Näissä maisemissa löytyykin puuhaa ja touhua runsaasti. Puistoalueita, hevosia, urheilukenttää ja vieläpä keskuspuiston hulppeat ulkoilumaastot.

Päivä oli täynnä vilpitöntä leikin ja tutkimisen riemua.

Tilaa temmeltämiseen oli vähintäänkin riittävästi.

Hieno kartta kertoo selkeästi, mitä kaikkea täältä löytyy.

tämä alue on silkkaa luksusta lapsiperheille. Tekemistä löytyy varmasti kaikille ja mikä parasta, kaikki kohteet ovat kirjaimellisesti kivenheiton päässä toisistaan. Kaikki tämä on vieläpä helposti tavoitettavissa julkisilla liikennevälineillä.

Valikoimaltaan Ratsaspuisto oli hieno, monenmoisia keinuja, kiikkulautoja ja Isityypin reidet koville laittanut poljettava karuselli. Tämä puisto on myös rakennettu esteettömäksi mahdollistaen näin leikin riemun ihan kaikille.

Tähystäjäprinsessa tutki puistoa tutulla innolla ja tarmolla, joskin suurimpaan rooliin nousivat viime viikot tiiviisti neidin mukana pyörineet mielikuvituskaverit. Noita eläimiä onkin mukana iso liuta retkillämme. On pupuja, poni, hevosia ja myöskin aaseja.

Nämä kaverit ovat tyytärelleni äärimmäisen tärkeitä, joten olen päättänyt heittäytyä täysillä mukaan tähän leikkiin. Olen saanut suuren kunnian paijata ja ruokkia noita eläimiä ja yhä useammin myöskin suuren vastuutehtävän taluttaa niitä.

Viimeisenä etappina ennen kotimatkaa kävimme vielä moikkaamassa poliisiheppoja

Tämä ei muodostunutkaan miksikään pikavisiitiksi, kuten olin aluksi ajatellut. Aitauksissaan, metsän siimeksessä käyskenteleviä hevosia ihailtiin pitkät tovit.

Kun vielä läheisellä kentällä oli ratsastustunti meneillään ei kotimatkaa meinattu saada millään alkuun. Lopulta kuitenkin hyppäsimme bussiin ja vielä matkan ajan jaksoi neiti ihastella ja makustella näkemäänsä ja kokemaansa.

Vielä kotonakin tuo ihastelu jatkui ja tulevien päivien suunnitelmakin muotoutui nopeasti. Viimeisenä, ennen unen tuloa neiti ilmoitti nimittäin selkeästi: “ huomenna Isi mennään taas katsomaan heppoja”. Mitäpä siihen lisäämään.

Ja kyllähän me uudenkin reissun tuonne teimme. se on kuitenkin ihan oman postauksensa aihe, sillä reissulla kun taas löysimme ihan uusia leikkipaikkoja ja seikkailuita.

Rehellisesti voin todeta isyyden olevan melkoista arjen luksusta, ainakin kun malttaa hetkeksi hylätä aikuisten maailman ja heittäytyä mukaan lapsen riemuun ja uteliaisuuteen. Tässä, juuri tässä hetkessä on koko elämä ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.