Isin pieni prinsessa ei ole enää niin pieni

Tähystäjäprinsessasta on tullut virallisesti iso tyttö. Ainakin varhaiskasvatuksen kriteerien mukaan, vaikka Isityypin silmissä neiti on edelleen isin pienenpieni prinsessa.

Viime maanantai oli suuri ja merkittävä päivä, kun Tähystäjäprinsessa hyppäsi pienten puolelta isojen ryhmään. Isityyppi oli tavoilleen uskollisena sydän syrjällään huolesta, mutta taas kerran neiti osoitti taitonsa ja sopeutumiskykynsä.

Ensimmäinen päivä sujui liput liehuen. Tyttö pärjäsi paremmin kuin hyvin ja osoitti todella olevansa jo iso tyttö. Ainakin paljon isompi kuin isityyppi kuvitteli.

Rohkeasti neiti lähti mukaan ryhmän toimintaan ja hoiti arjen rutiinit mallikkaasti uudessa porukassa. Olipa tytöstä havaittavissa aimo annos ylpeyttä isojen mukana touhutessa.

Päivän tunnelma oli iloinen ja tavoilleen uskollisena tyttö toi äänimaailmaan mukaan spontaanit riemunkiljahdukset.

Väsymys lounasaikaan näytti, että kovasti neiti tsemppasi

Jo aamupäivän ulkoilussa neidistä näki, että väsymys alkoi painaa. Lounaspöydässä pieni pää jo nuokahteli ja päiväunille oli kuulemma nukahdettu salamana.

Tyttäreni on kuitenkin vielä pieni ja isojen ryhmä tarjoaa rutkasti haasteita. Ei siis ole ihme, että pientä isoa tyttöä väsyttää.

Tähystäjäprinsessa kuitenkin tsemppasi upeasti. Turhia kiukkuja ei juuri nähty ja reippaana ja innokkaana tyttö oli mukana toiminnassa.

Pienten puolella nähtyä, kyllästymisen aiheuttamaa hölmöilyä ja karkailua ei nähty. Isojen ryhmässä riittää puuhaa ja tekemistä pitämään energian kurissa.

Ison tytön tavoin Tähystäjäprinsessa myös on käyttäytynyt esimerkillisesti, Isityypin silmiin jopa hämmentävän kiltisti.

Isityypin epäilyistä huolimatta siirto oli erittäin hyvä ratkaisu

Itse olin melko epäileväinen, epävarma siitä miten tyttäreni pärjää isompien rytmissä. Turhaan epäilin, tämä oli erittäin onnistunut siirto.

Edes se, että olemme samassa ryhmässä ei ole ongelma. Päiväkodissamme painotetaan vahvasti pienryhmätoimintaa, mikä ratkaisi kaikki tähän liittyvät ongelmat.

Oma ryhmäni on ulkotoimintaryhmä, joka on päiväkodilla vain ruokailuissa ja päivälevolla. Emme siis päivisin ole juurikaan yhdessä tytön kanssa.

Toki näemme vilaukselta ruokailuissa, iltapäiväulkoiluissa ja siirtymissä. Juuri sopivasti helpottamaan tytön ikävää ja tuomaan turvaa, mutta kuitenkin niin vähän, että arki sujuu.

Elämässä on kaiken kaikkiaan nyt erinomainen tekemisen meininki

Aivan kuten päiväkodin arki, muutkin asiat etenevät hurjaa vauhtia hyvään suuntaan. Eron ja vuoroviikkoelämän tuoma pieni alakulo on selätetty ja nyt mennään positiivisin mielin kohti tulevaa.

Suuri tavoite palata koti-isäksi häämöttää koko ajan vahvempana. Usko tuon tavoitteen saavuttamiseen vahvistuu hetki hetkeltä ja asiat liikahtelevat vääjäämättä oikeaan suuntaan.

Toinen suuri tavoite, kirjoittamisesta ammatti, tuntuu sekin koko ajan konkreettisemmalta. Oikeaan suuntaan vieviä asioita tuntuu tapahtuvan koko ajan.

Juuri nyt elämässä on kaikki hyvin sekä Isityypillä, että Tähystäjäprinsessalla. Huomenna meitä odottavat taas yhteiset päiväkotimatkat, auringosta, ulkoilmasta ja elämästä nauttien. Mikä tärkeintä, viimeisen puolentoista viikon aikana on opittu merkittävä taito, suuri askel eteenpäin lapsen elämässä. Tähystäjäprinsessa nimittäin osaa nyt ottaa itse vauhtia keinussa, seisten.