Isityypin vinkit erosta toipumiseen

Ero lienee ihmisen elämässä suurimpia kriisejä. Olen kuullut sitä voivan verrata läheisen ihmisen kuolemaan. Minun parisuhdehistoriallani on eroamisesta kertynyt kokemusta. Mitä tässä on tullut opittua?

Tällä hetkellä suurin kriisi tai menetys erossa on se, ettei tyttäreni saa varttua vaalimassani ydinperheessä. Muutos koti-isyyteen on suuri, mutta mitä liikkuu mielessä parisuhteen ajautumisesta karille.

Taakse jäänyttä parisuhdetta muistellessani hiipii mieleen väistämättä ajatus, että se oli jo kadonnut ennen eroa. Erilleen muutto oli vain eron fyysinen päätepiste.

Toki muutto pois yhteisestä kodista oli suuri muutos, yksinoloon oli aluksi vaikea sopeutua. Mutta kaikkeen tottuu ja sopeutuu, niinhän tämä koko ihmisrotu on selviytynyt.

Tällä hetkellä olen onnellinen Isityyppi, elämässäni on kaikki hyvin. Tulevaisuus suunnitelmineen näyttää valoisalta. Tyttäreni kanssa touhuamme ihan kuten ennenkin, edelleen erottamattomana tehokaksikkona.

Minusta ei todellakaan ole parisuhdeterapeutiksi, mutta tässä muutama vinkki erosta selviämiseen.

Älä jää märehtimään menneeseen

Kun asioita arvioi rehellisesti, niin tuskin yksikään ero tulee täysin yllätyksenä. Samaa rehellisyyttä käyttäen huomaa nopeasti, että paluu vanhaan ei ole hyvä vaihtoehto.

Suurin syy eron tuskaan lienee ihmisen muutoksenpelko. On vaikeaa luopua tutusta ja turvallisesta, vaikka nykytilanne olisi kuinka kurja.

Itsekin törmäsin tähän. Muutos ja uusi alku tuntui pelottavalta. Rehellisyyden nimissä, parisuhde oli kuitenkin käytännössä kuollut ajat sitten.

Minulla ei enää pitkään aikaan ollut hyvä olla tuossa suhteessa. Halu tarjota tytölle turvallinen ydinperhe kuitenkin sai minut yrittämään rikkinäisen suhteen paikkaamista.

Nyt olen tilanteeseeni tyytyväinen, minun on taas helppo hengittää. Mikä tärkeintä yhteys tyttäreeni ei katkea, vaan olemme edelleen läheisiä.

Nyt on myös helppo suunnitella tulevaa. Minä saan suunnitella yhteiset puuhat tyttäreni kanssa juuri niinkuin itse haluan.

Nauti omasta seurastasi

Yksinolo tuntuu aluksi oudolta, mutta on hyvä opetella olemaan itsekseen. Oma rauha antaa tilaa omille ajatuksille ja ajatusten selvittämiseen.

Yksin elelyssä on myös hyvät puolensa. Omat menonsa voi suunnitella oman mielen mukaan ja arjen palapelissä on vähemmän liikkuvia osia.

Arjen vapaus on itselleni suuri, voimaannuttava elementti. Minulla on vapaus suunnitella minun ja tyttäreni arki juuri meidännäköiseksi. Lapsivapaalla saan tehdä omia hommiani, juuri omalla aikataulullani.

Tällaiselle introvertille myös yksinolo on mukavaa ja tarpeellista. Välillä on hyvä olla kaikessa rauhassa itsekseen, vailla mitään sosiaalisia paineita.

Parhaita hetkiä päivissäni ovat illat tytön nukahdettua. Neiti tuhisee uniaan tyytyväisenä, ympärillä on rauhallista ja minä nautin tuosta rauhasta omien mietteideni kanssa.

Toki hyvänolontunnetta lisää se, että näen tyttäreni olevan levollinen ja tyytyväinen, tärkein tehtäväni on onnistunut.

Anna aikaa ja tilaa ajatuksille

Eron jälkeen on helppo täyttää kalenteri mitä monituisimmilla menoilla. Etsivä löytää yhdet jos toisetkin kissanristiäiset ja koiran hautajaiset. Kun on aina menossa, ei tarvitse kohdata ajatuksiaan.

Tässä kohtaa moni toteaa nauttivansa sinkkuudesta, vaikka tosiasiassa juoksee vain omaa päätään karkuun.

Ennemmin tai myöhemmin ne kipukohdat on kuitenkin käytävä läpi. Tämä prosessi voi parhaimmillaan olla opettavainen ja kirkastaa suunnan tulevaan.

Ota siis aikaa itsellesi, tee tilaa niille kurjillekin mietteille, surullekin. Tapahtunutta kannattaa käydä läpi neutraalisti, ketään syyttelemättä. Kun tosiasiat on todettu ja kohdattu, on helppo jatkaa eteenpäin.

Kuten sanoin, ei minusta parisuhdeterapeuttia tule

Mutta näillä ohjeilla isityyppi luovi eron ja etävanhemmuuden tuomasta rajusta muutoksesta eteenpäin. Nyt mielessäni on selvä, kirkas visio siitä, mitä tulevalta haluan.

Toki sorruin varoittelemiini virheisiin itsekin. Upotin ajatukseni ylenmääräiseen urheiluun ja täytin ajan turhanpäiväisillä puuhilla.

Kun lopulta maltoin pysähtyä, sain melko nopeasti palikat päässäni järjestykseen. Tekemistä ja touhua riittää edelleen, mutta nyt touhuan itselleni ja tyttärelleni, en enää itseäni pakoon.

Tulevaisuus siintää Isityypille ja Tähystäjäprinsessalle kirkkaana ja valoisana, aivan kuten upea eilinen kevätpäivä. Hymyssä suin ja jäätelöä suupielissä pienen prinsessani kanssa kuljemme kohti tulevaa.