Metsä on maailman paras leikkipuisto, eli Isivuoden vinkit onnistuneeseen metsäretkeen.

Me olemme tyttäreni kanssa metsittyneet. Iso osa yhteisestä ajasta kulutetaan lähimetsissä. Siellä meidän on hyvä olla ja hengittää.

Metsäretket ovat osa tavallista arkea. Useamman kerran viikossa koiran ulkoilutus muuttuu yhteiseksi seikkailuksi.

Tyttäreni nauttii silminnähden näistä retkistä. Eikä ihme, onhan metsä taaperolle suurten seikkailujen tyyssija.

Metsä on täynnä nähtävää ja koettavaa. Uusia hajuja, ääniä ja elämyksiä. Motoriikka kehittyy huomaamatta vaihtelevassa maastossa kulkiessa ja luonnon esteitä ylittäessä.

Metsällä on myös selvästi rauhoittava vaikutus. Suurinkin levottomuus, kiukku ja riehuminen tyyntyvät jo ensimmäisten askelien aikana.

Tässä on meidän vinkit helppoon metsäretkeen taaperon kanssa.

Lähiretkeily tekee metsistä luontevan osan tavallista arkea.

Me aikuiset sorrumme helposti liian massiivisiin suunnitelmiin. Siitä seuraa usein stressiä ja ahdistusta. Loppujen lopuksi on helpompi jäädä kotiin, kuin lähteä työläältä ja vaivalloiselta vaikuttavalle retkelle.

Suuret seikkailut löytyvät vähällä vaivalla aivan lähimaastosta. Pitää vain osata katsoa asioita lapsen silmin. Se takapihan pieni ryteikkö on taaperon silmin helposti hurja viidakko.

Metsäretkeen ei tarvita silmänkantamatonta erämaata. Lähipuiston nurkan metsikkö riittää mainiosti.

Toki silloin tällöin voi halutessaan suunnata isommalle reissulle, mutta hyödyntämällä lähimaastot, tulee eräilystä helposti osa arkea.

Jokainen meistä on varmasti lapsuudessaan nukkunut teltassa kotipihalla. Tai kesämökin pihalla. Muistatteko sen huiman jännityksen ja suuren seikkailun fiiliksen? Sitä samaa tarjoaa pienen pieni lähimetsä taaperolle.

Lähiretkeily on helppoa ja vaivatonta. Vesipullo ja pienet eväät reppuun, keliin sopivat vaatteet päälle ja matkaan. Lyhyessäkin ajassa ehtii paljon, kun pitkät siirtymät eivät vie aikaa.

Matkan varrelta löytyy loputtomiin tutkittavaa.

Me olemme tyttäreni kanssa onnekkaita. Lähimetsä löytyy kirjaimellisesti nurkan takaa. Sinne kuljetaan pienen sillan yli. Se on silta seikkailuihin.

Hivenen kauempaa, vajaan kilometrin päästä löytyykin jo kohde kunnon tutkimusmatkalle. Vanha tuttu tähystyskallio, sitä ympäröivä metsä ja meidän eväspaikkamme, pöytäkallio.

Jos matkaa jatkaa vielä parisataa metriä, löytyy aikuisenkin mittapuut täyttävä, oikea metsä. Lähimaastoissa riittääkin tutkittavaa vuosiksi eteenpäin.

Jonkinlainen lähimetsä löytyy varmasti jokaiselta. Jos ei nyt aivan takapihalta, niin pienen kävelymatkan päästä.

Nuo ovat lapselle hienoja paikkoja tutkimiseen ja seikkailuun. Ja kyllä siellä aikuinenkin viihtyy ja keksii tekemistä, uskokaa pois.

Yhteisillä retkillä lapsi on pääosassa.

Nämä retket eivät ole aikuisten vaelluksia kilometritavoitteineen ja kalliine varusteineen.

Nämä ovat lapsen elämysmatkoja. Aikuisen rooli on toimia lähinnä kuljetuskalustona ja elämysten mahdollistajana.

Lapsi saa määrätä vauhdin ja toimia oppaana. Jos koko aika menee sen ensimmäisen kävyn tutkimiseen, niin sitten menee.

Aikuisen suunnitelmat eivät koskaan mene spontaanin leikin ja tutkimisen edelle.

Vanhemman tärkein tehtävä on laatia riittävän väljä aikataulu. Mikään ei pilaa metsäretkeä niin tehokkaasti kuin tolkuton kiire pois.

Isii, Kato! Puhalluskukkia!!

Yhteisillä tutkimusmatkoilla ei ole kiire, jos aikuinen hoitaa hommansa oikein.

Tyttäreni kanssa jonkinasteinen ennätys lienee retki, jossa kahden ja puolen tunnin aikana edettiin vajaa sata metriä. Matkalla kun oli muurahaisia, puhalluskukkia ja muuta jännää.

Monella retkellä pari tuntia on vierähtänyt helposti kivuten tähystyskalliota ylös alas.

Aikuisen silmin nämä retket vaikuttavat tylsiltä ja turhilta. Eihän me edes käyty missään.

Taaperolle ne reissut olivat täynnä suuria ihmeitä, joita vielä illalla raportoitiin moneen kertaan ennen nukahtamista.

Eväät kruunaavat retken kuin retken.

Evästauko on jokaisen kunnon reissun kohokohta. Etenkin, jos herkut saa kantaa pelipaikoille omassa, pienessä repussa.

Eväiden syönnin aikana on myös oiva hetki rauhassa istuskella ja tutkia ympäröiviä maisemia.

Mitään ihmeitä ei eväisiin tarvita. Meidän vakiovarustus koostuu näkkileivästä, maissinaksuista ja digestive - kekseistä.

Tähystäjäprinsessa ja Kersantti Karvatassu evästauolla.

Ja hyvällä halulla Tähystäjäprinsessa tyhjentää eväspussinsa sisällön viimeistä murua myöden.

Evästauolla korostuu kiireettömyys, taas kerran. Hoputtaminen ja hätäily pilaavat takuuvarmasti kaiken.

Välillä taaperon huomio kiinnittyy ympäröiviin ihmeisiin. Niitä voi aivan hyvin käydä tutkimassa ja palata sitten takaisin syömään.

Eväätkään eivät pysty ihmeisiin. Onnistuneen metsäretken takuumiehenä toimii ennen lähtöä nautittu kunnon ateria. Nälkäisen taaperon vieminen metsään on katastrofin houkuttelua.

Sopivat varusteet tekevät hommasta kaikille mukavaa.

Liikaa varusteita on turha kantaa mukana. Puuttuvien varusteiden tarve on kurja huomata kesken reissun.

Mitään yleispätevää varustelistaa en osaa antaa. Se on riippuvainen liian monesta muuttujasta. Kerron kuitenkin lyhyesti, millaisilla varusteilla me matkaan lähdemme.

Tyttäreni on isänsä tavoin herkkä hyttysille ja muille itikoille. Niinpä metsäretkelle varustaudutaan pitkillä hihoilla ja lahkeilla. Ne myös tuovat suojaa risujen ja oksien raapimilta.

Kaikkein lyhimmät, spontaanit retket tehdään vesipullon ja kourallisen maissinaksuja voimin.

Lähimmästä metsästä voi tarvittaessa käydä kotona vaipan- ja vaatteidenvaihdossa.

Koko aamupäiväksi suunnitellulle retkelle lähtee tavaraa jo aavistuksen enemmän. Kantorinkassa hoituvat turvallisesti vilkkaimmin liikennöidyt siirtymät. Sinne saa myös helposti pakattua tarvittavat varusteet.

Tavaroiden pakkaaminen on mukavaa yhteistä puuhaa ennen retkeä. Iso osa retkeä onkin yhteinen valmistelu.

Tytön seurana, meikäläisen kannossa on seuraavat varusesineet: koiralle, tytölle ja itselleni vesipullot, vaippa, puhdistusliinoja, pieni pyyhe, ensiapulaukku, viltti eväiden syöntiin ja ylimääräinen vaatekerta tytölle.

Lisäksi mukana on tytön oma reppu, jossa on pikkupullo vettä ja tietenkin eväspussukka. Kun neiti pääsee rinkasta alas siirtyy tuo reppu ylpeän kantajansa selkään.

Pikku prinsessa on myös löytänyt itselleen ihka oikean vaellussauvan.

Olen sen verran eräjormaantunut, että jokaisen retken vakiovarustukseen kuuluvat myös puukko, tulitikut ja kevyt avaruushuopa.

Tiedän, että ne ovat suurimmaksi osaksi turhia, mutta en oikein osaa lähteä ilmankaan. Vanhasta tottumuksesta haluan mukaani varusteet, joilla tarvittaessa selvitään yön yli.

Puhelin on tietysti hyvä olla mukana. Sillä saa napsittua kuvia matkan varrelta.

Metsäretken säännöt kuitenkin kieltävät puhelimen esiin ottamisen muuten kuin kuvaamista tai avun soittamista varten.

Sitten vaan kamppeet kantoon ja metsään.

Lapsen kanssa metsään on helppo mennä. Isommatkin reissut hoituvat loppujen lopuksi varsin vähällä vaivalla. Jos vanhempi ei koe metsää omaksi paikakseen, on se pieni lähimetsä kelpo paikka seikkailuun.

Käykää kommentoimassa alle, millainen suhde teidän perheellä on metsään ja metsäretkiin.

Meidän reissuista löydät lisää tarinoita, kuvia ja videoita facebookista ja instagramista.