Isivuoden tutkimusmatka leikkipuistoihin. Leikkipaikka Sahapuisto

Talven tullen leikkipuistot seisovat tyhjillään. Eihän kukaan hullu nyt ulos lähde näiden kinosten keskellä. Sitä paitsi mitä siellä puistossa voisi tehdäkään, kun lelut ovat hautautuneet lumeen.

Me rohkenemme Tähystäjäprinsessan kanssa olla asiasta eri mieltä. Niinpä suuntasimme pakastuvassa illassa kulkumme taas kohti uutta puistoa.

Tutkimusmatkamme saivat jatkoa, eikä leikillä ja riemulla ollut rajoja, kun temmelsimme lumen keskellä. Tähystäjäprinsessan tavoille tyypillisesti vauhtia riitti ja jokainen leikkiväline tuli testattua.

Leikkipaikka Sahapuisto löytyy Vantaan Rajatorpasta ja tarjoaa monipuoliset leikkimahdollisuudet perheen pienimmille. Isommat kiipeilytelineet tarjoavat varmasti puuhaa isommillekin lapsille.

Edes paksut lumikinokset eivät estäneet leikkejä. Päinvastoin pieni prinsessa nautti suunnattomasti kinosten muuttamasta maisemasta ja lumisista leikkivälineistä.

Suurimman riemun tarjosivat lumen seasta pilkottaneet trampoliinit

Pakkasen jäykistämä verkko ja paksujen kinosten rajoittama liike eivät neitiä pidätelleet. Trampoliineilla tyttö pomppi pitkän tovin iloisen naurun säestäessä pomppuja.

Isityyppikin tietysti houkuteltiin mukaan riemuun. Siinä me sitten riekuimme trampoliineilla paksun hangen keskellä, isä ja tytär, molemmat yhtä innoissaan.

Trampoliinien vierestä löytynyt kiipeilyteline oli aivan liian suuri Tähystäjäprinsessalle, mutta tarkkaan neiti sitä tutkaili. Isityypin avustuksella neiti pääsi myös keikkumaan telineeseen.

Hurjaa menoa trampoliinilla eivät hillinneet edes pikku kaatumiset.

Uskon vahvasti, että ensi kesänä neiti jo kiipeää tuosta leikiten.

Lopulta oli aika suunnata varsinaiselle leikkipaikalle. Huomion varasti välittömästi upea kiipeilytorni liukumäkineen ja tunneleineen.

Tuossa telineessä neiti viihtyikin pitkän tovin. Välillä oltiin laivassa, välillä junassa ja joskus Tikkurilassa. Kyllä taaperon mielikuvitus on vilkas

Kiipeilytelineestä löytyy myös syy napata kännykkä matkaan mukaan. Tornin kyljestä löytyy puhelimeen kuvattavat viivakoodit, joiden takaa löytyy klassikkosatuja luettavaksi.

Illan hämärtyessä oli retkikuntamme aika suunnata kotia kohti

Puisto oli miellyttävä kokemus, puuhaa ja leikkiä riitti ja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Kotona maistui kaakao ja sen äärellä muistelimmekin vielä retkeä. Jatkossakin aiomme näitä tutkimusmatkojamme tehdä ja suosittelemme niitä muillekin.

Harvinaisen hieno kiipeilytorni viehätti Tähystäjäprinsessaa.

Neidin lempileikkiväline puistossa kuin puistossa.

Tuttu ja turvallinen lähipuisto on tietysti toimiva ratkaisu, mutta tällainen tutkimusmatkailu on ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Näistä retkistä saa helposti huimia yhteisiä seikkailuja jotka tarjoavat loputtomiin nähtävää ja koettavaa.

Lähtekää siis rohkeasti valloittamaan uusia puistoja. Leikkipaikkoja löytyy ja niissä on mukavaa touhuta yhdessä, talvellakin.