Erään vapaapäivän anatomia ja suuria päätöksiä

Suhdeluvut ovat varhaiskasvatuksen suuri puhallus. Niillä asiat saadaan paperilla näyttämään hyvältä käytännön tilanteesta riippumatta. Joskus suhdeluvuista on myös iloa, jos haluaa ylimääräisen vapaapäivän.

Näin kävi tänään Isityypille. Noiden maagisten lukujen valossa henkilökuntaa oli liikaa. Niinpä ilmoittauduin reippaasti vapaaehtoiseksi palkattomaan vapaapäivään.

Tämä oli tilanne, jossa kaikki voittivat. Edustamani yhtiö säästi palkastani ja sai paperit näyttämään hyvältä. Me Tähystäjäprinsessan kanssa saimme varaslähdön isiviikkoon.

Hyvissä ajoin, jo ennen lounasta hain tytön kotiin. Matka päiväkodista näytti, millainen päivä tulisi olemaan. Lyhyesti, pelkkää parhautta.

Tähän aikaan vuodesta näillä matkoilla harvoin nautitaan päivänvalosta. Niinpä tänään otimme ilon irti poikkeuksellisesta tilanteesta. Lounaskin nautittiin retkeilyhengessä evästauolla, tottakai.

Yhteiset päiväunet muistuttivat taakse jääneestä koti-isävuodesta

Unta ei kotiin päästyä tarvinnut houkutella, neiti sammui hetki ennen pään ja tyynyn kohtaamista. Isityyppikin nautti reilun tunnin unet ennen loppupäivän suunnittelemista.

Päiväunilta kömpi ylös virkeä ja hyväntuulinen tyttö. Välipalaa koneeseen ja leikit käyntiin. Tällaiset vapaat arkipäivät ovat harvinaista herkkua, niinpä nautimmekin täysin siemauksin yhteisistä hetkistä.

Tähystäjäprinsessa palkitsi Isityypin tästä arjen luksuksesta tavallistakin runsaammilla haleilla ja pusuilla. Iloinen lapsen nauru dominoi äänimaailmaa ja Isityypin kasvoilla viipyili hymy tavallista herkemmässä.

Toki kävimme ulkoilmaakin haistelemassa. Suojasää sohjoineen ja lätäköineen tarjosi paljon nähtävää pienelle tutkijalle. Päivällisen ja iltaleikkien jälkeen nautimme vielä saunan lämmöstä.

Yöunille nukahti salamana silminnähden onnellinen pieni prinsessa. Yhteistä aikaa ei voita mikään, ei yhtään mikään.

Huikeudessaan päivä herätti haikeuden ja sai aikaan suuren päätöksen

Kaipaan suunnattomasti aikaa koti-isänä. Haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä tyttäreni kanssa, nähdä ja kokea suuria elämyksiä tyttäreni rinnalla.

Maanantaina onkin edessä vakava keskustelu työnantajani kanssa. Tyhjän päälle en voi hypätä, etenkään isänä, mutta muut mahdollisuudet haluan tutkia tarkoin.

Lyhyempi työviikko voisi olla hyvä liike. Se toisi enemmän yhteistä aikaa tytön kanssa ja toisaalta antaisi lisää tilaa keksiä keinoja unelmieni elämän rakentamiseen.

Minä haluan olla isä, mieluiten koti-isä. Vielä pitää ratkaista suuri dilemma; miten tehdä isyydestä elannon tuova ammatti?

Kysymys ei ole helppo, kaukana siitä. Mutta aion löytää vastauksen siihen. Tämä päivä osoitti, että se on kaiken vaaditun vaivannäön arvoista.