Isivuoden huippuhetket

Niinhän siinä kävi, että koti-isävuosi kääntyy vääjäämättä loppusuoralle. Aivan hetken kuluttua Tähystäjäprinsessa aloittaa päiväkodin ja Isityypin on palattava töihin. Aika on kiitänyt aivan hurjaa kyytiä. Niinpä nyt onkin sopiva hetki luoda katse kuluvan vuoden tähänastisiin kohokohtiin.

Marraskuun alussa tyttö ottaa ensiaskeleet päiväkotitaipaleellaan ja minä palaan töihin. Asiat saivat muutama viikko sitten yllättävän käänteen, jonka johdosta voidaan puhua meidän päiväkodista.

Tuo käänne myös lyhentää koti-isyyttäni kuukaudella.  Se on kuitenkin ihan oman postauksensa aihe, siitä lisää ensi viikolla.

Nyt on aika poimia esiin koti-isävuoteni kohokohdat. Paljon olemme ehtineet puuhailla ja paljon olette täältä blogista noita puuhia saaneet seurailla. Mutta mitä on minulle jäänyt erityisesti mieleen?

Ensimmäinen päivä virallisesti koti-isänä.

Ensimmäinen helmikuuta oli ensimmäinen päiväni virallisesti koti-isänä. Aamulla äiti lähti töihin ja me jäimme neidin kanssa kotiin touhuilemaan. Tuosta päivästä jäi parhaiten mieleen sankka lumipyry, jota jatkui koko päivän.

Nopeasti rutiiniksi muodostuneen tavan mukaan pakkasin tytön rinkkaan, koiran valjaisiin ja paukkasimme ulos lumentuloa ihailemaan. Lenkin jälkeen leikimme vielä hyvän tovin takapihalla.

Noita yhteisiä lenkkejä onkin kertynyt mittava määrä. Joka päivä olemme jollakin varustuksella käyneet ulkona koko Tuhotrion voimin. Pelkkää parhautta, jokainen yhteinen askel.

Toinen mieleenjäänyt asia tuossa päivässä oli loppumattoman vapauden tunne. Edessä vuosi yhdessä puuhailuja ja touhuilua, vailla aikatauluja tai velvotteita.

Vaikka rajaton vapaus alkaa hiljalleen loppua, ei töihinpaluu liiemmin ahdista. Edessämme on monta yhteistä päiväkotimatkaa, monta yhteistä seikkailua.

Monta kuukautta kestänyt intiaanikesä.

Kesä tuli tänä vuonna kunnon rytinällä. Ensin ihmettelimme kuralätäkköjä ja muita kevään ihmeitä. Parissa viikossa käsillä oli täysi kesä ja painelimme ulkona olemattomissa vaatteissa.

Tuota kesää riitti mukavan pitkään ja kelit hellivät meitä ulkoilmaihmisiä oikein olan takaa.

Tähystäjäprinsessan kanssa otimme kaiken irti kesästä. Päivät pitkät vietimme ulkona, leikkipuistoissa, lähimetsissä ja milloin missäkin.

Lopulta ruokailutkin, aamiaista myöten siirtyivät ulkoilmaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttäreni löysi grilliruuan ilot.

Iltaisin kotiin palasi lähes joka päivä hiekkainen, multainen ja kaikin puolin likainen lapsi, onnellinen lapsi.

Kesän kohokohtakin oli ilmiselvä.

Suuri mummolaseikkailu

Neljä päivää pyörällä ja kärryllä tien päällä, neljä päivää silkkaa mahtavuutta. Tuota reissua suunniteltiin paljon ja siitä on kirjoitettukin paljon. Ylivoimainen kesän, ja koko vuoden kohokohta.

Monia hienoja hetkiä koimme reissulla, mutta mikä lopulta oli parasta?

Yhteinen aika. Neljä upeaa päivää kahdestaan tyttäreni kanssa. Luonnollisesti vietimme koko ajan varsin tiiviisti yhdessä.

Ensimmäisen retkipäivän iltariemua Suurella Mummolaseikkailulla.

Opimme toisistamme ja toisiltamme. Tuon reissun aikana meistä muodostui erottamaton parivaljakko.

Oli huikea tunne, kun koko elämä tiivistyi samaan rytmiin. Herätys, aamiainen ja liikkeelle. Pitkä päivä matkaa taittaen, taukopaikkoja ihaillen ja maailmaa yhdessä ihmetellen. Elimme kuplassa, jossa olimme vain me kaksi.

Tuolla reissulla isä ja tytär hitsautuivat lopullisesti yhteen.

Reissuraportti löytyy täältä.

Kesään myös mahtuivat kolmet synttärit.

Isityyppi aloitti juhlakauden, kun mittariin päsähti 40 vuotta. Kuusijärven maisemissa oli suurta juhlan tuntua, kun tytön kanssa vietimme upean päivän ulkona. Synttärijätskit ja pillimehut tietysti kuuluivat asiaan.

Muutaman viikon päästä Tähystäjäprinsessa täytti kaksi vuotta, joten juhlat jatkuivat. Fallkullan kotieläintila oli näiden bileiden päänäyttämönä.

Ison tytön elkein Tähystäjäprinsessa söi elämänsä ensimmäisen suklaatuutin. Ei muuten jäänyt kesän ainoaksi.

Sitten olikin aika juhlia Papan 70 vuotissynttärit. Ohjelmassa oli matka Hämeenlinnaan ja tietysti hienon onnittelukortin askartelu. Suurella ylpeydellä neiti ojensi perillä kortin tärkeälle ihmiselle.

Kaiken kaikkiaan koti-isyys on ylittänyt kaikki odotukset.

Odotin vuosi sitten jo suurella innolla tulevaa Isivuotta. Ja se oli ehdottomasti odottamisen arvoinen. Olen nauttinut jokaisesta yhteisestä hetkestä upean pienen tyttäreni kanssa.

Itse ajattelin syksyn olevan tunnelmiltaan hivenen haikea, kun vuoden loppu lähestyy. Tällä hetkellä olo on kuitenkin onnellinen. Kaikki meni oikeastaan juuri niinkuin pitikin.

Olemme saaneet viettää tytön kanssa yhdessä huikeat kuukaudet, olen nähnyt pienestä tytöstäni kasvavan reipas ja osaava pieni neiti. Tulevaisuus näyttää valoisalta.

Odottavalla ja tyytyväisellä mielellä tähyämme kohti valoisaa tulevaisuutta.

Yhdeksi kohokohdaksi voi nostaa myös koti-isyyden päättymisen, niin ironiselta kuin se kuulostaakin. Tähän syynä on päivähoidon järjestyminen tavalla, josta haaveilin jo ennen tytön syntymää.

Isin pienestä prinsessasta tulee ihan kohta reipas päiväkotityttö. Ja mikä parasta, tuotakin polkua me lähdemme astelemaan yhdessä.

Tuosta päiväkotikuviosta kerron teille lisää seuraavassa postauksessa.

Vaikka isivuosi kohta tuleekin päätökseensä, ei tämä blogi katoa. Jatkossakin saatte lukea meidän yhteisistä seikkailuista ja Isityypin näkemyksistä vanhemmuudesta.

Isityypin ja Tähystäjäprinsessan elämässä puhaltavat pian ihan uudet tuulet. Niiden tuulten tuiverruksesta tekin pääsette nauttimaan tätä blogia seuraamalla. Tervetuloa kyytiin!


Vanhaan malliin meidän touhuja voi seurailla myös Facebookissa ja Instagramissa