Suuren Mummolaseikkailun reissuraportti.

Mummolareissu oli hienompi kuin mitkään odotukset. Retkeä suunniteltiin ja valmisteltiin pitkään. Matkan varrella lähes kaikki suunnitelmat lensivät romukoppaan. Lopputuloksena oli mahtava seikkailu.

Koko retki sai alkunsa Isityypin villistä päähänpistosta. Reissua valmisteltiin ja siitä puhuttiin viikkoja ennen lähtöä. Lopulta kasassa oli suunnitelma ja varusteet. Mukana suuri into tulevaan retkeen.

Kun starttasimme Tähystäjäprinsessan kanssa kotipihasta, ei meillä ollut aavistustakaan siitä, miten upea elämys meitä odotti. Matkaan mahtui iloa ja naurua, vanhojen ystävien tapaamista, aurinkoa, lukemattomia jäätelöitä ja tietysti vähän kommelluksiakin.

Ensimmäinen reissun monista jätskitauoista.

Tämä retki näytti, että pyöräretkeily lapsen kanssa on hienoa puuhaa. Heti kotiin palattuamme, alkoi Isityypin mielessä muhia suunnitelmat uusista reissuista. Tämä reissu oli puhdasta parhautta alusta loppuun.

Suurin yllätys oli tytön reippaus matkalla. Neiti taittoi matkaa vanhan konkarin ottein. Turhia kiukkuja ei tällä reissulla nähty. Tähystäjäprinsessa nautti silminnähden jokaisesta hetkestä retkellämme.

Päivä 1. Vantaa - Tuusula, suunnitelma muuttui lennosta.

Ajopäivistä lyhin oli lähtöpäivämme. Osaltaan tähän vaikutti suunnitelmien muuttuminen ensimmäisellä pitkällä tauolla.

Tuossa vaiheessa takana oli vajaa parikymmentä kilometriä ja suunta vakaasti kohti suunniteltua yöpaikkaa.

Isityyppi päätti kuitenkin lähteä moikkaamaan matkan varrella asustelevaa, vanhaa nyrkkeilykaveriaan. Ja näin gameplan muuttui jo aivan alkutaipaleella.

Tuusulaan päästyämme pääsimme nauttimaan leikeistä, lähiretkeilystä, uimisesta ja tietenkin nyrkkeilysalista.

Isin pikku vesipeto vauhdissa.

Ammattinyrkkeilijä Sanna Turusen ja Tuusulan Nyrkkeilyseuran kotisali piti tietysti päästä katsastamaan. Hyvältä näytti meno ja meininki. Tähystäjäprinsessa otti heti kättelyssä homman haltuun ja aloitti tiukat palloleikit Sannan kanssa.

Ammattinyrkkeilijältä sujuivat myös leikit Tähystäjäprinsessan kanssa varsin mallikkaasti.

Päivän päätteeksi Isityyppi pääsi vielä saunaan maailmaa parantamaan ja kuulumisia vaihtamaan.

Päivä 2. Tuusula - Matkailukeskus Lempivaara. Päätettiin pitää lepo ja leikkipäivä.

Toinen päivä muodostui reissun pisimmäksi. Maisemia nähtiin aivan laidasta laitaan. Valtatietä, pieniä metsäteitä ja kaikkea siltä väliltä.

Taukoineen vietimme tien päällä lähes seitsemän tuntia. Pitkät tauot pitivät neidin mielen korkealla ja tarjosivat nähtävää ja koettavaa.

Lounastauolla maantien varressa. Tämä se on elämää.

Ruokailut suoritettiin sujuvasti tien varressa eväitä nauttien. Kävipä neiti tauoilla myös sujuvasti potallakin. Reipas ja sopeutuvainen tyttö tuo isin pieni prinsessa.

Perille päästyämme pinkaisimme heti uimaan. Lotrausten jälkeen oli aika tarkistaa ravintolan jäätelövalikoima. Herkuttelun lomassa syntyi Isityypin päässä villi idea: saisikohan tuon mökin toiseksikin yöksi?

Mökki oli vapaana ja näin suunnitelma sai taas muutoksen osakseen. Huomenna me leikitään ja peuhataan Lempivaarassa.

Päivä 3. Leikkiä, lomailua ja upeaa yhteistä aikaa.

Keskiviikko valkeni aurinkoisena. Niinpä suuntasimme ensi töiksemme aamu-uinnille ja suihkuun. Aamupuuron äärellä oli vapautunut tunnelma. Tänään olisi luvassa rentoa yhteistä puuhailua, vailla aikatauluja tai turhia suunnitelmia.

Päivä kului leppoisissa ja hyväntuulisissa merkeissä. Paljon leikkiä, ulkoilmaa ja naurua. Lempivaara on mainio kohde lapsiperheille. Paljon tehtävää ja nähtävää hyvinvarustellulla leirintäalueella.

Lempivaaran ravintolasta löytyi myös keinuheppa.

Tämä oli lopulta ehkäpä koko reissun hienoin päivä. Pääsimme tytön kanssa kiinni kunnon lomafiilikseen.

Nalle, sammakko ja pupu. Kaikki yhdessä paketissa. Näitä kavereita käytiin moikkaamassa monen monta kertaa.

Lomaan kuuluu tietysti herkuttelu. Jäätelöitä ja pillimehuja meni, no aika monta. Illallisen nautimme hienosti ravintolan antimista. Tulevaa päivää varten vielä pari pillimehua evääksi ja unten maille.

Päivä 4. Lempivaara - Hämeenlinna. Ruunumyllyn pihassa olemme nyt leikkineet kahdessa sukupolvessa.

Päivän ajo-osuus jakaantui kahteen osaan. Ensimmäiset 15 kilometriä pujottelimme pikkuteitä metsien ja peltojen lomitse. Ensimmäisellä taukopaikalla tytölle iski akuutti banaaninhimo.

Ykslammin uimarannalla taukoa viettämässä.

Reitti meni uusiksi ja suunnistimme suorinta tietä 130 tielle ja Linnatuuleen. Lounastauko koostui banaanista, kekseistä ja tietenkin jäätelöstä. Isityyppi nappasi vielä kahvin jälkiruuaksi ja seikkailun viimeinen etappi saattoi alkaa.

Viimeinen tauko pidettiin lopulta jo Hämeenlinnan puolella. Sympaattinen tienvarsihuoltamo,  Gulf miemala, tarjosi meille maittavan suklaatuutin ja päärynälimun. Näillä eväillä jaksoimme viimeiset yhdeksän kilometriä leikiten.

Reissu oli maalissa ja oli aika nauttia olosta mummolassa. Illan ratoksi käväisimme vielä isin vanhalla koululla, Ruununmyllyn ala-asteella pihaleikeissä. Iltapalaksi papan grillaamat makkarat ja nukkumatti kutsui.

Isityypin vanhan opinahjon pihalla oli kivaa.

Perjantaina ehdimme vielä leikkiä ja viettää arvokasta aikaa isovanhempien kanssa. Lounaan ja päiväunien jälkeen olikin aika pakata romppeet ja aloittaa kotimatka.

Tämä oli hieno reissu eikä takuulla jäänyt viimeiseksi.

Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on pieni haikeus. Reissu oli aivan mahtava, mutta päättyi lopulta turhan nopeasti.

Onneksi tähän haikeuteen on helppo lääke. Pitää tehdä uusia reissuja. Suunnitelmia onkin jo vireillä tulevaisuutta varten. Mihin teidän mielestä meidän kannattaisi lähteä karavaanimme kanssa?

Retkellä käytössä olleista varusteista on tulossa oma postaus ihan lähiaikoina. Oman postauksensa saa myös tämän reissun suurimmat opetukset ja Isivuoden vinkit pyöräretkeilyyn taaperon kanssa.

Sadekuuro toi kivoja lätäköitä mummolan lähimaastoon.

Lähtekää reissuun lasten kanssa, se kannattaa ehdottomasti. Turha stressi ja aikataulut unholaan ja vapaudesta nauttimaan. Lopputuloksena on huikeita yhteisiä hetkiä.

Kuvia ja tunnelmia meidän seikkailun varrelta löytyy Instagramista ja Facebookista. Käykäähän katsomassa ja tykkäämässä.