Suuri Mummolaseikkailu, lähtölaskenta alkaa

Startti lähestyy päivä päivältä. Parin viikon kuluttua sompailemme jo täyttä häkää kohti määränpäätä. Nyt kai pitäisi alkaa jännittää. Mutta ei jännitä. Mieli on levollinen ja innostunut. Suuri seikkailu odottaa.

Tämä mielen levollisuus on yllättänyt itsenikin. Syytä ei tarvitse kaukaa etsiä, tyttöhän se taas opettaa isäänsä. Kuluneen vuoden aikana tyttäreni on osoittanut sellaista sopeutumiskykyä ja kasvua, että siitä piti vain ottaa mallia.

Kuten viime viikolla opin, on matka määränpäätä tärkeämpi. Tärkeintä on yhteinen seikkailu tyttäreni kanssa, joka hetkestä yhdessä nauttien. Me otamme ilon irti jokaisesta matkan tarjoamasta elämyksestä.

Liian tarkka suunnitelma ei ole hyvä asia. Aina ei voi tietää, mitä tapahtuu. Niinpä Isityyppikin lähtee matkaan avoimin mielin, lapsen tavoin hetkeen tarttuen.

Reitti on tietysti hyvä miettiä etukäteen. Mutta ei turhan tarkoin. Liian orjallinen suunnitelma salpaa seikkailulta hengen. Mieluummin menemme fiiliksen mukaan.

Houkuttelevan sivutien voi lähteä kurkkaamaan, samoin hienon leikkipaikan. Minkään ei tarvitse rajoittaa meitä.

Karkea reittisuunnitelma on tehty, eli yöpaikat on mietitty.

Kaksi ensimmäistä yötä nukumme katto pään päällä. Kolmannen etapin suhteen ei ole tarkkaa suunnitelmaa.

Pituuden puolesta tuon pätkän polkee kerralla. Houkuttelevan paikan osuessa eteen, pystytämme teltan ja nautimme tytön kanssa leirielämästä.

Kumpaan ratkaisuun Tähystäjäprinsessan kanssa päädymme jää nähtäväksi. Todennäköisesti vietämme tuon yhden telttayön.

Ensimmäinen päivä kuljettaa meidät kotoa Järvenpäähän. Yösijan nappaamme Seurakuntaopiston tarjonnasta. Lyhyt päivämatka takaa mahdollisuuden tutustua ympäristöön perillä.

Isityypin fillari on neidin mielestä jännä kapistus.

Toinen päivä kuljettaa meidät Riihimäelle, Lempivaaran leirintäalueelle. Se, mihin aikaan päivästä saavumme perille on täysi mysteeri.

Molemmat päivämatkat mennään seikkailumielellä ja lapsen ehdoilla. Taukoja pidetään riittävän usein, jotta neiti pääsee jaloittelemaan ja tutkimaan uusia paikkoja.

Houkuttelevalle paikalle voidaan jäädä pidemmäksikin aikaa.

Viimeinen päivä on vielä täysin auki. Reitti on valittu, mutta koskaan ei tiedä, minkä paikan tai polun haluamme lähteä tutkimaan.

Kenties tie vie ja ajamme perille asti. Jos taas siltä tuntuu, niin leiriyötä varten on kamppeet mukana.

Päätin, että seikkailun pitää saada rakentaa itse itsensä.

Kuten hyvä tarina, hieno seikkailu rakentuu parhaiten, kun sitä ei liikaa kontrolloi. Sitovia aikatauluja ei ole, ei myöskään stressiä ehtiä jonnekin ajoissa.

Tärkein elementti tässä väljässä suunnitelmassa on tyttäreni. Aikuisen aikataulut eivät määrää, vaan voimme mennä lapsen ehdoilla. Kivaa leikkiä ei tarvitse ohittaa, kiirettä ei ole.

Retkiruokailut on kova juttu. Kotipäivinäkin pitää päästä terassille evästämään.

Ennalta määrättyjä taukopaikkoja ei ole, pysähdymme silloin kun siltä tuntuu.

Teltta on mukana, joten päiväunetkin voidaan pelata tilanteen mukaan. Lounasta ja päiväunia varten voimme pystyttää kunnon leirin ja nauttia telttailusta ja leirielämästä.

Toisaalta, tyttö voi yhtä hyvin nukkua kärryssä, jolloin matkaa taitetaan päiväunien ajan.

Pyrimme starttaamaan jokaiseen päivään varhain. Aamuvirkulle parivaljakolle tämä on paras lähestymistapa. Näin voimme myös päivän kuumimman ajan tarvittaessa viettää siestaa sopivassa varjopaikassa.  

Kukin päivä alkaa Tähystäjäprinsessan herätessä. Aamiaisen jälkeen pakataan tavarat ja suunnataan tien päälle. Lounas ja päiväunet ovat normaalin arkirytmin mukaisilla paikoillaan. Loput päivän aikataulusta muotoutuu tilanteen mukaan.

Vaatteet ja varusteet on mietitty

Pyörä pääsee läpikotaiseen huoltoon loppuviikosta. Sitten uskollinen sotaratsu on valmis työhönsä. Kärry on varustettu leveillä renkailla, jotka takaavat mukavan, tasaisen kyydin Tähystäjäprinsessalle.

Tytölle lähtee mukaan kolme vaatekertaa, joka päivälle omansa. Lisäksi univaatteet ja uimakamppeet. Sadevaatteet tietysti pakataan matkaan ja kylmän kelin varalta erilliset ulkovaatteet.

Isityypin vaatevaranto tulee olemaan aavistuksen niukempi. Kahdet pehmustetut ajohousut, pitkät ja lyhyet. Pari alusvaatekertaa, sadevaatteet ja pitkä- sekä lyhythihainen ajopaita. Näillä uskoisin pärjääväni.

Teltta pakataan mukaan, samoin trangia. Lisäksi makuualusta ja peite tytölle telttamajoitusta varten. Nämä ovat kaikki lähinnä elämysten tarjoamista varten.

Tyttäreni nauttii telttailusta ja retkiruokailusta. Molempiin haluan tarjota mahdollisuuden. Muonaa varaan mukaan aina yhden päivän tarpeiksi, varastoja pääsemme täydentämään matkan varrella.

Tämä tavaramäärä pakkautuu helposti kärryyn ja pyörän laukkuihin. Lisäksi nappaan selkääni pienen juomarepun.

Suuri seikkailumme on valmis alkamaan.

Tämä on ensimmäinen, yhteinen iso reissumme. Kokeneet konkarit luultavasti naureskelevat suunnitelmalle, suotakoon heille se oikeus. Minimalismia tärkeämpää minulle on taata Tyttärelleni huikea elämys, mukavuudesta tinkimättä.

Viimeiseksi tämä reissu ei jää. Jo nyt yhteiset pyöräretket ovat osoittaneet, että pyöräily on meidän juttu.

Tämäkin päiväretki oli huikea, yhteinen kokemus.

Uusia seikkailuja tulee varmasti ja kokemuksen karttuessa myös haasteita voidaan kasvattaa.

Lähtölaskenta on käynnissä. Kaksitoista päivää vielä ja sitten mennään.

Matkan varrelta tulee päivittäin raporttia facebookiin ja instagramiin. Seuraamalla Isivuosi - blogin kanavia, pysyt matkassa mukana.