torstai 5. heinäkuuta 2018

Isivuoden kohteet päiväretkille. Fallkullan kotieläintila.


Pyöräilyä, eläimiä, seikkailua ja eväät. Näistä elementeistä koottu reissu ei voi kuin onnistua. Pienet tapaturmatkaan eivät näin mahtavaa retkeä pysty pilaamaan.

Fallkullan kotieläintila löytyy Helsingistä, Malmin pohjoispuolelta. Tämä oli ensimmäinen kohteemme uudessa seikkailussa, jossa käymme tutkimassa päiväretkikohteita perheille.

Eläimet ja lapset sopivat hyvin yhteen. Ja eläimiä täällä riittää. Possuja, vuohia, lampaita, kanoja, ankkoja ja pupuja.

Hyvät liikenneyhteydet takaavat helpon pääsyn perille. Parkkitilaa on melko runsaasti ja julkinen liikenne kuljettaa kohteeseen vaivattomasti.


Kaupungin vilinästä sukelsimme tällaisiin maalaismaisemiin.


Menomatkalla ihailimme heppoja, jotka laiduntavat aivan kotieläintilan lähimaastossa. Tiukka käskytys vaati pysäyttämään kärryn ja päästämään neidin tekemään tuttavuutta hevosten kanssa.

Perille päästyämme hyvä tovi kului ihan vaan maisemien ihailussa. Ihka oikea maatila, keskellä kaupungin vilinää.

Jopa taapero näytti arvostavan tätä kontrastia. Vastahan hetki sitten autot huristivat ohi kovaa kyytiä.

Kohteliaasti tyttäreni kävi tervehtimässä jokaista eläintä karsinassaan.


Onneksi yksikään tilan asukki ei näyttänyt pahasti pelästyvän neidin reippaita Moi - huudahduksia. Neiti itse meni sen sijaan hämilleen possun vastatessa tervehdykseen varsin kovaäänisesti.

Hetkeksi tyttö hakikin turvapaikan isin sylistä, mistä oli helppo katsella eläinten touhuiluja. Tuttavallisesti aidan viereen hakeutuvia vuohia piti päästä jo omin jaloin tervehtimään.

Voi sitä riemua, kun aidan raosta tarjottu heinätuppo kelpasi aitauksen asukille.

Kaikki eläimet löytyvät mukavan tiiviiltä alueelta. Pienilläkin jaloilla jaksaa mainiosti itse tepastella aitaukselta toiselle.


Tyhjästä navetasta löytyi vaikka mitä mielenkiintoista.


Muutenkin alue on selkeä ja sopivan avara. Kaikki kiintopisteet löytyvät helposti.

Myös navettaan päästiin sisälle ihmettelemään. Eläimet olivat ulkona, mutta ilmeistä päätellen tämä oli tytölle silti huikea elämys.

Isityypin piti tietysti kertoa, mitä missäkin karsinassa asustelee. Neidin tulkinnan mukaan lähinnä possuja ja hevosia.

Isin väite vuohista asukkeina kuitattiin lyhyesti: ei, ihahaa! Enpä sitten ruvennut enempää vänkäämään.

Tässäkin kohteessa korostuu lapsen ehdoilla toimiminen.


Retken kiinnostavimmaksi kohteeksi osoittautuivat puiset hevonen ja koira. Molempia ihailtiin vailla kiirettä mihinkään. Monen monta kertaa piti neiti nostaa hepan selkään ja takaisin alas.

Taas kerran, aikuisen näkökulmasta aikaa käytettiin vääriin asioihin. Olihan täällä ihka oikeita eläimiä ihailtavaksi.

Puisiin eläinleluihin voi tutustua sitten muualla. Pidin kuitenkin mölyt mahassani ja annoin tyttäreni edetä itselleen sopivimmalla tavalla.


Possu. Moi!!


Tilalta löytyvä lasten leikkialue oli aikuisen silmin oikein hieno. Ihka oikea maatila pienoiskoossa.

Tyttöä tuo leikkipaikka ei kiinnostanut tippaakaan. Sen sijaan huvimaja oli huikea seikkailupaikka.

Me etenimme lapsen ehdoilla, joka on mielestäni ainoa oikea tapa tällaisilla retkillä. niinpä ihailin huvimajaa tytön kanssa. Pakko myöntää, olihan se kyllä hieno.

Vessakäyntikin sujui mainiosti. Tämä kohde on kaikin puolin hyvinvarusteltu lapsiperheitä ajatellen. Vessasta löytyi pottakin pienempien retkeilijöiden tarpeisiin.

Pienet tapaturmat kuuluvat tällaisiin seikkailuihin.


Huvimajasta palasimme vielä ihailemaan navettaa. Sitten puput osuivat neidin silmiin ja pienen ohjuksen lailla niitä rynnättiin ihailemaan.

Navetan kynnys ylittyi mallikkaasti, mutta sekoitti askelmerkit. Hurjan näköisen ilmalennon jälkeen tyttö laskeutui vatsalleen soraan.

Pipi, pipi kuului itkunsekaisella äänellä, kun isityyppi alkoi tarkistaa vaurioita.

Lopulta selvittiin rikkinäisillä housunpolvilla ja palkeenkielellä kämmenessä. Nopea visiitti ensiapulaukulle ja seikkailu saattoi jatkua.

Kuljetan ensiapulaukkua mukana kaikilla retkillä. Suosittelen lämpimästi tätä kaikille lasten kanssa retkeilijöille.

Useimmiten laukku on mukana turhaan, mutta joskus tulee näitä tilanteita, jolloin sille on tarve. Niissä hetkissä on ikävä huomata puuttuvat varusteet.


Isityypin rankin homma oli lopulta huolehtia kuvassa näkyvä pöllö kotiin asti.


Puput saivat nopeasti pienen seikkailijan unohtamaan kolhunsa. Yllättävän pitkään vauhdikas taapero jaksaa seurata ruohoa natustavaa pupujussia.

Tästä olikin hyvä suunnata omien eväiden kimppuun.

Fallkullasta löytyy mukava ja sopuhintainen kahvila. Niinpä jälkiruuaksi haimme tytölle jäätelön ja isille kahvin.

Kahvittelun lomassa oli hyvä kuulostella tytön vireystilaa ja tehdä päätöksiä retken jatkosta.

Tankkauksen jälkeen Tähystäjäprinsessa halusi vielä nähdä possut. Nyt röhkintä ei enää pelottanut.

Väsymys alkoi kuitenkin painaa pientä seikkailijatarta. Käden pipiin piti kovasti puhaltaa ja pää painui koko ajan tiukemmin isin olkaan.

Nähtävää olisi varmasti vielä ollut ja eväitäkin riittävästi santsikierrokseen. Nopea tilannearvio osoitti kuitenkin kotiinlähdön parhaaksi toimintatavaksi.


Tällaisissa maisemissa kelpaa seikkailla lasten kanssa.


Retket ovat kaikille paljon miellyttävämpiä, kun niiden pituus määräytyy lapsen jaksamisen ehdoilla.

Isityyppi olisi täällä viihtynyt vaikka kuinka kauan ja tytöllekin olisi ollut tekemistä. Mutta kuinka mielekästä on väkisin viedä väsynyttä taaperoa uusiin seikkailuihin?

Niinpä suuntasimme karavaanimme kohti kotia. Aikuisen makuun retki jäi lyhyeksi, mutta uskon tyttärelleni jääneen tällä tavalla mukavat muistot.

Ensi retkelle varustaudumme aavistuksen runsaammin. Kauempana kotoa olevissa kohteissa päiväunet nukutaan pelipaikoilla ja jatketaan seikkailuja iltapäivällä.

Fallkulla on hieno retkikohde lapsiperheille.


Nähtävää ja koettavaa riittää. Jos eläimet kyllästyttävät, löytyy mahdollisuuksia leikkiin.

Kaikki tarpeelliset palvelut alueella on tarjolla ja hyvät liikenneyhteydet varmistavat helpon perillepääsyn.


Tällainen, hieno huvimajakin tilalta löytyy.


Tänne on helppo tulla aivan pienten kanssa. Isosiskot ja veljetkin löytävät varmasti mielenkiintoista nähtävää ja aikuinenkin viihtyy helposti. Hieno paikka koko perheen yhteiselle retkelle.


Isityypin Tähystäjäprinsessan ja Kersantti karvatassun puuhia voit seurata myös facebookissa ja instagramissa.

Tulevia tutkimusmatkoja varten otamme mielellämme vastaan teidän lukijoiden ehdotuksia.


8 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta paikalta. Muut lähialueen kotieläinpihat ollaan pian kierretty, mutta Fallkulla on jostain syystä kokematta. Se menee ehdottomasti tämän kesän retkikohteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, me mennään varmasti vielä monta kertaa tänä kesänä.

      Poista
  2. Tuo ensiapulaukku onkin hyvä vinkki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma suosikkini on tuo retkeilijän ensiapulaukku. Kannattaa nähdä se vaiva, että kantaa mukana.

      Poista
  3. Fallkulla on kyllä kiva paikka! Tästä Itä-Vantaalta sopivan matkan päässä ja siellä on sen verran tarpeeksi nähtävää, että meillä lapset on jaksaneet innostui sinne lähdöstä jo useampana vuonna. Voisi melkein sanoa, että me käydään Fallkullassa aina kerran kesässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että meille tuosta tulee liki viikottainen kohde. Asutaan myös itä-vantaalla :)

      Poista
  4. Kivannäköinen paikka, ei ollakaan käyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

      Poista