Meillä oli huikea viikonloppu

Olipas taas vauhdikas viikonloppu. Paljon kaikenlaista ehdittiin tytön kanssa puuhailla. Koko viikonloppua leimasi hyväntuulisuus ja kevään merkkien hiipiminen hiljalleen esiin.

Heti alkuun on pakko tunnustaa, ettei meidän päiväohjelma viikonloppuisin kovin paljon poikkea arkipäivistä. Kun minä olen tällainen rutiniien orja, säilyvät päivät perusrungoltaan identtisinä.

Viikonlopun kohokohtiin kuuluivat käynnit nyrkkeilysalilla. Tuo jokaiseen lauantai - ja sunnuntaiaamuun kuuluva reissu on meille jo muodostunut tavaksi.

Riemu tulevasta salireissusta taisi myös vaikuttaa yöuniin. Kumpanakin aamuna neiti heräili jo puoli kuuden kieppeillä, täynnä virtaa ja valmiina touhuamaan.

Kivaa puuhaa ja hauskanpitoa riitti salilla, kuten aina ja itse sain tehtyä leikkien lomassa hyvät jumpat. Sunnuntaiaamuna oli vielä tuttavaperhe mukana, niin saatiin kaverit mukaan jumppaleikkeihin.

“Jokaiseen kunnon treeniin tietysti kuuluu erätauolla jaetut yläfemmat, halit ja pusut”

Nyrkkeilijälle tuttuja puuhia, naruhyppyä, varjonyrkkeilyä ja säkin iskemistä monipuolistivat hippaleikit ja pallopelit tytön kanssa.

Jokaiseen kunnon treeniin tietysti kuuluu erätauolla jaetut yläfemmat, halit ja pusut. Näitä tyttäreni jakaa isille suurella innolla.

Ensi viikolla tuleekin ihan oma postaus noista meidän nyrkkeilyhommista. Laji on ollut isossa roolissa minun elämässäni ja minulle on hienoa, että nyt noita puuhia tehdään yhdessä tytön kanssa.

Päiväunille nukahtaminen tapahtui salamana uutteran jumppaamisen uuvuttamana ja kumpanakin päivänä pientä neitiä piti käydä vähän herättelemässä välipalalle.

“Kevät on lapselle mahdollisuus tutkimiseen”

Lämpötilan nousu plussan puolelle mahdollisti aiempaa pidemmät ulkoilut. Rinkkaretket venyivät totuttua pidemmäksi ja toivat paljon uutta nähtävää.

Tytön innokkaat kiljahdukset ja tomera käsien osoittelu uusien maisemien suuntaan rytmittivät mukavasti askeleitani. Lähimetsät olivat taas uusi elämys, kun lumen sulaminen puiden oksilta muutti maisemaa.

Kevät onkin lapselle mahdollisuus tutkimiseen, kun keli lämpenee ja luonto alkaa herätä henkiin. Taaperolle riittää joka päivä uutta nähtävää ja koettavaa.

Siinä se nyt on, talven ensimmäinen lumiukko.

Retkien jälkeen jäimme hyväksi toviksi vielä takapihalle leikkimään. Lumipallojen heittely koiralle osoittautui uudeksi suosikkipuuhaksi. Vaikka tytön heitot eivät vielä pitkiä ole, riitti koiruudellakin riemua palloja jahdatessa.

Puuhailun lomassa tehtiin myös talven ensimmäinen lumiukko. Tyttö oli innolla touhuissa mukana ja koirakin auttoi parhaansa mukaan. Tuli hieno ukko.

Suurin riemun hetki koettiin, kun huoltoyhtiön traktori pörräsi pihatiellä, lähes kosketusetäisyydellä.

Samaan tilanteeseen saatiin myös viikonlopun suurin kiukku, kun traktori ei tullutkaan enää kulman takaa takaisin. Suurtaa draamaa täynnä taaperon elämä.

“Neidin piti taas ehdottomasti saada tehdä itse”

Tyttäreni harjoittelee tomerasti pukemista ja riisumista. Pukeutumiseen menikin hyvä tovi, mutta kiirettä ei ollut ja neiti sai harjoitella kaikessa rauhassa.

Minä puen itse, kuulitko isi, itse!

Paidat joiden hihoissa on reiät peukaloille ovat erittäin käteviä. Taaperolle ne ovat myös hurjan mielenkiintoisia.

Peukalon sujauttamista reikään ja siitä pois piti harjoitella monta kertaa. Tietysti vuorotellen molemmilla käsillä.

Myös riisumista ja märkien vaatteiden laittamista kuivumaan harjoiteltiin. Neidin piti taas ehdottomasti saada tehdä itse.

Eikö olekin hienosti laitettu? Itse tein.

Ei muuten hennonut tämä pehmoisi asetella patterille tyttären laittamia hattuja ja lapasia uudelleen. Olivat ne sen verran hellyttävä näky.

Roskien viemisestä on muodostunut mukava jokailtainen happihyppely. Paluumatkalle roskakatokselta mahtuikin pari muuttujaa ja lopulta käsillä oli suuri seikkailu.

“Tämä isityyppi aikoo nauttia ansaitun oluen ja fiilistellä vielä hetken huikeaa viikonloppua”

Aikuisen suunnitelma oli selkeä, paluu suorinta tietä kotiin ja ruokapöytään. Heti roskakatoksen ovelta pieni matkanjohtaja pisti juoksuksi pitkin pihatietä. Kotiovesta poispäin tietenkin.

Spurtin syykin selvisi nopeasti. Kevään sulattamalle pihatielle oli muodostunut lätäkkö. Siihen piti neidin päästä pomppimaan. Noista riemunhetkistä löytyy video facebook sivultamme.

Iltapuuron sijasta iltapalalla nautittiin isin tekemää pestopastaa, parmesaanin kera tietysti. Tyttö pisteli pastaa hyvällä halulla ja meikäläinen oli salaa aika ylpeä kokkaustaidoistaan.

Viikonloppu hiljenee sunnuntai-iltaan. Kun hyväntuulinen ja kaikesta remuamisesta väsynyt prinsessa oli saateltu unten maille, oli aika lähteä vielä iltalenkille koiran kanssa.

Nyt on hiljaisuus lakeutunut tähän tupaan. Tämä isityyppi aikoo nauttia ansaitun oluen ja fiilistellä vielä hetken huikeaa viikonloppua.

On tämä isyys vaan hienoa puuhaa.